Jengin vallassa
Nuutosen perhe todella rakasti kesämökillä oleilua. He olivat vuosia sitten perineet erään vanhan enon kesämökin, keskeltä metsää, kuitenkin aika lähellä kaupunkia. Bussilla sinne otti vain vajaan tunnin, yksi vaihto vain läheisessä kirkonkylässä ja perilla oltiin!
Auvo, perheen pää, oli nelissäkymmenissä, Laiha, melkein hintelä mies, vaaleat harveneet hiukset, yleensä beige ruutupaita ja vähän liian isot shortsit, vaaleansiniset silmät paksujen silmälasien takana, harmaat sukat sandaaleissa. Hän oli sosiaalivirkamies, istui päivät virastotalossa ja siirteli papereita. Hänelle oli ollut kunnia-asia ettei perheeseen hankittaisi autoa, riitti että muut saastuttivat luontoa. Bussilla pääsi yllin kyllin.
Perheen äiti, Aune, oli vähän alle nelikymppinen, kirjastonhoitaja. Myös hän oli vaalea, laiha ja silmälasipäinen. Pitkät päivät kirjastossa olivat saaneet hänen melkein pölyisen näköiseksi. Mökillä hän pukeutui mielellään vanhoihin bikineihin, yläosa oli melkein tarpeeton, sillä hänen pienet rintansa eivät paljon kuppia täyttäneet.
Kummankin mielestä oli loma mökillä vuoden kohokohta, sai istua puun varjossa ja lukea kirjoja, kukaan ei häirinnyt. Mökillä ei ollut sähköä eikä puhelinta, patteriradio sai tuoda uutiset, enimmäkseen kunneltiin kyllä Radio Suomea. Mökki oli pieni, peltikattoinen hökötys jostain sotavuosien lopulta, peltikatto ja seinät maalattua kovalevyä. Sisällä oli vain yksi suuri huone, neljä sänkyä mahtui jotenkuten, kun kaksi niistä pystyi kääntämään sohviksi päiväsaikaan. Auvo polkaisi polkupyörällä muutaman kilometrin päähän kyläkauppaan kun varastoja piti täydentää.
Perheen tyttäret, Rauha ja Laura, olivat 16 ja 17-vuotiaat, seurakuntatyötä harrastavia kumpikin. Ensi viikolla he lähtisivät rippileirille ”isoiksi”. Tätä he olivat innostuneena odottaneet koko kevään. Tytöt olivat kuin vanhempiensa peilikuvia, vaaleita ja silmälasipäisiä, pitkät päivät auringossa mökillä eivät olleet ruskettaneet heitä lainkaan, he tulivat vain punaisiksi ja sitten pisamoituivat jokapuolelta. Rauha ja Laura istuivat mielellään uimapuvuissaan auringonvarjon alla ja lukivat, valmistellen esitelmiä rippileiriä varten.
Eräänä kuumana kesäpäivänä rikkui sitten maaseudun rauha, metsän takaa kuului moottorin pärinää, huutelua ja mekastusta. Sitä jatkui kauan, kunnes Auvo hermostui ja hyppäsi pyöränsä selkään, jupisten jotain mopedisteista.
Perheen naiset varoittelivat häntä olemaan varovainen, sitä ei koskaan tiedä….Hermostuneina he jäivät odottelemaan mitä tapahtuisi. Hetken kuluttua meteli metsän takana taukosi, oli hiljaista pitkään. Sitten kuului poistuvien mopojen ääntä, se etääntyi ja lakkasi sitten. Vähän ajan päästä ajoi Auvo pihaan polkupyörällään, vähän kalpeana. ”Siellä oli kokonainen nuorisojengi, joivat kaljaa ja ajelivat mopoillaan ympäri metsää. Ajoin ne pois, vähän ne uhittelivat, mutta kun uhkasin poliisilla, he lähtivät sitten…” Aune halasi sankarimiestään, sanoi keittävänsä kahvit. Auvo kertoi että hän oli yllättänyt joukon nuorisoa, muutama poika ja pari tyttöä, 15-16 vuotiaita, farkkupukuisia pitkätukkia, kuten Auvo sen ilmaisi. Aune näki että Auvon kädet vähän tärisivät kun hän nosti kahvikuppia huulilleen.
