Kuuntelin noita vanhoja kappaleita ja yhdestä paljastui piiloitettu suhde:Tämä kipale on nimeltään Aikuinen nainen ja siinä lauletaan aivan selvästi että "Aikuinen nainen,tuntee Arvon rakkauden".Kukas tämä salaperäinen Arvo sitten mahtaa olla?Onko hän ehkä uusi Koivuniemen Herra?
Paula Koivuniemen salarakas!
Luotain-56
20156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jospa hän on se sama, josta jo kauan on laulettu: Arvon mekin ansaitsemme.........
Tuskin siinä piiskaa annetaan tai saadaan, ainakaan kouvunoksaa korkealta, ettei mene Peipolta pesä.
.
Jos se on se joka laulaa: "mul on kolmesenttinen,kolmesenttinen....."
" mulla taivu ei koskaan"
Joopa joo, kantsisi ehkä harrastaa muunkin musiikin kuuntelua tai välillä tehdä jotain järkevää, jotta ei nuin mökkihöperyhdy. Kuinka joku jaksaa enää kuunnella Aikuista naista, se on niin loppuunsoitettu - vai oletko sinäkin?
Pakkohan se on kun kerran on luvannu kuunnella hamaan mailman tappiin asti.
nyt aikuinen nainen on tos soffalla syrjällään ja kuorsaa niin et posket tärisee.
Minen kyllä ymmärrä, miten teillä aina nukutaan.
Sinäkinhän panet kötälleen jo iltauutisten jälkeen, no heräätkin aikaisin.
Vai oletteko te vain sängyssä, huiiiiiiiii?
Vaimo on aamuihmisiä ja mä olen tressannu itteni väsyneeksi,tosin nousen myös mielelläni aikaisin.
Jos muut ei kuulis niin voisin kertoo karseita tarinoita väsymyksestä mut antaa olla ettei heikoks luulla.
Toisaalta yks suuria nautintoja on mennä maate kun oikein makeest väsytttää.
Entisen elämän ja nykysen rytmit oli aivan erilaisia
Maailman parhaimpia lahjoja on rauhallinen yöuni, ja kyky vaipua siihen turhia könköilemättä.
Itselleni se ei aina ole ollut niin helppoa.
Ja, jos joku tulee tarjoamaan puhdasta omaatuntoa pielukseksi, pankoon itse sen vaikka peräpeilinsä alle.
Jos on liian väsynytkin, ei tahdo aina uni entää silmään.
Olen yöeläin, olen sen ennenkin sanonut.
Volimakkuutta on tunnustaa heikkoutensakin.
.
Yössä yksin valvoo joskus siinä on puolensakin .
Aamuyöllä kun oli auraamas siin yksinään lämpimäs kopis ja katteli räikeitten valojen loistees kimaltelevaa lunta niin jotenkin tykkäs.
Se autio liikkumattomuus ympärillä ilman ihmisiä kiehtoi,sit ku ne heräili ja tukki ajolinjat ei ollu kivaa.
Joskus olisi jokaiselle terveellistä, mielekästä, olla hiljainen sivustakatsoja.
On opettavaa katsella kaupunkia yöllä, kun ei ole ristin sielua muita näköpiirissä.
Silloin jopa rotat uskaltautuvat koloistaan.
Eikö niiden kerrota olevan eläimistä eräitä arimpia.
Sinulla on elämässäsi ollut näköaloja, joista monet meistä eivät osaa edes unelmoida.
Kuohuja merten, erilaisuuksia verten.
Niin helppo on olla puusilmä, minunkin, kun en ole moisia mokomia kokenut.
Vaikka, monenlaista olenkin kokenut, jota moni ei.
Eräs kokemus ei koskaan jää mielestäni, miksi en mennyt puhumaan tytölle, jolla ei ollut käsiä, kuin kyynärpäihin asti, saati jalkoja, kuin lyhyet tyngät.
Miksi hänet oli pantu yksinäiseen huoneeseensa?
.
Tapahtu jotain ikävää ja jäi vastaus kesken ,tänä iltana en nuku valvon kuin muutkin.
Miksi ihmeessä Sinä valvot?
Toivon ja rukoilen, liekö mieleesi, ettei ole liian vakavaa??????
Ei auta rukoukset ainoostaan apaattinen sitkeys vie eteepäin.
Jaksamista teille, sanat ovat niin köyhiä... myötäilen surussasi.
Kerro jotain, muuten en saa unta.
Kaikesta maailman pahasta huolimatta, toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää.
Jo sinä, ihminen, hyvä ja sydämellinen, olet kaikki kaikessa.
Olisipa minullakin ollut isä, kuin sinä.
.
kerroin postiisi
Sie se jaksat naurattaa, noilla höpsöillä (hyvässä mielessä) oivalluksillasi :)
Lässyn lässyn on tämäkin aloitus, ei ainakaan aikuiselta ihmiseltä?
Mitään huvittavaa en tästä löydä, vastaukset samaa luokkaa. Kuinka höperöksi ihminen muuttuu kun ikää tulee, pistää miettimään?
Olisiko niin, että kun ihminen katkeroituu, mikään ei tunnu miltään?
Kunpa ihmiset täällä, monet, tajuaisivat, kuinka helppoa elämää heillä onni on elää.
Ei ole sinulla, ei minulla, tietäisitpä vain.
Vain tuska on suurin, kun se on muun, kuin itsen takia. Sinun tuskaasi pienen piirron kuvittelen tajuamani.
Pysähtyneen sydämeni syvyyksistä sinulle, ja teille kaikkea parempaa toivon.
.
.