Olen tätä mieltä

En nyt ihan ymmärrä mitä tarkoitat. Oletko itse koskaan ollut sellaisen ihmisen läheinen, jolla on NPH?
Miten uhri voi käsitellä koko asiaa jos uhrin ei pitäisi puida sen toisen (narsistin) touhuja, koska sen toisen ihmisen touhuthan juuri tekevät siitä uhrista uhrin? Ei uhrit ole joku tietynlainen joukko ihmisiä, jos he eivät koskaan olisi joutuneet narsistin kanssa tekemisiin niin eivät he mitään uhreja olisi edes.
Itse olin pitkässä avioliitossa ja lyhyemmässä avoliitossa ennen narsistia ja puolisoni eivät olleet narsisteja enkä tuntenut itseäni uhriksi. Eivätkä nämä kumppani koskaan syyttäneet minuakaan mistään narsistille ominaisista piirteistä tai mitenkään pahaksi tai itsekkääksi. Päin vastoin eronkin jälkeen pitivät minua mukavana, hyvänä tyyppinä. Esim. tämä pitkä nuorena solmittu avioliitto purkautui syystä että mies rakastui päättömästi toiseen. NIin vain kävi ja niin voi käydä jokaiselle, joten lopulta päätettiin erosta.
Muutenkaan elämässäni en ole tuntenut itseäni erityisemmin uhriksi, ainoastaan narsistin kanssa olin hänen uhrinsa.
Kyllä tietysti uhrinkin pitää katsoa peiliin, niin kuin jokaisen ihmisen.
Suhteesta narsistin kanssa ei voi puhua "haukkumatta" sitä toista, jos haukkumisella tarkoitat sitä, että suoraan sanoo, mitä kammottavuuksia narsisti voi tehdä kumppanilleen. Minusta on jotenkin järjestöntä jos on realisti ja sanoo suoraan miten narsisti kohtelee toista ihmistä ja millainen hän on nin se on sitten haukkumista.

henna... kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä mitä tarkoitat. Oletko itse koskaan ollut sellaisen ihmisen läheinen, jolla on NPH?
Miten uhri voi käsitellä koko asiaa jos uhrin ei pitäisi puida sen toisen (narsistin) touhuja, koska sen toisen ihmisen touhuthan juuri tekevät siitä uhrista uhrin? Ei uhrit ole joku tietynlainen joukko ihmisiä, jos he eivät koskaan olisi joutuneet narsistin kanssa tekemisiin niin eivät he mitään uhreja olisi edes.
Itse olin pitkässä avioliitossa ja lyhyemmässä avoliitossa ennen narsistia ja puolisoni eivät olleet narsisteja enkä tuntenut itseäni uhriksi. Eivätkä nämä kumppani koskaan syyttäneet minuakaan mistään narsistille ominaisista piirteistä tai mitenkään pahaksi tai itsekkääksi. Päin vastoin eronkin jälkeen pitivät minua mukavana, hyvänä tyyppinä. Esim. tämä pitkä nuorena solmittu avioliitto purkautui syystä että mies rakastui päättömästi toiseen. NIin vain kävi ja niin voi käydä jokaiselle, joten lopulta päätettiin erosta.
Muutenkaan elämässäni en ole tuntenut itseäni erityisemmin uhriksi, ainoastaan narsistin kanssa olin hänen uhrinsa.
Kyllä tietysti uhrinkin pitää katsoa peiliin, niin kuin jokaisen ihmisen.
Suhteesta narsistin kanssa ei voi puhua "haukkumatta" sitä toista, jos haukkumisella tarkoitat sitä, että suoraan sanoo, mitä kammottavuuksia narsisti voi tehdä kumppanilleen. Minusta on jotenkin järjestöntä jos on realisti ja sanoo suoraan miten narsisti kohtelee toista ihmistä ja millainen hän on nin se on sitten haukkumista.

Lue lisää

SIis jos haluan puhua suhteestani narsistin kanssa, niin pitäisikö minun mielestäsi vaieta kaikista niistä törkeyksistä mitä hän ihan todellisuudessa teki minulle etten tulisi häntä HAUKKUNEEKSI?
Jos jos olen kuullut ja lukenut satojen ihmisten kertomuksia, jotka kertovat läheisen narsistinsa toimineen samaan tapaan kuin omakin kumppanini ja lukenut hirvittävän määrän asiantuntijakirjoituksia, joissa kerrotaan miten narsisti kohtelee lähimmäisiään juuri narsistille ominaisella tavalla, ja sitten kirjoitan tällä palstalla että narsistit ovat tietynlaisia, siis sellaisia mitä itse ja sadat muut ovat kokeneet heidän olevan ja asiantuntijat sanovat heidän olevan. niin HAUKUNKO minä heitä?

henna... kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä mitä tarkoitat. Oletko itse koskaan ollut sellaisen ihmisen läheinen, jolla on NPH?
Miten uhri voi käsitellä koko asiaa jos uhrin ei pitäisi puida sen toisen (narsistin) touhuja, koska sen toisen ihmisen touhuthan juuri tekevät siitä uhrista uhrin? Ei uhrit ole joku tietynlainen joukko ihmisiä, jos he eivät koskaan olisi joutuneet narsistin kanssa tekemisiin niin eivät he mitään uhreja olisi edes.
Itse olin pitkässä avioliitossa ja lyhyemmässä avoliitossa ennen narsistia ja puolisoni eivät olleet narsisteja enkä tuntenut itseäni uhriksi. Eivätkä nämä kumppani koskaan syyttäneet minuakaan mistään narsistille ominaisista piirteistä tai mitenkään pahaksi tai itsekkääksi. Päin vastoin eronkin jälkeen pitivät minua mukavana, hyvänä tyyppinä. Esim. tämä pitkä nuorena solmittu avioliitto purkautui syystä että mies rakastui päättömästi toiseen. NIin vain kävi ja niin voi käydä jokaiselle, joten lopulta päätettiin erosta.
Muutenkaan elämässäni en ole tuntenut itseäni erityisemmin uhriksi, ainoastaan narsistin kanssa olin hänen uhrinsa.
Kyllä tietysti uhrinkin pitää katsoa peiliin, niin kuin jokaisen ihmisen.
Suhteesta narsistin kanssa ei voi puhua "haukkumatta" sitä toista, jos haukkumisella tarkoitat sitä, että suoraan sanoo, mitä kammottavuuksia narsisti voi tehdä kumppanilleen. Minusta on jotenkin järjestöntä jos on realisti ja sanoo suoraan miten narsisti kohtelee toista ihmistä ja millainen hän on nin se on sitten haukkumista.

Lue lisää

Minäkin olen eronnut, minulla on 20 vuotias poika tuosta pitkästä ja onnellisesta liitosta, joka purkautui vain muutama vuosi sitten.

Tarkoitin edellä, että on vaarallista määritellä itsensä toisen kautta. Itse en määrittele itseäni oman avioliittoni kautta, enkä ole kenenkään uhri. Totta, mieheni ei ollut narsisti - enkä usko, että narsistiin ikinä sekaantuisinkaan. Miksi joku ihminen määrittää itsensä toisen kautta? Narsistin uhri määrittää itsensä toisen kautta, usein taitaa määrittää senkin, onko joku narsisti vai ei.

Läheisissäni on yksi ystävätär, joka oli narsistin kanssa suhteessa - onnettomassa sellaisessa - tai niin kai se on kaikilla narsistin kanssa olleilla. Ihmettelin alusta asti, miten ystävättäreni ei nähnyt sitä samaa, minkä minä tuosta miehestä näin heti. Mies oli niin ilkeä ystävälleni jo heti alusta asti - maksatti hänellä jopa ison moottoripyörän ja ostatti yrityksen omiin nimiinsä. Hän sanoi ystävälleni, että hän rakasti ainoastaan ensimmäistä vaimoaan jne. Minulle jos olisi seurustellessa mies sanonut noin, se juttu olisi jäänyt siihen. Mutta jollain tavalla ystäväni ei sitä pahuutta nähnyt, jota toinen häntä kohtaan harjoitti. Minä kyllä sanoin, sillä seurauksella, että hän suuttui minulle.
Kaikenlaisia tapauksia oli paljon. Ystäväni kärsi paljon.
Mutta tärkeintä kai on se, mitä hän itse asiasta sitten sanoi, kun vihdoin oli päättänyt erota. Hän sanoi, ettei paskaa kannata tonkia, haisemaan se vain alkaa........