Perhe vetäytyi yöpuulle aikaisin, päivä kuumassa auringossa oli vienyt voimat, Auvo tunsi että kohtaus nuorisojengin kanssa oli ollut varsin jännittävä. Liukuessaan syvään uneen hän tunsi olevansa perheen sankari ja puolustaja…
Aamuyöllä ovi potkaistiin sisään, huone täyttyi tummista hamoista, perhe yllätettiin sängyissään, heihin tartuttiin kovakouraisesti ja heidät kaikki köytettiin käsistä ja jaloista, ennenkuin he edes ehtivät kunnolla herätä. Auvon päähän vedettiin paperikassi, hän kuuli paperin rapinan seasta naisten kirkunaa ja huutoja. Sitten vedettiin kassi hänen päästään, silmiään räpytellen hän vilkuili ympärilleen, joku oli repinyt verhot mökin ikkunasta, kalvas aamuaurinko valaisi huoneen.
Aune makasi sängyllään, kädet sidottuina, yöpaita oli noussut vyötäisille, pikkuhousut paistoivat valkoisina auringon valossa. Rauha ja Laura makasivat sängyillään, silmät kauhusta pyöreinä, yrittäen vetää yöpaitojaan alas jalkojensa peitoksi. Kolme nuorta pojanjolppia seisoi naureskellen keskellä huonetta, pitkätukkaisia farkkupukuisia, Auvo tunnisti heidät, joukkoa metsästä aikaisemmin iltapäivällä! Kaksi heistä oli laihoja, tummatukkaisia, finninaamaisia, pienet parranhaituvat nenän alla, kolmas oli lihava, vaaleatukkainen, farkut roikkuivat puolivälissä takapuolta. Ovelta kuului hihitystä, seurueessa oli mukana myös tyttö, kovasti meikattu, suora vaalea tukka, pieni t-paita, napa näkyi farkkuhousujen ja paidan välistä.
Tyttö astui sisään, kantoi kahta raskasta muovikassia. Ne kilisivät, olutpulloja täynnä. ”Katsotaan onko täällä lisää juotavaa!” Jengi kaiveli innolla läpi kaikki laukut ja kaapit, Aune yritti estellä, vakuuttaen että mitään ei ollut, he eivät juoneet ollenkaan…Siinä vaiheessa oli kaikki kaapeista ja laukuista jo levitelty ympäri huonetta, paksu poika levitteli löytämiään Aunen vaaleanpunaisia pikkupöksyjä muiden edessä nauraen. Aune huudahti ja ojensi kätensä kuin estääkseen, sai jotenkin otteen pikkuhousujen kulmasta ja alkoi vetää niitä itselleen. Paksu poika menetti tasapainonsa ja kaatui Aunen vierelle sängylle. ”Katsotaan ovatko nämä toiset samaa mallia!”, poika nauroi ja tarttui Aunen valkoisiin pikkupöksyihin. Ennenkuin Aune edes ehti kirkaista, olivat hänen pikkuhousunsa pojan paksuissa sormissa, tämä heilutti niitä näyttäen kavereilleen, nämä nauraa röhöttivät ja tönivät toisiaan, yrittäen nähdä enemmän.
Auvo kohotti ääntään, yrittäen kuullostaa viralliselta ja tärkeältä: ”Kuulkaas nyt, jättäkää meidät rauhaan, ennekuin tästä tulee poliisiasia, näettehän itsekin että täällä ei ole teille mitään…” Jengin tyttö kumartui hänen puoleensa ja hymyili leveästi. ”Ei mitään, niinkös tykkäät?” Tyttö käännähti ja nappasi Aunen pikkupöksyt paksulta pojalta, työnsi ne Auvon suuhun ja kääntyi sitten kavereidensa puoleen. ”Viimeinkin tuli hiljaista!”
Rauha ja Laura istuivat sängyillään silmät selkosellaan, uskaltamatta sanoa sanaakaan.
