Olkapään tähystysleikkauksen jälkeen?

Olkapolkan kanssa kun tässä yhtä aikaa samantyyppisestä leikkauksesta toivutaan, niin kerron omat kokemukseni. Mulla siis myös maaliskuun lopussa oli leikkaus ja ankkureita laitettiin ja jotain rispaantumia korjattiin. Jänteet ei olleet aivan irti poikki.
Kipu on helpottanut reilusti. Päivällä pärjään Buranalla mut Arcoxiaa otan edelleen 1xvrk ja yötä vasten 2 Panacodia. Noilla nukkuminen sujuu muutaman tunnin tyynyillä puoli-istuvassa asennossa. Siinä vaiheessa kyynärpää ja epäkkäät huutaa halleluujaa ja on noustava ottamaan lisää lääkettä ja sormia jumppaamaan.
Pieniä kotihommia teen terveellä kädellä mutta kyllä se leikattu puoli vihoittelee. Niin kauan kun malttaa olla tekemättä mitään, kivun kanssa pärjää. Kosketusarka tuo olkapää tosin on edelleen enkä esim vaatteita saa itse päälle vieläkään; hihattomat paidat on aika kova sana.

No hyvä kuulla, joskaan ei kiva tietty, että sinäkin olet edelleen melko kipeä. Minä asun yksin, joten puen myös itse vaatteet päälleni ja teen huushollini. Pukemista auttaa 3 edestä napitettavaa pyjaman paitaa, niillä mennään. Jos lähden johonkin, niin kauluspaita ja boncho. Olen imuroinut, pessyt lakanat koneessa ja saanut ne jopa kuivumaan. Hampaat on kova sana apuna, niiden ja terveen käden avulla saan lakanat kuivumaan, leikkele-ja juustopaketit auki ym. Myös uuden pussilakanan laitto onnistuu, se tosin on yli puolen tunnin projekti. Mutta aikaahan on. Minulla oli tuota Arcoxiaa tapaturman jälkeiseen kipuun, mutta ei nyt. Tosin sitä on vielä kaapissa, sitähän voisi kokeilla. Se vaan on kait aika myrkkyä maksalle.
Kosketusarka minunkin olkapää on edelleen ja suihkussa käynnin jälkeen olkapäähän sattuu melkoisesti, kun käsi roikkuu vapaana.

Multa leikattiin vajaa 5kk sitten olkapään kiertäjäkalvosimesta 2cm:n reikä ja osittain rispaantunut hauiksen pitkäpään jänne, joka napsaistiin poikki ja kiinnitettiin kolmilanka-ankkurilla kiertäjäkalvosimen kanssa. Kyllä se lähemmäs sen 6vk oli tosi kipeä, jonka pidin kantositeessä. 4vk leikkauksesta sain aloittaa pendeliharjoitteet ja passiivisen kuntoutuksen kotona. Sain sairaalasta mukaani kertakäyttöisiä kantoliinoja, joita pidin suihkussa, ettei tarvinnut roikottaa vapaana, (ei oikeastaan olisi saanutkaan). Kuntoutuksen alkaessa (6vk:n kuluttua leikkauksesta) olkapää oli tosi kipeä, joten se aloitettiin tosi varovaisesti. Mutta kun sen kanssa olen kovin töitä tehnyt ja ahkerasti kotona harjoitellut vaikka välillä olikin yhtä tuskaa, se on tullut tosi hyvään kuntoon. Olen käynyt terveyskeskuksessa kuntoutuksessa, vaikka ensin ajattelin, että yksityiseltä voisi saada parempaa hoitoa, mutta täytyy todeta, että hyvää hoitoa olen saanut ja huomattavasti edullisempaa kuin yksityisellä (7,50e krt )
Kolme viikoa olen nyt ollut töissä, eikä ole työssä enää haitannut, pystyn nosteleen ne 15kg koiranruokasäkit ym. muut painavat, jotka työhön kuuluu. Särkylääkkeitä en ole tarvinnut enää moneen viikkoon, enkä öitänikään ole enää valvonut. Vähän jäykkyyttä ja turvotusta sormissa ja siihen aloitetaan ensi viikolla lymfahoito.

Kiitos vastauksestasi, tuo antoi paljon toivoa toipumisesta. Kaverit ovat kyllä kiitettävästi jaksaneet käydä katsomassa minua ja eilen yksi ystäväni tuli ja teki suursiivon tosta vaan. Nyt on ihana olla puhtaassa kodissa, yhdellä kädellä imurointi kun on vähän hutilointia. Mutta silti jää paljon aikaa miettiä tätä pahuksen kättä ja kipua. Mutta se kipu näköjään kuuluu vielä asiaan. Olen vain verrannut vatsan aukaisuun, siitä kun toipui melko äkkiä kivuttomaksi......

Mitä kuuluu olkapolkalle, joko kivut hallinnassa? Minä sain lääkäriltä luvan aloittaa nyt pendulum-harjoitteet eli heiluriliikkeitä ja eteenpäin nostoliikettä. Kantosidettä pitää pitää vielä mielellään yöllä ja päivälläkin jos on liikkeellä. Sohvalla istuessa en enää kantosidettä pidä. Kivut paheni kun kantositeen käyttö väheni. Liikeradat tosi suppeita. Eteenpäin käsi nousee vaakatasoon saakka kun oikein pinnistää. Ja jotenkin koko leikattu puoli tuntuu kuin sitä ei olisikaan. Kehonhallinta siis ontuu. Tuntuukohan halvaantuneesta samanlaiselta? Lääkärin arvio oli, että sairasloma tulee jatkumaan vielä pitkään. Tällä kädellä ei hetkeen nostella raskaita.

No moikka ja kiva kuulla, että kuntoutus on alkanut. Minulla on leikkaavan lääkärin kontrolli 4.5 ja silloin tulee täyteen tuo 6 viikkoa kantosidettä. Kivut ovat vähentyneet huomattavasti, mutta vaakatasossa en voi vieläkään nukkua, vähän pitää olla yläkroppa kohoasennossa.
Olin fysioterapeutilla ekalla käynnillä ja hän antoi minulle jumppaohjeita. Aikaisemmin sain toisella kädellä nostaa leikatun käden kyynertaipeesta 90 asteen kulmaan, nyt saan yrittää sormia olkapäähän kiinni, tosin toisellä kädellä sekin. Kovasti käsi on jäykistynyt ja kyynerpään seutuun sattuu, kun kättä taivuttelee, mutta ei pahasti. Mieli on hyvä, kun jumppari sanoi, että hänestä käsi on hyvin parantunut.
Äitienpäivän jälkeen käyn oikein hyvällä energiahoitajalla kertaalleen, josko se vähän vauhdittaisi paranemista. Hän asuu niin kaukana, ettei raaski käydä kuin kerran.

6 viikon kontrollissa käyty. Kun kerroin lääkärille, että yöt on vielä hirveitä ja suihkussa käydessä käden roikkuessa vapaana, sormet sinertävät ja ovat jääkylmät, niin hän vain totesi, että sellaisia haittoja tähystysleikkausella on. Onko sinulla SP tällaisia oireita?
Kun kysyin jatko-ohjeista, niin hän totesi, että juttele fysioterapeutin kanssa. Se siitä kontrollista.......

