Tapasin täs viimeviikolla erään tosi mukavan tyypin. Tapaaminen ei ollu mikään pitkä, tyyppi tuli käymään meidän työpaikalla korjaamas pari juttuu, lähti ja satuttiin sit samalle bussiypysäkille ku olin iteki lähössä kotiin. Siinä sit juteltii bussimatkan aikana suht arkisista asioista, tulevaisuuden suunnitelmista, töistä, opiskelusta jne. Jotenki mulla oli koko ajan mielessä, et onpa tolle tyypille helppo puhuu, voisin sanoo melkein mitä vaan. Tiiättekö sen tunteen? Sellasta ei kamalan usein satu kohalle, mut tällä kertaa kyl.
Bussissaki ku vierekkäin istuttiin, olisin halunnu ottaa sen kädestä kiinni ja nojata olkapäähän.. Kuulostanko iha hullulta? :) Aivan arkinen tilanne, kaks ihmistä juttelee arkisista asioista ja mä ajattelen tollasia.. En tiä ollenkaan mitä sen päässä liikku, saattaa olla parisuhteessa oleva ihminen, naimisissa, ei kiinnostunu musta, homoseksuaali (epäilen) tai ties mitä. Ikinä ei tiä jos ei kysy. Mutta, tuli tosiaan erikoisen "kohtalokas" olo, siitä oli pakko kertoo teilleki, ihan mahtava tunne.
Olisin voinu toimii alotteentekijänä ja pyytää sen numeroa ennen ku lähettii eri suuntiin, mut en oo ihan niin rohkee.. En tiiä sen nimeekään, enkä sitä facebookista tai netistä rupeis ettimäänkään, vaikka tietäisin. Olisin kuitenki halunnu tutustua siihen tyyppiin paljon paremmi.
Aaaah.. Nyt ainoo lohtu on unelmoida tästä tunteesta jonki aikaa, vaikken koko tyyppiä tunne ollenkaa. Sit taas siirryn uuteen tyyppiin, niin siinä aina käy, jos en unelmoinnin kohdetta enää ikinä tapaa.
Ottakaa siis oppia mun tilanteesta ja tehkää alote! Näin jälkeenpäin ajateltuna ei ulos pyytäminen ois ollu mitenkään luonnotonta siinä tilanteessa. Jos ois pakit tullu, ei sillä ois ollu väliä, kun en tyyppiäkään enää tuu tapaamaan.
Onnee muille vastaaviin tilanteisiin. :)
Bussissaki ku vierekkäin istuttiin, olisin halunnu ottaa sen kädestä kiinni ja nojata olkapäähän.. Kuulostanko iha hullulta? :) Aivan arkinen tilanne, kaks ihmistä juttelee arkisista asioista ja mä ajattelen tollasia.. En tiä ollenkaan mitä sen päässä liikku, saattaa olla parisuhteessa oleva ihminen, naimisissa, ei kiinnostunu musta, homoseksuaali (epäilen) tai ties mitä. Ikinä ei tiä jos ei kysy. Mutta, tuli tosiaan erikoisen "kohtalokas" olo, siitä oli pakko kertoo teilleki, ihan mahtava tunne.
Olisin voinu toimii alotteentekijänä ja pyytää sen numeroa ennen ku lähettii eri suuntiin, mut en oo ihan niin rohkee.. En tiiä sen nimeekään, enkä sitä facebookista tai netistä rupeis ettimäänkään, vaikka tietäisin. Olisin kuitenki halunnu tutustua siihen tyyppiin paljon paremmi.
Aaaah.. Nyt ainoo lohtu on unelmoida tästä tunteesta jonki aikaa, vaikken koko tyyppiä tunne ollenkaa. Sit taas siirryn uuteen tyyppiin, niin siinä aina käy, jos en unelmoinnin kohdetta enää ikinä tapaa.
Ottakaa siis oppia mun tilanteesta ja tehkää alote! Näin jälkeenpäin ajateltuna ei ulos pyytäminen ois ollu mitenkään luonnotonta siinä tilanteessa. Jos ois pakit tullu, ei sillä ois ollu väliä, kun en tyyppiäkään enää tuu tapaamaan.
Onnee muille vastaaviin tilanteisiin. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onkohan vaan fantasia! varatusta haaveilu
Heeei, ei oo mikää fantasia vaan ihan oikeesti tapahtunu. Ehkä mun kirjotustyyli oli jotenki turhan kirjailijamainen, mut ihan tosissani olin/oon. Jos se mies on varattu niin sit on varatusta haaveilua, eihän se välttämättä ole ku en ottanu selvää.
AAAAAAWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWW