Heräsin

ei voi auttaa. Jos haluatte auttaa ihmistä oikeasti niin silloin se tehdään toisin.
Ei noin.

Onko sulla pattereita:)

AINA joku voi auttaa, vaikka muuta masennuksissaan voikin luulla! Olet ainutlaatuinen ihminen, näe oma arvosi ja kunnioita saamaasi elämää! Tartu hetkeen ja ole rohkea, niin saat lisäarvoa elämän kauneudesta! Jokaiselle on ainakin joku, etsi häntä ja sitten ehkä koet ihanan ihastumisen ja se voi johtaa rakastumiseen! Voiko olla kauniimpaa... http://www.youtube.com/watch?v=leYqBL5rIbY

oli siis tarkoitettu "Miksi olet" 15:57 kirjoitetun viestin vastaukseksi.

ei jaksa kirjoitti:

oli siis tarkoitettu "Miksi olet" 15:57 kirjoitetun viestin vastaukseksi.

Selvä.

Lähinnä huvittaa tuollainen lapsellinen meuhkaaminen kun itsellä on pikkasen isompia ongelmia.

ei jaksa kirjoitti:

Lähinnä huvittaa tuollainen lapsellinen meuhkaaminen kun itsellä on pikkasen isompia ongelmia.

Olet selvästi niitä naisia, jotka saatuaan finnin poskeen ovat itsemurhan partaalla. Ei siis mitään suhteellisuudentajua!

Ja miehen pitäisi vielä ymmärtää ja olla tukena "suurissa" vastoinkäymisissäsi"?

Parempi kun tukehtuisit itkuusi...

ei jaksa kirjoitti:

Lähinnä huvittaa tuollainen lapsellinen meuhkaaminen kun itsellä on pikkasen isompia ongelmia.

Kerjäät selvästi sen kaiken paskan missä nyt lojut... sinähän oikein odotat, että joku sanois pahasti. Silloinko voit hyvin? Pitääkö sut hakata, että voit hyvin, jos ei tavalliset ihmisten hyvää tarkoittavat ohjeet tunnu hyvältä? Et selvästikään kaipaa ymmärrystä etkä toisten empatiaa... kunhan saat vaan valittaa miten huonosti menee. Itke siinä sitten niin kauan kuin huvittaa, mutta tiedoksei vaan, että aina saa apua ja aina löytyy joku jolle voi puhua ja jonka kanssa selvittää elämää. Jos ei muiden apu kelpaa, niin silloin voi syyttää vin itseä, ei niitä kukkahattutätejä, jotka ihan aidosti auttavat ja ovat sydämellisiä. En ole tuo edellinen, mutta ihmettelen tommosta käytöstä. Jos ei osaa ottaa apua, niin ketä voi syyttää? Yrittää sitten selvitä ihan yksin tässä maailmassa, vaikka karu totuus on ettei täällä kukaan yksin selviä mistään.

Miksi olet kirjoitti:

Olet selvästi niitä naisia, jotka saatuaan finnin poskeen ovat itsemurhan partaalla. Ei siis mitään suhteellisuudentajua!

Ja miehen pitäisi vielä ymmärtää ja olla tukena "suurissa" vastoinkäymisissäsi"?

Parempi kun tukehtuisit itkuusi...

En mä ole pyytänyt ketään miestä olemaan mun tukenani. Vaikka kyllä se, jota aiemmin ikävöin omalta osaltaan välipitämättömyydellään ja vastaamattomuudellaan vaikutti tämän masennuksen puhkeamiseen pahaksi samalla kun kaikki muukin kaatui päälle. Kyllä mä ihan yksin olen ja kannan tämän tuskan, ei tarvii pelätä että hakisin apua keneltäkään mieheltä.

Ja kyllä mä itkuuni varmaan tukehdunkin, jos en tukehdu, niin keksi jonkun muun keinon lopettaa tämän tuskan. Se on varma.

joku sivusta vaan kirjoitti:

Kerjäät selvästi sen kaiken paskan missä nyt lojut... sinähän oikein odotat, että joku sanois pahasti. Silloinko voit hyvin? Pitääkö sut hakata, että voit hyvin, jos ei tavalliset ihmisten hyvää tarkoittavat ohjeet tunnu hyvältä? Et selvästikään kaipaa ymmärrystä etkä toisten empatiaa... kunhan saat vaan valittaa miten huonosti menee. Itke siinä sitten niin kauan kuin huvittaa, mutta tiedoksei vaan, että aina saa apua ja aina löytyy joku jolle voi puhua ja jonka kanssa selvittää elämää. Jos ei muiden apu kelpaa, niin silloin voi syyttää vin itseä, ei niitä kukkahattutätejä, jotka ihan aidosti auttavat ja ovat sydämellisiä. En ole tuo edellinen, mutta ihmettelen tommosta käytöstä. Jos ei osaa ottaa apua, niin ketä voi syyttää? Yrittää sitten selvitä ihan yksin tässä maailmassa, vaikka karu totuus on ettei täällä kukaan yksin selviä mistään.

Sinä osasit sanoa juuri sen, mitä minä tarkoitin. Jotkut purevat sitä kättä, joka yrittää auttaa heitä. Aloittaja on selvästi sellainen.

Hänellä on ilmiselvä mielialahäiriö ja hänen pitäisi kiireen vilkkaa hakeutua Hotelli Hiltoniin (Hesperian päivystykseen) hoitoon tai jonnekin jos ei asu Stadissa.

ei jaksa kirjoitti:

En mä ole pyytänyt ketään miestä olemaan mun tukenani. Vaikka kyllä se, jota aiemmin ikävöin omalta osaltaan välipitämättömyydellään ja vastaamattomuudellaan vaikutti tämän masennuksen puhkeamiseen pahaksi samalla kun kaikki muukin kaatui päälle. Kyllä mä ihan yksin olen ja kannan tämän tuskan, ei tarvii pelätä että hakisin apua keneltäkään mieheltä.

Ja kyllä mä itkuuni varmaan tukehdunkin, jos en tukehdu, niin keksi jonkun muun keinon lopettaa tämän tuskan. Se on varma.

Asiahan ei paskaakaan mulle kuulu, mut mikset loiki paikalliseen mt-toimistoon hakeen rohtoja olotilaasi. Saattas parantaa jaksamista. Välillä ylpeys on syytä piilottaa sinne, missä aurinko ei paista.

vara Sauri kirjoitti:

Asiahan ei paskaakaan mulle kuulu, mut mikset loiki paikalliseen mt-toimistoon hakeen rohtoja olotilaasi. Saattas parantaa jaksamista. Välillä ylpeys on syytä piilottaa sinne, missä aurinko ei paista.

been there, done that.

ei jaksa kirjoitti:

been there, done that.

Sit vaan sisään sairaalaan jaksoille. Puhelin kouraan ja soittoa kehiin.
Typerät henkilökohtaiset ratkaisut vituttaa ankarasti kaikkia, usko huvikses et tiedän mistä puhun.

selvästi tajunnut jotakin olennaista miehen sielunelämästä. Hyvä:)!

totta tuo mitä nyt miehistä/miehestä puhuitte, ei sieltä tukea saa. kyyneleitä ja kylmää vettä niskaan ja ap ymmärrän sua täysin. oot saanut tosi ikäviä ja ymmärtämättömiä vastauksia..been there too ja apua ei vaan saa :( nytkin yksin istun ja heräsin masentuneena, möykky rintakehässä päiväunilta tähän todellisuuteen, jossa katson ulos kevätaurinkoa ja ahdistaa. huolet on suuria. eilen sain voimakkaan paniikkikohtauksen. olen tosi surullinen ja yritän jaksaa. eikä tämä ole mikään hetken juttu vaan kasautuneiden huolten ja pettymysten summa. kestänyt jo liian kauan. voimia sulle. halausta tässä tarvitaan, rakkautta ja huolenpitoa, joskus elämä on lyönyt niin lujaa ettei itse jaksa ja se mt:kin vaan potkii päähän.

ap:lle kirjoitti:

totta tuo mitä nyt miehistä/miehestä puhuitte, ei sieltä tukea saa. kyyneleitä ja kylmää vettä niskaan ja ap ymmärrän sua täysin. oot saanut tosi ikäviä ja ymmärtämättömiä vastauksia..been there too ja apua ei vaan saa :( nytkin yksin istun ja heräsin masentuneena, möykky rintakehässä päiväunilta tähän todellisuuteen, jossa katson ulos kevätaurinkoa ja ahdistaa. huolet on suuria. eilen sain voimakkaan paniikkikohtauksen. olen tosi surullinen ja yritän jaksaa. eikä tämä ole mikään hetken juttu vaan kasautuneiden huolten ja pettymysten summa. kestänyt jo liian kauan. voimia sulle. halausta tässä tarvitaan, rakkautta ja huolenpitoa, joskus elämä on lyönyt niin lujaa ettei itse jaksa ja se mt:kin vaan potkii päähän.

Ja TIETENKÄÄN itsessäsi ei ole mitään vikaa, vaan kaikki muut (miehet) ovat syyllisiä tilanteeseesi, vai???

Paraneminen JA asioiden muuttuminen lähtee TOSIASIOIDEN tunnustamisesta. Mene nöyrästi peilin eteen, niin näet SYYLLISEN tilanteeseesi! SIITÄ alkaa TIE parempaan elämään!

Kannattaa edes kokeilla, vaikka TURHAAN kai sinuakin yritän neuvoa:(!