Yöt ovat minullakin edelleen kivuliaita. Se on kyllä kumma juttu, että heti kun heittäytyy selälleen, alkaa jomotus ja vihlonta. Huomasin, että jos makaan selälläni ja pönkkään olan alle tyynyn, niin ei ole niin kipeä. Eli edelleen petikaverina on useampi iso tyyny. Nukun joko selällään puoli-istuvassa asennossa tai terveellä kyljellä niin, että leikatun käden alle, vartaloon kiinni, laitan ison tyynyn.
Sormet eivät ole sen kylmemmät kuin normaalisti mutta puutuvat hyvin herkästi, jos roikotan kättä alaspäin ja ovat myös voimattomat. Sormet ovat aika turvoksissa edelleen ja koko ajan on tehtävä puristusliikettä, että turvotus ja puutuminen poistuisi edes hetkeksi. Tätä oiretta oli tosin jo ennen leikkausta, tapaturman jälkeen. Ja sen luvattiin kyllä ajan mittaan parantuvan.
Aika oudolta kuulostaa nuo lääkärin kommentit. Pitäisikö nuo vaivat sitten helpottaa ajan mittaan vai tuliko nyt leikkauksen vuoksi tilalle uusi vaiva? Missäs sinut oikein leikattiinkaan? Oman lääkärini asenne oli aivan erilainen. Hän jopa itse näytti liikkeitä ja käski jumpparin ottaa yhteyttä, jos on epäselvää. Minut leikattiin Kuopiossa, ja itse asun paljon pohjoisempana, joten jumppari on omalta paikkakunnalta. Siitä huolimatta yhteistyö on sujunut hyvin. Nyt aloitetaan pikkuhiljaa jo ulkokierron harjoittelu. Edistymistä liikeradoissa on. Saan käden jo hieman yli vaakatason eteenpäin, sivulle hankalampaa. Tänään on taas fyssarin luona käynti. Sitten ollaan taas hieman viisaampia.

Minut laikattiin Tampereella ja ennen leikkausta lääkäri oli tosi fiksu. Nyt tuli ihan sellainen mielikuva, että mitäs tässä enää välittää, kun leikkausrahat on vakuutusyhtiötä saatu. Odotin niin paljon siltä käynniltä ja olin tosi tosi pettynyt lääkäriin nyt. Hän ei sanonut mitään siihen, että häviääkö tuo vaiva ajan myötä. Teen raskasta hoitotyötä vuodeosastolla ja 24. 6 saakka kättä saa kuntouttaa vain sen omalla painolla. Sen jälkeen siihen saa vasta ottaa painoa. Sairaslomani loppuu 30.6 ja lääkäri sanoi, että jos et pysty menemään silloin töihin, niin hae sitten lisää lomaa työterveyshuollosta. Ei kuulemma ole häpeä hakea lisää lomaa. No luulis, että käsi ei totu viikossa painoihin, mutta kaipa sitä sitten ihmeitäkin voi sattua.
Minulla ei ole juurikaan enää tuota puutumista, onneksi. Mutta jos menen yhtäänkään vaakatasoon, tuntuu että olkapäähän tulee hirvee paine ja kipu ja aivankuin hermokipua ranteen seutuville. Ja se hermokipu on tosi kovaa. Tänään olen kuitenkin ollut jo jonkin verran ilman käsitukea ja tuntuu, että käsi on jopa tykännyt siitä. Pidän tosin kättä samassa asennossa kuin käsituen kanssa, silloin sormet eivät mene siniseksi.
Huomenna menen fysikaaliseen, josko siellä selviäisi jotakin. Sitten hän on viikon lomalla ja sen ajan kuntouttelen sitten itekseni kättä.

Onko sinulla enää kontrolleja lääkärille laisinkaan? Itsestä tuntuu tuo ajatus sairausloman hakemisesta työterveyshuollosta utopistiselta. En saanut sieltä alunperinkään muuta apua kuin neuvon syödä buranaa ja kyllä se siitä jne. Miten siellä mistään mitään tietämätön lääkäri osaisi arvioida, olenko leikkauksen jälkeen työkuntoinen vai ei. Kyllä se arvio minun mielestäni tehdään yhteistyössä ortopedin/kirurgin kanssa. Ja tässä kaupungissa kun noita ortopedeja ei joka oksalla kasva, saa leikannut lääkäri luvan tehdä tilannearvion kuun lopussa. Jos hän tai minä olen vähänkään epäilevällä kannalla käden kestävyydestä, en palaa töihin vielä kesäkuussa. Kesälomiani en myöskään asian vuoksi ala tuhlaamaan. Lisäksi vakuutusyhtiön rahanmaksu loppuu saletisti työhönpaluuseen. Näin myös vakuutusyhtiön ystävällinen virkailija minua ohjeisti, että töihin vasta kun on varma että kestää raskasta "repimistä". Sama ohje tuli myös omalta palkanlaskijalta. Ei siis töihin ennen kuin on varmasti kunnossa.
Hoitotyössä varmasti vastaavia vammoja on paljon ja itse työskentelen myös vanhuspuolella, kotona asumisen puolella. Joudun työssäni nostelemaan vanhuksia yöaikaan lattialta eikä aina ole työpari lähellä. Lisäksi autolla joutuu ajamaan paljon, eikä tällä hetkellä autoilu ole oikein kiva homma olkapään mielestä.
Ajatuksena on ollut kyllä hakeutua "keveämpään" työhön, sikäli se hoitoalalla on mahdollista. Sekä fysiatri, leikannut lääkäri ja fysioterapeutti ovat sitä mieltä, ettei käsi tule varmasti kestämään niin kovaa työtä ja nostelua kuin oma hommani vaatii. Siinäpä sitä pähkinää purtavaksi.
Mutta nautitaan nyt alkavasta kesästä ja jätetään ne "ryskähommat" vähemmälle. Kyllä niitä ehtii sitten myöhemminkin tehdä. Eiköhän me molemmat varmaan loppukesästä ainakin töihin palailla, jos kaikki menee hyvin.

Mulla on lopputarkastus heinäkuun puolivälissä, lääkäri on alkukuun lomalla. Ajattelin kyllä hakea sairaslomaa lopputarkastukseen saakka ja ottaa siten asiantuntijan arvion työhönpaluuseen.
Olin tänään jumpparilla ja hänestäkin käsi on parantunut tosi hyvin. Kun hän selälläni maatessani oli nostanut käteni ylös sormet kohti kattoa muutaman kerran, niin hän pyysi pitämään kättä siinä omalla lihasvoimallani. Alkuun ei pysynyt yhtään, mutta muutaman yrityksen jälkeen jo muutaman sekunnin. Että tuli hyvä mieli, kun käsi alkoi pelittään. Ja nyt saan ensi yönä yrittää nukkua jo ilman käsitukea. Pikkasen kyllä hirvittää, mitä siitäkin tulee. Mutta jumpparini oli aivan ihana kannustava nainen ja selosti tosi hyvin asioita. Sinne on mukava mennä jatkossakin ja hän osasi hyvin kannustaa kuntoiutumiseen. Onneksi sattui näin hyvä jumppari.
Juu, eiköhän me sinnikkäinä palata takaisin töihin. Pomo jo soitteli, että hänellä on minulle opiskelija heinäkuulle, jos vain pystyn silloin palaamaan.
Saan autoni maanantaina takaisin lapsiltani, kun saan alkaa ajamaan sitä ja alkuviikosta muutan sitten mökille. Se on ihan alkeellinen oloiltaan, mutta kyllä minä siellä jo pärjään, kun rauhassa tössötän. Yleensä olen muuttanut sinne huhtikuussa, vaikka sitten käynin aamupesuilla jääkylmässä saunarakennuksessa, ja tullut takaisin kotiin kerrostaloon vasta lokakuun alussa. Siellä luonnon helmassa käsi paranee yhtä tahtia luonnon heräämisen kanssa. Joten minusta ei taida kuulua paljon mitään, joskus voin kirjastossa käydä kurkkaamassa tietokonetta ja moikata, koska laitan kotikoneen liittymän stoppiin siksi aikaa. Joten hyvät paranemiset ja intoa kuntoutumiseen.

Pakko kirjoittaa vielä kerran, kun tapahtui kuin ihme. Josko tästä olisi sinulle mitään apua SP. Jumppari määräsi käsituen kerrasta pois. Lenkillä käydessä pistän käden takin taskuun lepäämään ja vain välillä otan harjoittelemaan heilumista viereen. Muutenkin pidän sitä aika paljon koukussa, kuin se olisi käsituessa, ettei sormet mene kylmiksi. Mutta sitten se ihme. Menin kauhunsekaisin tuntein nukkumaan ilman käsitukea. Jumppari neuvoi laittamaan molempien hartioiden alle tyynyt, kun nukun selälläni, niin solisluu ei paina verisuonia ja hermoja kasaan eikä kipua tule niin pahasti. Niin tein ja nukuin aivan vaakatasossa, vain yksi tyyny pään alla. Kyljelläkin nukuin niin, että otin hänen ohjeiden mukaan pullean tyynyn syliini ja käsi oli välillä sen ympärillä ja välillä lepäsi koukussa sen päällä. Ja ei kipua. Nukuin siis kuin pikku possu, välillä toki heräilin oudoksestaan. Jotenkin kun tuo käden liikuttelu alkoi, käytin sitä eilen jo mukana kaikessa, en minkään esineen nostossa, mutta se joutui mm. sulkemaan vesihanaa, nousemaan käsipyyhkeelle ja kuivaamaan toisenkin käden, pesemään kasvot illalla ym. Se ja tuo asentohoito veivät pahat kivut laakista pois.
Toivottavasti näistä neuvoista on mitäänkään apua sinulle SP.

