Kaipaisin vinkkejä 2 v-vuotiaan ruokailuun. Tyttö ollut aina hoikka, paino oli nyt vain 10,4 kg ja pituus 87.2cm 2-v neuvolassa. Painossa mennään -20 käyrällä, pituutta on tullut koko ajan tasaisesti. Viime kesänä otettiin labrat ja kaikki näytti olevan kunnossa. Välillä syö hyvin, mutta useimmiten ei. Tosi liikkuvainen ja motorisesti lahjakas on. Nyt siirryttiin kevytmaidosta punaiseen maitoon, neuvolan ohjeen mukaan. Ruokaan lisään ruokaöljyä. Suosikki ruokiakin löytyy esim. pinaattikeitto ja muna, raejuusto, leipäjuusto, kanaa ja riisiä, spagetti ja jauhelihakastike, mustikkakiisseli. Mitä voisin hänelle tarjota, joka olisi hyvin energiapitoista? Jäätelö ja keksit kyllä maistuisivat, mutta en halua siihen kyllä lähteä, että joka päivä saisi, koska pelkään hampaiden reikiintymistä. Huolettaa paljon tuo syömättömyys ja laihuus ja välillä suututtaakin, kun tyttö ei syö. Onko muilla tämmösiä laiheliinejä?
2-v syö huonosti
huolestunut mamma
15417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onko hän ollut aina hoikka, vai onko käyrät alkaneet laahata?
Sinänsä minusta on hirveän jännä, miten erilailla neuvolat suhtautuvat tähän paino-pituus asiaan. meillä on pari kk. nuorempi neiti, joka käyrillä kasvaa vähän alempana, mutta suhteessa sama pituus-paino, kuin teilläkin. Meille toitotetaan kokoajan, että ei mitään hätää, kunhan paino ja pituus pysyvät omilla käyrillään. Neiti myös syö välillä hyvin, usein huonosti, mutta en ole enempää ottanut siitä stressiä, koska pakottaakaan en voi. Ja ihan turha minun on neidille suuttua jos ruoka ei maistu. Miksi kaikkien pitäisi olla jotain tiettyä painoa? JOs kuitenkaan ei ole todettu mitään imeytymishäiriötä/ muuta ongelmaa painon takana.
Vai onko teillä ruokaohjeiden syy siinä, että se paino on jäänyt jälkeen?
Syntyessään oli 3,770kg ja 49cm. Aika alussa paino jo alkoi laahata perässä. Ei meidän terveydenhoitajakaan erityisen huolissaan ole, mutta silti haluaa että käydään kasvukontrollissa. Vaikka eihän se paino siitä enempää nouse, vaikka kuinka punnitsee. Nyt tuli aika vasta puolen vuoden päähän. Pääasia että tyttö tuntuu voivan mainiosti, on todella iloinen ja reipas.
Meillä on ihan samankokoinen ja ikäinen tyttö. Herkut maistuisi täälläkin hyvin, mutta yritän tehdä paljon niitä ruokia mistä tiedän että tyttö tykkää. Tietysti teen muitakin että oppisi/tottuisi kaikkeen. Välillä on päiviä kun tyttö syö kuin hevonen ja välillä tuntuu ettei ole syönyt koko päivänä oikein mitään. Meillä on myös nuorempi tyttö, jolle annan soseita. Niistä isompi (2v) on usein kiinnostunut ja annan myös hänelle niitä että edes jotain menisi alas. Tietysti tekee mieli kun näkee että toinen saa.:)
Neuvolassa täti halusi katsoa kylkiluita ettei näytä pahalta, ja kyseli mitä tyttö syö. Meille ei sitten tule kontrolliaikaa puolen vuoden päähän, ellei tilanne pahene tästä.
Tyttö on terve, syö, liikkuu paljon ja on iloinen. Jotkut vain ovat luonnostaan laihempia.
Hei kohtalotoverit!
