Jos olen

Sanos muuta senkin temppuilija ;)

Tää lähtis varaileen autokoulusta aikaa :DD

*kettu lupasi että olen hyvä ratissa* - mahtaisivat katsahtaa toisenkin kerran, kollegat silmäyksiä toisiinsa luoden, niitä merkityksellisiä -kettu? lupasi? :DD

Olen oikeasti ihan hel-ku-tin hajamielinen, muuten... unelmoin sellaisesta amerikkalaisesta kotkotuksesta, piipittävästä päivyristä, joka muistaa ilmoittaa minulle, että mitä minun piti muistaa, mutta vain jos muistan sen ensin itse ohjelmoida :p

M.B. kirjoitti:

Tää lähtis varaileen autokoulusta aikaa :DD

*kettu lupasi että olen hyvä ratissa* - mahtaisivat katsahtaa toisenkin kerran, kollegat silmäyksiä toisiinsa luoden, niitä merkityksellisiä -kettu? lupasi? :DD

Olen oikeasti ihan hel-ku-tin hajamielinen, muuten... unelmoin sellaisesta amerikkalaisesta kotkotuksesta, piipittävästä päivyristä, joka muistaa ilmoittaa minulle, että mitä minun piti muistaa, mutta vain jos muistan sen ensin itse ohjelmoida :p

Lue lisää

Voi luoja että saan nauraa noille sun tokaisuille. Kyllä itkenkin, mutta joka jumalan siunattu päivä nauran enemmän ja enemmän. "Kettu lupasi" -voi kiesus... :DD

elisakettu kirjoitti:

Voi luoja että saan nauraa noille sun tokaisuille. Kyllä itkenkin, mutta joka jumalan siunattu päivä nauran enemmän ja enemmän. "Kettu lupasi" -voi kiesus... :DD

mmm.. ei sun diagnoosi mitenkään pahasti heittänyt, eli aika taitava kettulääkäri olet :) Ja heti itkun jälkeen, nauru parantaa lisää..

M.B. kirjoitti:

mmm.. ei sun diagnoosi mitenkään pahasti heittänyt, eli aika taitava kettulääkäri olet :) Ja heti itkun jälkeen, nauru parantaa lisää..

Kamujen kanssa on turvallista itkeä. Vielä turvallisempaa nauraa.

Yötä. Kauniita kultaisia tivoliunia.

elisakettu kirjoitti:

Yötä. Kauniita kultaisia tivoliunia.

Huomaan tuntevani surua kun luen tätä ketjua. Tunnen jonkinlaista heikkoa velvollisuudentuntoa osallistua leikkimiseen, mutta paljon voimakkaampi on tarve perustella miksi en halua leikkiä. Oikeastaan minulla ei ole velvollisuutta osallistua leikkiin eikä minun tarvitse perustella siihen osallistumattomuuttani. Suru syntyy ehkä siitä, että arvelen joidenkin olevan tätä ymmärtämättä.

Ajattelen japanilaisia jotka hymyilevät aina, erityisesti masentuneina.

Suruun liittyy myös epävarmuutta siitä, onkohan tämä mitä juuri nyt pohdin, aivan liian julmaa kielenkäyttöä? Pitäisiköhän minun olla aukomatta päätäni ja antaa muiden iloita? En tunnista sitä iloa. Näen siitä merkkejä, mutten näe missä se on. Merkit ja jäljet niin kuin viittaavat siihen, että alueella elää jotakin, mutta tätä jotakin ei olisi. Metsässä olisi vanhoja jälkiä jostakin sen läpi kulkeneesta eläimestä, mutta olisi toivotonta kuvitella sen täällä pesivän.

Tällainen fiilis.

A kirjoitti:

Huomaan tuntevani surua kun luen tätä ketjua. Tunnen jonkinlaista heikkoa velvollisuudentuntoa osallistua leikkimiseen, mutta paljon voimakkaampi on tarve perustella miksi en halua leikkiä. Oikeastaan minulla ei ole velvollisuutta osallistua leikkiin eikä minun tarvitse perustella siihen osallistumattomuuttani. Suru syntyy ehkä siitä, että arvelen joidenkin olevan tätä ymmärtämättä.

Ajattelen japanilaisia jotka hymyilevät aina, erityisesti masentuneina.

Suruun liittyy myös epävarmuutta siitä, onkohan tämä mitä juuri nyt pohdin, aivan liian julmaa kielenkäyttöä? Pitäisiköhän minun olla aukomatta päätäni ja antaa muiden iloita? En tunnista sitä iloa. Näen siitä merkkejä, mutten näe missä se on. Merkit ja jäljet niin kuin viittaavat siihen, että alueella elää jotakin, mutta tätä jotakin ei olisi. Metsässä olisi vanhoja jälkiä jostakin sen läpi kulkeneesta eläimestä, mutta olisi toivotonta kuvitella sen täällä pesivän.

Tällainen fiilis.

Lue lisää

A: sinä olet yksi tarkkasilmäisimmistä palstalaisista. Ja eräs suorapuheisemmista. Ole vaan juuri niinkuin olet. Halaus valmeentajalle

A kirjoitti:

Huomaan tuntevani surua kun luen tätä ketjua. Tunnen jonkinlaista heikkoa velvollisuudentuntoa osallistua leikkimiseen, mutta paljon voimakkaampi on tarve perustella miksi en halua leikkiä. Oikeastaan minulla ei ole velvollisuutta osallistua leikkiin eikä minun tarvitse perustella siihen osallistumattomuuttani. Suru syntyy ehkä siitä, että arvelen joidenkin olevan tätä ymmärtämättä.

Ajattelen japanilaisia jotka hymyilevät aina, erityisesti masentuneina.

Suruun liittyy myös epävarmuutta siitä, onkohan tämä mitä juuri nyt pohdin, aivan liian julmaa kielenkäyttöä? Pitäisiköhän minun olla aukomatta päätäni ja antaa muiden iloita? En tunnista sitä iloa. Näen siitä merkkejä, mutten näe missä se on. Merkit ja jäljet niin kuin viittaavat siihen, että alueella elää jotakin, mutta tätä jotakin ei olisi. Metsässä olisi vanhoja jälkiä jostakin sen läpi kulkeneesta eläimestä, mutta olisi toivotonta kuvitella sen täällä pesivän.