Tänä päivänä hän on onnellisessa liitossa. Muttei vieläkään täysin ymmärrä omaa käytöstään, miksi hän antoi kaiken tapahtua - omien sanojensa mukaan. Sen verran olen asiaan perehtynyt, että toistaiseksi syy on laitettu narsistin niskaan yksin. Mutta minä en usko siihen selitykseen. Olen nähnyt läheltä, miten sokeaksi nainen narsistin edessä voi tulla ja miten hän on valmis mihin tahansa saadakseen olla just sen miehen kanssa.

henna... kirjoitti:

SIis jos haluan puhua suhteestani narsistin kanssa, niin pitäisikö minun mielestäsi vaieta kaikista niistä törkeyksistä mitä hän ihan todellisuudessa teki minulle etten tulisi häntä HAUKKUNEEKSI?
Jos jos olen kuullut ja lukenut satojen ihmisten kertomuksia, jotka kertovat läheisen narsistinsa toimineen samaan tapaan kuin omakin kumppanini ja lukenut hirvittävän määrän asiantuntijakirjoituksia, joissa kerrotaan miten narsisti kohtelee lähimmäisiään juuri narsistille ominaisella tavalla, ja sitten kirjoitan tällä palstalla että narsistit ovat tietynlaisia, siis sellaisia mitä itse ja sadat muut ovat kokeneet heidän olevan ja asiantuntijat sanovat heidän olevan. niin HAUKUNKO minä heitä?

Lue lisää

Minusta sinä nyt yrität vääristellä sanomaani. Osaatko sanoa miksi?

Kommentoin vielä marian-aave ensimmäistä kappalettasi eli kun kirjoitit:

"Mun mielestäni (siis tietämättömän mielipide) asia on niin, että sen uhrin tulisi ensisijaisesti ottaa puheeksi oma kohtalonsa, eikä puida sen toisen touhuja. Ei sillä mitään voiteta. Ei syyttely auta kuin uhriutumaan. Oma elämä jää jäsentymättä ja katkeruus vain kasvaa. Seuraa tunne, ettei hallitse omaa elämäänsä, josta puolestaan seuraa masennus. Ei tällaista mielikuvaa saa tukea, eikä missään nimessä vahvistaa."

Uhrihan putuu suhteestaan narsistin kanssa kai yleensä sen vuoksi, että voisi käsitellä asian, voisi voimaantua, parantua niistä vammoista mitä narsisti on hänelle aiheuttanut. Jos uhri puhuu "vain omasta kohtalostaan" mutta ei pui sen toisen touhuja, mtkä touhut on hänen vammautumisensa aiheuttaneet, siinä on kysymys syy-seuraus -suhteesta, niin eihän se ole minkäänlaista todelllista asioiden läpikäymistä eikä johda mihinkään. Jos ei tiedosta, minkälaisia narsistit ovat (eli "syyttele") ja miten toimivat niin sehän uhrista saattaakin tehdä ikuisen uhrin, mutta kun tiedostaa ("syyttelee) sen minkälaisia narisistit todellisuudessa ovat, on valmiudet myös varoa heitä. Vaatii jonkinlaista itsensä kovettamistakin että pystyy vastustamaan vaikka exänsä loputonta ja sydäntäsärkevältä näyttävää ruikutusta takaisnpääsystä ja loputtomia uusia alkuja hänen kanssaan. Kovuuden puute ei ole narsistin uhrin vika eikä yleensäkään vika ihmisessä (narsistit valitsevat usein uhrikseen hyvin empaattisen ihmisen ja käyttävät tätä empaattisuutta hyväkseen) mutta narsistin uhrit joutuvat "kehittelemään" tällaisen kovuuden suojellakseen itseään.

"Oma elämä jää jäsentymättä ja katkeruus vaivaa", kirjoitit, ja että näin käy jos syyttelee narsistia. Asialla on mielestäni myös se puoli että jos jättää "syyttelemättä" narisistia ja uhri tutkailee vain vikoja itsessään pohtiessaan että miksi suhde on/oli yhtä helvettiä ja syyttää omia "vikojaan" siitä, niin mielestäni silloin se oma elämä jääkin jäsentymättä ja silloin juuri ihminen masentuu. On mielestäni paljon terveemmällä pohjalla jos pystyy NÄKEMÄÄN/myöntämään että narsisti tunne-elämältään sairaana ihmisenä on pääasiallinen syy parisuhdehelvettiin yrittää uhri toimia itse miten rakentavasti ja rakastavasti tahansa. Että siinä mielessä narsistin "syyttely" on ihan tervettä.

marian-aave. kirjoitti:

Minäkin olen eronnut, minulla on 20 vuotias poika tuosta pitkästä ja onnellisesta liitosta, joka purkautui vain muutama vuosi sitten.

Tarkoitin edellä, että on vaarallista määritellä itsensä toisen kautta. Itse en määrittele itseäni oman avioliittoni kautta, enkä ole kenenkään uhri. Totta, mieheni ei ollut narsisti - enkä usko, että narsistiin ikinä sekaantuisinkaan. Miksi joku ihminen määrittää itsensä toisen kautta? Narsistin uhri määrittää itsensä toisen kautta, usein taitaa määrittää senkin, onko joku narsisti vai ei.

Läheisissäni on yksi ystävätär, joka oli narsistin kanssa suhteessa - onnettomassa sellaisessa - tai niin kai se on kaikilla narsistin kanssa olleilla. Ihmettelin alusta asti, miten ystävättäreni ei nähnyt sitä samaa, minkä minä tuosta miehestä näin heti. Mies oli niin ilkeä ystävälleni jo heti alusta asti - maksatti hänellä jopa ison moottoripyörän ja ostatti yrityksen omiin nimiinsä. Hän sanoi ystävälleni, että hän rakasti ainoastaan ensimmäistä vaimoaan jne. Minulle jos olisi seurustellessa mies sanonut noin, se juttu olisi jäänyt siihen. Mutta jollain tavalla ystäväni ei sitä pahuutta nähnyt, jota toinen häntä kohtaan harjoitti. Minä kyllä sanoin, sillä seurauksella, että hän suuttui minulle.
Kaikenlaisia tapauksia oli paljon. Ystäväni kärsi paljon.
Mutta tärkeintä kai on se, mitä hän itse asiasta sitten sanoi, kun vihdoin oli päättänyt erota. Hän sanoi, ettei paskaa kannata tonkia, haisemaan se vain alkaa........

Tänä päivänä hän on onnellisessa liitossa. Muttei vieläkään täysin ymmärrä omaa käytöstään, miksi hän antoi kaiken tapahtua - omien sanojensa mukaan. Sen verran olen asiaan perehtynyt, että toistaiseksi syy on laitettu narsistin niskaan yksin. Mutta minä en usko siihen selitykseen. Olen nähnyt läheltä, miten sokeaksi nainen narsistin edessä voi tulla ja miten hän on valmis mihin tahansa saadakseen olla just sen miehen kanssa.

Lue lisää

Tunteen vallassa on se halu uskoa siihen toiseen. Kyllä sen valitsee, ja toinen ollessaan taitava jollakin tasolla vetelemään niistä naruista, joita toinen ei ehkä itsestään edes tiedosta roikkuvan, niin vastako sitä haluaakin uskoa.

Itse pidän sitä kemiallisena koktailina. Aivot pehmenee yksinkertaisesti siitä, että toinen on lähellä ja siihen kaikki mahdollinen selitettynä, niin läpi menee että heilahtaa. Siksi, on hyvä olla enemmän tietoinen itsestään ja pitää mielessänsä, että meille jokaiselle on annettu tiettävästi tämä YKSI elämä ja se on meistä jokaisen omissa käsissä ensisijaisesti, ja kellä kädet ja jalat on, niin kannattaisi alkaa tosiaan sitten mietiskelemään ihan urakalla, jos ei hommat natsaa, että mitä voisi itse asialle tehdä, asettaa itsensä etusijalle edes kerran, jos on huonossa suhteessa.

Juutuupissahan se pyörii, se yksi video, kädettömästä ja jalattomasta. Sen nähtyään voikin vielä enemmän miettiä, että mitä valitsee omaan elämäänsä.. Minkä roolin, minkä asenteen, mitkä tavoitteet, minkä uskon ja mihin, minkä pelon vaikuttamaan, ja jos, niin se, että olisiko ehkä sittenkin valmis pitämään itse itsestään kiinni enemmän, edes hieman... Omia tietoisia valintoja kehiin kaikille. Jos ei tiedä mitä haluaa, voi aloittaa listaamalla sen, mitä ei ainakaan halua. Alku se sellainenkin.

marian-aave. kirjoitti:

Minusta sinä nyt yrität vääristellä sanomaani. Osaatko sanoa miksi?

