Suuri yksinäisyyttä/yksinoloa edistävä tekijä omalta kohdaltani on se, että jos on saanut shokkiannoksen seuraa yhdelle päivälle, sitä ei j a k s a jatkaa heti seuraavana päivänä. Olen jäänyt itsekseen olemisen kierteeseen, haluan puuhailla antisosiaalisia juttujani säännöllisesti. Viikonloppu aivan omaan käyttööni.
Kumminkin jos pitäisi valita, totaaliyksinäisyys vai "ei hetken rauhaa", niin kyllä minä sinne ihmisten pariin suuntautuisin... Silti, vihaan sitä tunnetta jossa kaipaa seuraa ja sitten kun sitä saa niin säikähtää. Haluaisin olla vain kiitollinen niistä hetkistä.
Kumminkin jos pitäisi valita, totaaliyksinäisyys vai "ei hetken rauhaa", niin kyllä minä sinne ihmisten pariin suuntautuisin... Silti, vihaan sitä tunnetta jossa kaipaa seuraa ja sitten kun sitä saa niin säikähtää. Haluaisin olla vain kiitollinen niistä hetkistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Viikonloppu alussa ja minä täällä kotona, ihan yksin... Tähän on jo tottunut niin liikaa, että on jo ylivoimaista tehdä toimentpiteitä ollakseen muiden seurassa. Kyllä minä tahtoisin olla nytkin jonkun kanssa, mieluiten kainalossa niin että aika olisi ajatonta, mutta sitä oikeaa kainaloa on vaan tosi vaikea löytää.
Helpompi ohjelmoida illat ja vapaa-aika vain itselleen kuin ottaa se riski, ettei sen toisen kanssa jaksaisikaan...