Tyttö työnsi Auvon selälleen makaamaan ja istahti muitta mutkitta tämän päälle istumaan. ”Noin,nyt hän pysyy rauhallisena…” Paksu poika Aunen sängyllä nousi polvilleen tämän viereen ja nosti käsillään yöpaidan helmaa. Aune pudisteli päätään, sopotti: ”Ei, ei, et saa…!” ”Katsotaan vain, vai haluatko että myös muut tulevat auttamaan?” Aune vilkaisi pojanjolppeja jotka virnistelivät ja nyökkäilivät keskellä huonetta. ”Ei,ei, herrajumala!” Poika tarttui päätäväisesti yöpaitaan ja veti sen Aunen päältä, tämä yritti heti peitellä itseään käsillään, poika tarttui päätäväisesti häntä käsivarresta kiini ja nosti hänet pystyyn seisomaan. ”Katsotaan nyt sitten kunnolla!” Poika asettui Aunen taakse ja veti tämän kädet taakse. Naisen pienet rinnat ja tuuhea vaalea häpytupsu tärisevien reisien välissä olivat nousevan auringon valossa hyvin esillä. Poika nosti kätensä Aunen rinnoille ja puristi naisen pieniä nännejä sormiensä välissä. Vaaleat nännit nousivat pystyyn kovina sojottaen, poika naurahti:”Taidat pitää tästä!” Tyttäret huusivat kauhusta, Jengin jäsenten vilkaistessa heitä he hiljenivät ja yrittivät tehdä itsensä niin pieniksi kuin vain mahdollista.
Aune punastui kirkkaanpunaiseksi, pudisteli kauhuissaan päätään, yritti rimpuilla itseään irti, poika nauroi ja tarttui kovempaa terhakasti törröttäviin nänneihin. "”Herrajumala,ei,ei…”. Muut jengin jäsenet katselivat tapahtumia nauraen, tyttö Auvon päällä huusi: ” Se pitää siitä,se näkyy..!” Paksu poika sujautti kätensä Aunen hävylle ja painoi koko kämmenellään, nosti sitten kätensä ylös. ”Ha! Se on märkä!” Aune sulki silmänsä, hänen polvensa tärisivät. Auvo yritti ponnistautua pystyyn, silmät päässä pyörien,mutta tyttö hänen päällään oli varuillaan ja hänen heikko yrityksensä lannistui.
Poika Aunen kimpussa taivutti Aunen kumartumaan eteenpäin, tämän kädet tömähtivät sängylle. Salamannopeasti oli pojan käsi takakautta Aunen puoliavoimien reisien välissä. Hänen sormiensa liikkuessa siellä kuului todella hyvin märkä litinä huoneessa, Auvon suusta kuului tukahtunutta muminaa. Tyttö hänen päällään katsoi alas. ”Mitäs minä sanoin, se tykkää siitä!” Aunen polvet pettivät vähän, taipuen koukkuun. Poika otti tämän kutsuna ja painoi paksua turpeata sormeaan sisään Aunen häpyyn, se upposi lurpsahtaen rystystä myöten, Aune tarttui sängynpeittoon ja rutisti sitä sormissaan.
Poika liutti sormeaan edestaas Aunessa, tämä painui eteenpäin ja puri huultaan silmät ummessa, tyttäret vikisivät hiljaa katsellen tapahtumia järkyttyneinä. Poika iski sormeaan Auneen kovaa nyt, litkuttava ääni täytti huoneen, Aunen huohotus koveni. Poika nauroi kovaa kun Aune yhtäkkiä alkoi työntää takapuoltaan hänen kättään vasten.
Auvo pudisteli päätään, mumisi kovaan ääneen, yritti voimattomasti päästä ylös.
Aune alkoi ynistä hiljaa ensin, sitten ääni koveni, katkeili pojan työntöjen tahdissa. ”Uh-uh-uh-uuuuuh!” Hän keinui pojan kättä vasten, työnsi itseään kovempaa ylös, painoi päätään alas sängylle. Hänen selkänsä painui kaarelle, nytkyen, Aune huusi suureen ääneen ja jäykistyi paikoilleen, väristen ja vapisten. Sitten hän herpautui ja valui eteenpäin sängyllä, huohottaen posket punaisena ja tukka sekaisin.
Poika astui hänen eteensä ja aukoi lököttäviä farkkujaan, veti ne alas polviin. Käsi Aunen hiuksissa ohjasi tämän voimatonta päätä kohti pojan haaroja. Auvo sängyllään heittelehti tytön painon alla, hiljeni sitten voimattomaan muminaan.
Aune puisteli päätään, yritti vetäytyä pois kaikin voimin. Poika tarttui kädellään turpeaan kaluunsa, se jökötti paksuna hänen reisiensä välissä. ”Ime nyt, olet jo itse saanut…! Aune nyyhkäisi, katsoi melkein silmät kierossa pitkin sykkivän kalun vartta. ”E-e-en voi, en ole ikinä…noin suurta…!” Pojan kalu painui Aunen suulle, tämän hengityksen osuessa sille se kasvoi ja turposi entisestään, suuri syvänpunainen pää liukui pitkin Aunen vapisevia huulia. ”Nuole sitä!” Aune työnsi varovasti ulos kielensä ja lipoi kielellään pitkin kuumana sykkivää kalua. ”Noin,osaathan sinä!” Laura ja Rauha vetivät kuuluvasti henkeä, mitään tällaista he eivät olleet ikinä nähneet.