En osaa sanoa, kun en tarkoituksella yritä vääristellä sanomaasi. Itselläkin kävi mielessä tota viimeistä viestiä kirjoittaessani että käsitinköhän itse jotenkin väärin mitä tarkoitit. Mutta ihan vilpittömästi yritin kuitenkin selittää omaa mielipidettäni.Oon sen verran väsyksissä että paras varmaan lopettaa tää kirjoittaminen (huomaan sen monista kirjoitusvirheistänikin), tuntuu että ajatus on vähän solmussa.

henna... kirjoitti:

Kommentoin vielä marian-aave ensimmäistä kappalettasi eli kun kirjoitit:

"Mun mielestäni (siis tietämättömän mielipide) asia on niin, että sen uhrin tulisi ensisijaisesti ottaa puheeksi oma kohtalonsa, eikä puida sen toisen touhuja. Ei sillä mitään voiteta. Ei syyttely auta kuin uhriutumaan. Oma elämä jää jäsentymättä ja katkeruus vain kasvaa. Seuraa tunne, ettei hallitse omaa elämäänsä, josta puolestaan seuraa masennus. Ei tällaista mielikuvaa saa tukea, eikä missään nimessä vahvistaa."

Uhrihan putuu suhteestaan narsistin kanssa kai yleensä sen vuoksi, että voisi käsitellä asian, voisi voimaantua, parantua niistä vammoista mitä narsisti on hänelle aiheuttanut. Jos uhri puhuu "vain omasta kohtalostaan" mutta ei pui sen toisen touhuja, mtkä touhut on hänen vammautumisensa aiheuttaneet, siinä on kysymys syy-seuraus -suhteesta, niin eihän se ole minkäänlaista todelllista asioiden läpikäymistä eikä johda mihinkään. Jos ei tiedosta, minkälaisia narsistit ovat (eli "syyttele") ja miten toimivat niin sehän uhrista saattaakin tehdä ikuisen uhrin, mutta kun tiedostaa ("syyttelee) sen minkälaisia narisistit todellisuudessa ovat, on valmiudet myös varoa heitä. Vaatii jonkinlaista itsensä kovettamistakin että pystyy vastustamaan vaikka exänsä loputonta ja sydäntäsärkevältä näyttävää ruikutusta takaisnpääsystä ja loputtomia uusia alkuja hänen kanssaan. Kovuuden puute ei ole narsistin uhrin vika eikä yleensäkään vika ihmisessä (narsistit valitsevat usein uhrikseen hyvin empaattisen ihmisen ja käyttävät tätä empaattisuutta hyväkseen) mutta narsistin uhrit joutuvat "kehittelemään" tällaisen kovuuden suojellakseen itseään.

"Oma elämä jää jäsentymättä ja katkeruus vaivaa", kirjoitit, ja että näin käy jos syyttelee narsistia. Asialla on mielestäni myös se puoli että jos jättää "syyttelemättä" narisistia ja uhri tutkailee vain vikoja itsessään pohtiessaan että miksi suhde on/oli yhtä helvettiä ja syyttää omia "vikojaan" siitä, niin mielestäni silloin se oma elämä jääkin jäsentymättä ja silloin juuri ihminen masentuu. On mielestäni paljon terveemmällä pohjalla jos pystyy NÄKEMÄÄN/myöntämään että narsisti tunne-elämältään sairaana ihmisenä on pääasiallinen syy parisuhdehelvettiin yrittää uhri toimia itse miten rakentavasti ja rakastavasti tahansa. Että siinä mielessä narsistin "syyttely" on ihan tervettä.

Lue lisää

No, otetaanpa toisenlainen esimerkki.
Joudut onnettomuuteen, jossa kuolee paljon ihmisiä - loukkaannut pahasti, mutta selviät. Miten suhtautuisit ihmisiin, jotka kannustaisivat sinua syyttämään olosuhteita? Minun on vaikea kuvitella, että pitäisit sitä riittävänä tuollaisessa tilanteessa. Tuolloin olisi juuri tärkeää, että ihminen saisi tuoda ne omat tuntemuksensa esille, että niille löytyy nimi. Olen itse jostain syystä saanut kriisiavusta tällaisen kuvan. Voin olla väärässäkin - saattaahan se olla pelkkää muiden syyttelyäkin.
Terapiankaan en usko olevan sitä, että asiakasta patistetaan pitämään kiinni vihastaan.

Mulle tämä aihe ei ole elämän ja kuoleman kysymys, voi elää sen tiedon kanssa loppuelämäni, etten ollutkaan oikeassa. Olen aina yrittänyt elää sovussa ympäristöni kanssa ja jos se ei täällä onnistu, voin siirtyä muualle.

Sartre sanoi, että kaikki, mikä ei ole lähtöisin meistä itsestämme, muuttuu kannaltamme tyhjäksi. Mieti, mikä suuri viisaus! :)

M.B. kirjoitti:

Tunteen vallassa on se halu uskoa siihen toiseen. Kyllä sen valitsee, ja toinen ollessaan taitava jollakin tasolla vetelemään niistä naruista, joita toinen ei ehkä itsestään edes tiedosta roikkuvan, niin vastako sitä haluaakin uskoa.

Itse pidän sitä kemiallisena koktailina. Aivot pehmenee yksinkertaisesti siitä, että toinen on lähellä ja siihen kaikki mahdollinen selitettynä, niin läpi menee että heilahtaa. Siksi, on hyvä olla enemmän tietoinen itsestään ja pitää mielessänsä, että meille jokaiselle on annettu tiettävästi tämä YKSI elämä ja se on meistä jokaisen omissa käsissä ensisijaisesti, ja kellä kädet ja jalat on, niin kannattaisi alkaa tosiaan sitten mietiskelemään ihan urakalla, jos ei hommat natsaa, että mitä voisi itse asialle tehdä, asettaa itsensä etusijalle edes kerran, jos on huonossa suhteessa.

Juutuupissahan se pyörii, se yksi video, kädettömästä ja jalattomasta. Sen nähtyään voikin vielä enemmän miettiä, että mitä valitsee omaan elämäänsä.. Minkä roolin, minkä asenteen, mitkä tavoitteet, minkä uskon ja mihin, minkä pelon vaikuttamaan, ja jos, niin se, että olisiko ehkä sittenkin valmis pitämään itse itsestään kiinni enemmän, edes hieman... Omia tietoisia valintoja kehiin kaikille. Jos ei tiedä mitä haluaa, voi aloittaa listaamalla sen, mitä ei ainakaan halua. Alku se sellainenkin.

Lue lisää

Voihan tuo joissain tapauksissa olla totta, mutta ei tässä minun tuntemassa tapauksessa. Juttu ei alkanut millään kohahduttavalla huumalla, eikä aivojen pehmenemisellä.

Olemme ystävättäreni kanssa kovin samanlaisia, mutta emme tuossa tapauksessa. Pidin roistona miestä jo alusta asti. En olisi ikinä luottanut sen hoiviin edes rottaa.

marian-aave. kirjoitti:

Minäkin olen eronnut, minulla on 20 vuotias poika tuosta pitkästä ja onnellisesta liitosta, joka purkautui vain muutama vuosi sitten.

Tarkoitin edellä, että on vaarallista määritellä itsensä toisen kautta. Itse en määrittele itseäni oman avioliittoni kautta, enkä ole kenenkään uhri. Totta, mieheni ei ollut narsisti - enkä usko, että narsistiin ikinä sekaantuisinkaan. Miksi joku ihminen määrittää itsensä toisen kautta? Narsistin uhri määrittää itsensä toisen kautta, usein taitaa määrittää senkin, onko joku narsisti vai ei.

Läheisissäni on yksi ystävätär, joka oli narsistin kanssa suhteessa - onnettomassa sellaisessa - tai niin kai se on kaikilla narsistin kanssa olleilla. Ihmettelin alusta asti, miten ystävättäreni ei nähnyt sitä samaa, minkä minä tuosta miehestä näin heti. Mies oli niin ilkeä ystävälleni jo heti alusta asti - maksatti hänellä jopa ison moottoripyörän ja ostatti yrityksen omiin nimiinsä. Hän sanoi ystävälleni, että hän rakasti ainoastaan ensimmäistä vaimoaan jne. Minulle jos olisi seurustellessa mies sanonut noin, se juttu olisi jäänyt siihen. Mutta jollain tavalla ystäväni ei sitä pahuutta nähnyt, jota toinen häntä kohtaan harjoitti. Minä kyllä sanoin, sillä seurauksella, että hän suuttui minulle.
Kaikenlaisia tapauksia oli paljon. Ystäväni kärsi paljon.
Mutta tärkeintä kai on se, mitä hän itse asiasta sitten sanoi, kun vihdoin oli päättänyt erota. Hän sanoi, ettei paskaa kannata tonkia, haisemaan se vain alkaa........

