Vuokraus vs. omistus aiheesta on jo ollut kiinnostavia ketjuja ja lienee varsin selvää, että pitkällä tahtäimella omistusasunto tulee taloudellisesti kannattvammaksi, jos lähtökohtana vertailussa ovat nuorehkot henkilöt ilman merkittävää omaosuutta ( eli ei asunnon arvoa vastaavaa kassaa sijoitettavaksi toisaalle ).
Otetaan nyt kuitenkin yksi näkkulma jota en ainakaan itse ole keskusteluissa huomannut.
Ajatellaan vaikkapa virtuaalista vähän yli viisikymppistä yksityisellä sektorilla vuokralla asuvaa ja tilastollisesti kohtuullisen tasoisella varhaiseläkkeellä olavaa henkilöä jolla on sijoituksissa vaikkapa 200 K€.
Vaihtoehdot :Vuora vs. omistus. Hän voi jatkaa vuokralla asumista ja osakesijoittamista ( muuttaa vaikka myyntivoittojen osalta verottomaan maahan ) tai ostaa oman asunnon, joko sijoitukset myymällä / sijoituksia myymällä tai ottamalla osan lainaa ja maksamalla loput käteisellä.
Mitkä taloudelliset tekijät tuollaisessa elämäntilanteessa voisivat puoltaa vuokralla olon jatkamista ja mitkä tekijät puoltaisivat omistusasumista ( kuvitellaan, että ko. henkilöllä olisi "tuuria" elää suht terveenä vaikkapa kahdeksankymppiseksi ) ?
Ps. Pikaisesti ajatellen olisin itse taipuvainen "äänetämään" vuokralla asumisen ja sijoituksien jatkamista, ( sekä mahdollista verottomaan maahan muuttoa ).
Toisaalta eläkkeet kuihtuvat ajan saatossa pikkuhiljaa ja asuinkustannukset edustavat yhä suurempaa osuutta tuloista, jolloin vähäkuluinen ja hyväkuntoinen omistusasunto antaisi hieman enempi pelivaraa.
Otetaan nyt kuitenkin yksi näkkulma jota en ainakaan itse ole keskusteluissa huomannut.
Ajatellaan vaikkapa virtuaalista vähän yli viisikymppistä yksityisellä sektorilla vuokralla asuvaa ja tilastollisesti kohtuullisen tasoisella varhaiseläkkeellä olavaa henkilöä jolla on sijoituksissa vaikkapa 200 K€.
Vaihtoehdot :Vuora vs. omistus. Hän voi jatkaa vuokralla asumista ja osakesijoittamista ( muuttaa vaikka myyntivoittojen osalta verottomaan maahan ) tai ostaa oman asunnon, joko sijoitukset myymällä / sijoituksia myymällä tai ottamalla osan lainaa ja maksamalla loput käteisellä.
Mitkä taloudelliset tekijät tuollaisessa elämäntilanteessa voisivat puoltaa vuokralla olon jatkamista ja mitkä tekijät puoltaisivat omistusasumista ( kuvitellaan, että ko. henkilöllä olisi "tuuria" elää suht terveenä vaikkapa kahdeksankymppiseksi ) ?
Ps. Pikaisesti ajatellen olisin itse taipuvainen "äänetämään" vuokralla asumisen ja sijoituksien jatkamista, ( sekä mahdollista verottomaan maahan muuttoa ).
Toisaalta eläkkeet kuihtuvat ajan saatossa pikkuhiljaa ja asuinkustannukset edustavat yhä suurempaa osuutta tuloista, jolloin vähäkuluinen ja hyväkuntoinen omistusasunto antaisi hieman enempi pelivaraa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
palstalla jo vastattukin, joskin ei välttämättä omana aloituksena moista ole vastaan tullut. Joka tapauksessa, tässä lyhyt vastaus. Jos asut suomessa, omistaminen kannattaa. Jos aiot muuttaa ulkomaille, niin vuokralla asuminen on ehkä silloin järkevämpää. Ja jos muutat kehä3 ulkopuolelle niin kannattavuus vain kasvaa.
Minä olen aika lähelle tuollainen tapaus. Luvut eivät ihan täsmää, mutta suuruusluokka kuitenkin, ja lisäksi asun omassa. Olennaista on lisäksi se, että pääkaupunkiseudulle täältä on pitkä matka, eli hintojen ja vuokrien suhde on toisenlainen.
Vuokrataso näillä kulmilla on noin 9 % asunnon hinnasta vuodessa. Verollisesta sijoituksesta pitäisi siis saada ainakin 12 - 13 %, jotta samalla pääomalla voisi kustantaa vuokralla asumisensa. Siinä sitä tuottovaatimusta on aivan tarpeeksi ja ylikin. On siis erittäin helppo sanoa, että vuokra-asuminen ei kannata.
Toisaalta voi laskea tuoton omaan asuntoon sijoitetulle pääomalle. Asumismenoina ovat tietenkin vastike ja remonttivaraus, tulopuolella säästetty markkinavuokra. Jakajana on asunnon realistinen myyntihinta. Omaan asuntoon sijoitetun pääoman tuotto on tältä pohjalta noin viisi prosenttia vuodessa verottomana.
Jos vastaava rahamäärä olisi sijoitettuna normaalisti verolliseen kohteeseen, siitä pitäisi saada seitsemän prosentin tuottoa. Asunto ei siis jää mitenkään olennaisesti jälkeen vaihtoehtoisista kohteista pääoman tuoton puolesta. Riskiin suhteutettuna tuotto on jopa erinomainen. Sijoitusasunnon tuotto on huonompi jo pelkän verotuksen takia, eikä tarpeettoman suuri tai kallis omakaan asunto ole näin kannattava. Siksi pääosa varoistani on aivan muunlaisissa kohteissa, mutta oma asuntokin voi olla sijoitusmielessä aivan terve osa hajautettua salkkua ja tasapainottaa siellä riskipitoisempia kohteita.
>> Siksi pääosa varoistani on aivan muunlaisissa kohteissa, mutta oma asuntokin voi olla sijoitusmielessä aivan terve osa hajautettua salkkua ja tasapainottaa siellä riskipitoisempia kohteita.
Tilanteita ja asetelmia on erilaisia, kullakin plussansa ja miinuksensa. Mikäli omistusasunto edustaa maltillista siivua kapitaalista, niin silloin tilanne on hyvin suotuisa ja mikäli asunto on vielä hankittu myyntivoitoilla, niin voi sanoa turvanneensa selustansa, mikäli sattuisi isompi vastoinkäyminen sijoituksissa.
Mikä avauksessa kuvatussa tilanteessa liki koko salkun arvonsa joutuisi maksamaan asunnosta ( riippuu alueesta ja vaatimustasosta ), niin se ei välttämättä olisi taloudellisesti kovin kannattava vaihtoehto. Mainitulla summalla hyvin sijoitettuna voi saada hyvinkin tuottavaa euromääräistä tulosta, myyntivoitot sekä osingot, jollaiseen lähellekään ei asuntohankinta ylety.
Näkisin, että kannattaisi kerätä pääomaa kunnes mahdollisen mieluisan asunnon hankinta edustaisi koko pääomasta maksimissaan 25%, jolloin jäljelle jäävällä kapitaalilla saisi tehtyä kiinnostavaa euromääräistä tulosta. Liian pienillä summilla investoiminen on varsin vähän motivoivaa, sillä siihen tarvitaan sama työ ja vaiva kuin suuremmallikan summilla, mutta euromääräinen tulos on vaatimattomampi.
Sitten kuvaan tulee myös ikääntyminen. Reilu viisikymppinen ei vielä ole vanha, mutta vuodet menevät nopeasti ja siksi hyvällatuinen velaton asunto edustaa tiettyä taloudellista perusturvaa. Itse elämisen laatuun, elämiseen ja toimintaan investointikin on tärkeää, ei pelkkä materiaali, mutta sitäkin tarvitaan. Tietysti jos avauksen tilanteessa päättää siirtyä maahan, jossa myyntivoitot ovat verovapaita, niin asetelma on euroissa tuottavampi.
haluat jotain laskelmia, niin laita jotain tietoa esim. paikkakunnasta ja asunnon koosta. Jos esim ostaa kolmion tuolla koko rahalla helsingistä, niin vuokran ja vastikkeen erotus olisi ehkäpä 800€/kk. Jos ostaa pienemmän, niin ero pienenee, mutta vastaavasti asuntoon ei menisi kaikki rahat. Jos saat sijoituksille tuoton joka on verojen jälkeen suurempi kuin vastikkeen ja vuokran erotus niin eikös silloin kannata asua vuokralla. Joskin vuokrilla on se paha taipumus nousta joten todennäköisesti tilanne muuttuisi jo muutaman vuoden sisällä. Mutta jos nyt haluat laskelmia niin laita lisätietoa.
>> Jos nyt haluat jotain laskelmia, niin laita jotain tietoa esim. paikkakunnasta ja asunnon koosta.
Avauksessa oli ajatuksena itseasiassa vain herätellä ajatuksia puolesta ja vastaan mainitun kuvion pohjalta, sillä usein oma vs. vuokra - kuvioissa on kyse nuorehkoista henkilöistä hyvin pienellä omaosuudella, jolloin vamanotto omaan asuntoon on pitkässä juoksussa hyvin kannattavaa. Erilaiset laskelmat toki valaisevat teoreettisia kannattavuuksia puolesta ja vastaan, mutta käytännössä ne eivät välttämättä toteudu.
Avauksessa kuvatussa tilanteessa avaiasemassa on sijoituspääoma ja sen arvioitu tuottavuus, joka voi olla alle tai rankasti ylikin teoreettisten tuottokeskiarvojen, riippuen riskinotosta, sijoitustavasta ja menestyksestä. Kuitenkin siihen liittyy aina epävarmuustekijä käytännön tasolla, kuin henkisestikin.
Turvallisuutta hakeva toki ostaisi oitis asunnon, mutta hyvään sijoitusmenestykseensä luottava jatkaisi investointejaan kunnes ostettavan asunnon arvo edustaisi hyvin maltillista osuutta kokonaisuudesta. Myös elämäntilanteet ja suunnitelmat vaikuttavat kuvioon.