Tällainen fiilis.

Lue lisää

Mjaa, no enpä tiedä. Ei kait ole mitään velvollisuuksia, jos ei huvita niin ei huvita?

Luin lyhyehkön artikkelin eräästä psykologista, joka oli heittäytynyt kirjailemaan kirjoja. Artikkelissa hän pohti, että onko nykyaikana enää elämää ilman psykologista sanastoa ja analyysia kaikesta.. Saako ihminen elää ilman diagnoosia?

Jossakin oli juttua siitä (tällä palstalla siis), että naiset ovat rajatilaisia siinä missä miehet narsisteja. Niin ajattelin, kun en jaksa vaivautua lukemaan pitkää pyörittelyä psykologeja ja teorioita ja historiallisia taustoja teorian muodostumiselle, että näin avautuisi edes jonkinasteinen lyhyt katsaus siihen, mitä on rajatilaisuus..

A kirjoitti:

Huomaan tuntevani surua kun luen tätä ketjua. Tunnen jonkinlaista heikkoa velvollisuudentuntoa osallistua leikkimiseen, mutta paljon voimakkaampi on tarve perustella miksi en halua leikkiä. Oikeastaan minulla ei ole velvollisuutta osallistua leikkiin eikä minun tarvitse perustella siihen osallistumattomuuttani. Suru syntyy ehkä siitä, että arvelen joidenkin olevan tätä ymmärtämättä.

Ajattelen japanilaisia jotka hymyilevät aina, erityisesti masentuneina.

Suruun liittyy myös epävarmuutta siitä, onkohan tämä mitä juuri nyt pohdin, aivan liian julmaa kielenkäyttöä? Pitäisiköhän minun olla aukomatta päätäni ja antaa muiden iloita? En tunnista sitä iloa. Näen siitä merkkejä, mutten näe missä se on. Merkit ja jäljet niin kuin viittaavat siihen, että alueella elää jotakin, mutta tätä jotakin ei olisi. Metsässä olisi vanhoja jälkiä jostakin sen läpi kulkeneesta eläimestä, mutta olisi toivotonta kuvitella sen täällä pesivän.

Tällainen fiilis.

Lue lisää

"Suru syntyy ehkä siitä, että arvelen joidenkin olevan tätä ymmärtämättä."


Tarkoitatko psykoja? 8)
Täällä on hyvä selitys, millaista on elää sellaisena...
Tunnistaako joku itsensä?


http://wiki.answers.com/Q/Is_the_behavioral_profile_of_a_teen_sociopath_different_from_the_adult_profile

"What is it like to be a psychopath? And what can be done to help them TODAY?"

Tuon otsikon alta alkaa teksti...Pitää selata hieman alaspäin.
Pitänyt laittaa tämä tänne jo ajat sitten.

j.o.k.u. kirjoitti:

"Suru syntyy ehkä siitä, että arvelen joidenkin olevan tätä ymmärtämättä."


Tarkoitatko psykoja? 8)
Täällä on hyvä selitys, millaista on elää sellaisena...
Tunnistaako joku itsensä?


http://wiki.answers.com/Q/Is_the_behavioral_profile_of_a_teen_sociopath_different_from_the_adult_profile

"What is it like to be a psychopath? And what can be done to help them TODAY?"

Tuon otsikon alta alkaa teksti...Pitää selata hieman alaspäin.
Pitänyt laittaa tämä tänne jo ajat sitten.

Lue lisää

http://wiki.answers.com/Q/Is_the_behavioral_profile_of_a_teen_sociopath_different_from_the_adult_profile

Kiitos. Suosittelen artikkelia muillekin.

Artikkeli näyttää olevan toiveikas tulevaisuuden hoitomuotojen kehittymisestä, erityisesti aivofysiologian tuntemuksen lähivuosina edelleen kasvaessa.

Artikkeli myös muistuttaa siitä, miten meillä ihmisillä on vuosituhannet ollut paha tapa demonisoida sairauksia. Nykyisinkin meillä on joukko sairauksia, joiden kantajia arvioimme "pahoiksi". Tämä vapauttaa meidät vastuustamme huolehtia näistä sairauksista ja antaa meille tekosyyn pahentaa näistä sairauksista kärsivien elämää suhtautumalla heihin lähtökohtaisesti kielteisesti ja epäämällä heiltä yhteiskunnallisen tilan tasaveroiseen vuorovaikutukseen.

Hm ... Pakkohoidon ongelma on kiinnostava. Tuomitseminen ennen tekoa on vaikea kysymys. Mikä on alttiuden ja ennalta varautumisen oikea suhde? Sitä joudutaan ratkomaan yksilötasolla, mielellään jo hoitotyössä eikä vasta oikeusistuimissa.

A kirjoitti:

http://wiki.answers.com/Q/Is_the_behavioral_profile_of_a_teen_sociopath_different_from_the_adult_profile

Kiitos. Suosittelen artikkelia muillekin.

Artikkeli näyttää olevan toiveikas tulevaisuuden hoitomuotojen kehittymisestä, erityisesti aivofysiologian tuntemuksen lähivuosina edelleen kasvaessa.

Artikkeli myös muistuttaa siitä, miten meillä ihmisillä on vuosituhannet ollut paha tapa demonisoida sairauksia. Nykyisinkin meillä on joukko sairauksia, joiden kantajia arvioimme "pahoiksi". Tämä vapauttaa meidät vastuustamme huolehtia näistä sairauksista ja antaa meille tekosyyn pahentaa näistä sairauksista kärsivien elämää suhtautumalla heihin lähtökohtaisesti kielteisesti ja epäämällä heiltä yhteiskunnallisen tilan tasaveroiseen vuorovaikutukseen.

Hm ... Pakkohoidon ongelma on kiinnostava. Tuomitseminen ennen tekoa on vaikea kysymys. Mikä on alttiuden ja ennalta varautumisen oikea suhde? Sitä joudutaan ratkomaan yksilötasolla, mielellään jo hoitotyössä eikä vasta oikeusistuimissa.