Meillä melkein samanikäinen ja kokoinen poika. On aina ollut todella huono syömään. Ei varmaan koskaan syönyt vielä lautasta tyhjäksi. En pakota syömään mutta joskus itku ei ole kaukana kun toivoisin että hän edes söisi jotain. Henkinen puoli on välillä todella koetuksella. En aina jaksaisi yrittää vaikka mitä konsteja että söisi.
Poika on todella aktiivinen, reipas ja iloinen pikku herra mutta syöminen huolettaa myös minua!
Nimenomaan, henkisesti raskasta. Tulee paha mieli, kun ajattelee että jos toinen on aina nälissään, mutta ei kumminkaan maistu mikään. Meillä on ollut nyt kolme hyvää syöntipäivää peräkkäin, lautasia on syöty tyhjiksikin=) Toivottavasti vaan sama jatkuisi.
Tokkopa ap lapsesi on nälissään. Lapsi kyllä syö sen mitä tarvitsee ja sinä olet selvästi huolehtivainen hyvä äiti ja tarjoat lapsellesi ruokaa ja haluat muutenkin kaikkea parasta.
Lapsi on varmaan esikoisesi? Sitten kun lapsia on mahdollisesti enemmän, niin opit relaamaan.
Meillä kaikilla äitiellä ja lapsilla taitaa olla tuo syömättömyysvaihe"ongelma". Yleensä se kyllä on nimenomaan ongelma äitille eikä lapselle. (Näin minulla oli ainakin esikoisen kohdalla -mutta siperia opetti.) Eli lapsia nyt 4 ja vain esikoisen kanssa taistelin syömishommista kunnes tajusin, että lapsi todellakin tietää kuinka paljon syö. Lapsi syö tarpeeseen, me aikuiset ollaan sitten jo opittu se nautinnon puoli... : ) Mutta älä lähde sille "herkkuja" pöytään linjalle. Huomaat, että hetken kuluttua sinua vedetään nenästä 6-0 ja teillä on ruokana ranskalaisia, makaroonia ja nakkia... Ja tähän luisutaan, jos yrität löytää sellaisia ruokia mitä lapsi syö. Ja lapsi tietää, että teet aina uuden ruuan kunnes ruoka on semmoista, mitä hän haluaa "herkutella". -Lapset ovat todella älykkäitä ja oppivat miten saavat haluamansa. Eli pidä kuri syömisessä, älä juokse perässä ja unohda käyrien tuijottelu. Siis käsitin, että teidän lapsi on täysin terve eikä tarvitse sen takia mitään ylimääräistä??
Nauti lapsesta ilman turhaa stressiä. Kirjoitit, että lapsesi on liikkuva ja motorisesti lahjakas -eli kaikki on kunnossa. Luota itseesi äitinä eli ruokahössötykset sivuun, huomaat kyllä jos lapsi väsähtää poikkeuksellisen äkkiä tai muuta sellaita.
Multitabsilta on lapsillekkin hyvä vitamiinivalmistelisä ja ne ovat hyvän makuisia eli voisit ajatella semmoisen antamista. Niissä on jo d-vitamiinikin samassa.
Mukavaa stressitöntä kesää!
Kuulostaa niin tutulle! Meillä myös saman ikäinen ja kokoinen tyttö. On pidempiä aikoja ettei syö hyvin, sitten tulee pari päivää että hokee koko ajan syömään ja tietenkin innoissani tarjoan mahdollisimman paljon kaikkea. Mutta useimmiten syö huonosti, saattaa alkaa huudella kiitosta jo ensimmäisten lusikallisten jälkeen. Kaikkea on kyllä kokeiltu. Terveellisessä ruoassa haluan kyllä pysyä ja itsekkin olen pyrkinyt tekemään sitten enemmän niitä lempiruokia kun meni hermo kun yritti uusia kokeilla, eikä ollut mitään toivoa. On kyllä niin energinen tyttö, että empä usko huolta olevan. Vaikea asian kanssa on silti saada mielenrauhaa.