Poika murahteli tyytyväisenä, keinutti lanteitaan Aunen nuolemisen tahdissa, kunnes hän painoi kalunsa pään sisään Aunen huulien väliin. Nainen aukaisi suunsa ammolleen, suuri turpea kalu pingoitti huulet äärimmilleen, nuolemisen liukastama kanki liukui hitaasti syvemmälle, Aune hengitti raskaasti nenän kautta puuskuttaen. Pojan käsi hänen hiuksissaan ohjasi naisen oikeaan tahtiin, sykkivä kalu liukui nyt nopeasti sisään ja ulos Aunen imussa, upoten syvälle naisen nieluun. Poika vetäisi kalunsa ulos naisen hamuavasta suusta. ”Hyvinhän sinä osaat! Nyt pannaan!”
Hän työnsi Aunen selälleen sängylle ja levitti tämän jalat leveälle kädet naisen polvilla. Aune ummisti silmänsä, hänen vaaleiden ohuiden karvojen peittämä häpynsä aukeni liisteisenä, turvonneet vaaleanpunaiset häpyhuulet erkanivat kosteina. Poika asetti kalunsa pään hävylle ja painoi itsensä sisään, Aune ynisi silmät kiinni. Hänen silmänsä aukenivat, hän huohotti, ”Niin iso, iso ja paksu…!”
Poika rojahti makaamaan Aunen päälle koko painollaan, lanteet rytmikkäästi keinuen hän takoi itseään sisään vaahtoavaan häpyyn. Aune näytti melkein litistyvän pojan painon alla, hän nosti polvensa levälleen ja huusi, kasvot punaisina. ”Nussi,nussi,nytttt!” Rauha ja Laura kirkaisivat kimeästi yhteen ääneen tämän kuullessaan, Aune ei ollut koskaan kiroillut…Aune oli kiimassa, kädet nousivat pojan selkään, painoivat tikkaavaa takapuolta kovaa syvemmälle, kiivaasti lotiseva ääni kuului selvästi. Sänky heidän allaan liikkui nykien puolelta toiselle, Aunen huuto vaimistui kovaksi huohotukseksi. Poika nousi ylös naisen jalkojen välistä, kääntyi selälleen ja veti Aunen päälleen. Tämä ojensi nopeasti kätensä korskeana seisovalle kalulle, hieroi sitä muutaman kerran ja istuutui sitten koko painollaan sen päälle, seivästäen itsensä kahvaa myöten.
Aune keinui paksun kalun keihästämänä hetken, heitti päätään puolelta toiselle. Sitten hän kumartui eteenpäin, alkoi nostella takapuoltaan tahdissa, ensin hitaasti, sitten yhä kiihtyvään tahtiin. Aunen valkoinen takapuoli oli avoinna katsojia kohti, pojan paksu paalu upposi pyllynposkien kohtauspaikkaan killtäen nesteitä. Nainen laskeutui kyynäärpäittensä varaan,selkäänsä koukistaen ja lanteitaan villisti keinuttaen hän takoi häpyään mäiskähtäen ylös ja alas pitkin kalua. Aune värähteli, nytkyi pää puolelta toiselle keinuen, jäykistyi sitten suu auki, ääntäkään päästämättä ja herpaantui sitten painuen hitaasti alas makaamaan pojan päälle. Poika nauroi käännähti antaen rentoutuneen naisen valua sängylle.
Hän nousi ylös, ohjasi yhä pystyssä törröttävän kalunsa naisen suulle ja painui sisään. Aune antoi pojan liukua sisään ja ulos, imi ja hieroi kädellään liisteistä kalua, poika tikkasi lanteillaan kiivaasti, ohjasi kädellään naisen päätä tahtiin. Karjaisten poika jäykistyi, nyki lanteitaan, Aunen silmät pyöristyivät, pärskien hän pullautti ruiskuttavan kalun suustaan, nesteet lensivät hänen kasvoilleen kerta kerran jälkeen.
Nuutosen perhe todella rakasti kesämökillä oleilua. He olivat vuosia sitten perineet erään vanhan enon kesämökin, keskeltä metsää, kuitenkin aika lähellä kaupunkia. Bussilla sinne otti vain vajaan tunnin, yksi vaihto vain läheisessä kirkonkylässä ja perilla oltiin!
