Kun olin
onnellinen.
Sydän kevyt
ja hilpeä
aivan.
Miten kauan, kun
murheista
tiennyt en
elo
luulin
on kukkiva
taivas.
Kuka
ohdakkeet
polulle
tuolle toi ?
Kuka
piikit pistävät
laittoi ?
Miksi jalkani
niihin
astua sai
miksi poistanut niitä
ei kukaan.
Elo tää
onko surua murhetta vain
eikö
onnea pisaran vertaa ?
onnellinen.
Sydän kevyt
ja hilpeä
aivan.
Miten kauan, kun
murheista
tiennyt en
elo
luulin
on kukkiva
taivas.
Kuka
ohdakkeet
polulle
tuolle toi ?
Kuka
piikit pistävät
laittoi ?
Miksi jalkani
niihin
astua sai
miksi poistanut niitä
ei kukaan.
Elo tää
onko surua murhetta vain
eikö
onnea pisaran vertaa ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä vaivu synkkyyteen,kyllä elämä voittaa.....
Kaunis oli runosi,
vaikka murheista koottu.
Elämä joskus vietää.
Alamäkeä.
Mut mäen alla on seesteistä.
Kiitos....
Rakkaus on joskus
niin
kummallinen.
Tai se
mitä
siksi mä
luulin.
Liekö
rakkautta ollut
tuo ollenkaan
koska
jäljelle
jäi
sydän itkevä
vain.
Siksi piikit nuo
pistivät
kovin.
Kiitos vastanneille ! Elämä voittaa.