Asuimme mieheni kanssa viisi vuotta sittenvuokra-asunnossa joka oli valmistunut vain muutamaa kuukautta ennen sinne muuttoamme. Välillä kuuimme eri tilanteissa, eri aikaan lapsen ääniä, vaikkei naapureilla lapsia ollut. Vuorokauden ajasta riippumatta.
Eräänkin kerran laitoin keittiössä ruokaa ja odotin miestä töistä, kun tunsin jalassani kuin joku olisi halannut sitä. Mieheni kertoi mm. tunteneensa tv:tä katsellessaan kuin joku olisi nojannut häntä vasten. Tv: saattoi ruveta itsestään vaihtamaan kanavia. Ja vanhempammekin tunsivat kuinka joku koski heitä ja joskus hekin kuulivat lapsen ääniä.
Sain kaksi vuotta sitten poikalapsen joka kuoli parin päivän ikäisenä, vaikean vamman takia. Noin vuotta ennen muuttoamme , synnytin vaikeasti vammautuneen pojan, joka kuoli parin päivän päästä syntymästään.
Tulimme siihen tulokseen, että tämä pieni poika kävi luonamme lohtua antamassa.
Isäni joka on paljon tutkinut henkimaailman asioita ja aistinut niitä, sanoi lapsemme olevan kuoleman ja elämän välimaastossa, koska ei osaisi valoon mennä. Isän kertomasta ei ollut aikaa kuin, kaksi kuukautta, kun mieheni isä sai sydän kohtauksen ja joutui sairaalaan. Hän ei kauaa elänyt.
Istuimme mieheni kanssa sen illan kahden olohuoneessamme, emmekä paljoa puhuneet. Surimme molemmat omalla tavallamme. Havahduimme onttoon yskäisyyn ja käännyimme ympäri ja näimme sohvan takana mieheni isän ja pienen poikamme hänen sylissään. Ja hetken päästä he olivat poissa.
Saimme tuosta mieheni kanssa paljon lohtua ja kerroimme isälleni siitä, hän totesi, että pikkuisemme on nyt turvassa ukin kanssa. Mieheni kanssa muistelemma aina välillä tätä tapausta ja se tuo paljon lohtua meille.
Kun kaksi kuukautta sitten sain kuulla odottavani jälleen lasta, menin iloisena kotiin ja odotin että pääsisin miehelleni kertomaan uutista. Kotiin päästyäni, menin ensiksi keittiöön ottaakseni vettä, näin pienen poikamme ukin sylissä ja ukki sanoi, että :" Olemme hänen suojanaan"
Mieheni kanssa odotamme iloisina uutta tulokasta, tietäen sen saavan kahdelta enkeliltä suojan =)
Eräänkin kerran laitoin keittiössä ruokaa ja odotin miestä töistä, kun tunsin jalassani kuin joku olisi halannut sitä. Mieheni kertoi mm. tunteneensa tv:tä katsellessaan kuin joku olisi nojannut häntä vasten. Tv: saattoi ruveta itsestään vaihtamaan kanavia. Ja vanhempammekin tunsivat kuinka joku koski heitä ja joskus hekin kuulivat lapsen ääniä.
Sain kaksi vuotta sitten poikalapsen joka kuoli parin päivän ikäisenä, vaikean vamman takia. Noin vuotta ennen muuttoamme , synnytin vaikeasti vammautuneen pojan, joka kuoli parin päivän päästä syntymästään.
Tulimme siihen tulokseen, että tämä pieni poika kävi luonamme lohtua antamassa.
Isäni joka on paljon tutkinut henkimaailman asioita ja aistinut niitä, sanoi lapsemme olevan kuoleman ja elämän välimaastossa, koska ei osaisi valoon mennä. Isän kertomasta ei ollut aikaa kuin, kaksi kuukautta, kun mieheni isä sai sydän kohtauksen ja joutui sairaalaan. Hän ei kauaa elänyt.
Istuimme mieheni kanssa sen illan kahden olohuoneessamme, emmekä paljoa puhuneet. Surimme molemmat omalla tavallamme. Havahduimme onttoon yskäisyyn ja käännyimme ympäri ja näimme sohvan takana mieheni isän ja pienen poikamme hänen sylissään. Ja hetken päästä he olivat poissa.
Saimme tuosta mieheni kanssa paljon lohtua ja kerroimme isälleni siitä, hän totesi, että pikkuisemme on nyt turvassa ukin kanssa. Mieheni kanssa muistelemma aina välillä tätä tapausta ja se tuo paljon lohtua meille.