Auvo, perheen pää, oli nelissäkymmenissä, Laiha, melkein hintelä mies, vaaleat harveneet hiukset, yleensä beige ruutupaita ja vähän liian isot shortsit, vaaleansiniset silmät paksujen silmälasien takana, harmaat sukat sandaaleissa. Hän oli sosiaalivirkamies, istui päivät virastotalossa ja siirteli papereita. Hänelle oli ollut kunnia-asia ettei perheeseen hankittaisi autoa, riitti että muut saastuttivat luontoa. Bussilla pääsi yllin kyllin.
Perheen äiti, Aune, oli vähän alle nelikymppinen, kirjastonhoitaja. Myös hän oli vaalea, laiha ja silmälasipäinen. Pitkät päivät kirjastossa olivat saaneet hänen melkein pölyisen näköiseksi. Mökillä hän pukeutui mielellään vanhoihin bikineihin, yläosa oli melkein tarpeeton, sillä hänen pienet rintansa eivät paljon kuppia täyttäneet.
Kummankin mielestä oli loma mökillä vuoden kohokohta, sai istua puun varjossa ja lukea kirjoja, kukaan ei häirinnyt. Mökillä ei ollut sähköä eikä puhelinta, patteriradio sai tuoda uutiset, enimmäkseen kunneltiin kyllä Radio Suomea. Mökki oli pieni, peltikattoinen hökötys jostain sotavuosien lopulta, peltikatto ja seinät maalattua kovalevyä. Sisällä oli vain yksi suuri huone, neljä sänkyä mahtui jotenkuten, kun kaksi niistä pystyi kääntämään sohviksi päiväsaikaan. Auvo polkaisi polkupyörällä muutaman kilometrin päähän kyläkauppaan kun varastoja piti täydentää.
Perheen tyttäret, Rauha ja Laura, olivat 16 ja 17-vuotiaat, seurakuntatyötä harrastavia kumpikin. Ensi viikolla he lähtisivät rippileirille ”isoiksi”. Tätä he olivat innostuneena odottaneet koko kevään. Tytöt olivat kuin vanhempiensa peilikuvia, vaaleita ja silmälasipäisiä, pitkät päivät auringossa mökillä eivät olleet ruskettaneet heitä lainkaan, he tulivat vain punaisiksi ja sitten pisamoituivat jokapuolelta. Rauha ja Laura istuivat mielellään uimapuvuissaan auringonvarjon alla ja lukivat, valmistellen esitelmiä rippileiriä varten.
Eräänä kuumana kesäpäivänä rikkui sitten maaseudun rauha, metsän takaa kuului moottorin pärinää, huutelua ja mekastusta. Sitä jatkui kauan, kunnes Auvo hermostui ja hyppäsi pyöränsä selkään, jupisten jotain mopedisteista.
Perheen naiset varoittelivat häntä olemaan varovainen, sitä ei koskaan tiedä….Hermostuneina he jäivät odottelemaan mitä tapahtuisi. Hetken kuluttua meteli metsän takana taukosi, oli hiljaista pitkään. Sitten kuului poistuvien mopojen ääntä, se etääntyi ja lakkasi sitten. Vähän ajan päästä ajoi Auvo pihaan polkupyörällään, vähän kalpeana. ”Siellä oli kokonainen nuorisojengi, joivat kaljaa ja ajelivat mopoillaan ympäri metsää. Ajoin ne pois, vähän ne uhittelivat, mutta kun uhkasin poliisilla, he lähtivät sitten…” Aune halasi sankarimiestään, sanoi keittävänsä kahvit. Auvo kertoi että hän oli yllättänyt joukon nuorisoa, muutama poika ja pari tyttöä, 15-16 vuotiaita, farkkupukuisia pitkätukkia, kuten Auvo sen ilmaisi. Aune näki että Auvon kädet vähän tärisivät kun hän nosti kahvikuppia huulilleen.