Lue lisää

"Tämä vapauttaa meidät vastuustamme huolehtia näistä sairauksista ja antaa meille tekosyyn pahentaa näistä sairauksista kärsivien elämää suhtautumalla heihin lähtökohtaisesti kielteisesti ja epäämällä heiltä yhteiskunnallisen tilan tasaveroiseen vuorovaikutukseen."

Juurikin näin.
Ja lisäisin vielä, että leimaaminen saattaa saada kyseiset henkilöt käyttäytymään aiempaa väkivaltaisemmin, ( mikäli siihen on taipumusta ) sillä he kokevat olevansa pahoja joka tapauksessa. ( varsinkin, kun heitä tästä jatkuvasti muistutetaan. )
Tätä juuri olen aina tarkoittanut asioiden YMMÄRTÄMISELLÄ, mutta olen saanut kuulla puolustavani narsisteja...Yritin vääntää kerran asian rautalangasta laihoin tuloksi, mutta jospa tämä artikkeli auttaa hieman selventämään, mitä tarkoitin.

j.o.k.u. kirjoitti:

"Tämä vapauttaa meidät vastuustamme huolehtia näistä sairauksista ja antaa meille tekosyyn pahentaa näistä sairauksista kärsivien elämää suhtautumalla heihin lähtökohtaisesti kielteisesti ja epäämällä heiltä yhteiskunnallisen tilan tasaveroiseen vuorovaikutukseen."

Juurikin näin.
Ja lisäisin vielä, että leimaaminen saattaa saada kyseiset henkilöt käyttäytymään aiempaa väkivaltaisemmin, ( mikäli siihen on taipumusta ) sillä he kokevat olevansa pahoja joka tapauksessa. ( varsinkin, kun heitä tästä jatkuvasti muistutetaan. )
Tätä juuri olen aina tarkoittanut asioiden YMMÄRTÄMISELLÄ, mutta olen saanut kuulla puolustavani narsisteja...Yritin vääntää kerran asian rautalangasta laihoin tuloksi, mutta jospa tämä artikkeli auttaa hieman selventämään, mitä tarkoitin.

Lue lisää

Itseänsä toteuttava ennustus - lienee käsitteellinen tosiasia.

Riippuu varmaan lähtökohdasta, että mikä katsotaan arvolliseksi . jotta voidaan löytää sellainen, mikä katsotaan arvottomaksi. Perinteisesti ihmisellä nyt tuppaa olemaan erilaisia arvokäsityksiä. Ehkä on olemassa konteksti, jota vasten arvot voi laittaa paremmuus tai suositeltavuusjärjestykseen, mutta jos ajattelee yksilötasolla mielekästä elämää, niin onko mielekästä laittaa arvoja arvojärjestykseen.. Kuka kenenkin mielestä taas arvoton on. Ehkä yhtä paljon katsojan silmässä se, kuten kauneuskin.

"Minulla ei ole ollut ongelmia ymmärtää esittämiäsi ajatuksia. "

No tuo "kritiikki", tai huomautus onkin tullut lähinnä näiden uhrien suunnalta...Mutta ymmärtäähän tuon.

Itse ikävä kyllä tunnistin itseni...
Eikä hävetä myöntää...Olen vain ylpeä itsestäni juuri tällaisena vatipäänä, kuin olen. :D
Oli lievä WTF-olo, kun tuota luin ensimmäisen kerran.
Ajatella, että kyseinen tarina sopii ainakin joka 25:teen ihmiseen.
Tarttis varmaan tehdä asioille jotain...

Eipä tuo maailmaani ravisuttanut, kuitenkin pitää pitää mielessä, että asian vakavuuskin vaihtelee ihmiseltä toiselle...Jotkut ovat vähän, jotkut vähän enemmän "tunnevammaisia."

Mutta, lopultakaan asialla ei ole kovin suurta merkitystä.
Minä olen silti minä, ajatelkoon ja sanokoon muut mitä hyvänsä. :)

Mutta tänään j.o.k.u. lähtee pitämään hauskaa!!


http://www.youtube.com/watch?v=qR7U1HIhxfA /m/.

j.o.k.u. kirjoitti:

"Tämä vapauttaa meidät vastuustamme huolehtia näistä sairauksista ja antaa meille tekosyyn pahentaa näistä sairauksista kärsivien elämää suhtautumalla heihin lähtökohtaisesti kielteisesti ja epäämällä heiltä yhteiskunnallisen tilan tasaveroiseen vuorovaikutukseen."

Juurikin näin.
Ja lisäisin vielä, että leimaaminen saattaa saada kyseiset henkilöt käyttäytymään aiempaa väkivaltaisemmin, ( mikäli siihen on taipumusta ) sillä he kokevat olevansa pahoja joka tapauksessa. ( varsinkin, kun heitä tästä jatkuvasti muistutetaan. )
Tätä juuri olen aina tarkoittanut asioiden YMMÄRTÄMISELLÄ, mutta olen saanut kuulla puolustavani narsisteja...Yritin vääntää kerran asian rautalangasta laihoin tuloksi, mutta jospa tämä artikkeli auttaa hieman selventämään, mitä tarkoitin.

Lue lisää

"j.o.k.u. :
Ja lisäisin vielä, että leimaaminen saattaa saada kyseiset henkilöt käyttäytymään aiempaa väkivaltaisemmin, ( mikäli siihen on taipumusta ) sillä he kokevat olevansa pahoja joka tapauksessa. ( varsinkin, kun heitä tästä jatkuvasti muistutetaan. )
Tätä juuri olen aina tarkoittanut asioiden YMMÄRTÄMISELLÄ, mutta olen saanut kuulla puolustavani narsisteja...Yritin vääntää kerran asian rautalangasta laihoin tuloksi, mutta jospa tämä artikkeli auttaa hieman selventämään, mitä tarkoitin. "

Tulin aika pahalle tuulelle tuosta. Just tämä joo; ihmisten pikkusieluisuus; tyrmätään, leimataan, käännetään selkä todelliselta asialta. On aivan turha odottaa että pensas kasvaa kauniisti ellei sitä hoideta ja leikata välillä. Villinä rehottaa ja tunkee oksiaan mikä minnekin, hallitsemattomasti ja vähemmän silmänilona. Selvä, voihan sen pensaan käydä kaatamassakin, mutta mitä tapahtuu maan alla kasvaville juurille?

j.o.k.u. kirjoitti:

"Minulla ei ole ollut ongelmia ymmärtää esittämiäsi ajatuksia. "

No tuo "kritiikki", tai huomautus onkin tullut lähinnä näiden uhrien suunnalta...Mutta ymmärtäähän tuon.

Itse ikävä kyllä tunnistin itseni...
Eikä hävetä myöntää...Olen vain ylpeä itsestäni juuri tällaisena vatipäänä, kuin olen. :D
Oli lievä WTF-olo, kun tuota luin ensimmäisen kerran.
Ajatella, että kyseinen tarina sopii ainakin joka 25:teen ihmiseen.
Tarttis varmaan tehdä asioille jotain...

Eipä tuo maailmaani ravisuttanut, kuitenkin pitää pitää mielessä, että asian vakavuuskin vaihtelee ihmiseltä toiselle...Jotkut ovat vähän, jotkut vähän enemmän "tunnevammaisia."

Mutta, lopultakaan asialla ei ole kovin suurta merkitystä.
Minä olen silti minä, ajatelkoon ja sanokoon muut mitä hyvänsä. :)

Mutta tänään j.o.k.u. lähtee pitämään hauskaa!!


http://www.youtube.com/watch?v=qR7U1HIhxfA /m/.

Lue lisää

=) Hauskaa iltaa j.o.k.u. !

Nämä yhden totuuden ihmiset (hampaiden kiristystä); en mielelläni lähde leimaamaan, mutta...siksi olisikin tarpeellista katsella vähän enemmän näkökantoja, hyvä sellainen esim N-palstakin. Ne jotka kokevat etteivät sitä tarvitse, tunne tulee, että kaipaisivatkin kipeimmiten...mutta niin, tämä nyt on pikainen kiukkuheitto vain...ei voi tietää...

Niin, uskaltaa. Se lienee oleellisin tekijä. Vaatii tietysti ensin valmiutta, tarkoitan halua. Toisaalta on osattava pyyhkiä ne yhdentotuuden kahleet irti itsestään; myöntää se että voi olla toisenlaisiakin totuuksia. Minusta tämä on jotain ajattelu-rasismia: valkoihoiset näkevät vain valkoihoisia; muun värisiä ei olekaan. Puhumattakaan kansallisuuksista. Jne.

"Taustalla voi olla geneettinen kyvyttömyys kiertää ja funtsia juttuja, siis siirtää sitä kiinto/tarkkailupistettä, tai sitten ihan vain yksinkertaisuus"

Entäpä harjoituksen puute? Pienen pienen lapsen peilisolut lienevät kiivaimmassa mahdollisessa vaiheessaan... Mutta käsitteellinen tietoisuus ei ole niin kehittynyttä, että voisi ottaa harjoittelueriä siitä, miltä toisesta mahdollisesti tuntuu, aktiivista toisen housuihin siirtymistä ikäänkuin.. Mutta voisiko ajatella, että hieman vanhemmille lapsille sellaiset harjoitukset olisivat avain johonkin aikuisuudessansa?

Mikäli empatia on jotakin mikä kehittyy lukemalla ennen kaikkea kaunokirjallisuutta ja hieman suuremmissa lapsilaumoissa, joissa on elämää ilman aikuisen jatkuvaa ohjailua, niin onko ihme, että empatia on katoavaista. Tietokonepelit usein ovat ensimmäisen persoonan suorittamaa toimintaa ilman sen kummempia näkökulmia mihinkään suuntaan ja leikkiminen nykyisin on kaverin luona hengailua tietokoneen ääressä tuppisuuna ja silmät ruudussa. Ja moni urheiluseura kilpailuun tähtäävää yksilöurheilua...

M.B. kirjoitti:

"Taustalla voi olla geneettinen kyvyttömyys kiertää ja funtsia juttuja, siis siirtää sitä kiinto/tarkkailupistettä, tai sitten ihan vain yksinkertaisuus"

Entäpä harjoituksen puute? Pienen pienen lapsen peilisolut lienevät kiivaimmassa mahdollisessa vaiheessaan... Mutta käsitteellinen tietoisuus ei ole niin kehittynyttä, että voisi ottaa harjoittelueriä siitä, miltä toisesta mahdollisesti tuntuu, aktiivista toisen housuihin siirtymistä ikäänkuin.. Mutta voisiko ajatella, että hieman vanhemmille lapsille sellaiset harjoitukset olisivat avain johonkin aikuisuudessansa?

Mikäli empatia on jotakin mikä kehittyy lukemalla ennen kaikkea kaunokirjallisuutta ja hieman suuremmissa lapsilaumoissa, joissa on elämää ilman aikuisen jatkuvaa ohjailua, niin onko ihme, että empatia on katoavaista. Tietokonepelit usein ovat ensimmäisen persoonan suorittamaa toimintaa ilman sen kummempia näkökulmia mihinkään suuntaan ja leikkiminen nykyisin on kaverin luona hengailua tietokoneen ääressä tuppisuuna ja silmät ruudussa. Ja moni urheiluseura kilpailuun tähtäävää yksilöurheilua...

Lue lisää

... siis piti kirjoittaa: avain johonkin MYÖHEMMIN ELÄMÄSSÄ, aikuisuudessa...

eikä tolleen..

Moraalintaju käsittääkseni on jotakin, joka kehittyy sitä mukaa kun kokemuksia karttuu. Päätepiste on yksilön kyvyssä käsitellä moraalisia näkökantoja vain omaan yksilömoraaliinsa nojaten. Aikuisen käsitys oikeasta ja väärästä saattaa poiketa paljonkin lapsen käsityksestä oikeasta ja väärästä. Mutta on myös aikuisia, jotka ovat jääneet siihen yksisilmäiseen: absoluuttinen hyvä - absoluuttinen paha - absoluuttinen totuus on se jonka minä sanon ja koen - jaotteluun, jossa ei ole sijaa millekään muulle pohdinnalle, koska kiinnostusta ei ole tai sitten rahkeet eivät riitä kiipeämään siitä laatikosta ulos.

Silloin keskustelu moraalista voisi olla yksinkertaisimmillaan hyvinkin lyhyttä:

A: Saako varastaa?

B: Ei saa.

A: Miksi ei saa varastaa?

B: Koska varastaminen on väärin.

A: Osaatko kuvitella tilannetta, jossa varastamisen voisi katsoa olevan oikein?

B: MINÄ en koskaan varasta, koska se on väärin.

Oma mielipiteeni on se, että vastaavanlainen keskustelu on mahdollinen 5-vuotiaan kanssa. Mutta valitettava tosiasia on se, että jotkut aikuisetkin ajattelevat tasan yhtä lyhyesti. Toisaalta eihän sellaisessa mitään vikaa ole, elämä on yksinkertaista ja säännöt ovat selkeät ja joita noudattamalla elämä sujuu leppoisasti.

Se, onko kyseessä moraaliseen päätepisteeseensä päätynyt yksilö vai vain asioitten suusanallista pyörittelyä kyllästyneenä välttelevä laiskimus, selviää ehkä pidemmässä lähikontaktissa.

Ei empaattisuus ole mikään oppi, jota voidaan opetella. Empaattisuus on rakkautta jota toisen ihmisen kautta saatuna opitaan ymmärtämään ja käyttämään. Tunneälyltään vajaalle luonnehäiriöiselle rakkaus ei opeta mitään sillä hänellä ei ole kykyä ymmärtää rakkauden tunnetta ja sen syvintä olemusta.

Vähän asian vierestä vielä...

Vaikka moni sairaalan henkilökunnasta näkee päivittäin kärsimystä ja hätää ei heillä riitä myötätuntoa potilasta kohtaan, sillä he ovat poissulkeneet ja ulkoistaneet ihmisen pelkäksi tapaukseksi ja keissiksi, joka ei tunne mitään, älyä mitään eikä reakoi heidän toimenpiteisiinsä mitenkään. Potilas on hahmoton olio, epäinhimillinen, vieras jota voi kohdella esineenä. Tässä ammatissa on monia piilonarsisteja, joiden tarkoituksena on vain pönkittää omaa egoa ja jossa voidaan tuntea olevansa toisen ihmisen yläpuolella hänen heikkoutensa vuoksi. Kun ketään muita ei ole paikalla näkemässä voi narsisti kohdella hyvinkin julmasti potilasta, mutta äkkiä muuttua empaattiseksi huolehtivaksi kun joku astuu paikalle. Lääkäreille on yritetty opettaa empaattisuutta, kohtaamaan potilas inhimillisenä ihmisenä, mutta taitaa tuo jäädä vain haaveeksi monien kohdalla. Lääkäri Kiminkisten aika on ohi ja tilalla on automatisoitu nettipäätettä tuijottava ja naputteleva lääkäri, joka ei katsokaan potilasta päin vaan näppäilee tiedot koneelle, kysyy koneelta diagnoosin ja lääkkeen tiedot, varaa koneelta labra-ajan ja kiittelee konetta ja näkemiin...

lottamari<3 kirjoitti:

Ei empaattisuus ole mikään oppi, jota voidaan opetella. Empaattisuus on rakkautta jota toisen ihmisen kautta saatuna opitaan ymmärtämään ja käyttämään. Tunneälyltään vajaalle luonnehäiriöiselle rakkaus ei opeta mitään sillä hänellä ei ole kykyä ymmärtää rakkauden tunnetta ja sen syvintä olemusta.

Vähän asian vierestä vielä...

Vaikka moni sairaalan henkilökunnasta näkee päivittäin kärsimystä ja hätää ei heillä riitä myötätuntoa potilasta kohtaan, sillä he ovat poissulkeneet ja ulkoistaneet ihmisen pelkäksi tapaukseksi ja keissiksi, joka ei tunne mitään, älyä mitään eikä reakoi heidän toimenpiteisiinsä mitenkään. Potilas on hahmoton olio, epäinhimillinen, vieras jota voi kohdella esineenä. Tässä ammatissa on monia piilonarsisteja, joiden tarkoituksena on vain pönkittää omaa egoa ja jossa voidaan tuntea olevansa toisen ihmisen yläpuolella hänen heikkoutensa vuoksi. Kun ketään muita ei ole paikalla näkemässä voi narsisti kohdella hyvinkin julmasti potilasta, mutta äkkiä muuttua empaattiseksi huolehtivaksi kun joku astuu paikalle. Lääkäreille on yritetty opettaa empaattisuutta, kohtaamaan potilas inhimillisenä ihmisenä, mutta taitaa tuo jäädä vain haaveeksi monien kohdalla. Lääkäri Kiminkisten aika on ohi ja tilalla on automatisoitu nettipäätettä tuijottava ja naputteleva lääkäri, joka ei katsokaan potilasta päin vaan näppäilee tiedot koneelle, kysyy koneelta diagnoosin ja lääkkeen tiedot, varaa koneelta labra-ajan ja kiittelee konetta ja näkemiin...

Lue lisää

Hienoa Lottamari, että olet löytänyt sen aidon ja oikea rakkauden, mutta ei kaikki ole pelkkää rakkautta.

Tai sitten voisin ottaa annoksen samoja pillereitä.. :)

Ehkä päivittäisen kärsimyksen näkeminen jo itsessään saa aikaiseksi sen, että esim. hoitajan työssä nimenomaan pitää valita kuinka sitä työtä parhaiten jaksaa tehdä. On toki hienoa, jos on niin ylitsevuotavan pakattu täyteen rakkautta ja empatiaa, että sitä tihkuu joka solusta, mutta sitä ei mielestäni pidä sekoittaa siihen kuinka työnsä tekee. Ihan yhtä hyvin se poitlas saattaa jäädä hoitamatta sellaiselta hoitsulta, joka ensimmäisenä alkaa empatianpuuskassansa empatisoimaan ihan täysillä, kuin sellaiselta, joka ei empatisoi kaikkea työssänsä näkemää kärsimystä.

Lääkäreille on yritetty opettaa asiakkaan kohtaamista, ja samalla lääkärit joutuvat toimimaan usein lääkäreinä irti omasta kulttuurisesta kontekstistaan. Ei se turkulainen oobuu-tohtori välttämättä ymmärrä mitä se savolainen mummo voivottelee, ku pie o nii kipii ett' ...

Ja oma kokemukseni on, että 15 minuuttia vastaanottoaikaa asettaa aika tehokkaat rajat ainakin päivystyslääkäreille normiterveyskekskuksessa olla empaattisia. Vaikka niistä juurikin ne nuorimmat ovat olleet niitä, jotka ei heti käsipäiväästä ole määräämässä sitä sitkeintä lehmäntappokuuria, vaan tutkivat mielellään ja pohtivat ääneen niin, että asiakas eli potilas pysyy kärryillä.

Empaattisuus on empaattisuutta, ja se joko kehittyy yksilöllä tai ei kehity. Sitten on niitä, jotka osaavat leikkiä empaattista tosiaan, mutta eivät hyväksy sitä, jos toisen kokemus siitä nimenomaisesta empatiasta on hieman toinen, kun se erinomaisen empaattinen onkin samantien nimittelemässä vähintäänkin itsekkääksi ja luonnehäiriöiseksi sitä, joka asiaa hieman kyseenalaistaa.

Toisaalta, onhan se helppoo sellainen, että laittaa kaiken pelkän rakkauden nimikkeen alle. Ehkä siitä kumpuaa sanonta, että rakkaus on sokeaa. Mene ja tiedä.

M.B. kirjoitti:

Hienoa Lottamari, että olet löytänyt sen aidon ja oikea rakkauden, mutta ei kaikki ole pelkkää rakkautta.

Tai sitten voisin ottaa annoksen samoja pillereitä.. :)

Ehkä päivittäisen kärsimyksen näkeminen jo itsessään saa aikaiseksi sen, että esim. hoitajan työssä nimenomaan pitää valita kuinka sitä työtä parhaiten jaksaa tehdä. On toki hienoa, jos on niin ylitsevuotavan pakattu täyteen rakkautta ja empatiaa, että sitä tihkuu joka solusta, mutta sitä ei mielestäni pidä sekoittaa siihen kuinka työnsä tekee. Ihan yhtä hyvin se poitlas saattaa jäädä hoitamatta sellaiselta hoitsulta, joka ensimmäisenä alkaa empatianpuuskassansa empatisoimaan ihan täysillä, kuin sellaiselta, joka ei empatisoi kaikkea työssänsä näkemää kärsimystä.

Lääkäreille on yritetty opettaa asiakkaan kohtaamista, ja samalla lääkärit joutuvat toimimaan usein lääkäreinä irti omasta kulttuurisesta kontekstistaan. Ei se turkulainen oobuu-tohtori välttämättä ymmärrä mitä se savolainen mummo voivottelee, ku pie o nii kipii ett' ...

Ja oma kokemukseni on, että 15 minuuttia vastaanottoaikaa asettaa aika tehokkaat rajat ainakin päivystyslääkäreille normiterveyskekskuksessa olla empaattisia. Vaikka niistä juurikin ne nuorimmat ovat olleet niitä, jotka ei heti käsipäiväästä ole määräämässä sitä sitkeintä lehmäntappokuuria, vaan tutkivat mielellään ja pohtivat ääneen niin, että asiakas eli potilas pysyy kärryillä.

Empaattisuus on empaattisuutta, ja se joko kehittyy yksilöllä tai ei kehity. Sitten on niitä, jotka osaavat leikkiä empaattista tosiaan, mutta eivät hyväksy sitä, jos toisen kokemus siitä nimenomaisesta empatiasta on hieman toinen, kun se erinomaisen empaattinen onkin samantien nimittelemässä vähintäänkin itsekkääksi ja luonnehäiriöiseksi sitä, joka asiaa hieman kyseenalaistaa.

Toisaalta, onhan se helppoo sellainen, että laittaa kaiken pelkän rakkauden nimikkeen alle. Ehkä siitä kumpuaa sanonta, että rakkaus on sokeaa. Mene ja tiedä.

Lue lisää

Juu, kyllä ammattietiikka on hyvä ja sitä pitääkin olla, mutta empatian kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Ammattinsa hyvin tekevä, osaava ja huolellinen ei välttämättä osaa kohdata potilasta muuta kuin tapauksena: Hän hoitaa tapausta, potilaan sairaus on hänelle haaste, narsistinen tavoite saada tauti tai sairaus kuriin, jotta voi itse tuntea syvää tyytyväisyyttä ja itsekehua. Potilas voidaan sivuttaa siinä täysin ja hänen kuuntelemisensa tai hätänsä jäädä "hyvälle ammattiosaajalle" sivuseikaksi.

Empaattisuus on ihmisen kohtaamista ja nimenomaan rakkauden kautta. En tiedä miten sinä sen olet mieltänyt ja tajunnut mutta rakkaudesta siinä on kyse halusitpa tai et.

Rakkauden ei pidä olla sokea, mutta armollinen kylläkin. Se antaa paljon anteeksi ja hyväksyy, mutta sokea sen ei tarvitse olla. Mitä sillä sitten tarkoittanetkin.

Ei ole olemassa mitään eri empatiamuotoja vaan kaikki perustuu rakkauteen. Jankkaa tätä, vaikka se sinua harmittaakin :)

MInä pidän sanasta rakkaus ja minusta hoitotyötä tehtävän ei tarvitse koskaan miettiä rakastanko tai tunnenko empatiaa tänään, kun itselläni on huono päivä tai olen työstäni väsynyt.

lottamari<3 kirjoitti:

Juu, kyllä ammattietiikka on hyvä ja sitä pitääkin olla, mutta empatian kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Ammattinsa hyvin tekevä, osaava ja huolellinen ei välttämättä osaa kohdata potilasta muuta kuin tapauksena: Hän hoitaa tapausta, potilaan sairaus on hänelle haaste, narsistinen tavoite saada tauti tai sairaus kuriin, jotta voi itse tuntea syvää tyytyväisyyttä ja itsekehua. Potilas voidaan sivuttaa siinä täysin ja hänen kuuntelemisensa tai hätänsä jäädä "hyvälle ammattiosaajalle" sivuseikaksi.

Empaattisuus on ihmisen kohtaamista ja nimenomaan rakkauden kautta. En tiedä miten sinä sen olet mieltänyt ja tajunnut mutta rakkaudesta siinä on kyse halusitpa tai et.

Rakkauden ei pidä olla sokea, mutta armollinen kylläkin. Se antaa paljon anteeksi ja hyväksyy, mutta sokea sen ei tarvitse olla. Mitä sillä sitten tarkoittanetkin.

Ei ole olemassa mitään eri empatiamuotoja vaan kaikki perustuu rakkauteen. Jankkaa tätä, vaikka se sinua harmittaakin :)

MInä pidän sanasta rakkaus ja minusta hoitotyötä tehtävän ei tarvitse koskaan miettiä rakastanko tai tunnenko empatiaa tänään, kun itselläni on huono päivä tai olen työstäni väsynyt.

Lue lisää

Minä olen tajunnut sen niin, että itseänsä äärimmäisen empaattisena pitävät ihmiset usein määrittelevät muut sairaiksi ja vainoharhaisiksi jos mielessä käy toisen empatian olevan minäminän tehostusta. Sellaisessa tapauksessa rakkauttahan on antaa toisen pitää käsityksensä tietetenkin :) Siinä kohtaa rakkaus on sokea jos menee mukaan toisen "olen niin empaattinen ja sinä vaan hullu" - leikkiin mukaan, eli ei halua nähdä sitä tosiasiaa, että itse saattoi olla oikeammassa toisen aidosta empaatittomuudesta, mutta uskoo kuitenkin kyseen olevan rakkaudesta.

Usein ne paasaavat, oli asia mikä tahansa, ovat sitä mieltä, että esimerkiksi empatiasta puhuttaessa toisesta erottaa kyllä, onko tämä aidosti ja oikeasti empaattinen. Onko kyse tietyistä tavoista osoittaa empatiaa vai mahdollisesti käytettävästä fraseologiasta? Mikä kaikki kuuluu siihen normiin niin sanotusti, että toisen voi sanoa olevan joko empaattinen tai epäempaattinen. Lasketaanko vastaanottajan tunnekokemus lähettäjästä miksikään, vai onko se juuri se nimenomainen asia, millä ei olekaan merkitystä asian puntaroinnissa?? Mikä kaikki vaikuttaa mihin kaikkeen...

Joku voi tuntea syvääkin empatiaa, mutta pidättäytyy osoittamasta sitä ylitsevuotavasti työhönsä keskittyen. Tilanteen ulkopuolinen tarkkailija saattaa todeta työntekijän olevan täysin empaatiton, koska ei noudattanut hänen mielestään ainoaa oikeaa empatian osoittamisen kaavaa.. Ja potilas on vain kiitollinen, että sai koipensa kipsattua.

Se tärkeä kysymys kuuluu, kumpi on tärkeämpi asia: Se, että potilaat saavat hoitoa vai se, että johtokunta puntaroi jokaisessa kokouksessaan työntekijöittensä empatiataitoja ja täytättävät kyselyitä kyselyiden perään, antaen ilmi, että se empatiataito on -niin- tärkeä asia, jonka seurauksena mahdollisesti työntekijät alkavat joko kyttäämään toistensa empatioita tai epäilemään itseään. Työssäjaksamisen ja työnsä mielekkääksi kokemisen tärkeys unohtuneena jonnekin huitsiin. Jos joku saa narsistista mielihyvää hyvin suoritetusta työstä, niin ei se hoidosta ole pois, jos hoitaja työnsä hyvin tekee. Empatiaa kipsin lisäksi voi käydä ammentamassa sieltä, mistä sitä luulisi löytyvän muutenkin kuin ruuhkautuneilta hoitajilta, jotka saattavat olla "vahingossa" sitä kolmatta vuoroa painamassa putkeen henkilöstön vähyyden vuoksi.

"Ei ole olemassa mitään eri empatiamuotoja vaan kaikki perustuu rakkauteen. Jankkaa tätä, vaikka se sinua harmittaakin :)"

Ei se minua harmita, mutta en kyllä aio jankatakaan :)

M.B. kirjoitti:

Moraalintaju käsittääkseni on jotakin, joka kehittyy sitä mukaa kun kokemuksia karttuu. Päätepiste on yksilön kyvyssä käsitellä moraalisia näkökantoja vain omaan yksilömoraaliinsa nojaten. Aikuisen käsitys oikeasta ja väärästä saattaa poiketa paljonkin lapsen käsityksestä oikeasta ja väärästä. Mutta on myös aikuisia, jotka ovat jääneet siihen yksisilmäiseen: absoluuttinen hyvä - absoluuttinen paha - absoluuttinen totuus on se jonka minä sanon ja koen - jaotteluun, jossa ei ole sijaa millekään muulle pohdinnalle, koska kiinnostusta ei ole tai sitten rahkeet eivät riitä kiipeämään siitä laatikosta ulos.

Silloin keskustelu moraalista voisi olla yksinkertaisimmillaan hyvinkin lyhyttä:

A: Saako varastaa?

B: Ei saa.

A: Miksi ei saa varastaa?

B: Koska varastaminen on väärin.

A: Osaatko kuvitella tilannetta, jossa varastamisen voisi katsoa olevan oikein?

B: MINÄ en koskaan varasta, koska se on väärin.

Oma mielipiteeni on se, että vastaavanlainen keskustelu on mahdollinen 5-vuotiaan kanssa. Mutta valitettava tosiasia on se, että jotkut aikuisetkin ajattelevat tasan yhtä lyhyesti. Toisaalta eihän sellaisessa mitään vikaa ole, elämä on yksinkertaista ja säännöt ovat selkeät ja joita noudattamalla elämä sujuu leppoisasti.

Se, onko kyseessä moraaliseen päätepisteeseensä päätynyt yksilö vai vain asioitten suusanallista pyörittelyä kyllästyneenä välttelevä laiskimus, selviää ehkä pidemmässä lähikontaktissa.

Lue lisää

"Moraalintaju käsittääkseni on jotakin, joka kehittyy sitä mukaa kun kokemuksia karttuu"

Kyllä näin!