Kun kaksi kuukautta sitten sain kuulla odottavani jälleen lasta, menin iloisena kotiin ja odotin että pääsisin miehelleni kertomaan uutista. Kotiin päästyäni, menin ensiksi keittiöön ottaakseni vettä, näin pienen poikamme ukin sylissä ja ukki sanoi, että :" Olemme hänen suojanaan"
Mieheni kanssa odotamme iloisina uutta tulokasta, tietäen sen saavan kahdelta enkeliltä suojan =)
Vastaukset 8
Vanhimmat
No tälläistä tarinaa on kannattanut koko ilta odottaa.
Onnea kuitenkin uudelle vauvalle
Trollaatko? Ellet, niin teistähän on mahdollista tulla rikkaita. Mikäs se yliluonnollisia juttuja epäilevä taho olikaan joka lupasi valtavan summan rahaa sille joka todistettavasti pystyy esittelemään jonkin yliluonnollisen asian. Veto on tosin ollut voimassa jo vuosikausia, muttei kukaan ole pystynyt pientäkään paranormaalia tai yliluonnollista tapausta todentamaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yliluonnollinen
Kotiseutuni vanhalla ry:llä seurakuntapäivillä joskus lapsuudessani eräs mies piti puheenvuoroja, jossa kertoi tapailevansa itseään Pietaria aina silloin tällöin. Muutamia muitakin raamatun henkilöitä hän oli jututtanut kotinsa vintillä. Muistaakseni silläkin kertaa mies talutettiin käsikynkässä ulos tuulettamaan ajatuksiaan. Meistä pikkuisista ne jutut olivat pelkästään hauskoja, arvatenkin.
Äitini on 94v aj hänkin saattaa rikastua vanhoilla päivillään. Saamme siis suuria peruja. Hän nimittäin seurustelee isäni kanssa päivittäin joka kuoli 8v sitten.
Ja kyllä häntäkin pitää välillä taluttaa katsommaan oven taakse että ketään ei ole. Vaikka kyllä mä oikeesti vähän uskon noihin mutta kun se yhdistetään VL niin taitaa olla vitsi.
sinähän melko tarinan kertoja olet. palsta saattaa vaan olla väärä, täällä on tarkoitus keskustella vanhoillislestadiolaisuudesta.
Kysyisin
Millainen suhtutuminen kertomuksessa olevilla henkilöillä on uskoon/uskontoon?
Lähinnä ajattelen, miksi tuollaista tapahtui juuri teillä?
Kato ollaan perkeleestä kun ei olla oltu yhteydessä sinuun ja pyhään henkeen.
Olisit varmaan ottanut kantaa hyvin syvällesti ja ilmoittaen että väärä on oppi.
Ketjun aloitusviesti on kopio toisesta ketjusta, aloituksesta toisessa ketjussa. Se löytyy tällä hetkelläkin yläpalkista kuvakkeena ja linkkinä keskusteluun otsikolla "menehtyneen lapsen henki"
En tiedä kuinka paljon tuosta on totta, mutta kyllä ns. yliluonnollisia asioita tapahtuu välillä. Itsellenikin useita kertoja. Joten kyllä JOTAIN meille "yliluonnollista" tai siis nykyiseen käsityskykyymme ja tietoihimme nähden käsittämätöntä on olemassa. Itse olen vakuuttunut omien kokemusteni perusteella.
Vaan ei siitä oikein selkoa tunnu saavan tarkemmin... Eivätkä välttämättä ole aina kuolemaan liittyviä nämä yliluonnolliset tapahtumat, vaan elävien ihmisten välisiä, telepaattisia tai sen tapaisia merkkejä toisesta. Jotain pilkahduksia jostain tuntemattomasta todellisuudesta, minulle kuitenkin riittävän uskottavia nämä omat tapaukseni, ...että ihan pakko on uskoa.
Ja miten nämä liittyvät Jumalaan? - kun se on tietty myös sellainen iso ns yliluonnollinen ja sillä tavalla tuntematon asia, vaikka toisaalta läheinen..., joten automaattisesti ajattelee niillä olevan jotain yhteistä keskenään...
Joka tapauksessa tiedän (vaikka on paljon epäselvää ja epävarmaa näissä asioissa), että haluan uskoa ja kunnioittaa vain Hyvää Jumalaa, uskoa ja "taistella" vain kaikille ihmisille turvallisen ja oikeudenmukaisen "hyvän" puolella. Ehkä se on ihmisen onni ja autuus ja turva. Siihen saamme Jumalasuhteestamme tukea.
Jumalan rauha tai Pyhä Hengen läsnäolo ei tule omaa erinomaisuutta pönkittäen ja toisten taivasosuuksia jaellen ja pidättäen. Eikä toisen ihmisen sanan kautta, korkeintaan sanoista voi olla opastusta omaan sisimpään.