http://www.iltalehti.fi/perhe/2011041613559496_pr.shtml
Todella järkyttävää luettavaa että tällaistakin esiintyy! Onko yksilön henk.koht. onnen tavoittelu yhteiskunnassamme lähtenyt pahasti lapsesta jos lapsia jopa hylätään heidän ollessa sen oman onnen tiellä? Mitä ihmettä tällaisten vanhempien päässä likkuu, ja onko asiat todella niin huonolla tolalla että vanhemmuutta ei enää erovanhemmista löydy, eikä kykyä kantaa vastuuta omista lapsistaan ja heidät koetaan taakkaana ja riippakivenä? Tämäkö on se perintö mitä me jälkipolvillemme haluamme jättää? Minä, minä, minä ensin,ja jokainen tulkoot toimeen omillaan? Tämä on jo liian sairasta minun mielestäni, ja tämän jutun lukeminen saa minut voimaan pahoin...Mitä ajatuksia tämä itsekeskeisyyden multihuipentuma jossa lapsia hylätään ja raivataan pois oman onnen tieltä herättää teissä? Hirvittääkö muitakin se, että tähänkö suuntaan yhteiskuntamme on menossa?
Todella järkyttävää luettavaa että tällaistakin esiintyy! Onko yksilön henk.koht. onnen tavoittelu yhteiskunnassamme lähtenyt pahasti lapsesta jos lapsia jopa hylätään heidän ollessa sen oman onnen tiellä? Mitä ihmettä tällaisten vanhempien päässä likkuu, ja onko asiat todella niin huonolla tolalla että vanhemmuutta ei enää erovanhemmista löydy, eikä kykyä kantaa vastuuta omista lapsistaan ja heidät koetaan taakkaana ja riippakivenä? Tämäkö on se perintö mitä me jälkipolvillemme haluamme jättää? Minä, minä, minä ensin,ja jokainen tulkoot toimeen omillaan? Tämä on jo liian sairasta minun mielestäni, ja tämän jutun lukeminen saa minut voimaan pahoin...Mitä ajatuksia tämä itsekeskeisyyden multihuipentuma jossa lapsia hylätään ja raivataan pois oman onnen tieltä herättää teissä? Hirvittääkö muitakin se, että tähänkö suuntaan yhteiskuntamme on menossa?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tämä on järkyttävää mutta jollain tavalla ymmärrettävää. Itsen elän kahden murkkukäisen kanssa ja täytyy sanoa että monta kertaa on tullut mieleen että miksi minä en ollut se vanhempi joka lähti. Jos minulla ja uudella ihmiselläni olisi yhteisiä lapsia niin hän olisi varmaan jo ajat sitten lapsensa ottanut ja lähtenyt muualle asumaan. Minä en vaan pysty lapsiani jättämään vaikka elämä tuntuu välillä tosi raskaalta heidän kanssaan. Monta kertaa olen ollut kateelline ja katkera ex:lle joka jätti minut elämään yksin lasten kanssa. Kun lapset saavat kortin jostain maailman ääriltä niin kieltämättä olen kateellinen. Minulla ja uudella puolisolla ei ole varaa palkata lapsenvahtia paria yötä pitemmäksi ajaksi jotta pääsisimme yhdessä lomalle. Sukua ei ole ja ystävät elävät omaa kiireistä elämäänsä niin emme edes viitsi kysyä heitä lapsenvahdiksi. Eikä lapsia vielä voi keskenään jättää edes yhdeksi yöksi. Mutta kaikesta huolilmatta lapset ovat minulle maailman tärkein ja rakkain asia eikä tulisi mieleenkään raivata heidä uuden onnen tieltä.
Uusioperheissä on se ongelma, että toisella vanhemmalla on tunneside lapsiin ja toisella luonnostaan ei. Toisille on ehkä helpompaa rakentaa tällainen tunneside, mutta usein se jää puuttumaan niitä toisen lapsia kohtaan. Ja useimmiten tämän puuttuminen tai yritykset sen luomiseksi etc. vaikuttavat lapsen kehitykseen, haluttiinpa sitä tai ei. Tämän takia ainoastaan siinä tilanteessa, että vanhemmilla ei ole mitään mahdollisuutta saada liittoaan toimimaan ja eropäätös on tehty, uusioperhe olisi perusteltu ratkaisu.