Pientä päivitystä tilanteeseen, jos olkapolka satut käymään koneella mökkeilyn lomassa. Minun tilanteeni on tällä hetkellä aika huono. Kuntoutus alkoi hyvin ja liikeradat laajenivat nopeasti. Sitten yhtäkkiä tuli kylmää vettä niskaan. Liikkeet jumittuivat ja kipu paheni. Nyt sitten leikanneen lääkärin kontrolli oli ja tilanne on se, että nyt sitten on jäätynyt olkapää. Kuntoutusta ei saa jatkaa ja sairaslomaa hamaan tulevaisuuteen asti. Vaiva saattaa kestää jopa vuodenkin ja varmasti jää liikerajoitus, koska kuntoutuminen leikkauksesta jäi kesken. Hauislihaksen jänne muljahtelee ilkeästi ja kiertoliikkeet tekee kipeää. Autollakaan en juuri pysty ajamaan. Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Saattaa olla, että parantuu kesän aikana tai sitten vie vuodenkin. Joka tapauksessa liikuttaa pitää mutta kipu rajana. Käskettiin nauttia ihanista kesäsäistä ja ottaa rennosti:)

Mitä kuuluu Sp?
Minä olen saanut nyt muutaman päivän ottaa painoa kädelle, mutta se ei kestäkään sitä, tulee niin pahuksen kipeäksi. Käsi pelittää muuten ihan hyvin, mutta edestä ei nouse ylös, kun seison. Makuulla, kun vastus on pienempi, sama liike onnistuu. Kummallinen olkapää :)
Toivottavasti juhannuksena on edes hiukkanse kelejä. Nuoriso, eli siis lapset puolisoineen tulevat mökille, on tiedossa siis mukava juhannus ja kova kalakisa mato-ongilla, jos keli sallii.
Hyvää jukannusta!!

Hei vaan. Käsi on edelleen tuskaisen kipeä ja liikkuvuus nolla. Kävin taas kontrollikäynnillä ja minulle tehdään nyt 2 viikon päästä narkoosimanipulaatio. Eli siis nukutuksessa liikeradat käydään läpi. Jos mitään ei tehdä, vaiva ei parane aivan heti, toisin sanoen vuosiin.Toisaalta tuossa manipulaatiossa voi mennä jotain rikki, jos huono tuuri käy. Toivotaan, että niin ei tapahdu vaan lopultakin saan käteni kuntoon. Yöt menee valvoessa kun kipu jäytää. Mutta olen kyllä koittanut nauttia kesästäkin, lapsetkin ja puoliso ovat lomilla niin minäkin saan levätä kotihommilta.
Toivottavasti sinulla ei mene toipuminen pitemmän kaavan mukaan. Kuulostaa kuitenkin lupaavalta, että liikkuvuutta on, se luulisi olevan hyvä merkki. Ei muuta kuin tsemppiä ja hyvää kesää! Käyn kirjoittelemassa taas kuulumisia seuraavan operaation jälkeen.

Hei!
Operaatio aikaistuikin ja narkoosimanipulaatio tehtiin tänään. Siinä saatiin liikerajat noin 80 prosenttisesti auki. Nyt sitten aktiivinen kuntoutus edessä ja aika näyttää, mitä tuleman pitää. Operaatio oli itsessään nopea, mutta nukutuksesta tuli kamala olo ja oksensin koko iltapäivän. Kipuja ei ole vielä, sillä minulta puudutettiin koko käsi sormenpäihin asti ja vahvat kipulääkkeet annettiin sairaalassa/ mukaankin. Varoiteltiin, että tämä viikko tulee olemaan vaikea, mutta olen jo kipuun tottunut. Sairaslomaa nyt kuun loppuun, mutta ilmeisesti pitää vielä jatkaa kuntoutuksen vuoksi. Jos nyt liikeradat eivät pysy auki, poistetaan kiinnikkeet tähystyksessä. Mutta uskotaan ja toivotaan parasta:)

No hyvä, kun operaatio onnistui. Niin, kipuunhan tässä hommassa on saanut tottua. Minulla tosin kivut ovat jo aika vähäisiä, 2 yötä olen kokeeksi nukkunut ilman särkylääkettä ja aikas hyvin olen sanut nukuttua.
Kävin tiistaina lääkärissä ja hän oli tyytyväinen käden liikeratoihin, mutta sanoi, että ei sillä vielä raskaaseen hoitotyöhön mennä. Sairasloma jatkui 28.8 saakka ja 17. 8 on vielä kontrolli, missä hän tarkastaa, että olen varmasti työkunnossa.

Viimeisimmät kuulumiset minun osaltani ovat, että vakuutusyhtiö tiputti minut jo tapaturmaeläkkeelle kun tapaturman sattumisesta on kulunut vuosi. Käsi on edelleen liikerajoitteinen ja ilmeisesti vajavaiseksi jääkin. Nyt edelleen kuntoutusta jatketaan ja katsotaan tilanteen kehittyminen. Kipuja on sivuttaisliikkeissä mutta leposärky on jo vähempänä. Joka päivä en enää kipulääkettä ota. Vakuutusyhtiön kanssa sovittiin, että menen "kokeilemaan" töihin, miten olkapää kestää. Jos ei kivun kanssa pärjää niin sitten paluu takaisin tapaturmaeläkkeelle ja mahdollisesti koulutukseen ja keveämpiin töihin. Liikerajoitusen suhteen odotellaan muutama kk ja katsotaan, mikä on lopullinen rajoite, jotta voidaan hakea korvausta pysyvästä haitasta. Mahdollista on, että operoidaan vielä uudelleen, sillä jotain häikkää olassa on edelleen. Sivuliikkeissä tuntuu kuin jänne hyppäsi paikoiltaan ja vihlaisee tosi kovaa. Samoin sellaista väljyyden tunnetta edelleen, muttei sijoiltaan ole kuitenkaan mennyt leikkauksen jälkeen...tosin eipä käsi liiku edes niin paljoa, että sijoiltaanmenon vaaraa olisikaan.
Minua kiinnostaisi myös kuulla kokemuksia muiltakin, että onko jäänyt pysyviä vammoja ja mahdollisesti, miten vakuutusyhtiö on korvannut pysyvästä haitasta.

Oletko saanut päivärahaa koko vuodelta?? Minulle vakuutusyhtiön virkailija vihjaisi, että välttämättä edes elokuulta en saa enää päivärahaa, kun se on jo viides kuukausi leikkauksen jälkeen, kuulemma neljässä kuukaudessa pitäisi tulla työkuntoon. Vaikka tämä oli työttapaturma.
Minulla on edelleen ongelmia käden ylös nostamisessa. Nousee melko hyvin, kun jumppaan, mutta annas olla, kun pitäisi esim ottaa lasi astiakaapista, niin sitten ei haluakaan nousta. Olen jopa väläytellyt, että lieneekö vika korvien välissä. Kun yritän jumpata painojen kanssa, niin kipeytyy vielä melkoisesti. Mutta pakko sitä on yrittää, kun kohta pitäis mummuja ja pappoja nostella. Jotenkin tuntuu, että vakuutusyhtiöstä (IF) ei saa mitään tietoa. Kun yritän kysyä jotakin, esim päivärahoista, niin vastaus vain oli tuo, etä pitäisi olla jo työkunnossa. Aluksi meinasi, että eivät maksaisi heinäkuultakaan, mutta oli se sentäs tullut pari päivää sitten. Mikä vakuutusyhtiö sulla on?
17 päivä on nyt sitten lääkäri, katsotaan, mitä tuo sanoo. Kyllähän sitä jo töihinkin kaipaa, pääsis vähän ihmisten ilmoille. Näin yksin elävänä tämä pitkään työelämästä pois oleminen on aikas tylsää.