Tänä päivänä hän on onnellisessa liitossa. Muttei vieläkään täysin ymmärrä omaa käytöstään, miksi hän antoi kaiken tapahtua - omien sanojensa mukaan. Sen verran olen asiaan perehtynyt, että toistaiseksi syy on laitettu narsistin niskaan yksin. Mutta minä en usko siihen selitykseen. Olen nähnyt läheltä, miten sokeaksi nainen narsistin edessä voi tulla ja miten hän on valmis mihin tahansa saadakseen olla just sen miehen kanssa.

Lue lisää

Yritän nyt vielä tähän vastata koska kirjoittamasi oli ihan mielenkiintoinen ja yritän saada jotain tolkullista kirjoitettua.

Nykyisin olen sitä mieltä että vain toinen narsistin kanssa ollut voi ymmärtää mitä sellaisessa suhteessa tapahtuu.

Kirjoitit että et usko että itse koskaan sekaantuisit narsistiin. Toivotaan ettei niin koskaan käy. Tunnistan tuosta mitä kirjoitit itseni ennen suhdettani narsistiin. Ennen suhdettani häneen en olisi ikipäivinä voinut kuvitellakaan että itse tulisin olemaan yhdessä sellaisen miehen kanssa joka kohtelee toista ihmistä sillä tavalla. Ihmettelin joitakin kavereitani jotka antoivat kohdella itseään huonosti ja olin vakuuttunut että minulle ei koskaan voisi sellaista tapahtua, minä en hyväksyisi sellaista.

"Mutta jollain tavalla ystäväni ei sitä pahuutta nähnyt, jota toinen häntä kohtaan harjoitti"

Tuossa on jutun ydin, miksi suhde alkaa/jatkuu. Ja olen täysin vakuuttunut että nimenomaan narsisti on sillä tavalla psykologisesti pahalla tavalla lahjakas että pystyy tuollaisen aiheuttamaan melkein kenessä vain. Väittäisin että ehkä jopa sinussa vaikka olet niin varma että ei onnistuisi. Mitä en tietenkään toivo. Ei narsistin uhrit ole aina heikkoja ja huono itsetuntoisia, joku "asiantuntija", Vaknin?, on kirjoittanut että mitä vahvemman ihmisen narsisti pystyy murtamaan, sitä suuremman tyydytyksen hän siitä saa. "Helpot nakit" ei välttämättä narsistia kiinnosta, paitsi ehkä satunnaisena seksiseurana.

henna... kirjoitti:

Yritän nyt vielä tähän vastata koska kirjoittamasi oli ihan mielenkiintoinen ja yritän saada jotain tolkullista kirjoitettua.

Nykyisin olen sitä mieltä että vain toinen narsistin kanssa ollut voi ymmärtää mitä sellaisessa suhteessa tapahtuu.

Kirjoitit että et usko että itse koskaan sekaantuisit narsistiin. Toivotaan ettei niin koskaan käy. Tunnistan tuosta mitä kirjoitit itseni ennen suhdettani narsistiin. Ennen suhdettani häneen en olisi ikipäivinä voinut kuvitellakaan että itse tulisin olemaan yhdessä sellaisen miehen kanssa joka kohtelee toista ihmistä sillä tavalla. Ihmettelin joitakin kavereitani jotka antoivat kohdella itseään huonosti ja olin vakuuttunut että minulle ei koskaan voisi sellaista tapahtua, minä en hyväksyisi sellaista.

"Mutta jollain tavalla ystäväni ei sitä pahuutta nähnyt, jota toinen häntä kohtaan harjoitti"

Tuossa on jutun ydin, miksi suhde alkaa/jatkuu. Ja olen täysin vakuuttunut että nimenomaan narsisti on sillä tavalla psykologisesti pahalla tavalla lahjakas että pystyy tuollaisen aiheuttamaan melkein kenessä vain. Väittäisin että ehkä jopa sinussa vaikka olet niin varma että ei onnistuisi. Mitä en tietenkään toivo. Ei narsistin uhrit ole aina heikkoja ja huono itsetuntoisia, joku "asiantuntija", Vaknin?, on kirjoittanut että mitä vahvemman ihmisen narsisti pystyy murtamaan, sitä suuremman tyydytyksen hän siitä saa. "Helpot nakit" ei välttämättä narsistia kiinnosta, paitsi ehkä satunnaisena seksiseurana.

Lue lisää

Siis Henna....

Tuo mies yritti minua iskeä ensin. Ei onnistunut, sitten hän iski "kostoksi" ystävättäreni - joka hänkään ei aluksi lämmennyt. En tiedä, mutta jotain siis niin luotaantyöntävään sen tyypin pelkässä olemuksessa oli. Se itsensä kehuminen, kaikella mahdollisella työllä ja omaisuudella elvistely - mitään vastaavaa ei eteeni ennen ollut tullut.
Ehkä minulla on tarkkaa itsesuojeluvaisto. En tiedä.
Pääasia, että molemmat päästiin jäkästä eroon hyvässä järjestyksessä. Ystävättäreni satatuhatta köyhempänä, mutta kuitenkin elävänä.

marian-aave. kirjoitti:

Siis Henna....

Tuo mies yritti minua iskeä ensin. Ei onnistunut, sitten hän iski "kostoksi" ystävättäreni - joka hänkään ei aluksi lämmennyt. En tiedä, mutta jotain siis niin luotaantyöntävään sen tyypin pelkässä olemuksessa oli. Se itsensä kehuminen, kaikella mahdollisella työllä ja omaisuudella elvistely - mitään vastaavaa ei eteeni ennen ollut tullut.
Ehkä minulla on tarkkaa itsesuojeluvaisto. En tiedä.
Pääasia, että molemmat päästiin jäkästä eroon hyvässä järjestyksessä. Ystävättäreni satatuhatta köyhempänä, mutta kuitenkin elävänä.

Lue lisää

Nyt alkaa mullakin nämä kirjoitusvirheet vaivata, paras kun meen nukkuun nyt.
Hyvää yötä Henna ja M.B.!

marian-aave. kirjoitti:

Nyt alkaa mullakin nämä kirjoitusvirheet vaivata, paras kun meen nukkuun nyt.
Hyvää yötä Henna ja M.B.!

Hyvää yötä minunkin puolestani kaikille tasapuolisesti :)

marian-aave. kirjoitti:

No, otetaanpa toisenlainen esimerkki.
Joudut onnettomuuteen, jossa kuolee paljon ihmisiä - loukkaannut pahasti, mutta selviät. Miten suhtautuisit ihmisiin, jotka kannustaisivat sinua syyttämään olosuhteita? Minun on vaikea kuvitella, että pitäisit sitä riittävänä tuollaisessa tilanteessa. Tuolloin olisi juuri tärkeää, että ihminen saisi tuoda ne omat tuntemuksensa esille, että niille löytyy nimi. Olen itse jostain syystä saanut kriisiavusta tällaisen kuvan. Voin olla väärässäkin - saattaahan se olla pelkkää muiden syyttelyäkin.
Terapiankaan en usko olevan sitä, että asiakasta patistetaan pitämään kiinni vihastaan.

Mulle tämä aihe ei ole elämän ja kuoleman kysymys, voi elää sen tiedon kanssa loppuelämäni, etten ollutkaan oikeassa. Olen aina yrittänyt elää sovussa ympäristöni kanssa ja jos se ei täällä onnistu, voin siirtyä muualle.

Sartre sanoi, että kaikki, mikä ei ole lähtöisin meistä itsestämme, muuttuu kannaltamme tyhjäksi. Mieti, mikä suuri viisaus! :)

Lue lisää

Marian-aave, nyt on niin paljo unihiekkaa silmissä ja aivot solmussa etten jaksa miettiä vastauksia sun kysymyksiin.. pakko mennä nukkumaan....

henna... kirjoitti:

Marian-aave, nyt on niin paljo unihiekkaa silmissä ja aivot solmussa etten jaksa miettiä vastauksia sun kysymyksiin.. pakko mennä nukkumaan....