Muissa tapauksissa uusioperhe ja oman perheen hylkääminen uuden kumppanin takia olisi äärimmäisen itsekeskeinen ratkaisu . Lapsen ja vanhemman välinen suhde on niin merkityksellinen, että se helposti unohtuu ja tulee aliarvioitua. Tämän suhteen pitäisi myös mennä edelle, jos ajatellaan lasten parasta. Varsinkin jos uudella kumppanilla ei ole lapsia ja haluaisi niitä, niin mikä tahansa muu suhde on melkein parempi. Koska jälleen tämä suhde omiin lapsiin tulee olemaan paljon tärkeämpi ja antoisampi, mitä se voi koskaan olla toisen lapsiin. Lasten ollessa mukana kuvioissa puolisoiden keskinäinen suhde ei yksin riitä uuden liiton pohjaksi (jos nyt nimenomaan puhutaan siitä, että halutaan rakentaa jotain kestävää) paitsi siinä tapauksessa, että vanhempien välinen suhde ei toimi, eikä sitä saada toimimaan ja avioeroon on jo päädytty.
On vaikea perustella edes itselle saati lapsille sellaista ratkaisua, jossa lapset joutuvat etääntymään toisesta vanhemmastaan. Vaikka olisi muuten hyvät edellytykset uusioperheelle, niin tämä asia on esteenä molemminpuolin. Toisaalta tunneside puuttuu uudelta puolisolta ja samalla hän menettää mahdollisuudet siihen oman perheen luomiseen ja näiden tunnesiteiden syntyyn. Toisaalta tunneside säilyy oikealla vanhemmalla ja hän joutuu kohtaamaan syyllisyyden ja omien lastensa mahdollisen vihan, jotka ovat jo lähtökohtaisesti murentamassa uutta liittoa. On vaikea perustella missään tilanteessa, että aikuisen etu menisi lapsen edelle. Aikuisten velvollisuus on huolehtia lapsistaan, jotka eivät siihen kykene. Tästä asiasta voi tietysti olla eri mieltäkin, mutta en tiedä millä argumenteilla.
Nyt ovat maailmankirjat sekaisin.
On käsittämätöntä, että ihmiset voivat sysätä omat lapsensa yhteiskunnan eläteiksi vain siksi, että oma "parisuhde" menee heidän edelleen.
Moisesta holtittomuudesta pitäisi määrätä ankara rangaistus.
Molemmat vanhemmat ottakoot täyden vastuun lapsistaan. Muu saa jäädä sivuseikaksi.
Niinpä. Ja huom! nyt ei kukaan syyllistä isää vaan molempia vanhempia. Lapsethan jäävät yleensä äidille, joten se on niin että äiti hylkää ja isälle ei kelpaa-
Järkkyä, totta !
Ei ole uusi ilmiö, näinhän täällä käy aina, koko ajan. Kyllä se vapaa uusi nainen on tärkeempi kuin omat lapset.
Lissu hyvä, oli kyse siitä että annetaan huostaan omat lapset kun uusi onni saapuu. (varmaankin koskee enimmäkseen äitejä, koska heillehän lapset yleensä erossa jää). Ei ollut kyse siitä että isä ei enään tapaa lapsiaan,
Miksi käännät jokaisen jutun omaan itseesi?
Lissu ja lissu...
Kyllä ne lapset jää kun uusikko katkerana tekee miehen elämästä vaikeeta ja ei halua niitä miehen lapsia, eikä halua ettäm ies tapaa omia lapsiaan. Isän on pakko jättää lapsensa, koska mies ei osaa elää yksin.
On säälittäviä miehiä, jotka antaa uusiolle tuommoisen vallan.
Onneksi on äitejä, jotka eivät lapsiaan hylkää.
Eiks lehdessä olleessa jutussa ollut just nimenomaan äiti, joka halus että lapsi otetaan huostaan?
En ymmärrä kohua tästä jutusta. Kuten wilma60 jo kirjoitti, mielestäni tämä on ymmärrettävää.
Miksi antaa kiukuttelevan ja itsekeskeisen teinin pilata mahdollisuus uuteen onneen ja onnelliseen perheeseen?
Vaikeita teinejä on niin ydin-, yh-, vuorohuolto-, kuin uusioperheissä. Kaikista perhemuodoidta otetaan huostaan lapsia. Joistain vasten vanhempien tahtoa, joistain vastoin lapsen tahtoa, joistain vastoin kaikkien tahtoa. Ja joistain ei oteta vaikka sekä lapsi että vanhemmat tahtoisivat.
Tilanne uusioperheessä voi olla tämä: teini ei käy koulua, tulee ja menee,varastaa kotoaan, valehtelee, käyttää päihteitä, raivoaa, sotkee, ei usko ketään eikä mitään, uhkailee pienempiä sisaruksia, huorittelee ja homottelee vahempaansa ja tämän puolisoa..