Olen saanut päivärahaa nyt viisi kuukautta. Kesäkuussa "tipuin" tapaturmaeläkkeelle kun tapaturman sattumispäivästä on jo vuosi. Pohjolassa on meidän työnantajan tapaturmavakuutus ja kaikki on toiminut kuin junan vessa. Olen hoidattanut itseäni heidän yhteistyökumppanillaan Terveystalolla, jossa minut myös leikattiin. Päivärahaa maksetaan siis korkeintaan vuosi, sitten muuttuu tapaturmaeläkkeeksi. Ei kai ne voi keskeyttää rahan maksua jos kerran lääkäri toteaa työkyvyttömäksi vamman vuoksi. Tapaturmaeläke kai käsittääkseni tulee niin kauan kuin on työkyvytön ja jossain vaiheessa ilmeisesti sitten uudelleenkoulutus tulee kysymykseen.
Minähän olen nyt ollut 2 viikkoa töissä "kokeilemassa". Eipä se hyvältä näytä tulevaisuuden kannalta kun käsi on tosi kipeä koko ajan ettei saa taas nukuttua. Eli kipulääkitys taas päivittäin. Kaikki asiakkaan pesemiset, pukemiset ym sattuvat tosi kipeästi. Eteenpäin suuntautuvat liikkeet on ihan ok. mutta sivuliikkeet ja kiertoliikkeet eivät onnistu/käy tosi kipeää.
Kuntoutus edelleen kesken ja kylläpä on tosi karmea olo aina käynnin jälkeen kun paikat kipeytyy. Vielä ei suuria olla saatu aikaan. Sisäkierto ja ulkokierto menee 20 astetta oikein, sitten olka painuu eteen ja liike lähtee lapaluusta. Eli olen oppinut väärillä lihaksilla kompensoimaan liikerajoitukset. Työtä siis riittä, mutta onneksi olen löytänyt todella hyvän fysioterapeutin.
Ensi viikolla menen ortopedille. Pitää saada lähete lisäkuntoutukseen ja samalla keskustellaan siitä, onko minun järkevää vielä olla töissä. lmeisesti vielä kerran magneettikuva, sillä olkanihan naksuu edelleen kummallisesti.
Eli minä olen jo pyyhkeen heittänyt kehään täydellisen toipumisen puolesta. Käsi ei ikinä tule täysin ennalleen ja edelleen on pelkona uusi leikkaus kun nyt epäillään, että jotain häikkää on nivelessä. Mutta eipä auta itku markkinoilla. Päivä kerrallaan mennään ja koitetaan pärjätä. Tällä hetkellä ainut toive olisi kivuttomuus.

Mä olen menossa leikkaukseen kun on olkapäästä ilmeisesti joku jänne osittain revennyt. Kuvittelin että käväsen äkäseen puukon alla, sitten vähän toipumista, ja kohta käsi pelaa normaalisti. Ei taida ihan niin mennä kun lukee teitin stooreja...

Mitä kuuluu olkapolka? Joko sait luvan mennä syyskuussa töihin? Minä olen taas sairaslomalla/tapaturmaeläkkeellä. Ei kestänyt käsi työntekoa. Kävin ortopedin luona kun ei nuo liikeradat vaan aukea ja kipua on, sellaista paikallista ja repivää. Kylmää vettä tuli niskaan saavikaupalla. Ilmeisesti leikattu kohta eli ankkurointi on sitten irronnut. Siksi siis kivut ja liikerajoitukset. Magneettikuva varmistanee tilanteen...eli ollaan siis palattu takaisin lähtöpisteeseen ennen ensimmäistä operaatiota. Paitsi että tilanne on huonompi nyt kun liikeradat on jo huonot ja lihaksisto surkastunut. Että eipä hyvältä vaikututa minun osalta. En edes ole jaksanut miettiä, mitä tuleman pitää mutta pakko kai se on vissiin taas leikata. Aika näyttää, mutta nyt sulattelen tätä tietoa ja koitetaan pitää liikeratoja auki. Näin leikkaukselle olisi paremmat lähtökohdat.

No hyvää ja huonoa. Lääkäriaikani siirrettiin viime viikolta tälle päivälle. Sain luvan mennä töihin puolipäiväisenä maananitaista alkaen, se siis sitä hyvää. Joku kapselikireys estää edelleen käden ylösnousun, lapa lähtee nousemaan mukana 90 asteen kohdalla. Eli lisää fysioterapiaa 15 kertaa, hän yrittää venyttää sitä kireyttä pois. Mutta lääkäri sanoi, että menee alkuvuoteen ainakin, ennenkuin se alkaa helpottamaan. Työtä ei siis pysty tekemään yli hartiatason ja lisäksi sanoi, että voi tulla kovat kivut. Mutta yrittää kannattaa kuulemma.
Hän sanoi, että IF on sellainen vakuutusyhtiö, jonka kanssa on eniten korvausongelmia, yrittää kuulemma luistaa kaikista maksuista. Siksi alkoivat kireilemään mun päivärahojenikin kanssa siis. Onneksi poika on lakimies, joten eiköhän hän osaa pistää kampoihin!!
Sulla on todellakin ollut huono tuuri olkapääs kanssa. Harmi tuo uusi leikkaus, kaikki alkaa taas alusta, kantositeineen kaikkineen ilmeisesti?

Voi jumalle: etköhän helpommalla päässe, mulla oli 2 jännettä irtipoikki ja hauis revennyt osittain. Mutta et kait sinäkään ilman kantosidejaksoa taida selvitä.......tsemppiä leikkaukseen!!

Voi harmi, sinua ei varmaan neuvottu oikomaan kyynerpäätä joka päivä amuin illoin? Minä otin käden pois kantositeestä ja huivin kanssa varovasti laskin käden suoraksi ja takaisin koukkuun 10 kertaa. Kyynerpää toimi kuin ennenkin, kun sain kantositeen pois. Nyt muista ihan vaan heilutella sitä kättä paljon, aivankuin kävellessä, se auttaa paljon.
SP: Minulla alkaa työkokeilu huomenna. Teen 7 täyttä työvuoroa listassa, joka viikko jotakin. Nyt aluski on 3 päivää peräkkäin. Hyvältä tuntuu päästä takaisin töihin, kunhan vaan tuo olkapää sitten pelittäisi. Vakuutusyhtiöstäkin osui kohdalle tosi ystävällinen virkailija, joka selosti minulle asioita. Onneksi näinkin välillä, tuntui tosi hyvältä.

Kiva kuulla, että Olkapolka pääset takaisin töihin. Muista ottaa rauhallisesti ja älä nostele yksin! Minulla kuntoutus jatkuu mutta eipä siitä muuta hyötyä ole kuin että muut lihakset eivät ole niin pahasti jumissa. Yöt on aivan kamalia. Kipua ei niinkään kamalasti ole, mutta olka muljahtelee ikävän tuntoisesti kylkeä kääntäessä. Pelottaa, että minäkähän aamuna se taas on sijoiltaan. Mutta eipä auta surkuttelu, eteenpäin on mentävä ja koitettava tsempata vaan vaikka välillä masentaa tosi paljon. Tsemppiä olkapolka ja muut olkapäävammojen kanssa taistelevat!

Koska sinä menet niihin magneettikuviin? Tuo sinun tilanteesi on kyllä ikävä.
Minun työkokeilu alkoi aikas hyvin. Yöt tosin olin kipeä, mutta työssä pärjäsin mielestäni hyvin. Nyt pelottaa, kun osastonhoitaja vähän mokas listojen kanssa ja minulla on 3 viikon työt 2 viikossa, viimeiset 9 päivää sitten vapata. En tiedä, kestääkö käsi kahta kolmen päivän työrupeamaa kahden päivän toipumisella, koska ensimmäisen kolmen päivän jakson jälkeen olin tosi kipeä. Mutta pianpa tuo selviää......
Tsemppiä kuitenkin sinulle kaikesta huolimatta. Vaikka pimeät loskakelit alkavat, yritä silti jotenkin pitää mieliala edes jonkinlaisena!!!