No sen verran kuitenkin että hyvä terapia lienee sellasta, että siellä saa kyllä käsitellä vihansa ja myöntää sen ja sitä kautta sitten pyrkiä irtaantumaan vihasta. Kukaan toinen ihminen ei kuitenkaan voi määritellä sitä kuinka kauan viha saa kestää. Ihmiselle ei ole hyväksi kantaa vihaa sisällään loputtomiin, se sairastuttaa, mutta ei ole myöskään hyväksi sulkea vihalta silmänsä ja piilottaa se itseltäänkin, on ihan tervettä tuntea että VIHAAN SITÄ SAATANAN NARSISTIPASKAA joka todellakin kohteli minua raakalaismaisesti.

marian-aave. kirjoitti:

Nyt alkaa mullakin nämä kirjoitusvirheet vaivata, paras kun meen nukkuun nyt.
Hyvää yötä Henna ja M.B.!

hyvää yötä!

henna... kirjoitti:

No sen verran kuitenkin että hyvä terapia lienee sellasta, että siellä saa kyllä käsitellä vihansa ja myöntää sen ja sitä kautta sitten pyrkiä irtaantumaan vihasta. Kukaan toinen ihminen ei kuitenkaan voi määritellä sitä kuinka kauan viha saa kestää. Ihmiselle ei ole hyväksi kantaa vihaa sisällään loputtomiin, se sairastuttaa, mutta ei ole myöskään hyväksi sulkea vihalta silmänsä ja piilottaa se itseltäänkin, on ihan tervettä tuntea että VIHAAN SITÄ SAATANAN NARSISTIPASKAA joka todellakin kohteli minua raakalaismaisesti.

Lue lisää

voin kertoo terapiassa kysytään "miltä susta nyt tuntuu". Joten kyllä se niistä omista tunteista koostuu ei syyttely ja vihaamaan kannustaminen tosiaankaan ole terapiaa.

narsuparka kirjoitti:

voin kertoo terapiassa kysytään "miltä susta nyt tuntuu". Joten kyllä se niistä omista tunteista koostuu ei syyttely ja vihaamaan kannustaminen tosiaankaan ole terapiaa.

Mut jos terapiassa kysytään että "miltä susta nyt tuntuu" ja jos tuntuu siltä että vihaa, niin eikö sitä saa kertoa kun vihaamaan kannustaminen ei ole terapiaa?

mut kun, mut kun kirjoitti:

Mut jos terapiassa kysytään että "miltä susta nyt tuntuu" ja jos tuntuu siltä että vihaa, niin eikö sitä saa kertoa kun vihaamaan kannustaminen ei ole terapiaa?

mä olen ainakin kertonut joskus että vihaan ja terapeutilta olen saanut apua sen vihan haltuunottoon. Ei mun terapiassa syytellä eikä syyllistetä siellä puidaan mun tunteita. Jos kovin hahmottaa itsensä muiden kautta on hukassa se on munkin ongelmani. Sillon vihaa niitä muita kun ei ikinä voi olla kuten haluaa vaan aina vaan niin kuin joku muu tahtoo tai sit miettii mitä muut musta haluaa. Joskus vihaan omaa avuttomuuttanikin niin että laitan senkin jonkun toisen syyksi ja vihaan sit muka sitä toista. Toki oon yrittänyt päästä tuosta irti.

henna... kirjoitti:

Yritän nyt vielä tähän vastata koska kirjoittamasi oli ihan mielenkiintoinen ja yritän saada jotain tolkullista kirjoitettua.

Nykyisin olen sitä mieltä että vain toinen narsistin kanssa ollut voi ymmärtää mitä sellaisessa suhteessa tapahtuu.

Kirjoitit että et usko että itse koskaan sekaantuisit narsistiin. Toivotaan ettei niin koskaan käy. Tunnistan tuosta mitä kirjoitit itseni ennen suhdettani narsistiin. Ennen suhdettani häneen en olisi ikipäivinä voinut kuvitellakaan että itse tulisin olemaan yhdessä sellaisen miehen kanssa joka kohtelee toista ihmistä sillä tavalla. Ihmettelin joitakin kavereitani jotka antoivat kohdella itseään huonosti ja olin vakuuttunut että minulle ei koskaan voisi sellaista tapahtua, minä en hyväksyisi sellaista.

"Mutta jollain tavalla ystäväni ei sitä pahuutta nähnyt, jota toinen häntä kohtaan harjoitti"

Tuossa on jutun ydin, miksi suhde alkaa/jatkuu. Ja olen täysin vakuuttunut että nimenomaan narsisti on sillä tavalla psykologisesti pahalla tavalla lahjakas että pystyy tuollaisen aiheuttamaan melkein kenessä vain. Väittäisin että ehkä jopa sinussa vaikka olet niin varma että ei onnistuisi. Mitä en tietenkään toivo. Ei narsistin uhrit ole aina heikkoja ja huono itsetuntoisia, joku "asiantuntija", Vaknin?, on kirjoittanut että mitä vahvemman ihmisen narsisti pystyy murtamaan, sitä suuremman tyydytyksen hän siitä saa. "Helpot nakit" ei välttämättä narsistia kiinnosta, paitsi ehkä satunnaisena seksiseurana.

Lue lisää

"Mutta jollain tavalla ystäväni ei sitä pahuutta nähnyt, jota toinen häntä kohtaan harjoitti"

Tuo on todellakin jutun ydin, kun ei sitä pahuutta voi ymmärtää ennenkuin sen itse silmästä silmään kohtaa. Sitä vaan haluaa uskoa siihen hyväänkin, mutta joskus se paha onkin suurempi tai vallitsevampi ihmisessä. Noh, realismi tässä todella kasvaa, nyt olen jo inhorealisti :)

marian-aave. kirjoitti:

Siis Henna....

Tuo mies yritti minua iskeä ensin. Ei onnistunut, sitten hän iski "kostoksi" ystävättäreni - joka hänkään ei aluksi lämmennyt. En tiedä, mutta jotain siis niin luotaantyöntävään sen tyypin pelkässä olemuksessa oli. Se itsensä kehuminen, kaikella mahdollisella työllä ja omaisuudella elvistely - mitään vastaavaa ei eteeni ennen ollut tullut.
Ehkä minulla on tarkkaa itsesuojeluvaisto. En tiedä.
Pääasia, että molemmat päästiin jäkästä eroon hyvässä järjestyksessä. Ystävättäreni satatuhatta köyhempänä, mutta kuitenkin elävänä.

Lue lisää

tulee nyt mieleen sellainen ajatus että käytös mitä kerrot siitä ystäväsi narsistimiehestä... Niin siinä on jotain outoa ? En yhtään väittele tässä ajattelen vaan vaihtoehtona että millä perustein luokitellaan "narsisti"...

Se mitä itse (tosin vähäistä) tietoa on narsistista niin he kyllä yleensä käyttäytyvät niin pirun salakavalasti ja "täydellisesti" alussa. Olen elänyt (luullakseni) narsistin kanssa ja itse aika varmakin asiasta. Sen lisäksi mulla on luonnollisesti paljon luettua tietoa tai tietopohjaa koska minulle vihjattiin ensin muualta varovaisesti että mieheni taitaa olla narsisti!

Näiden kokemuspohjien perusteella ystäväsi miehen käytös on tai siinä on jotain kummallista mitä en heti havaitsisi narsistin käytökseksi. Tietenkin kaikki ihmiset erilaisia ja kukin näkee asiat erilailla. Täällä muutaman lauseen perusteella mitään voi päätellä..

Voin vaan omasta puolestani kertoa ja omista kokemuksista että yleisimmiten miten narsisti käyttäytyy niin nimenomaan karttaa olemasta törkeä, päin vastoin kun alkaa tutustumaan. Ehkä vuoden, vuosienkin päästä alkaa hitaasti, huomaamattomasti nämä ns vääryydet jolloin se toinen on jo alistettu hienosti kenenkään mitään huomaamatta. Siinä piile yksi seikka miksi uhrin on niin helvetin vaikeeta sitä tajuta... Yleensä sellanen öykkäri ja hunokäytöksinen retosteija juuri ei ole narsisti koska silloinhan se toinen puoli lähtisi lätkimään... No tässä mun näkemystä huom vain minun :)

väsy kaakki kirjoitti:

tulee nyt mieleen sellainen ajatus että käytös mitä kerrot siitä ystäväsi narsistimiehestä... Niin siinä on jotain outoa ? En yhtään väittele tässä ajattelen vaan vaihtoehtona että millä perustein luokitellaan "narsisti"...

