mä en ole kertaakaan sua mollannut täällä. En sun elämää, terveyttä, työelämää, perhejuttuja, ammattia, elämää yleensäkään, en mitään. Onko sulla hyvä olla kaiken kirjoittamisesi jälkeen? Toivottavasti ei mennyt aikasi ja kirjoittelusi hukkaan. Kiitos "muistamisesta" kuitenkin.
Noh,
Iloa?
13189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Enhän minäkään varsinaisesti mollannut ole, purkanut joskus vaan pahaa oloani ja pettymystäni täällä. Sinusta aina tykännyt, vaan en tiedä onko enää syytä tykätä, kun kiitoksetkin tulee vaan tänne eikä IRL.
Mietipä uudelleen, ei se ihan noin ole. Oisko tullut kirjoitettua välillä pikkuisen liikaa? Miksi "kiitokset" pitäisi laitta irl, hänelle joka "care ab. sh..."?
En nyt ihan ymmärtänyt tuota lauseesi loppua..? Minä olen kyllä viestittänyt mutta ei ole kuulunut vastausta koskaan, joten nyt olen päättänyt luovuttaa - luuletko ettei jatkuvaan hiljaisuuteen pety ja kirjoita sitten välillä hieman pisteliäästikin?
Luulen, koska itsekään en ole kirjoitellut pisteliäästi. Miksi niin pitää tehdä? Miksi?
Se on se paha olo ja turhautuminen, joka joskus pääsee sanan säilänä ulos. Tuhoisampaa on pitää kaikki sisällään. Sitä näyttää niille rakkaimmille sen pimeän puolensa, jota peittelee muilta kaikin voimin.
En vaan ymmärrä, miksi. Yleinen palsta vs. henkilökohtainen. Pitäisi aina miettiä mitä latelee.Tuhoisampaa? Kenelle? Niin.
Täällähän ei lopulta tiedä kuka kukin on...
Voi ethän sä nyt niin paha ole, kultaseni. ...
oho! Vastaisit edes suoraan kohteelle :( Niin tein minäkin ja ilmeisesti meni hukkaan??
Sano edes monelle * menee tai edes jotain tunnitetta.. täällä sä saat vaan väärinkäsityksiä.
mollannut täälä noita asioita, jos oot niin luullu niin oot luullu väärin...
Oletko fiksu?
Fiksuus aina punnitaan,
ratkaisumme tarkataan.
Teitkö puheittesi mukaan?
Sokea ei ole kukaan
toisten töille, ratkaisuille,
sanoille, oivalluksille.
Tyhmyrin ei leimaa otsaan
halua kai kukaan koskaan.
Järki arvot sanelevi,
kokemus ne punnitseepi.
Puheista jos valheen maku
kajastaa, niin eipä satu
kukko kunniansa mukaan
sinulle niin laulelemaan.
Tietoa jos luulon jälkeen
jupisemme joka kärkeen,
eipä rehellisen maine
lepää silloin harteillamme.
Puhuvathan puolestasi
teot, aikaansaannoksesi.
Kunniasi kukkuloille
silloin sinut nostelemme.
Joskus kärsivälliseesti
odottele vuoroasi.
Kunhan vuorosi on tullut,
katko luulot väärät, hullut.
Vanhana vakavana, vai vakavana vanhana?
VUOSIEN VIISAUS
Vaella vakaasti melun ja kiireen keskellä
ja muista, mikä rauha vaitioloon kätkeytyy.
Mikäli se on antautumatta mahdollista,
pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa.
Ilmaise totuutesi hiljaa ja selkeästi
ja kuuntele muita
yksinkertaisempia ja oppimattomampia myöten,
sillä heilläkin on sanottavaa.
Vältä äänekkäitä ja riidanhaluisia henkilöitä,
he ovat mielen vaiva.
Jos vertailet itseäsi muihin,
tulee sinusta sekä turhamainen että katkera,
sillä aina on oleva sinua suurempia ja vähäisempiä.
Iloitse saavutuksistasi, kuten myös suunnitelmistasi.
Säilytä kiinnostus uraasi, vaikka mitättömäänkin;
se on tosi ominaisuutesi ajan vaiheissa.
Liiketoimissasi ole varovainen,
sillä maailma on petosta täynnä.
Mutta älä anna sen sokaista sinua näkemästä hyvettä;
korkeat ihanteet ohjaavat monia,
ja elämä on urhea kaikkialla.
Ole oma itsesi.
Älä koskaan teeskentele kiintymystä.
Rakkautta älä vähättele,
sillä kaiken autiuden ja pettymysten keskellä
se on ikuinen kuin ruoho.
Seuraa alttiisti vuosien viisautta
ja hylkää kevyesti se, mikä lapsen on.
Kasvata hengen voimaa kilveksi onnettomuutta vastaan.
Mutta kuvitelluista seikoista älä masennu.
Väsymys ja yksinäisyys synnyttävät monia pelkoja.
Kuri on terveellistä, mutta myös hellyys on tarpeen.
Sinä olet kaikkeuden lapsi kuten puut ja tähdet;
sinulla on olemassaolon oikeus.
Näyttäköön se sinusta siltä tai ei,
kaikkeus kulkee epäilemättä
omaa sopivaa rataansa.
Siispä ole rauhassa Jumalasi kanssa,
miksi hänet kuvitteletkin.
Mitkä lienevätkään toimesi ja toiveesi,
säilytä sydämesi rauha elämän melskeissä.
Viekkauden, turtumuksen,
särkyneiden haaveiden keskellä
maailma on silti kaunis.
Ole valpas.
Yritä pysyä onnellisena.
(Ote St. Paulin katedraalista Baltimoresta v. 1952 löytyneestä käsikirjoituksesta vuodelta 1692.)