Minulla meni aikaa tapaturmasta leikkaukseen valitettavasti 9kk. Tämä ihan sen vuoksi ettei työterveyslääkäri laittanut lähetettä tarpeeksi nopealla aikataululla ja kunnallisen puolen asiat rullaa liian hitaasti. Ja kun minä pöljä en tajunnut mennä yksityiselle. Koko tämän 9kk sinnittelin töissä. Sinä aikana kävin siis ensin fysiatrilla, sit jonotus mrihin ja taas kuulemaan tulokset fysiatrille. Sitten alkoivat jo panna vauhtia rattaisiin kun vamman laajuus tajuttiin. Kiireesti kirurgille ja leikkausjonoon. No kuitenkin siinä vaiheessa mulla oli tuo käsi sen verran pahassa jamassa, että lähti sijoiltaan jo nukkuessakin ja oli todella kipeä, joten menin sitten yksityiselle. Sieltä lääkäri hommasi minut viikon-parin päästä leikkaukseen vakuutusyhtiön maksamana. Siitä lähtien on asiat rullanneet tosi hyvin niin lääkärien kuin vakuutuksenkin suhteen.
Todennäköistä on, että minun kohdallani viivytyksestä on ollut haittaa. Eli jouduttiin tekemään enemmän töitä kiinnityksen suhteen, joka nyt siis on pettänyt. Ja koska lihaksisto oli jo ennen leikkausta huonossa jamassa, on se nyt entistä huonompi. Onneksi jänteet eivät olleet täysin katki, muutoin leikkaus ei olisi edes onnistunut. Toinen viivytyksen huono puoli on se, että myös mun "terve" käsi on nyt kipeä. Ilmeisesti rasituksen vuoksi siinäkin on olkapää kipeänä. Tein liian pitkään töitä terveellä kädellä leikkausta odottaessani...
Mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Liikeradat eivät edelleenkään ole kuin puolet normaalista ja kuntoutusta vielä 15 kertaa. Sitten vielä magneettikuva ja siis jossain vaiheessa uusi leikkaus. Enää ei kuulemma ole kiirettä. Nyt vain yritetään saada liikeradat pidettyä entisellään.
Jotenkin tässä nyt alkaa olla sinut tuon asian kanssa. Kipujen kanssa on oppinut elämään. Ja kun on hissunkissun, ei kipuja aina huomaa (paitsi öisin). Kyllä se tästä vielä helpottaa, pakko ajatella näin:)

7.5 viikkoa leikkauksesta on vielä tosi vähän. Siinä vaiheessa ainakin minä söin vielä särkylääkkeitä kuin leipää. Apteekissa lohduttivat, että niiden haittavaikutukset elimistöstä häviävät hyvin, kun lääkkeiden käyttö aikanaa loppuu. Leikkauksen jälkeen ei vaan tapahdu ihmeitä, sitä minun fysioterapeutti jankutti minulle joka kerta, kun meinasin kans olla kärsimätön. Sitä heiluriliikettä vaan kannattaa tehdä paljon. Minä jätin mun fysioterapeutin ohjeen mukaan kantositeen heti pois ja kun olin esim. kävelyllä, pistin käden aina välillä taskuun huilaamaan. Mutta jokainen fysioterapeutti kait neuvoo eri lailla ja jokainen leikattukin kokee asiat eri lailla, joten ei ole yhtä sääntöä.
Minä pääsin leikkaukseen 2 kuukauden päästä tapaturmasta, kiitos ystävättäreni. Työterveyslääkäri vitkutteli ja vitkutteli, kirjoitti aina viikon sairaslomaa, niinkuin hänellä kuulemma on tapana, ja sanoi, että et ihan vielä ole työkunnossa. Sitten ystävättäreni tuli ja vei mut yksityiselle ja pääsin nopeasti leikkaukseen vakuutusyhtiön kustantamana.

Hei kohtalontoverit. Minulta leikattiin 4kk sitten osittainen repeämä ja hauiksen pitkän pään jänne korjattiin siinä samalla. Leikkausta odottelin 4kk. Työterveyslääkäri antoi aluksi viikon kerrallaan saikkua ja oli sitä mieltä että kyllä käsi paranee eikä edes ultraan suostunut laittamaan. Onneksi oli tapaturmavakuutus mikä maksoi tutkimukset ja leikkauksen.

Tosi kipeä olin esimmäiset 6vk, kipu alkoi hellittää mitä enemmän kättä sai liikuteltua. 3kk kohdalla menin töihin vaikka lääkäri olisi lisää saikkua kirjoittanut. Jälkitarkastuksessa (noin 2,5 kk leikkauksesta) lääkäri epäili jonkinasteista jäätymistä leikkauksen jälkeen, koska liikeradat oli toisi huonot ja kipuja oli edelleen.

Nyt alkaa pikkuhiljaa käsi nousta lähes ylös asti, sivulle huonommin. Kyllä tämä kärsivällisyyttää vaatii, pitää vaan muistaa jumpata. Minä kävin aluksi tk:ssa jumpparilla, mutta avun sain vasta kun menin yksityiselle omt fysioterapeutille. Nähtävästi toipumisen pitäisi tapahtua nopeammin jos kaikki menee ohjekirjojen mukaan leikkauksen jälkeen.

Kyllä todellakin vaatii kärsivällisyyttä leikkauksesta kuntoutuminen. Eikös sinulle kohtalontoveri vakuutusyhtiö maksanut fysioterapiaa kun kävit ensin tkssa? Minä olen alusta asti kulkenut yksityisellä, omt-fysioterapiassa. Vakuutusyhtiö myönsi aina 5 kertaa kerrallaan ja nyt vissiin eivät jaksa jatkuvia päätöksiä tehdä, niin avasivat avoimen piikin. Korvaavat sen, mitä lääkäri määrää seuraavan 3kk ajan. On kokeiltu akupunktiot, teippaukset, manuaalinen terapia, hieronta jne. Nyt alkaa olla kipujen suhteen siedettävä olotila. Mutta siis minullahan on vielä uusintaleikkaus edessä, joten sitä ennen ei kovin suurta edistystä voi tullakkaan. Mitä enemmän käsi liikkuu, sen enemmän se olka muljahtelee. Selvä instabiliteetti on ja selän taakse en uskalla kättä laittaa, muuten luksoituu takuulla. Mutta hiljaa hyvä tulee, jospa se uusintaleikkaus onnistuu sitten kunnolla.

Mun on pakko sanoa, että mä sain hyvän kuntoutuksen terveyskeskuksen kuntoutuksessa. Tämä fysioterapeutti katsoi joka käynnillä miten liikkeet teen ja korjasi jos tein väärin ja opein todella hyvin lavanhallinnan. Sanoinkin hänelle, että kovaa aivotyötä se kuntoutus, kun pitää kuunnella eri lihaksia. Kotona tein joka päivä 3 krt liikkeet, joita kertakerralta lisättiin ja vähän muuteltiin, tilanteen mukaan. Aloitettiin todella varovaisesti, kun olkapää oli niin kipeä ensin alkuun. Marraskuussa tulee vuosi leikkauksesta ja olkapää on hyvässä kunnossa. Toivotan teille paranemista ja jaksamista.

Herättelenpä vanhan mutta monelle varmaan ajankohtaisen ketjun henkiin. Vieläkö olkapolka on maisemissa? Miten on mennyt käden kanssa? Itselläni kaikkien kuntoutusten, sairasteluiden ym kommellusten ja sähläysten vuoksi käden jatkohoito on viivästynyt. Nyt sitten taas kerran kuvattiin varjoainemagneetissa. Ja selkeä tulos: Laaja-alainen labrumin repeämä, jopa isompi kuin alunperin. Eli puukko heilahtaa jälleen kerran. Ilmeisesti kesän alussa omasta toivomuksestani. Kuitenkin taas pitkä toipuminen edessä ja elämäntilanteeseeni parhaiten sopii tuo alkukesä. Lääkärin mukaan ei haittaa vaikka viivästyy vielä leikkaus. Pahemmin ei kuulemma voi enää rikki mennä. Töissä saan olla mikäli pystyn ja pakko kai on yrittää. Tosin hankalaa on mutta onneksi työkaverit ymmärtää ja saan keveimmät hommat. ¨
Samalla olen koko ajan opiskellut työn ohessa ja sitä kautta keveämmät työt ovat mahdollisia viimeistään 2 vuoden päästä. Nyt kuitenkin koitan jostain kaivaa vielä positiivista virtaa, jotta jaksaisin taas koko rumban alusta. Toipumisaika tulee joka tapauksessa olemaan pidempi kun nyt laitetaan enemmän ankkureita. Kuntoutus meneekin sitten jo omalla painollaan. Jospa tästä vielä hyvä tulisi...