Myös uusioperheen lapsilla voi olla ihan oikeita huostaanoton perusteita, kuten oppivelvollisuuden laiminlyönti.
Sarkasmi on vaikea laji.
Näin on näppylät, ei ne entiset lapset kuulu enää uuteen ja muuttuneeseen olomuotoon perheessä. Entiset on entiset ja uudet on uudet, ei niitä voi sekottaa, muuten menee liian vaikeaksi.
Jos esim mies on avoitunut uudelleen, tottakai hän haluaa omia lapsia, eikä ne entiset enää kuulu siihen.
On ymmärrettävää, että mies etsii uusia ulottuvuuksia, jos on kyllästynyt entiseen.
Joskus on vain aika vaihtaa uuteen, aivan kuin kodinkoneen. Ei siinäkään vanhaa säästetä tai laiteta hyllylle.
Kyseisessä tekstissä ei nyt kuitenkaan käsitelty lastensuojelun tekemää huostaanottoa sen perusteella että lapsen etu niin vaatii, vaan kyse oli siitä, että lapsista luovutaan tai heidät hylätään uutta onnea "pilaamasta". Jenkeissä ei enää muuten sielläkään tapella huoltajuudesta tänä päivänä vaan siitä, että kumpi vanhempi joutuu oman lapsensa lähihuoltajaksi tapauksissa, joissa kumpikaan vanhemmista ei halua kantaa vastuuta omista jälkeläisistään vanhempana eron jälken.
Totta on se, että teinit ovat teinejä, eikä se elämä teinin vanhempana ole ruusuista, mutta miten sydämetön tulee vanhemman olla, että hylkää oman lapsensa siinä vaiheessa, kun tämä kaikista eniten tarvitsee omia vanhempiaan ja vain ja ainoastaan siitä syystä, että uusi onni ja oma napa menee oman lapsen edelle? Ihan kun lapsi muutuisi ongelmajätteeksi, jota kukaan ei halua, heti jos hän ilmaisee tyytymättömyytensä, on uhmakas ja käyttäytyy niinkuin teinit on kautta historian käyttäytynyt jotta pikkuhiljaa saisi itsensä ja identitettinsä selväksi kasvaakseen aikuiseksi. Ja mitä tekee vanhemmat, joista lapsi yrittää irrottautua ja joiden tehtävä on kaikesta huolimatta rakastaa tätä epäkypsää pikku riiviötä joka yrittää kasvaa aikuiseksi? Dumppaavat lastensuojelun harteille, kun ei riitä omat rahkeet ja on muuta tärkeempää elämässä, kuten se perhe numero 2 tai 3 tai 4....
No kyllä on todella karmasevaa. Meillä on todella onnekkaat lapset, kun ei oel isän naiset päässeet lapsiamme koskaan näkemään eikä heitä haukkumaan.
Juuri tämän tähden olen lapsiamme suojellut. Jos isä ei kykene olemaan isä ilman tuollasia katkeria naisia, ei hän isä ole lainkaan. Meille ei miehen naiset tule eikä lapset ole heitä koskaan tavanneet, onneksi.
Tuntuu sillai hyvältä, että omani ovat säästyneet kaikilta huonoilta vaikutuksilta, kun heitä ei ole isän naiset pässeet koskaan haukkumaan tai muuten kiusaamaan.
Uskoisin että jos olisin antanut lapsemme ulkopuolisten täysin vieraiden naisten kanssa olemaan isän luona, lapsemme ei tuntisi edes minua ja olisivat saaneet huonoja vaikutteita elämälleen, ja siitä olisin syyttänyt itseäni.
Nyt lapsemme ovat fiksuja, kun mies itsekin sanoi, että hänen naiset ei ole hyvää seruaa lapsillemme.
KUin moni ihminen vielä voi väittää, että lapset ei kärsi ainaisesta muutosta ja vieraasta ihmisestä???
Kuin moni lapsi on nyt jätetty noin vaan miehen elämästä??? Siihen ei todellakaan ole äiti nyt syyllinen!
Miten tämä liitttyy aiheeseen?
Ei liitykkään, sillä me emme ole ex miehen kanssa koskaan tahtoneet lapsien ajautuvan mihinkään uusioperheeseen miehen taholta, jossa joku vieras omalaatuinen miehen nainen häärisi. Lapset ei semmoiseen soppaan ole koskaan päässeet, onneksi.
Että ovat moiselta tyylilajilta säästyneet.