Se mitä itse (tosin vähäistä) tietoa on narsistista niin he kyllä yleensä käyttäytyvät niin pirun salakavalasti ja "täydellisesti" alussa. Olen elänyt (luullakseni) narsistin kanssa ja itse aika varmakin asiasta. Sen lisäksi mulla on luonnollisesti paljon luettua tietoa tai tietopohjaa koska minulle vihjattiin ensin muualta varovaisesti että mieheni taitaa olla narsisti!

Näiden kokemuspohjien perusteella ystäväsi miehen käytös on tai siinä on jotain kummallista mitä en heti havaitsisi narsistin käytökseksi. Tietenkin kaikki ihmiset erilaisia ja kukin näkee asiat erilailla. Täällä muutaman lauseen perusteella mitään voi päätellä..

Voin vaan omasta puolestani kertoa ja omista kokemuksista että yleisimmiten miten narsisti käyttäytyy niin nimenomaan karttaa olemasta törkeä, päin vastoin kun alkaa tutustumaan. Ehkä vuoden, vuosienkin päästä alkaa hitaasti, huomaamattomasti nämä ns vääryydet jolloin se toinen on jo alistettu hienosti kenenkään mitään huomaamatta. Siinä piile yksi seikka miksi uhrin on niin helvetin vaikeeta sitä tajuta... Yleensä sellanen öykkäri ja hunokäytöksinen retosteija juuri ei ole narsisti koska silloinhan se toinen puoli lähtisi lätkimään... No tässä mun näkemystä huom vain minun :)

Lue lisää

En aio tarkasti kirjoittaa tapauksesta tänne, koska se ei ole omani.

Tieto persoonallisuushäiriöstä tuli miehen entiseltä vaimolta - sitten vuosien kuluttua, kun tämä oli päässyt mielisairaalasta pois........

Joten tämä herra OLI narsisti. Pitäisikö ihan kirjoittaa isolla N:llä.
:)

Minäkin voin ottaa äijän j.o.k.u.:n erityisesti narskuille suunnattuun käytöskouluun. ;)
Pari vuotta, niin siinä narsku, kuin narsku on nöyrää poikaa sen jälkeen...

Heh:)
Välillä tulee mullekin mieleen, kun täällä paasaan narsistin hirveyttä, että mun exä saattaa olla jopa psykopaatti ja siksi mun omat mielipiteet narsisteista on niin jyrkkiä ja tulikivenkatkuisia välillä.
Nyt kyllä nosti hymyn huulille tuo mielikuva tosta sun suunnitelmasta ottaa exä käsittelyyn, mutta älä hitossa ees toivo että ryömii mun helmoihin, sitä helmoihin ryömimistähän se yrittää vielä 4 vuoden eron jälkeenkin vannoen ikuista rakkauttaan. (No niin todennäköisesti muillekin exilleen nykyisen vaimonsa selän takana)
On tästä palstasta vissiin kuitenkin se hyöty että kirjoittamalla raivokkaasti narsistien pahuudesta saan purkaa sitä traumaani kun en uskalla sille itselleen ja ei siitä olisi mitään hyötyäkään. olisi vaan tyytyväinen kun saa mut reagoimaan, täällä kun "haukun" narsisteja, kukaan ei voi siitä hyvästä tulla vetämään turpaankaan, mikä varmaan tapahtuisi jos aukoisin päätäni eksälle siitä mitä se mulle teki :)

j.o.k.u. kirjoitti:

Minäkin voin ottaa äijän j.o.k.u.:n erityisesti narskuille suunnattuun käytöskouluun. ;)
Pari vuotta, niin siinä narsku, kuin narsku on nöyrää poikaa sen jälkeen...

:)

henna... kirjoitti:

Heh:)
Välillä tulee mullekin mieleen, kun täällä paasaan narsistin hirveyttä, että mun exä saattaa olla jopa psykopaatti ja siksi mun omat mielipiteet narsisteista on niin jyrkkiä ja tulikivenkatkuisia välillä.
Nyt kyllä nosti hymyn huulille tuo mielikuva tosta sun suunnitelmasta ottaa exä käsittelyyn, mutta älä hitossa ees toivo että ryömii mun helmoihin, sitä helmoihin ryömimistähän se yrittää vielä 4 vuoden eron jälkeenkin vannoen ikuista rakkauttaan. (No niin todennäköisesti muillekin exilleen nykyisen vaimonsa selän takana)
On tästä palstasta vissiin kuitenkin se hyöty että kirjoittamalla raivokkaasti narsistien pahuudesta saan purkaa sitä traumaani kun en uskalla sille itselleen ja ei siitä olisi mitään hyötyäkään. olisi vaan tyytyväinen kun saa mut reagoimaan, täällä kun "haukun" narsisteja, kukaan ei voi siitä hyvästä tulla vetämään turpaankaan, mikä varmaan tapahtuisi jos aukoisin päätäni eksälle siitä mitä se mulle teki :)

Lue lisää

Jos narsistin "pahuutta" ei ensin sisäistä niin eihän mitään toivoa muutoksesta ole. Syöpä pitää ensin tunnistaa ja sitten sen voi vasta leikata pois, muutoin se jää kasvamaan ja vie lopulta hengen.

Olisi aika epänormaalia jos ei tuntisi myös vihaa ja katkeruutta kun tajuaa tulleensa talllotuksi, huijatuksi ja hyväksikäytetyksi, ehkä jopa vuosikymmenien ajan. Kun tajuaa että on päästänyt tuon pahan myös lastensa ja muiden läheistensä elämään. Kuka pystyy pelkällä olkien koheutuksella ohittamaan vuodet syyttömänä vankilassa? Viha ja katkeruus ei poistu jos niitä ei pääse käsittelemään ja narsistin kohtaaminen on usein niin iso mullistus elämässä että se vaatii käsittelyä todella paljon. Ystäviä ja läheisiä ei voi tuolla kuormalla määrättömästi rasittaa joten keskustelupalstat voivat olla ainoa todellinen paikka päästää höyryjä ulos. Harva kuitenkaan haluaa julkisesti mollata narsistia joten täällä sen voi tehdä anonyymisti, myös narsistin henkilöllisyyden suojaten.

Itse olen ilokseni huomannut että ajan mittaan oma tyylini kirjoittaa on muuttunut. Aluksi kirjoitin niistä konkreettisita teoista joita narsisti on tehnyt, sekä siitä pahasta olosta jonka se on minulle aiheuttanut. Pikkuhiljaa kirjoitteluni on muuttunut yleismpää pohdisteluun narsismista. Narsisti on mielessäni muuttunut pirunsarvissan keikistelevästä hirviöstä oman sairaalloisen epävarmuutensa vankina olevaksi reppanaksi. Se ei tee tosin hänen pahoista teoistaan sen oikeutetumpia.

Da daaa kirjoitti:

Jos narsistin "pahuutta" ei ensin sisäistä niin eihän mitään toivoa muutoksesta ole. Syöpä pitää ensin tunnistaa ja sitten sen voi vasta leikata pois, muutoin se jää kasvamaan ja vie lopulta hengen.

Olisi aika epänormaalia jos ei tuntisi myös vihaa ja katkeruutta kun tajuaa tulleensa talllotuksi, huijatuksi ja hyväksikäytetyksi, ehkä jopa vuosikymmenien ajan. Kun tajuaa että on päästänyt tuon pahan myös lastensa ja muiden läheistensä elämään. Kuka pystyy pelkällä olkien koheutuksella ohittamaan vuodet syyttömänä vankilassa? Viha ja katkeruus ei poistu jos niitä ei pääse käsittelemään ja narsistin kohtaaminen on usein niin iso mullistus elämässä että se vaatii käsittelyä todella paljon. Ystäviä ja läheisiä ei voi tuolla kuormalla määrättömästi rasittaa joten keskustelupalstat voivat olla ainoa todellinen paikka päästää höyryjä ulos. Harva kuitenkaan haluaa julkisesti mollata narsistia joten täällä sen voi tehdä anonyymisti, myös narsistin henkilöllisyyden suojaten.

Itse olen ilokseni huomannut että ajan mittaan oma tyylini kirjoittaa on muuttunut. Aluksi kirjoitin niistä konkreettisita teoista joita narsisti on tehnyt, sekä siitä pahasta olosta jonka se on minulle aiheuttanut. Pikkuhiljaa kirjoitteluni on muuttunut yleismpää pohdisteluun narsismista. Narsisti on mielessäni muuttunut pirunsarvissan keikistelevästä hirviöstä oman sairaalloisen epävarmuutensa vankina olevaksi reppanaksi. Se ei tee tosin hänen pahoista teoistaan sen oikeutetumpia.

Lue lisää

Hyvä, henna ja Da daaa!