Moi kaikille kohtalotovereille!
Mulle tehtiin maaliskuun eka päivä olkapään tähystysleikkaus. Supraspinatus ja infraspinatus jänteet olivat irti. Ne korjattiin kolmilanka-ankkureilla. Nyt käsi toimii liiankin hyvin vaikkakin aikaa on vasta 5 viikkoa, joten pitää aina katsoa ettei tee mitään raskasta. Kivut on jo aika vähissä ja fysioterapeutti antoi luvan mennä tuohon Porin uuteen uimahalliin ensi keskiviikkona. Kevyttä uintia ja vesijumppaa ensin, etteivät ankkurit irtoa.

Täällä sama juttu.
Helmikuussa leikattu, jänne poikki kalvo rikki isosti. Kivut kovat. Liikkeet huonot. Töissä raksalla, kaatuminen olkaa vasten.

Pääseekö enää terveeksi ja kauanko kestää. Samat lääkkeet kuin teillä.

Siis ei helvetti... Näitä kun lueskelee, niin tulee tunne, että leikkaus on aivan vihoviimeinen juttu. En ole kuullut yhdeltäkään tutultakaan, jolle leikkaus on tehty, selkeästi hyvää. Jos siis ikää on alle 40, niin onko aivan hullun hommaa mennä leikkaukseen ja passittaa itsensä ehkä työkyvyttömyyseläkkeelle? :-o Ja lopettaa suurin piirtein koko elämänsä siihen. Kuitenkin voin tällä hetkellä tanssia, asua yksin, pukea vaatteet päälleni, nauttia elämästä! Onko noi leikkaukset siis vain kaiken pahan alku ja juuri ja oman haudan kaivamista lähes kirjaimellisesti? Ei kyllä yhtään tule sellainen olo, että leikkaukseen kannattaisi suostua. Sijoiltaanmenot on kamalia, mutta se tuska sentäs kestää vain hetken eikä - ainakaan vielä ole näin käynyt, vannomatta paras - koko loppuelämää.

Tottakai leikkaus tarvitaan jos jotain on tehtävissä. Annan toivoa kaikille ja menen ensi maanantaina jälkitarkastukseen ja kuulen tuomion, että onko tullut itse kuntoutettua vähä liikaa. Edellisellä kerralla fysioterapeutti varoitti minua, että ei rehkitä liian aikaisin, mutta nyt olen käynyt uimassa sillai sut kevyesti ja vähän kuntosaliharjoittelua suunnilleen tyhjillä painoilla. Tuota uimahallia voisi suositella muille remontoiduille, koska uidessa ei tunnu kipua, kun se ei rasita niveliä. Leikkauksesta mulla on nyt kaksi viikkoa ja nyt olen jo tällainen 53v. isoisä, joten ei kannata olla huolissaan varsinkaan nuorempien. TSEMPPIÄ!

Tältä toipilaalta tuli väärä päivämäärä leikkauksesta. Oikea päivä on ensimmäinen maalliskuuta. Tässä iässä ehkä sallitaan, että päivämäärät on vähän väärin! (ehkä dementia?)

Hei! Olen ollut sairaslomalla työtapaturmassa vioittuneen olkapään vuoksi. Tapaturmasta alkaa olla vuosi ja ensimmäisestä leikkauksesta tulee vuosi lokakuussa. Toinen leikkaus tehty helmikuun alussa 2012. Olen ollut sairaslomalla ensimmäisestä leikkauksesta lähtien. Kiertäjäkalvosimen repeämä on syynä ja tilanne on edelleen hankala. Edelleen särkee, särkylääkkeitä kuluu. Käsi ei toimi normaalisti, ei nouse sivulta, eikä edestä ja kiertoliikkeet eivät myöskään onnistu. Kyse on oikeasta kädestäni ja olen oikea kätinen. Miten toimia työkokeilun suhteen, kun kotonakaan ei työt onnistu? Onko pakko mennä, jos tietää ettei pysty työkokeiluun. Kyse on raskaasta teollisuustyöstä. Miten toimia? Onko tietoa?

Hei! Ilmeisestikin vakuutusyhtiö maksaa sinulle sairauspäivärahaa tai tapaturmaeläkettä. Valitettavasti loppuviimeksi lienee niin, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Omaa tarinaani on voinut lukea tästä ketjusta. Minulla siis sattui tapaturma kesällä 2010 ja sen jälkeenpä sitä käsivaivaa on riittänytkin. Nytkin olen tapaturmaeläkkeellä. Olka leikattiin ekan kerran keväällä 2011 ja sitten olka pahaksi onneksi jäätyi ja tehtiin narkoosimanipulaatio. Hetken aikaa meni ihan hyvin mutta sitten taas alkoi kamalat kivut. Olka lonksui ja havaittiin, että on isompi repeämä kuin alunperin oli. Toukokuussa 2012 leikattiin taas ja ankkuroitiin rusto tiukemmin. Nyt taas näyttää olka jäätyneen. Käsi nousee eteen aika hyvin muttei sivulle eikä lainkaan kiertoliikkeisiin. Töihin paluusta ei toivoakaan.
Itse olen leikkausten välillä sinnitellyt töissä ja opiskellut samalla. Jälkikäteen ajatellen siinä ei todellakaan ole ollut mitään järkeä. Nyt siis olen tapaturmaeläkkeellä ja mahdollinen töihin paluuni tulee tapahtumaan työkokeiluna esim 40 prosenttisella työajalla. Jossain vaiheessa vakuutusyhtiö vaatii työterveyshuollon lausunnon työkyvystä entiseen tai ylipäätään mihinkään työhön. Minulle sanottiin, että kaikki tapahtuu hyvässä hengessä vahingoittuneen omia tuntemuksia kuunnellen, mutta kuitenkin vakuutusyhtiö voi "määrätä" työkokeiluun. Se voidaan ja pitää keskeyttää mikäli työhon ei pystykään. Minulle ehdotettiin 3kk työkokeilua omassa työpaikassani osa-aikaisena mutta eri työtehtävissä. Tilanne nyt kuitenkin se, ettei työkokeilu ole vielä ajankohtainen kun kiputilanne on päällä. Itse olen hoitotyössä ja sekään ei ole ihan kevyttä. Toinen ammattini on teollisuuden alalla ja se työ ei ole fyysisesti yhtään kevyempää. Työnantajani on iso organisaatio, joten vaihtoehtoja olisi keveämpään työhön. En kuitenkaan tässä vaiheessa (kun opiskelen samalla) halua lähteä uutta työtä opettelemaan. Kuitenkin olen joka tapauksessa opintojeni vuoksi pitkiä aikoja pois työelämästä.
Tällä hetkellä vakuutusyhtiö tyytyy minun ja työterveyshuollon ratkaisuun olla nyt kaikessa rauhassa tapaturmaeläkkeellä ja parannella olkaa, sillä leikkauksesta on vasta 2 kk. Se on pieni aika ison leikkauksen jälkeen. Jäätyminen suhteen odotellaan. Se voi parantua itsestään tai sitten ei.

mulla "työtapaturma" keväällä 2006. Työtapaturmahan se oli mutta vakuutusyhtiö oli erimieltä. Valitinkin asiasta mutta ei mennyt läpi. Olkapää tähystysleikattiin lopulta syksyllä 2007. oon ollut saurauslomilla, työnhakijana ja ihan omalla lomalla (Kela keskeytti sairauspaivärahan välillä vuodeksi) kuntouttavassatyötoiminnassa parikin kertaa ja kokoajan olen ollut työkyvytön kipujen vuoksi. Pari vuotta sitten alkoi kipu rassata sen verran korvien väliä että oli pakko hakeutua hoitoon siitäkin vaivasta.
Nyt näyttää siltä että työkyvyttömyytetäke tulee jos on tullakseen korvienvälin eikä fyysisen vaivan takia. Tässä vaiheessa voin todeta että aivan sama... loppuupa tää aikuisen ihmisen pompottelu.