Meillä poika oli 1,5-vuotisneuvolassa suurinpiirtein samoissa mitoissa kuin teidän tyttö. Syöminen muuttui kiukutteluksi joskus 7 kk iässä ja siitä lähtien on ollut melkoista ihmetystä, miten saada painoa riittävästi lisää. Neuvolan toimintaan olen ollut todella pettynyt. Sen sijaan, että olisi saanut NEUVOJA painon lisäämiseksi / syömisen parantamiseksi, onkin pitänyt raportoida pojan syömisiä ja on juostu painokontrollissa. Ihan kuin tuo vahtaaminen auttaisi, kun syy alhaiseen painoon on selvä: kun ei syö, niin ei syö. Itse olen välillä ollut ihan rikki asiasta.
Välillä kun on ollut oikein huonon syömisen kausia, olen jopa tehnyt puuron osittain kuohukermaan sekä esim. iltapalaksi syöttänyt marjapuuroa kerman kanssa. Tietenkään kermalla lotrailu ei pidemmän päälle ole hyväksi, mutta välillä on suorastaan pakko jostain kehittää niitä kaloreita. Puuron/jogurtin joukkoon sekoitan pähkinäjauhetta, pähkinöissä kun on runsaasti kaloreita eivätkä muuten ole ravintoarvoltaan huonoimmasta päästä.
Meidän tyttö oli kaksivuotiaana suunnilleen saman kokoinen ja nyt, kolmivuotiaana, on jatkanut ihan samalla käyrällä kasvua. Oli syntyessään nelikiloinen ja 50 cm, eli kasvukäyrä tipahti aika vauhdilla heti alkuun ja on nyt jo pitkään pysynyt samassa. Erona taitaa olla se, että tyttö syö todella hyvin. Syö käytännössä kaikkia ruokia ja syö ihan kunnon annoksia ja viisi kertaa päivässä. Liikkuu toki myös paljon, herkkuja ei juurikaan saa.
Ei sitä painoa tarvitse oikeasti lisätä, jos ei sitä järkevästi tule. Meidän neuvolassa ollaan aivan tyytyväisiä kasvukäyriin, vaikka onkin pienikokoinen. Kunhan lapsi on terve, niin kaikki on hyvin. Todella joutuu olemaan puutetilassa, jos lapsi ei kasva, eli jos ruokaa on tarjolla, on kaikki hyvin.
Jos tyttö syö hyvin, niin se yleensä tarkoittaa, että aikaa siihen menee, tuntikin helposti...raskasta välillä, mutta pakko yrittää. Ja monesti karkailee pöydästä (ei ole istunut syöttötuolissa aikoihin enää) ja meen perässä toiseen huoneeseenkin, ei ole hyvä asia, mutta pääasia että syö mahd.paljon, oli konstit mitkä tahansa. Välillä annan vieläkin purkkiruokia, jotka menee paljon paljon nopeammin, kun ovat sosemaisia ja tykkääkin niistä.
Ehkä juuri siksi sinusta tuntuukin, että tyttö syö huonosti, kun käytät siihen niin paljon aikaa ja annat hänen pelleillä. Jos pidät kiinni ruoka-ajoista ja siitä, että kun pöydästä poistutaan, niin sitten on poistuttu ja seuraava ruokailu on seuraavaan ruoka-aikaan, niin hän oppii, että on pakko syödä se ruokansa kunnolla. Vastoin sinun kuvitelmaasi, hän ei tule syömään yhtään vähempää tuollakaan systeemillä, koska ei lasta pysty pakkosyöttämään enemmän kuin hän jaksaa eikä hän myöskään näe nälkää tarkoituksellisesti, jos ruokaa on tarjolla.
Älä mene perässä! Nosta ruoka pois jos hän ei syö kunnolla. Älä opeta ruuan kanssa pelleilyyn. Koitappa tuota mitä ehdotettiin, että ruokaa 5 tunnin välein ja välissä ei mitään.