Mies ymmärsi että lapsemme ovat niin arvokkaita että heitä hän ei halua sotkea omien ongelmien jatkoksi, ja sanoi ettei hänen naiset ole hyvää seuraa meidän lapsille.
Olemme aina vastustaneet moisia uusioperheitä, emmekä omalle kohdalle niitä suvaita. Lapset oat kasvaneet minun luona, eikä miehen yksikään nainen ole tullut meille kärkkymään.
Ja toisaalta liittyy, sillä lapsemme ovat onnekkaita, ettei ole joutuneet moiseen pyöritykseen.
Tässä on huomattava eräs seikka, että yleensä ne miehen lapset jätetään, mutta naisen lapset jäävät perheeseen.
Mies kyllä hyväksyy toistenlapset, mutta naisille se on todella todella vaikeaa.
Just toisin päin, ainakin tän päivän iltiksessä, äiti vaati teinitytön huostaa, että saisi kuherrella uuden kuksuveikkonsa kanssa rauhassa. Jos lapset on alun perin jääneet miehelle, on mies sen verran kova luu, ettei helpolla luovuta.
Ei ole kokemusta uusiperheistä mulla eikä lapsilla, mutta täällä lukiessa ei voi muuta kun kauhistella, mihin kummaan ne vanhemmat lapsensa oikein laittaa, eikö se ero ole jo tarpeeksi ahdistava, sitten vielä kuskaamaan paikasta toiseen ja täysin vieraiden ihmisten luokse.
Ei voi kun päätä pudistella, ja kiittää onnea, että omat ovat saaneet kasvaa täysin rauhassa ja onnellisena. Luojaa voi kiittää, että mies nosti kytkintä niin hyvin että jäi sille tielle.
Sääli vaan että lapset jäi ilman isää, mutta eivät he sitä ole kaivanneetkaan.
Heidän omat lapset ovat kyllä todella tärkeitä, enkä usko, että kukaan lapsistani hylkää omia lapsiaan, sillä ovat niin fiksuja, ettei halua tuottaa lapsille pahaa mieltä, kun ovat itse sen kokeneet.
Aivan, tälläisiä ne uusoperheet ovat, mietin vaan että ei varmaan ole miehen ajatus, että hänen lapset skipataan pihalle. Kyllä uskon että niillä uusivaimoilla on sormet pelissä.
Olen näitä juttuja nyt lukenut ja taitaa olla enemmistö niitä että ne on uusperheen vaimon lapsia jotka pistetään pihalle. Tulee vauva ja tarvitaan hänelle tilaa joten isommasta päästä lapset pihalle. Aika monessa tarinassa on myös kerrottu siitä miten isäpuoli pahoinpitelee ym. Joten ei pidä aina syyttää uusvaimoja sillä ihan samanlaista elämä voi olla myös uusien miesten kanssa. Mutta äitejä en ymmärrä jotka tälläisen käytöksen sallivat ja menevät mukaan sellaiseen.
Joo, mä ymmärrä äitejä, jotka sallivat lasten mennä isän luokse jos hänellä on uusia naisystäviä luonaan.
Olen sitä mieltä, että lasten elämään ei kuulu isän naiset. Tätä se sitten teettää, kun lapset lasketaan ulkopulisten ihmisten seuraan.
Juuri tälä olen omat lapseni kaikki säästänyt, eikä yksikään lapsistani ole joutunut isnäns naisten terrosiroimaksi, sillä yhtään naista ei meidän huusholliin mies ole tuonut, eikä lapset ole yhtään naista koskaan tavanneet. Siinä suhteessa lapseni ovat etuoikeutetussa asemassa ja onnellisia, kun eivät ole joutuneet moiseen pyröitykseen Onneksi ex mies itsekin on sen tajunnut,e ikä ole naisiaan tuonut meille.
Surullisinta vaan on se, että lapset menettivät isänsä hänen oikkujensa tähden. Helpompi hylätä lapset kuin lapsettomat naiset,lapsista ollaan vastuussa kun ovat pieniä, eli vastuun pakoiluta. Mies itse enemmän menetti kuin me.
Tuon haluaisin kyllä nähdä kun ex:n miehen naiset tulee lasten ja ex-vaimon kotiin terrorisoimaan ex-vaimoa ja lapsia. Olisi varmaan mielenkiintoista katsottavaa!!!! Toivottavasti olet itse pitänyt myös huolen siitä ettei sinun uudet miehesi ole päässyt lapsiasi terrorisoimaan. Ihan samalla tavalla ne äidin uudet puolisotkin lapsia pahoinpitelevät henkisesti ja fyysisesti kuin miehen uudet naisetkin.
