Kuka uskaltaa ostaa vanhasta talosta asunnon?

Erikoista. Olen koko tämän ajan kuvitellut, että lapsuudenkodissani (muistaakseni 30-luvun lopulta) nuo pylväät olivat paikallamuurattuja. Mutta ehkäpä ne ovatkin puuta... Hmm... Seinät kyllä muuten ovat tiiltä, että toivottavasti työ pysyy pystyssä seinien voimalla sitten.

> Muutama päivä sitten Hesarissa oli uutinen, että Vantaan Tikkurilassa 1950-luvulla rakennettu kerrostalo joudutaan purkamaan, koska se on alkanut vajota lahoavien puupaalujen vuoksi.

Ei taloa puupaalujen vuoksi pureta. Puupaalujen varassa on paljon arvorakennuksiakin, oliko peräti Rautatieasemasta lähtien.

Kaikissa on sama ongelma, jos pohjaveden pinta laskee, paalut lahoavat ja ne joudutaan korvaamaan teräspaaluilla tms. virityksellä, mikä on suht kallista lystiä. Siksi vanhoilla kaupunkialueilla (Helsinki, Turku jne.) ei saa tosta noin vaan kaivaa syvää monttua ja laittaa siihen salaojia, vaan pitää tehdä vesitiiviitä rakenteita, jotta pohjaveden pinta ei laske.

Tämä lienee sama talo mistä oli jo muutama vuosi sitten juttua lehdissä. Asukkaat halusivat jo silloin purkaa talon ja rakentaa uuden tilalle, koska talo oli huonokuntoinen ja siinä oli painamassa päälle putki- yms. remontit eikä tilajärjestelytkään (ei hissejä yms.) enää olleet ihan tätä päivää. Tällöin ongelmana olivat viranomaiset, jotka vastustivat purkamista, koska Vantaalla ei ole montaa 50-luvun kerrostaloa.

Nyt joku rakennusliike on ottanut asian hoitaakseen ja suunnitelma on tosiaan purkaa 24 huoneiston talo ja rakentaa tilalle paljon suurempi (oliko lähemmäs 100 asuntoa), josta purettavan talon asukkaat saavat itselleen uuden asunnon.

Mitä tästä opimme? Vanhassa, liki purkukuntoisessa, talossa sijaitsevilla asunto-osakkeillakin on arvoa ts. asunto PK-seudulla ei ole huono sijoitus. Taantuvat maaseututaajamat voivat kyllä olla toinen juttu... Sijainnistahan rak. liike tässäkin tapauksessa maksaa (piffaamalla 24 asukkaalle ilmaiset asunnot).

Että kannattaa tyffelien muuttaa Kainuuseen tuhnuttamaan, niin alkaa tulla vähän uskottavuutta puheisiin. Samalla vapautuisi asuntoja työtä tekeville...

Pääkaupunkiseudun kehyskunta. Rivitaloasunto hakusessa. Neliöitä plus miinus 80 m2. 3 - 4 huonetta plus keittiö plus oma sauna plus mielellään jotain säilytystilaa vielä. Ravasimme pitkin talvea vaimoni kanssa asuntonäytöillä. Lähemmäs kymmenen asuntoa 70 - 80 luvun tuotannosta tuli katsottua. Sanotaan nyt, että vanhan asunnon pyyntihinta on osapuilleen 155 - 185 t. euroa. Osa asunnoista oli sisäpinnoiltaan ihan siistejäkin, osa alkuperäiskuntoisia. Kaikissa näissä n. 30 vuotta vanhoissa asunnoissa olivat kaikki taloyhtiön isot remontit (sekä usein pienetkin) tekemättä. Puisista julkisivuista tipahteli palasia, ikkunoiden kittilistat olivat irtoamassa, sisäpuolella kylpyhuoneissa laatat kupruilivat.....jne. Myyntiesitteissä saattoi olla maininta, että (tasa)katto on pinnoitettu -95 vuonna, piha-aita maalattu 2002 tai muuta tällaista. Yhdessä ainoassa asunnossa oli yhtiökokous ollut joulukuussa ja siinä oli esitetty uuden asunto-osakeyhtiölain mukainen pitkän tähtäyksen suunnitelma. Tähän kyseiseen asuntoon oli budjetoitu remonttia 115 t. euron arvosta seuraavan viiden vuoden aikana. Laskimme, että tämä asunto olisi tullut maksamaan yli 280 t. euroa remontteineen ekstrana päälle olisi saanut asua remonttien keskellä seuraavat vuodet. Kyseisessä kunnassa on myös uudistuotantoa tarjolla hintaan -200 t. euroa. Laskeskelimme, että meillä ei yksinkertaisesti ole varaa asua vanhassa asunnossa. Varasimme asunto-osakkeen uudesta taloyhtiöstä. Muutto pitäisi olla loppuvuodesta. Seuraavaksi meidän vaan pitäisi päästä vaimon kanssa sopuun minkälaiset kaakelit haluamme kylpyhuoneeseemme ja minkälaiset parketit olohuoneeseemme. Että silleen....

Jep. Se on yleinen ilmiö. Vanha rupinen kämppä on kalliimpi kuin uusi. Aivan sama tilanne olisi jos menisit autokauppaan ja myyjä esittelisi 300 000 km ajettua tojotaa hintaan 40 000 ekeä kun vieressä olisi uusi vastaava hintaan 30 000 ekeä.

Noh, Kalliosta uskaltaa. Nimikin jo kertoo, että alla on kovaa kiveä.

Kuinkas Aurinkolahdessa, eikös se ole jotain suota alunperin?

Miekin aito statilainen, kallioon muutin 50 vuotiaana vuonna 2002, mie oon syntysin Suomus-Salmelta, siellä äit kävi hilloja poimimassa, sieltä myö muutetiin Tampereen Hervantaan ja nykysin mie hyyryän Statissa ja kalliossa vanhassa talossa. Miuta ei haittoo huonompi äänieristys ja ei miun äiteekään haittoo.

Rane-hilda kalliosta ottaa suonikasta, mutta paha hällä on olla kun kuuntelee vanhan talon ääniä ja pois ei pääse, siksi kateellinen. Entinen nimensä oli Remontti-Rane alias kallion asukas, sittemmin palstalla tunnettu Kallion Starbu, Stadin starbu, Elli, Jutta ym ym..

Jaaa.. näissä 90-luvun betonielementtitaloissa tuntuisi tulevan korjausta koko ajan.. katto hajoaa.. kylpyhuoneet pitää uusia jo 20 vuoden kuluttua pakolla, Ja seinätkin ulkopuolella.. 18 vuoden kuluttua punaiset tiiletkin näyttävät valkoisilta, vaan samaa ei voi sanoa 60-luvulla rakennetuista taloista, joissa on käytetty punaista tiiltä. Ihme juttu, miten tiiliäkin ei osata tehdä enää kunnolla 90-luvulla, vai onko niinkuin suunniteltu juttu että kaikki hajoaa 20 vuoden kuluttua talossa, kun 60-luvun tiilikerrostalot kestävät sen 50 vuotta ainakin korjaamatta mitään sen suurempia asioita.

Tulee mieleen tuo hehkulamppujuttu.