Samaa mieltä kirjoittamisen terapiavaikutuksesta. Traumojenpurkuahan tämä itselläkin on. Tällainen julkinen tori, missä kuitenkin kaikki on anonyymeja, tarjoaa siihen mahdollisuuden. Ja puheensorinasta voi jokainen valita ja löytää itselleen sopivia oivalluksia. =)

Da daaa kirjoitti:

Jos narsistin "pahuutta" ei ensin sisäistä niin eihän mitään toivoa muutoksesta ole. Syöpä pitää ensin tunnistaa ja sitten sen voi vasta leikata pois, muutoin se jää kasvamaan ja vie lopulta hengen.

Olisi aika epänormaalia jos ei tuntisi myös vihaa ja katkeruutta kun tajuaa tulleensa talllotuksi, huijatuksi ja hyväksikäytetyksi, ehkä jopa vuosikymmenien ajan. Kun tajuaa että on päästänyt tuon pahan myös lastensa ja muiden läheistensä elämään. Kuka pystyy pelkällä olkien koheutuksella ohittamaan vuodet syyttömänä vankilassa? Viha ja katkeruus ei poistu jos niitä ei pääse käsittelemään ja narsistin kohtaaminen on usein niin iso mullistus elämässä että se vaatii käsittelyä todella paljon. Ystäviä ja läheisiä ei voi tuolla kuormalla määrättömästi rasittaa joten keskustelupalstat voivat olla ainoa todellinen paikka päästää höyryjä ulos. Harva kuitenkaan haluaa julkisesti mollata narsistia joten täällä sen voi tehdä anonyymisti, myös narsistin henkilöllisyyden suojaten.

Itse olen ilokseni huomannut että ajan mittaan oma tyylini kirjoittaa on muuttunut. Aluksi kirjoitin niistä konkreettisita teoista joita narsisti on tehnyt, sekä siitä pahasta olosta jonka se on minulle aiheuttanut. Pikkuhiljaa kirjoitteluni on muuttunut yleismpää pohdisteluun narsismista. Narsisti on mielessäni muuttunut pirunsarvissan keikistelevästä hirviöstä oman sairaalloisen epävarmuutensa vankina olevaksi reppanaksi. Se ei tee tosin hänen pahoista teoistaan sen oikeutetumpia.

Lue lisää

Da Daa. Kirjoitit hyvin.
Itselläni juuri tää vaihe menossa että olen vielä ristiriitaisten ajatusten kanssa ja ihmiset ei tunnu lähelläni oikeen ymmärtävän. Täällä luen ja kirjoitan paljon. Se auttaa mua ymmärtämään... Noo ehkä joku päivä. :) Itselläni kauheeta ollut kun läheisteni suhtautuminen tuntuu olevan että" mikä sua nyt vaivaa ole onnellinen kun huomasit ja pääsit eroon"
Ymmärrettävää tietenkin koskeivat he eläneet siinä suhteessa jossa koin hyvin paljon pahaa mutta ikävä kyllä aluksi niiiiin hyvääkin...
Nyt fiilikset menee raiteilla vihaa-katkeruutta-masennusta-ymmärtämättömyyttä miksi-
Jos en täällä olisi lukenut pohtinut ja kirjoittanut hänen tekemistään asioista niin olisin vieä enemmän huonovointinen. Toki itseäni piiskannut myös ja miettinyt mikä mussa vialla, iksi kaikki se piti sietää, olenko tyhmä jne.
Terapeuttista käydä läpi täällä esim näitä helvetin tunneskaaloja koska se auttaa edes vähän ymmärtämään ja myös pysymään erossa/lujana kun tuo minun narsistini on nin sitkeää lajia että irti ei meinaa päästää ollenkaan. kaikki loat on niskaani heitetty :) ja jatkuu vieläkin yrityksin valjastaa minut uudelleen verkkoihinsa... Täytyy sanoa että täältä ollut suuri apu siihen etten ole sortunut. Kiitos kaikille.

Da daaa kirjoitti:

Jos narsistin "pahuutta" ei ensin sisäistä niin eihän mitään toivoa muutoksesta ole. Syöpä pitää ensin tunnistaa ja sitten sen voi vasta leikata pois, muutoin se jää kasvamaan ja vie lopulta hengen.

Olisi aika epänormaalia jos ei tuntisi myös vihaa ja katkeruutta kun tajuaa tulleensa talllotuksi, huijatuksi ja hyväksikäytetyksi, ehkä jopa vuosikymmenien ajan. Kun tajuaa että on päästänyt tuon pahan myös lastensa ja muiden läheistensä elämään. Kuka pystyy pelkällä olkien koheutuksella ohittamaan vuodet syyttömänä vankilassa? Viha ja katkeruus ei poistu jos niitä ei pääse käsittelemään ja narsistin kohtaaminen on usein niin iso mullistus elämässä että se vaatii käsittelyä todella paljon. Ystäviä ja läheisiä ei voi tuolla kuormalla määrättömästi rasittaa joten keskustelupalstat voivat olla ainoa todellinen paikka päästää höyryjä ulos. Harva kuitenkaan haluaa julkisesti mollata narsistia joten täällä sen voi tehdä anonyymisti, myös narsistin henkilöllisyyden suojaten.

Itse olen ilokseni huomannut että ajan mittaan oma tyylini kirjoittaa on muuttunut. Aluksi kirjoitin niistä konkreettisita teoista joita narsisti on tehnyt, sekä siitä pahasta olosta jonka se on minulle aiheuttanut. Pikkuhiljaa kirjoitteluni on muuttunut yleismpää pohdisteluun narsismista. Narsisti on mielessäni muuttunut pirunsarvissan keikistelevästä hirviöstä oman sairaalloisen epävarmuutensa vankina olevaksi reppanaksi. Se ei tee tosin hänen pahoista teoistaan sen oikeutetumpia.

Lue lisää

Da daaa, mielestäni joka sana minkä kirjoitit, totta.

Yläpeukku hyvästä pohdinnasta! :)

Tuo mitä sanoit siitä, että mitään ei olisi voinut tehdä toisin, korkeintaan hidastaa tai nopeuttaa väistämätöntä.. Tuossa kohtaa itse koen välttämättömänä reaktionopeuteni säilyttämisen itsepuolustustarkoituksessa.. "Normaalit" ihmiset yksinkertaisesti reagoivat tykitykseen eri tavalla ja kun N omalla tyylillään havahtuu reagoimaan, on se siis paljastunut, eli nykyisin voi prosessin matkasta kohti väistämätöntä skipata kokonaan.

Itsekin meinaan nopeutin sitä, väistämätöntä.. Tässä on yksi yksinkertainen kaava: Kun sinut haukutaan vaikka laiskaksi, muista olla tekemättä mitään mitä pyydetään ja heittäydy täysin siemauksin ihan ylilaiskaksi.. Logiikka on tässä: Nomaali ihminen ei ensimmäisenä hauku ketään. Toiseksi jos väsyneenä sattuu lipsahdus, hän luultavasti huomaa sanojensa ja käytöksesi välisen yhteyden aika pian ja pyytää anteeksi sanomisiaan, jolloin tilanne on kuitattu. Aito oikea narsisti ei kykene näkemään omien sanojensa ja käytöksesi välillä vapaaehtoisesti yhteyttä. Jos otat asian puheeksi, loukkasit kun haukuit - tyyliin, annat hänelle vain aseet suoraan käteen.. joten hienovarainen kokeilu ja havannointimenetelmä lienee suositeltavampi. Mikäli tulokset toistuvat, katoa vähin äänin, vaihda samantien numero, tee asioita, älä mieti että mitä jos sittenkin, koska vastaus on EI... Vastaus on aina EI.

Muista että hinta on AINA liian korkea, siksi vastaus sisäisen äänen kysymykseen, mitä jos sittenkin, on aina: EI!!

M.B. kirjoitti:

Tuo mitä sanoit siitä, että mitään ei olisi voinut tehdä toisin, korkeintaan hidastaa tai nopeuttaa väistämätöntä.. Tuossa kohtaa itse koen välttämättömänä reaktionopeuteni säilyttämisen itsepuolustustarkoituksessa.. "Normaalit" ihmiset yksinkertaisesti reagoivat tykitykseen eri tavalla ja kun N omalla tyylillään havahtuu reagoimaan, on se siis paljastunut, eli nykyisin voi prosessin matkasta kohti väistämätöntä skipata kokonaan.