Perhe vetäytyi yöpuulle aikaisin, päivä kuumassa auringossa oli vienyt voimat, Auvo tunsi että kohtaus nuorisojengin kanssa oli ollut varsin jännittävä. Liukuessaan syvään uneen hän tunsi olevansa perheen sankari ja puolustaja…
Aamuyöllä ovi potkaistiin sisään, huone täyttyi tummista hamoista, perhe yllätettiin sängyissään, heihin tartuttiin kovakouraisesti ja heidät kaikki köytettiin käsistä ja jaloista, ennenkuin he edes ehtivät kunnolla herätä. Auvon päähän vedettiin paperikassi, hän kuuli paperin rapinan seasta naisten kirkunaa ja huutoja. Sitten vedettiin kassi hänen päästään, silmiään räpytellen hän vilkuili ympärilleen, joku oli repinyt verhot mökin ikkunasta, kalvas aamuaurinko valaisi huoneen.
Aune makasi sängyllään, kädet sidottuina, yöpaita oli noussut vyötäisille, pikkuhousut paistoivat valkoisina auringon valossa. Rauha ja Laura makasivat sängyillään, silmät kauhusta pyöreinä, yrittäen vetää yöpaitojaan alas jalkojensa peitoksi. Kolme nuorta pojanjolppia seisoi naureskellen keskellä huonetta, pitkätukkaisia farkkupukuisia, Auvo tunnisti heidät, joukkoa metsästä aikaisemmin iltapäivällä! Kaksi heistä oli laihoja, tummatukkaisia, finninaamaisia, pienet parranhaituvat nenän alla, kolmas oli lihava, vaaleatukkainen, farkut roikkuivat puolivälissä takapuolta. Ovelta kuului hihitystä, seurueessa oli mukana myös tyttö, kovasti meikattu, suora vaalea tukka, pieni t-paita, napa näkyi farkkuhousujen ja paidan välistä.
Tyttö astui sisään, kantoi kahta raskasta muovikassia. Ne kilisivät, olutpulloja täynnä. ”Katsotaan onko täällä lisää juotavaa!” Jengi kaiveli innolla läpi kaikki laukut ja kaapit, Aune yritti estellä, vakuuttaen että mitään ei ollut, he eivät juoneet ollenkaan…Siinä vaiheessa oli kaikki kaapeista ja laukuista jo levitelty ympäri huonetta, paksu poika levitteli löytämiään Aunen vaaleanpunaisia pikkupöksyjä muiden edessä nauraen. Aune huudahti ja ojensi kätensä kuin estääkseen, sai jotenkin otteen pikkuhousujen kulmasta ja alkoi vetää niitä itselleen. Paksu poika menetti tasapainonsa ja kaatui Aunen vierelle sängylle. ”Katsotaan ovatko nämä toiset samaa mallia!”, poika nauroi ja tarttui Aunen valkoisiin pikkupöksyihin. Ennenkuin Aune edes ehti kirkaista, olivat hänen pikkuhousunsa pojan paksuissa sormissa, tämä heilutti niitä näyttäen kavereilleen, nämä nauraa röhöttivät ja tönivät toisiaan, yrittäen nähdä enemmän.
Auvo kohotti ääntään, yrittäen kuullostaa viralliselta ja tärkeältä: ”Kuulkaas nyt, jättäkää meidät rauhaan, ennekuin tästä tulee poliisiasia, näettehän itsekin että täällä ei ole teille mitään…” Jengin tyttö kumartui hänen puoleensa ja hymyili leveästi. ”Ei mitään, niinkös tykkäät?” Tyttö käännähti ja nappasi Aunen pikkupöksyt paksulta pojalta, työnsi ne Auvon suuhun ja kääntyi sitten kavereidensa puoleen. ”Viimeinkin tuli hiljaista!”
Rauha ja Laura istuivat sängyillään silmät selkosellaan, uskaltamatta sanoa sanaakaan.
Tyttö työnsi Auvon selälleen makaamaan ja istahti muitta mutkitta tämän päälle istumaan. ”Noin,nyt hän pysyy rauhallisena…” Paksu poika Aunen sängyllä nousi polvilleen tämän viereen ja nosti käsillään yöpaidan helmaa. Aune pudisteli päätään, sopotti: ”Ei, ei, et saa…!” ”Katsotaan vain, vai haluatko että myös muut tulevat auttamaan?” Aune vilkaisi pojanjolppeja jotka virnistelivät ja nyökkäilivät keskellä huonetta. ”Ei,ei, herrajumala!” Poika tarttui päätäväisesti yöpaitaan ja veti sen Aunen päältä, tämä yritti heti peitellä itseään käsillään, poika tarttui päätäväisesti häntä käsivarresta kiini ja nosti hänet pystyyn seisomaan. ”Katsotaan nyt sitten kunnolla!” Poika asettui Aunen taakse ja veti tämän kädet taakse. Naisen pienet rinnat ja tuuhea vaalea häpytupsu tärisevien reisien välissä olivat nousevan auringon valossa hyvin esillä. Poika nosti kätensä Aunen rinnoille ja puristi naisen pieniä nännejä sormiensä välissä. Vaaleat nännit nousivat pystyyn kovina sojottaen, poika naurahti:”Taidat pitää tästä!” Tyttäret huusivat kauhusta, Jengin jäsenten vilkaistessa heitä he hiljenivät ja yrittivät tehdä itsensä niin pieniksi kuin vain mahdollista.