Kyllä heitl voi oottaa mitä tahansa, vai onko salassa ja piilossa parempi haukkua ja kiusata ex vaimoja ja lapsia??
Meillä ei kukaan oo päässyt meille eikä tule.
Minä en ole antanut lasteni kärsiä isän naisista ikinä, ja se on lasten mielestä ollut yksi parhaista asioista heidän elämässään, etten ole antunut heidän mennä isän luo sillon kun siellä oli naisia.
Me emme tarvi heitä mihinkään eikä varsinkaan lapset. Minusta olisi kammottava ajatus, etten enää tuntisi omia lapsia kun vastaan tulisivat, jos olisin heistä luopunut ex miehen vieraan naikkosen tähden! Harva äiti se omistaan luopuu.
En enää olisi pystynyt olemaan lapsilleni äiti jos joku vieras omituinen ihminen tulisi meille säätämään ja hukkumaan.
Lapseni sai aikanaan valita, joko minä tai isä ja isän naiset! Minut valitsivat, ja sovimme ettei isä tuo niitä naisiaan meille, sopimus on sopimus, ha hyvin on sopimuksen pitänyt.
En ole ihan vakuuttunut siitäkään, että lapsille on terveellinen sellainenkaan kasvuympäristö, jossa oman ydinperheen ulkopuolisiin ihmisiin ei luoteta, eikä ketään ulkopuolisia kutsuta kyläilemään...
Vai siis koskeeko tämä yhteydenpitokielto vain lasten isää ja hänen "naikkosiaan" ?
Ja aina vaan minua ihmetyttää se, miksi ihmeessä ex-miehesi toisi uuden naisystävänsä SINUN kotiisi? Kai miehellä on omakin koti, johon voi omia ystäviään viedä?
Tämäkin keskustelu vaikutti vähän aikaa asialliselta, ap:n melko provosoivasta aloituksesta huolimatta, mutta loppua kohti tämänkin menee palstalle tyypilliseen tapaan lapselliseksi eipäs-juupas ja lissuttelu-kirjoitteluksi.
Enpä tiedä, kuinka monta prosenttia Suomessa kodin ulkopuolella asuvista lapsista on uusperheistä, ja moniko on sijaishuollossa sen vuoksi, että vanhempi haluaa keskittyä uuteen parisuhteeseensa... Veikkaan, että kuitenkin vain pieni osa. Ja pitäisiko ensisijaisesti miettiä, miksi kuitenkin näitäkin tapauksia on? Ehkei "lasten hylkääminen" johdukaan siitä, että halutaan keskityyä uuteen parisuhteeseen ja uusiin, pieniin lapsiin hankalan teinin sijaan, vaan siitä, ettei yh-äidillä ole välttämättä tukiverkostoa selvitä kiukutttelevan teinin kanssa. Ydinperheissä kuitenkin usein on kaksi vastuuta kantavaa aikuista, kahdenkaan aikuisen uusperheissä ei välttämättä "puolikas" vanhempi osaa tai uskalla tarttua ongelmiin tukeakseen puolisoaan lapsen kasvatuksessa. (enkä yhtään ihmettele, kun ympäriston viesti on tämä, ettei esim äitipuolella ole mitään oikeutta puuttua mihinkään!)
Uusperheen lapset saattavat myös reagoida kovasti uusiin perheenjäseniin, (niin aikuisiin kuin lapsiinkin). Kyllähän ydinperheen lapsetkin ovat usein mustasukkaisia syntyville sisaruksilleen! Se kuitenkin ajatellaan normaaliksi, mutta uusperheen ollessa kyseessä on heti tehty jotain väärin!
No etu päässä sinne miehen luoksehan se naisensa vie, onneksi, mutta varmasti uskon että kovalla innolla ne naise tulisi meille meitä haukkumaan. Mutta meille on porttikielto. Samoin lapset eivät ole koskaan saaneet mennä isän luo jos siellä olisi naisia, eivät itsekkään ole halunneet heitä katsella.
Meillä ei koskaan ole ollut pelkoa, että hylkäisin lapseni niinkuin mies teki omille lapsilleen.
Me ei olla koskaan tarvittu moisia naisia elämäämme, eikä haluta että he sotkisivat meidän elämäämme enempää mitä nyt ovat jo sotkeneet. Rikkoivat perheemme, ja esti isää näkemästä aikanaan lapsia.
Nyt ei lapset halua isäänsä nähdä, se kiitos naisille, että rikkoi myös lasten ja isän suhteen.
Siinä syy ettei naiset kuulu minun eikä lastemme elämään.