Itsekin meinaan nopeutin sitä, väistämätöntä.. Tässä on yksi yksinkertainen kaava: Kun sinut haukutaan vaikka laiskaksi, muista olla tekemättä mitään mitä pyydetään ja heittäydy täysin siemauksin ihan ylilaiskaksi.. Logiikka on tässä: Nomaali ihminen ei ensimmäisenä hauku ketään. Toiseksi jos väsyneenä sattuu lipsahdus, hän luultavasti huomaa sanojensa ja käytöksesi välisen yhteyden aika pian ja pyytää anteeksi sanomisiaan, jolloin tilanne on kuitattu. Aito oikea narsisti ei kykene näkemään omien sanojensa ja käytöksesi välillä vapaaehtoisesti yhteyttä. Jos otat asian puheeksi, loukkasit kun haukuit - tyyliin, annat hänelle vain aseet suoraan käteen.. joten hienovarainen kokeilu ja havannointimenetelmä lienee suositeltavampi. Mikäli tulokset toistuvat, katoa vähin äänin, vaihda samantien numero, tee asioita, älä mieti että mitä jos sittenkin, koska vastaus on EI... Vastaus on aina EI.

Muista että hinta on AINA liian korkea, siksi vastaus sisäisen äänen kysymykseen, mitä jos sittenkin, on aina: EI!!

Lue lisää

"Mää; erittäin hyvä tämä: Tässä on yksi yksinkertainen kaava: ....Logiikka on tässä: Nomaali ihminen ei ensimmäisenä hauku ketään...Aito oikea narsisti ei kykene näkemään omien sanojensa ja käytöksesi välillä vapaaehtoisesti yhteyttä...jne"

Minä ihmettelin juuri tätä. Kun olin puhunut esim jostain hyvin tärkeästä, ei-edes-meihin-liittyvästä merkityksellisestä asiasta, hän alkoi huutamaan minulle aivan poskettomasti jostain toisesta asiasta. Ja käänsi niitä juttuja. Ei selitellyt, ei perustellut, ei korjannut, muutti tarinaoitaan jne.. te tiedätte kyllä.

Kun otin toisen linjan, ymmärtäessäni etten enää lähde tälle anteeksi-pyytely tai maton-alle-lakaisu-linjalle, niin aggressiot lisääntyivät. Huomattavasti ja tihenivät aivan päättömällä tavalla. Nopeutin prosessia tietoisesti ja ajattelin vain tyynesti; no, katsotaan miten käy, muutakaan en voi. Syteen tai saveen, minun on pakko katsoa tämä nyt, ennenkuin on myöhäistä. Olin nimittäin tekemässä elämälleni niin suuria muutoksia, että jos tuota en olisi siinä vaiheessa tajunnut, niin kusessahan olisin ollut sitten totaalisesti loppuelämäni.

Viimeisen kerran kun hänet näin, olisi raivotautinen kettu ollut tuosta hampaiden kiristelyjen taidosta ollut ylpeä. Hän ei uskaltanut koskea minuun, vielä siinä vaiheessa. Mutta ymmärrän täysin, että se olisi tullut tutuksi myöhemmin hyvin epämiellyttävällä tavalla. Siksi hän varmisteli aikanaan sen, että pelossahan sinun tulee elämään. Jos siis en käyttäydy "kiltisti" , jos tulen häntä vastaan kapinoimaan. Hän esimerkillisti näitä asioita, mitä tekee mielestään "väärin kohtelijoilleen".

Niin. Ne merkit selkenee vasta jälkeenpäin :) Mökötys ja loukkaantuminen ja tietynlainen marttyyriuteen taipuvaisuus ennen suhdetta, sen aikana ja sen jälkeen. Kyllä.

Tuota olen miettinyt, että kun toinen itkee, niin monista kyllä huomaa sen itkun tulevan niin kuin sitä ei voisi estää, että se itku tulee sieltä uumenista ja syövereistä, oli sitten mies tai nainen tai lapsi tai mummo tai vaari.. Mutta kun N itkee, se vaikuttaa heti sellaiselta: katsokaa, nyt minä nyyhkytän näin kaksi sekuntia ja pyyhin sitten kyyneleni ja olen niin voipunut, että pitää lähteä kavereiden kanssa kaljalle - itkua, sellaista joka tuntuu täysin teatterilta heti ensi hetkistä alkaen. Ja juuri oma suhtautumiseni on saanut minut miettimään, kuin narsistinen sitä mahtaa sitten itse olla, mutta nyt täytyy todeta, että itkuissa ON eroja.

Kaksi kärpästä on enemmän kuin yksi.. :)) joten hyvä, hienoa!

M.B. kirjoitti:

Niin. Ne merkit selkenee vasta jälkeenpäin :) Mökötys ja loukkaantuminen ja tietynlainen marttyyriuteen taipuvaisuus ennen suhdetta, sen aikana ja sen jälkeen. Kyllä.

Tuota olen miettinyt, että kun toinen itkee, niin monista kyllä huomaa sen itkun tulevan niin kuin sitä ei voisi estää, että se itku tulee sieltä uumenista ja syövereistä, oli sitten mies tai nainen tai lapsi tai mummo tai vaari.. Mutta kun N itkee, se vaikuttaa heti sellaiselta: katsokaa, nyt minä nyyhkytän näin kaksi sekuntia ja pyyhin sitten kyyneleni ja olen niin voipunut, että pitää lähteä kavereiden kanssa kaljalle - itkua, sellaista joka tuntuu täysin teatterilta heti ensi hetkistä alkaen. Ja juuri oma suhtautumiseni on saanut minut miettimään, kuin narsistinen sitä mahtaa sitten itse olla, mutta nyt täytyy todeta, että itkuissa ON eroja.

Kaksi kärpästä on enemmän kuin yksi.. :)) joten hyvä, hienoa!

Lue lisää

Sulle vielä laitan viestin.
Niin se minunkin ystävättären ex kävi suhteen loputtua jopa ystävättäreni työpaikkalla ensin yrittämässä tätä takaisin - lupaili kuita taivaalta - uhkasi itsemurhalla - ja kun ystäväni ei suostunut haukkui huoraksi. Jälkeen päin selvisi, että mies asui tuolloin jo jonkun toisen kanssa yhdessä.

Noina aikoina ystävättäreni tarvitsi minua (ja muita ystäviään) kaikkein eniten. Ei siksi, että hänen olisi ollut vaikea olla ilman exäänsä vaan siksi, että palautui takaisin siksi naiseksi, joka hän oli ollut ennen tuota miestä.
Heitä ei yhdistänyt edes viha. Kun vihaa jota kuta on siinä ihmisessä kiinni - tiukasti.

marian-aave. kirjoitti:

Sulle vielä laitan viestin.
Niin se minunkin ystävättären ex kävi suhteen loputtua jopa ystävättäreni työpaikkalla ensin yrittämässä tätä takaisin - lupaili kuita taivaalta - uhkasi itsemurhalla - ja kun ystäväni ei suostunut haukkui huoraksi. Jälkeen päin selvisi, että mies asui tuolloin jo jonkun toisen kanssa yhdessä.

Noina aikoina ystävättäreni tarvitsi minua (ja muita ystäviään) kaikkein eniten. Ei siksi, että hänen olisi ollut vaikea olla ilman exäänsä vaan siksi, että palautui takaisin siksi naiseksi, joka hän oli ollut ennen tuota miestä.
Heitä ei yhdistänyt edes viha. Kun vihaa jota kuta on siinä ihmisessä kiinni - tiukasti.

Lue lisää

Tuo on totta. Viha pitää kiinni ja uhrin asemaan jääminen pitää kiinni. Olen itsekin vastaanottanut itsemurhaamisviestejä. Olen siltä osin kyllä niin paska ihminen, että tietyntyyliset itsensä murhaamiset ei hirveästi hetkauta. Aito suru ja epätoivo, masennuskin, mutta se, että toinen katsoo oikeudekseen olla oma itsensä ja pitää itsestään kaikesta huolimatta kiinni, että siinä vaiheessa aletaan murhailemaan itseään, niin hoh-hoijaa. Ymmärrän kyllä, että on minuakin herkeämpiä ihmisiä, joilla sellainen saattaa saada sen viimeisenkin tasapainon keikahtamaan veneen laidan yli.. Ja tuossahan tuo, oma suhtautumiseni jälleen kummittelee.. Kuinka narsistinen itse olen, jos olen valmis osoittamaan tuolla tavoin itseänsä murhaavalle sen kestävimmän oksan siitä puusta, johon voi sitten hän sen kiikun laittaa.. en tiedä.

Hyvät ystävät, niissä se elämän totuus on enemmän kuin siinä toisessa, joka vaan vie ja vaatii toisen vielä vikisevän...