Aune punastui kirkkaanpunaiseksi, pudisteli kauhuissaan päätään, yritti rimpuilla itseään irti, poika nauroi ja tarttui kovempaa terhakasti törröttäviin nänneihin. "”Herrajumala,ei,ei…”. Muut jengin jäsenet katselivat tapahtumia nauraen, tyttö Auvon päällä huusi: ” Se pitää siitä,se näkyy..!” Paksu poika sujautti kätensä Aunen hävylle ja painoi koko kämmenellään, nosti sitten kätensä ylös. ”Ha! Se on märkä!” Aune sulki silmänsä, hänen polvensa tärisivät. Auvo yritti ponnistautua pystyyn, silmät päässä pyörien,mutta tyttö hänen päällään oli varuillaan ja hänen heikko yrityksensä lannistui.
Poika Aunen kimpussa taivutti Aunen kumartumaan eteenpäin, tämän kädet tömähtivät sängylle. Salamannopeasti oli pojan käsi takakautta Aunen puoliavoimien reisien välissä. Hänen sormiensa liikkuessa siellä kuului todella hyvin märkä litinä huoneessa, Auvon suusta kuului tukahtunutta muminaa. Tyttö hänen päällään katsoi alas. ”Mitäs minä sanoin, se tykkää siitä!” Aunen polvet pettivät vähän, taipuen koukkuun. Poika otti tämän kutsuna ja painoi paksua turpeata sormeaan sisään Aunen häpyyn, se upposi lurpsahtaen rystystä myöten, Aune tarttui sängynpeittoon ja rutisti sitä sormissaan.
Poika liutti sormeaan edestaas Aunessa, tämä painui eteenpäin ja puri huultaan silmät ummessa, tyttäret vikisivät hiljaa katsellen tapahtumia järkyttyneinä. Poika iski sormeaan Auneen kovaa nyt, litkuttava ääni täytti huoneen, Aunen huohotus koveni. Poika nauroi kovaa kun Aune yhtäkkiä alkoi työntää takapuoltaan hänen kättään vasten.
Auvo pudisteli päätään, mumisi kovaan ääneen, yritti voimattomasti päästä ylös.
Aune alkoi ynistä hiljaa ensin, sitten ääni koveni, katkeili pojan työntöjen tahdissa. ”Uh-uh-uh-uuuuuh!” Hän keinui pojan kättä vasten, työnsi itseään kovempaa ylös, painoi päätään alas sängylle. Hänen selkänsä painui kaarelle, nytkyen, Aune huusi suureen ääneen ja jäykistyi paikoilleen, väristen ja vapisten. Sitten hän herpautui ja valui eteenpäin sängyllä, huohottaen posket punaisena ja tukka sekaisin.
Poika astui hänen eteensä ja aukoi lököttäviä farkkujaan, veti ne alas polviin. Käsi Aunen hiuksissa ohjasi tämän voimatonta päätä kohti pojan haaroja. Auvo sängyllään heittelehti tytön painon alla, hiljeni sitten voimattomaan muminaan.
Aune puisteli päätään, yritti vetäytyä pois kaikin voimin. Poika tarttui kädellään turpeaan kaluunsa, se jökötti paksuna hänen reisiensä välissä. ”Ime nyt, olet jo itse saanut…! Aune nyyhkäisi, katsoi melkein silmät kierossa pitkin sykkivän kalun vartta. ”E-e-en voi, en ole ikinä…noin suurta…!” Pojan kalu painui Aunen suulle, tämän hengityksen osuessa sille se kasvoi ja turposi entisestään, suuri syvänpunainen pää liukui pitkin Aunen vapisevia huulia. ”Nuole sitä!” Aune työnsi varovasti ulos kielensä ja lipoi kielellään pitkin kuumana sykkivää kalua. ”Noin,osaathan sinä!” Laura ja Rauha vetivät kuuluvasti henkeä, mitään tällaista he eivät olleet ikinä nähneet.