Saan vakuutusyhtiöltä päivärahaa, joka muuttuu tapaturmaeläkkeeksi ensi kuussa. Työkokeiluun menen sitten omaan työhöni, muuta ei ole tarjolla. Enkä kyllä pysty tekemään sitä, jos ei toipumista tapahdu. Minulla ei ole jäätynyt olkapää, mutta repeymä oli paha ja ilmeisesti siitä johtunee nämä ongelmat! Täytyy odotella lokakuun alkuun, jolloin pääsen käsikirurgin vastaanotolle. On vaan, niin vähän tietoa näistä tapaturmaan liittyvistä asioista. Tulevaisuus huolettaa ja oma jaksaminen. Olen jo 55 vuotias ja ollut työelämässä 40 vuotta.

Kylläpä se tulevaisuus huolettaa täälläkin. Itse olen vielä reilusti alle 40-v. Kolmatta ammattia luen itselleni tällä hetkellä ja ei ole varmuutta, pystynkö siihenkään. Neljättä ammattia en jaksaisi enää hankkia mutta työikää olisi jäljellä vielä kymmeniä vuosia. Jos en entisiin töihini pysty, niin vakuutusyhtiö voi "pakottaa" uudelleenkoulutukseen.
Pahat repeämät minullakin ongelmat aiheuttavat, ei niinkään jäätyminen. Itselläni seuraava leikanneen lääkärin kontrolli elokuun alussa.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta! Tuntuu vaan niin oudolta nämä vakuutusyhtiön käytännöt nykyisin! Siellä voi joku lääkäri päättää näkemättä, että olet terve! Minulla on epäilys omalta kohdalta, etten saa kuntoon kättäni! Jumpannut olen ja aina vaan särkee entistä enemmän! Nykyisin tuntuu siltä, että pitäis vaan jaksaa töissä ja vielä kotityöt lisäksi!! Tsemppiä kohtalotovereille!

Ajattelinpa kertoa omakohtaisen kokemuksen olkapääleikkauksesta. Kaaduin töissä 2010 jonka jälkeen kävin 3 kuukautta ns. väärän lääkärin vastaanotolla eli ensinnäkin silloinen työterveyslääkäri siis määräsi minut fysiatrille joka ei löytänyt syytä kipuun vaan aina jatkoi sairaslomaa. Ja määräsi kaularangan röntgenkuviin vaikka valitin olkapääkipua. Onneksi tehtiin työnantajan kanssa se tapaturmailmoitus vakuutusyhtiöön ja kun 3 kuukauden kuluttua lääkäri aikoi laittaa minut töihin niin vakuutusyhtiöstä soitettiin ja suositeltiin menemään sairaala Mehiläiseen ja he myös nimesivät lääkärin, ortopedin jonka luokse minun pitäisi mennä. Varasin samantien ajan hänelle ja hän laittoi minut samantien magneettikuviin jonka jälkeen minulta sitten leikattiin olkapään slap-vaurio. Leikkauksen jälkeen kaikki meni ihan ok, kunnes aloitettiin kuntoutus 6 viikon kuluttua. Kivut tulivat rajumpana takaisin ja yllätys yllätys minut leikattiin uudelleen vuoden päästä edellisestä leikkauksesta eli 2011 uudelleen. Sisäpuolelta oli kaikki tikit revenneet ja tulos oli pahempi kuin ekan leikkauksen jälkeen. Nyt viimeisimmästä leikkauksesta on siis puolitoista vuotta ja edelleen olkapää on kipeä ja liikerajoitteinen ja olen edelleen sairaslomalla. Entiseen työhön en saa palata ja uudelleenkoulutus on edessä ensi syksynä 2013 vasta. Sain 2011 ensimmäisen kerran haittarahaa jolloin haittaluokka oli 2, nyt syksyllä uusi työterveyslääkärini teki lääkärinlausunnon jonka mukaan haittaluokka on 7,5 ja vakuutusyhtiö laski sitä 4 koska heidän mielestään vamma ei ole niin paha. Nyt asia on muutoksenhakulautakunnassa enkä tiedä mikä päätös sieltä sitten tulee mutta tämä on minun tarinani. Sitten vakuutuskuntoutuskin vielä hiillostaa että minun pitäisi kyetä jo töihin vaikka lääkärinlausunnot ja kaikki on ihan selvää pässinlihaa ettei minusta ole ihan mihin tahansa enää. Enkä ole kuin reilu 30 vuotias vasta.

Ajattelin kirjoitella kuulumisia olkapääni suhteen. Olen toistaiseksi ollut tapaturmaeläkkeellä. Kuukausittain vakuutusyhtiö tekee päätöksen jatkosta. Kipu on ollut välillä sietämätöntä ja rassaa jo henkisesti tosi paljon. Työnantaja painostaa vakuutusyhtiön kanssa työkokeiluun tosin uuteen tehtävään. Olen vaan väsynyt tästä jatkuvasta kivusta, enkä jaksaisi enää lähteä opiskelemaan uuteen tehtävään. Minulla on hermokipu ollut jo 15 vuotta selkäni takia. Aikanaan leikattiin Ortonissa ja jäi pysyvä hermovamma. Sain siihen kipustimulaattorin 2010 ja aluksi se auttoi. Nyt ei enää niin hyvin. Jaksaminen on koetuksella, mutta eipä tunnu merkitsevän mitään. Rahaa näissä vaan ajatellaan, eikä elämää joka olisi inhimillistä. Olen katkeroitunut työtapaturman jälkeen. Tämä olisi ollut ehkäistävissä pienillä toimenpiteillä, jota olimme vaatineet. Nyt kärsin tästä välinpitämättömyydestä. Tukea en ole työnantajalta saanut. Tuki on tullut luottamushenkilöiltä ja ammattiliiton kautta. Menen Ortoniin vakuutusyhtiön lähettämänä tämän kuukauden lopulla, joten saa nähdä mitä siellä. Kokemukset selkäni operaation jälkeen sieltä eivät olleet hyvät! Nyt odotellaan ja yritetään jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin!

Kiertäjkalvosin oikealt puolelta repesi työtapaturman yhteydessä lokakuussa 2012. Aluksi luulin sen vaan olevan pienirevähdys ja jatkoin töitö n. Pari viikkoa. Käden tullessa todella kipeäksi hakeuduin ensin yleis lääkäriin , koska luulin että kortisoni piikki auttaa jaksamaan työssä. Viikkoa myöhemmin hakeudui ortopedin tutkimuksiin jossa selvisi mangneettikuvan jälkeen repeämä.kiertäjäkalvosimessa. Samallaviikolla pääsin viellä tähystys leikkaukseen . Leikkauksen jälkeen handu oli tosikipeä ja särkylääkkeitä tuli popsittua paljon. Fysioterapian alkaessa alkoi tapahtumaan mukavaa paranemista ja hyvä fiilis nousi . Puolen vuoden jälkeen leikkauksesta sovimme lääkärien kanssa töihin menosta. Fiilis oli tosi hyvä ja handu toimi . Kuusi viikkoa ehdin töissä olla kunnes olkapää tuli taas tosikipeeksi ja käsi ei noussut ylös. Komennettiin taas mangneetti kuvauksiin ja jänne oli irronnut olkapäästä. Taas saikulle ja leikkaus jonoon . Nyt joutui jo syömään panacodeja 6-8kpl vuorokaudessa. Elokuussa sitten uusi leikkaus ja tuplasti isommat säryt. Fysioterapian alkessa kaikki oli ok . Harjoituksien myötä kasi tuli päivä päivältä paremmaksi ja särky lääkkeet pysty jättämään pois.........Sitten tuli pikimusta maanantai . Illalla nukkumaan mennessäni kuin salama kirkkaalta taivaalta olkapää alkoi muljahdella ja tosi kova kipu levisi olkapäähän . Ajattelin että edellisestä leikkauksesta on kulunut 10 viikkoo ja ekasta leikkauksesta vuosi ei kai mulla oovain taas hajonnut olkapää. Mangneettikuvauksissa kävin tänään ja revennyt oli. Mihinkään en ollut olkapäätä satuttanut kumpiekaan leikkauksien välissä . Olin orjallisesti tehnyt kaikki kuntoutumis harjoitukset 2-4 kertaan päivässä. Nyt olka leikataan kolmannen kerran ja taitaa onnistumis prosessi pienentyä aika laila. Kyselisinkin onko kellään leikattu kolmesti supraspinatus jännettä?? Ja tuliko kuntoon Pistää miettimään että mites toi työ uran jatko . Ikää 50v ja olen ollut 32 vuotta seppänä . Leka kun ei oikei pysy handussa tällähetkellä. Mitäs seuraavaksi??? Neuvoja otetaan ilolla vastaa.