Meillä kaksosilla oli hieman samantyylinen kasvumenetelmä ja hyvin toimi. Ruoka on syömistä ei todellakaan pelleilyä varten. Tuolla tyyliillä lapsi jo voi hakea huomiota kun huomaa, että ja taas äiti juoksee perässä..
Lapsi ei kuole nälkään ja ruokailutavat opitaan yllättävän nuoresta.
Ihan mielenkiinnosta jos joku näistä painokontrolleissa kulkijoista voisi laittaa vaikka muutamia paino-pituus mittauksia tänne niin olisi kiva vertailla miten se "paino laahaa" ajatellaan teidän neuvolassa... Kun joskus tuntuu, että painoa kontrolloidaan vain sen vuoksi, että kasvaa alakäyrällä eikä sen vuoksi, että se käyrä oikeasti kulkee alas päin, joka on haitallisempaa.
Meillä myös hoikka pieni tyttö, aina ollut. Pienenä annettiin sitä ruokaöljy lisää, kun käyrä meni niin alhaalla. Vieläkin 4 vuotiaana hoikka, mutta olen tajunnut että se nyt vaan on sellanen, turha stressata siitä.. Ja hänen ruumiinrakenteensa on sellainen, että mielestäni on ihan normaalipainoinen nyt. Tärkeintä mielestäni on opettaa terveet ruokailutottumukset.. Mielestäni se on lahja aikuusuudelle..
Joskus huomasin myös, että jos meni ummetuksen puolelle, alkoi syödä huonommin. Hänellä oli myös että pidätteli näitä tarpeitaan, josta seurasi sitten tämä ummetus ja ruokahaluttomuus. Siitä päästiin, kun otin "kakkatarrat" käyttöön.. A4 paperille piirrettiin maalaus ja liimattiin se wc:n seinälle ja aina kun kävi "isolla hädällä" sai liimata siihen tarran jos toisenkin.. Ja siihen loppui ummetukset, ja ruokahalukin parani..
Sekin muuten auttoi kun laitoin lautaselle vähemmän ruokaa.. Mietin jos laitoin liikaa ja se määrä tuntui "epätoivoiselta"..
Ruokalajeja olen saanut lisättyä, kun laitan joka kerta jotain lautaselle vaikkei söisikään.. Näin tottuu että se esim. kukkakaali on siellä lautasella ja kuuluu siihen, ja joku kaunis päivä sitten maistaa sitä.. Mitään en tyrkytä, kun sitten ei ainakan syö, kun on niin nirsokin..
Itseasiassa jo vauvana nirsoili jopa äidinmaidon korvikkeista. Kelpasi vain se yksi merkki ja jos ei ollut, niin ei syönyt
Voi kun kuulostaa tutulta. Meillä on 2 kappaletta tai oli. Nyt syönti sujuu 3 ja 2 vuotiaalta hyvin.
Aikaisemmin ei ja minä äitinä itkua tihrustin ensimmäisen lapseni kanssa, että kun hän ei syö. Kuluttaa, mutta ei syö juuri mitään. Neuvolassa otin asian puheeksi ja meillä oli justiin lastenlääkäri paikalla. Hän otti meidät vastaan kun olimme käyneet verikokeissa. (tehtiin perusverikokeet päivystyksenä). -Ne olivat ok.
Lastenlääkäri tutki tytön, katseli kasvukäyriä ja vihdoin kääntyi minun puoleen. Otti käsistä kiinni ja kysyi ensin, syökö lapsi jo itse -vastaus oli kyllä, mutta lisäksi minä yritin "väkisin" lusikoida ruokaa suuhun. Lääkäri jatkoi; "Lapsesi vaikuttaa täysin terveeltä kaikin puolin ja yksikään terve lapsi ei näännytä itseään nälkään, vaan syö kyllä sen mitä tarvitsee kasvuun ja kehittymiseen jos sitä ruokaa vain on tarjolla. -Nyt ongelma on sinun jatkuva ruuan tuputtamisesi ja houkuttelu erilaisilla ruuilla. Lopeta se ja ole hieman julmakin. Tarjoa ruokaa 4 tunnin välein. Jos hän ei syö, niin hän ei syö. Elä anna välissä yhtään mitään. Ei vaikka pyytäisi. Muutaman päivän päästä hän jo tietää, että kun on ruoka-aika, niin silloin syödään tai sitten ollaan hetken päästä nälkäisiä.