Poika murahteli tyytyväisenä, keinutti lanteitaan Aunen nuolemisen tahdissa, kunnes hän painoi kalunsa pään sisään Aunen huulien väliin. Nainen aukaisi suunsa ammolleen, suuri turpea kalu pingoitti huulet äärimmilleen, nuolemisen liukastama kanki liukui hitaasti syvemmälle, Aune hengitti raskaasti nenän kautta puuskuttaen. Pojan käsi hänen hiuksissaan ohjasi naisen oikeaan tahtiin, sykkivä kalu liukui nyt nopeasti sisään ja ulos Aunen imussa, upoten syvälle naisen nieluun. Poika vetäisi kalunsa ulos naisen hamuavasta suusta. ”Hyvinhän sinä osaat! Nyt pannaan!”
Hän työnsi Aunen selälleen sängylle ja levitti tämän jalat leveälle kädet naisen polvilla. Aune ummisti silmänsä, hänen vaaleiden ohuiden karvojen peittämä häpynsä aukeni liisteisenä, turvonneet vaaleanpunaiset häpyhuulet erkanivat kosteina. Poika asetti kalunsa pään hävylle ja painoi itsensä sisään, Aune ynisi silmät kiinni. Hänen silmänsä aukenivat, hän huohotti, ”Niin iso, iso ja paksu…!”
Poika rojahti makaamaan Aunen päälle koko painollaan, lanteet rytmikkäästi keinuen hän takoi itseään sisään vaahtoavaan häpyyn. Aune näytti melkein litistyvän pojan painon alla, hän nosti polvensa levälleen ja huusi, kasvot punaisina. ”Nussi,nussi,nytttt!” Rauha ja Laura kirkaisivat kimeästi yhteen ääneen tämän kuullessaan, Aune ei ollut koskaan kiroillut…Aune oli kiimassa, kädet nousivat pojan selkään, painoivat tikkaavaa takapuolta kovaa syvemmälle, kiivaasti lotiseva ääni kuului selvästi. Sänky heidän allaan liikkui nykien puolelta toiselle, Aunen huuto vaimistui kovaksi huohotukseksi. Poika nousi ylös naisen jalkojen välistä, kääntyi selälleen ja veti Aunen päälleen. Tämä ojensi nopeasti kätensä korskeana seisovalle kalulle, hieroi sitä muutaman kerran ja istuutui sitten koko painollaan sen päälle, seivästäen itsensä kahvaa myöten.
Aune keinui paksun kalun keihästämänä hetken, heitti päätään puolelta toiselle. Sitten hän kumartui eteenpäin, alkoi nostella takapuoltaan tahdissa, ensin hitaasti, sitten yhä kiihtyvään tahtiin. Aunen valkoinen takapuoli oli avoinna katsojia kohti, pojan paksu paalu upposi pyllynposkien kohtauspaikkaan killtäen nesteitä. Nainen laskeutui kyynäärpäittensä varaan,selkäänsä koukistaen ja lanteitaan villisti keinuttaen hän takoi häpyään mäiskähtäen ylös ja alas pitkin kalua. Aune värähteli, nytkyi pää puolelta toiselle keinuen, jäykistyi sitten suu auki, ääntäkään päästämättä ja herpaantui sitten painuen hitaasti alas makaamaan pojan päälle. Poika nauroi käännähti antaen rentoutuneen naisen valua sängylle.
Hän nousi ylös, ohjasi yhä pystyssä törröttävän kalunsa naisen suulle ja painui sisään. Aune antoi pojan liukua sisään ja ulos, imi ja hieroi kädellään liisteistä kalua, poika tikkasi lanteillaan kiivaasti, ohjasi kädellään naisen päätä tahtiin. Karjaisten poika jäykistyi, nyki lanteitaan, Aunen silmät pyöristyivät, pärskien hän pullautti ruiskuttavan kalun suustaan, nesteet lensivät hänen kasvoilleen kerta kerran jälkeen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sitä tää on, mutta hyvin kirjoitettua kyllä.. heh
jatka :)
ihan kuin olisin lukenut aikaisemminkin, pätkiikö muisti?
Milloin toinen osa julkaistaan ?
Tahtoisin tietää miten jatkuu.. Milloin jatkat? Jatkathan samaan seksinovelli palstaan?
Naiko jengin homo isää ?
Upeaa!