No nythän pelottaa jo, oikea olkapää vaivannut viime syksystä 2013 alkaen, lääkärissä joulukuussa tulehduskipulääkkeitä. Arcoxia ei auttanut, 17.2. kortisonia olkaan, pari päivää hyvä. Sitten taas alkoi oireilu yöllä ja liikerata ylös ja sivulle rajallinen. Ikää on 56 v ja toimistotyö. Ultrassa selvisi tänään jännerepeämä, tarkemmin en tiedä mutta pelottaa. Uskaltaako leikkaukseen mennä? Jos ja kun tämän ikäistä enää leikkaavat. Ei ole työtapaturma. Eikä mennyt sijoiltaan. Kesällä 2013 pyörällä kaaduin.

täällä molemmissa olkanivelissä kulumaa, ja ainakin toisessa lisäksi rustorenkaassa kuluma. ja toisella puolella kanssa ac nivelessä kuluma.

magneetin perusteella mitään isompia jänne/lihas vammoja ei ole. pieniä kalkkeja mutta ei mitään merkittävää.

leikkaus jonossa ollaan jossa tarkoitus nyt ainakin poistaa luupiikki olkaluunpäästä puhistaa irtonaisia rustonpalasia pois, ja jos tarvii kiinnittää hauiksen pitkänpäänjänne uudestaan eri kohtaan. siitä tehdäänkö rustorenkaan kulumalle mitään ei tietoa. sijoiltaanmenoja ei ole ollut koskaan.

osittaista liikerajoitetta on, ei kovin pahaa. pystyy jopa puolikaasulla treenaamaan salilla. särkyjä on varsinkin öisin. ja jos rasittaa liikaa niin kipeytyy niin ettei kahvia pysty kipeällä kädellä kaatamaan.

ikää ei ole edes 40 täynnä. onko keneltäkään fiksailtu vastaavaa ja miten auttoi? kestikö pitään kuntoutua? ja tarviko leikkauksen jälkeen kantosidettä? on tässä tullu mieleen et meneekö koko operaatioon...

Minun toisesta olkapääleikkauksesta on kulunut nyt hiukan yli neljä viikkoa. Ensimmäinen leikkaus oli 2009. Kaaduin polkupyörällä ja katkesi supraspinatus jänne. Elokuun lopussa törmäsin painavan puulevyn kassa seinään, seurauksella, että katkesi uudellen supraspinatus ja supscapulaaris. Jälkimmäinen ei näkynyt magneettikuvissa lainkaan. Särky on ollut jäätävää koko ajan. On alkamassa vakuutusyhtiön kanssa riita koska supscapularis näitti vain ohentuneen eli olisikin iän tuomaa heikkouta.

Lisätäänpä tähän ketjuun yksi positiivinen kirjoitus. Tai siltä se toistaiseksi tuntuu. Minut leikattiin 3kk tapahtumasta, eli minulta irtosi ylempi olkalihas. Oli TOSI kipeä alkuun, enkä saanut lainkaan sairaslomaa ennen leikkausta. Työ kuitenkin ajoittain varsin raskasta. Jänne kiinnitettiin takaisin ja ensimmäiset päivät olivat kamalia! Pyrin silti liikkumaan koko ajan, eli tekemään sillä terveellä kädellä asioita ja pystyin montaa asiaa auttamaan leikatun käden sormilla. Toisella viikolla leikkauksen jälkeen kipu tuntui lisääntyvän, joten vähensin hieman tekemistä. Kun tein jotain (ulkona) sidoin leikatun käden vyöllä vartaloon kiinni. Tämä tuntui helpottavan asiaa. Nyt leikkauksesta 3 viikkoa ja haluaisin jo kovasti alkaa jumppaamaan tuota olkapäätä! Vielä pitäisi viikko vartoa fyssarille pääsyä. Nukkuessa leikattu olkapää kannattaa tukea kunnolla ja laittaa tyyny leikatun käden ja kyljen väliin.

Maaliskuussa repesi supraspinatus rintaa treenatessa. Oma lääkäri oli sitä mieltä, että konservatiivinen kuntoutus riittää, kun repeämä oli 1.5x1.8cm. Harrastan salitreenejä, niin halusin siitä toimivan. Kokeilin alkuun 3kk ajan konservatiivista harjoittelua mutta kipua tuli heti kuormituksen yhteydessä ja voima väheni tasaisen varmasti. Sain omalääkäriltä lähetteen ortopedille ja hän laittoi minut leikkausjonoon. Pääsin operoitavaksi melko pian. Repeämästä oli kulunut noin 5kk, kun se tehtiin. Jouduin pitämään 3 viikkoa yötä päivää kantosidettä ja viikon 6 loppuun öisin. Heti leikkauksen jälkeen sain tehdä pendeliharjoituksia. Leikkauksen jälkeen en tuntenut siinä kipua juuri ollenkaan. Söin tulehduskipu kuurin burana 600 kymmenen päivän ajan, kun ortopedi määräsi ne.

Olkapää parani päivä päivältä. Kolmen viikon jälkeen pääsin fysioterapeutille. Kantositeen poistettuani sain kättä nostettua vain 40 astetta. Kipu pysäytti siihen. Sain fyssarilta jumppaohjeet ja niitä noudattaen seuraavalla käynnillä (5 vkoa operoinnista) käsi nousikin jo 90 asteen kohdalle. Ortopedi neuvoi, että vasta 8 viikon jälkeen saa nostaa yli 90 asteen. No silloin käsi nousikin jo täysin suoraan ylös. Nyt operaatiosta on kulunut tasan 12 viikkoa ja olkapää toimii täydellisesti. Teen fyssarin kuntoutusohjeella liikkeitä ja venytyksiä puoli tuntia aamuin illoin. Liikeradat ovat täydet kuten ennenkin ja salilla olen sitä jo kuormittanut kevyesti. Jälkitarkastus on reilun viikon päästä.

Fysioterapeutti sanoi, että nuoret kuntoutuu nopeasti. Ei varmaan minua tarkoittanut, kun olen jo 49v mies ;) Leikkaukseen kannatti todella mennä!

Onko kenelläkään kokemuksia massiivirepeämästä toipumisesta edes siedettävään kuntoon?
Itse kaaduin 4kk sitten ja nyt magneettikuvaukseen vasta päästyäni kirurgi totesi kahden keskimmäisen jänteen olevan irtipoikki, eikä voi operoida koska jänteenpäät ovat jo vetäytyneet ja siinä määrin rappeutuneet etteivät ompeleet kuitenkaan pysyisi.

Sain lähetteen fysioterapeutille, mutta jos puolet käden jänteistä on pois pelistä niin voiko mikään harjoittelu niitä korvata?
Kättä ei sivusuunnassa pysty nostamaan ja ojennettuna menee aivan voimattomaksi, joten aika käyttökelvoton se on. Pienikin parannus olisi suuri apu, mutta onkohan turha toivo

Minulla operoitiin jänne olkapäästä 2pv söin särkylääkettä n1,5kk alkoi kivut ja
Tällä hetkellä elän särkylääkkeillä yöt on tosi vaikeita kun ei voi olla oikein missään
Asennossa nyt on tutkittu eivät tiedä mistä johtuu. Onko vastaavaa Kenelläkään?

ja luulenpa ettei näillä sivuilla tervehtyneet poikkea, niitä toivottavasti enemmän kuin meitä rikkonaisia.