Lisäksi lastenlääkäri puhui kasvukäyristä ja kysyi, että paljonko minun mielestä keskivertoaikuiset painavat. Vastasin, että riippuu, mutta 60-100 kiloa. Hän sanoi, että aivan ja se on normaalia. Samaten lasten painon ei tarvi olla käyrien mukaan keskellä eikä haittaa vaikka miinuksilla mennään kunhan sitä painoa tulee kuitenkin. Selitti vielä kuinka pituuskasvupyrähdykset saattavat painokäyrällä sitten näyttää painon "tavallaan laskeneen" kun se energia on mennytkin siihen pituuskasvuun ja painoa ei ole tullut suhteessa pituuteen, niin näyttää pahemmilta "miinuksilta". Sanoi juuri tuosta maidosta, että voin antaa punaista maitoa ja ruokaöljylisää.
Mutta meillä tämä toimi molempien lapsien kohdalla. Eli en tarjoile "suosikkiherkkuja" sen vuoksi, että lapsi söisi vaan meillä syödään monipuolisesti kaikkia tavallisia kotiruokia. Lapset syövät itse sen mitä syövät ja jälkiruokaa eivät saa jos "eivät jaksa syödä" pääruokaa. Joskus toinen saattaa pyytää, että syötä minua, mutta pääosin ei. Jos tarjottu ruoka on syöty hyvin ja parin tunnin päästä on nälkä, niin välipalaa saavat, mutta jos ruuan kanssa on leikitty ja sen syönnistä kieltäydytty, niin lapsi joutuu odottamaan seuraavaan ruoka-aikaan. Eli jääkaapista saavat hakea ruokaa, yleensä se on jogurttia tai pöydältä hedelmiä jos edellinen ruoka syötiin hyvin, muuten ei. Eli he saavat luvan kanssa ottaa tulin ja kurkkia jääkaappiin, että mitäs pientä välipalaa syötäisiin.
Tietysti tämä menetelmä ei sovi, jos lapsesi ei osaa syödä vielä itse ja ilmaista nälkäänsä. Mutta meidän ruokataistelut loppuivat tuohon menetelmään ja kasvu on ollut tasaista ja äiti tyytyväinen. Karkki/keksipäivä on erillinen päivä ja silloin lapset saavat herkutella.
Lisäksi tuo menetelmä jättää pois sen, minkä ystäväni ovat kertoneet ongelmaksi yli 3 vuotiaittensa kanssa eli kun mennään sänkyyn, niin nukkuma-aikaa vetkutellaan ja sängystä kuulemma huikitaan, että mulla on nälkä, tahdon ruokaa, mulla on jano.. jne jne. Meillä ei ole sitä. Iltapalalla istuessa varmistan, että molemmat tietävät tämän olevan päivän viimeinen ateria ja että syövät riittävästi.
Nyt kolmevuotias syö älyttömiä annoksia välillä. Mietin jopa, että pitääkö syöntiä rajoittaa. Kävin samaisella lastenlääkärillä ja hän kysyi syömisestä. Sanoin tyttären saattavan pyytää kolmatta lautasellistakin ruokaa, että annokset ovat välillä julmettuja. Lääkäri katseli jälleen kasvukäyriä ja sanoi, että tasaista menoa. Siellä miinuksilla mennään niin kuin ennenkin ja lääkäri tuumasi myhäillen, että lapsi syö sen mitä tarvii ja nythän siis tarvii paljon. Anna terveellistä ruokaa ja kun teillä ei herkuilla lihoteta, niin hyvä.