Moraali on sidoksissa vallitsevaan todellisuuteen ja totuuteen ja kulttuuriin. Käsityksiimme niistä.

Jos ajattelet itseäsi

- yhtenä heimon jäsenenä menneiden aikojen ihmissyöjien parissa

- elämässä hunnutettuna naisena arabi-kulttuurissa

- tai vaikka heinäpellon tyttönä sata vuotta sitten

Niin kaikissa tapauksissa käsityksesi moraalista ja todellisuudesta olisi erilainen kuin nyt on.
Meidän kulttuurissamme vaikuttaa kymmenen käskyä...älä tapa, alä tee huorin, jne...ja kultainen sääntö; "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" tai "älä tee muille mitään, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän" Ja lisäksi vallitseva psykokulttuuri. Unohtamatta markkinavoimien aivopesua. :)

Entä tv-, känny- ja nettikulttuurin vaikutus nykynuoriin. Tuhannet murhafilmit ja pornofilmit. Veikkaan että moraali on kymmenen vuoden päästä jälleen hiukan erilainen kuin tänään. Samoin käsitys todellisuudesta.

Unohdin pestä hampaat.. Pitääpä kipittää..

M.B. kirjoitti:

Unohdin pestä hampaat.. Pitääpä kipittää..

=D

Meikällä on useampi pari rajatilaa kaverina (pari skitsopohjasta, MD:tä ja sitten perusaddiktit). Nuorena kyllä antaneet heille diagnoosit, joten sikäli vähän tekisi mieli kyseenalaistaa. No, anyway,

koen heidät ihmisinä "sekoituksina". Heidät voi nähdä masentuneina, maanisina, huomionhakuisina, päihdeongelmaisina, narsisteina, ehkä joskus jopa skitsoina mutta ainakin välttelevinä, paranoideina, mitä ikinä.

Toisten "diagnoosit" on saatu (tod) nuorena ja muutamien arvioiden perusteella. Todellakin kyllä ollut edellä jotain itsemurhayrityksiä tai muuta kivaa. Ettei sikäli. Se kuva, minkä psykiatriasta olen sitä kautta saanut, on romuttanut uskoni koko järjestelmään.

Onneksi minulle on lyöty avunhakemisessa aina ovet kiinni. Jos joku olisi määritelly minut muutamien tapaamisten perusteella - söisin varmaan kaikkia maailman lääkkeitä. Silti olen säilynyt hengissä, kasvattanut penskaa, hoitanut yritystäni yli kymmenen vuotta ja selvinnyt. Omalla tavallani.

Olisinko ollut lääkkeiden tarpeessa ?
Eikö meille jokaiselle löydetä diagnoosi jos halutaan ?

Noh, nyt meni ohi aiheen mutta se on aika "kuuma" meikälle.

lynett kirjoitti:

=D

Meikällä on useampi pari rajatilaa kaverina (pari skitsopohjasta, MD:tä ja sitten perusaddiktit). Nuorena kyllä antaneet heille diagnoosit, joten sikäli vähän tekisi mieli kyseenalaistaa. No, anyway,

koen heidät ihmisinä "sekoituksina". Heidät voi nähdä masentuneina, maanisina, huomionhakuisina, päihdeongelmaisina, narsisteina, ehkä joskus jopa skitsoina mutta ainakin välttelevinä, paranoideina, mitä ikinä.

Toisten "diagnoosit" on saatu (tod) nuorena ja muutamien arvioiden perusteella. Todellakin kyllä ollut edellä jotain itsemurhayrityksiä tai muuta kivaa. Ettei sikäli. Se kuva, minkä psykiatriasta olen sitä kautta saanut, on romuttanut uskoni koko järjestelmään.

Onneksi minulle on lyöty avunhakemisessa aina ovet kiinni. Jos joku olisi määritelly minut muutamien tapaamisten perusteella - söisin varmaan kaikkia maailman lääkkeitä. Silti olen säilynyt hengissä, kasvattanut penskaa, hoitanut yritystäni yli kymmenen vuotta ja selvinnyt. Omalla tavallani.

Olisinko ollut lääkkeiden tarpeessa ?
Eikö meille jokaiselle löydetä diagnoosi jos halutaan ?

Noh, nyt meni ohi aiheen mutta se on aika "kuuma" meikälle.

Lue lisää

Ehkä jotenkin kuitenkin onnistuit tavoittamaan sen oleellisen juurikin :) Itse olen kait aika välttelevä, ainakin nykyisin. Tosin suhtaudun siihen asiaan tähän hetkeen kuuluvana juttuna, tai toimintatapana, jonka koen itselleni tavalla tai toisella hyväksi.

Ella olet käsittänyt hieman väärin. Me ollaan kaikki niitä epänormaaleja. Muistaakseni jokainen meistä on osaltaan tavalla tai toisella peräänkuuluttanut normaalin määritelmää sitä koskaan saamatta/löytämättä :)

M.B. kirjoitti:

Ella olet käsittänyt hieman väärin. Me ollaan kaikki niitä epänormaaleja. Muistaakseni jokainen meistä on osaltaan tavalla tai toisella peräänkuuluttanut normaalin määritelmää sitä koskaan saamatta/löytämättä :)

Lue lisää

Normaali... se on määritelty yhteiskunnan toiveiden múkaan. Kaikki muu pitäisi diagnosoida. Ei hyvä...

lynett kirjoitti:

Normaali... se on määritelty yhteiskunnan toiveiden múkaan. Kaikki muu pitäisi diagnosoida. Ei hyvä...

Absoluuttinen totuus tai vääryys: onko olemassa?

elisakettu kirjoitti:

Absoluuttinen totuus tai vääryys: onko olemassa?

"Absoluuttinen totuus tai vääryys: onko olemassa?"

Noup =)

lynett kirjoitti:

"Absoluuttinen totuus tai vääryys: onko olemassa?"

Noup =)

On olemassa kolmas totuus. Inhimillinen totuus, jonka vain ulkopuolinen voi nähdä.

:D

sä se jaksat aina vaan

sama levy kirjoitti:

sä se jaksat aina vaan

Syvät urat soi pisimpään :) LP:stä puhuttaessa..