Olin pieni nöösipoika tuolla pohjanmalla. Siinä viiden vuoden kinttaalla kaiketi. Pienessä kylässä asuttiin. Torpaksi sitä saa tituleerata- sitä tölliä meinaan.
Isä, Äiti, pieni sisareni ja minä. Niin ja yksi lehhmän kanttura ometassa. Ummessa tietenkin.
Illalla jännitti mennä nukkumaan. Olihan huomenna vaalipäivä.
Itse en siitä mitään ymmärtänyt. Jotakin erityistä sen piti olla kun kylän ukkojen
takapuolet pysyivät tiukasti pirtin penkissä pitkään iltatuimaan.
Saimaata ja Pilliklubia kului toinenkin kappale.
Tulevista vaaleista siinä puhuttiin. Ääntäkin korotettiin. Ihan poikasta pelotti.
Porvaria häädettiin helevin kuuseen.
Sotasyyllisistä siinä väiteltiin kovasti.
No - yhtenä Pyhäaamuna sitten oli se päivä.
Jotakin kummallista siinä oli.
Mummokin puki sen tumman-sinisen Pyhäkläningin päälleen. Siinä oli valkoisia pilkkuja koristeenaan.
Oikein Varsikengät jalkaan ja Palanahasta tehty, musta Väsky käteen.
Ruudullinen Huivi leuan alta sidottuna oli Mummolla.
Isäkin pisti oikein sen vähemmän pihkaisen Plyysipusakan. Suorien housujen lahkeet oli Jatsari-Saappaiden varsiin asetettuna. Ruudullinen Lippalakki päässä.
Isä olikin oikein komeaa katseltavaa pikkupojan silmin.
Äitikin oli oikein nättinä. Tukkakin oli illalla oikein paperirullien päälle kierretty.
Nyt, aamulla, olikin oikei kiharat pitkissä hiuksissa.
Peräkanaa sinnä sitten tallusteltiin hiekkatietä pitkin kylä kansakoululle.
Oikein Juhlasaliin päästiin.
Minäkin.
Siellä oli pitkä rivi pöytiä, joiden takana istui kylän tuttuja miehiä. (vain miehiä)
NIIN VIRALLISEN OLOISIN -ETTÄ.
Se Palosen Kustaakin. Aina pikkupojille kujeitaan tekemässä.
Mutta - olipa nyt sekin ihan hiljaa.
Kirjojaan vaan lukivat ja lapun ojensivat - aikuisille. En minä saanut. Harmitti tietysti. Se oli hyvän näköistä piirustuspaperia.
Minulla olisi sille ollut montaa tärkeää käyttökohdetta.
Sinne pieneen koppiin meni jokainen vuorollaan. Hiljaisin, vakavan näköisenä.
Siellä käytyään, aikuisilta otettiin ne laput pois. Lyötiin leimakin lappuun.
Lappu pantiin johonki laatikkoon.
Jotakin kummaa nyt kylässä oli meneellään.
No en enää muista, tuliko porvari häädettyä.
Ainakin se meidän ummessa ollut lehmä talutettiin Karjapohjolan Teurastamolle heti maanantaina.
Isä lähti samalla reissulla Kuusamoon Savotoille.
Poka-Sahan päät ja Kirveen Varsi vaan repun läpän alta pilkisti.
Tällainen muisto on meikäläisen ensimmäisestä vaalipäivästä.
Nyt niitä on tullut jo monia. Yksikään ei ole ollut niin jännä ja ravisuttava, kun se ensimmäinen.
Pikkumies oli ihmeissään.
Isä, Äiti, pieni sisareni ja minä. Niin ja yksi lehhmän kanttura ometassa. Ummessa tietenkin.
Illalla jännitti mennä nukkumaan. Olihan huomenna vaalipäivä.
Itse en siitä mitään ymmärtänyt. Jotakin erityistä sen piti olla kun kylän ukkojen
takapuolet pysyivät tiukasti pirtin penkissä pitkään iltatuimaan.
Saimaata ja Pilliklubia kului toinenkin kappale.
Tulevista vaaleista siinä puhuttiin. Ääntäkin korotettiin. Ihan poikasta pelotti.
Porvaria häädettiin helevin kuuseen.
Sotasyyllisistä siinä väiteltiin kovasti.
No - yhtenä Pyhäaamuna sitten oli se päivä.
Jotakin kummallista siinä oli.
Mummokin puki sen tumman-sinisen Pyhäkläningin päälleen. Siinä oli valkoisia pilkkuja koristeenaan.
Oikein Varsikengät jalkaan ja Palanahasta tehty, musta Väsky käteen.
Ruudullinen Huivi leuan alta sidottuna oli Mummolla.
Isäkin pisti oikein sen vähemmän pihkaisen Plyysipusakan. Suorien housujen lahkeet oli Jatsari-Saappaiden varsiin asetettuna. Ruudullinen Lippalakki päässä.
Isä olikin oikein komeaa katseltavaa pikkupojan silmin.
Äitikin oli oikein nättinä. Tukkakin oli illalla oikein paperirullien päälle kierretty.
Nyt, aamulla, olikin oikei kiharat pitkissä hiuksissa.
Peräkanaa sinnä sitten tallusteltiin hiekkatietä pitkin kylä kansakoululle.
Oikein Juhlasaliin päästiin.
Minäkin.
Siellä oli pitkä rivi pöytiä, joiden takana istui kylän tuttuja miehiä. (vain miehiä)
NIIN VIRALLISEN OLOISIN -ETTÄ.
Se Palosen Kustaakin. Aina pikkupojille kujeitaan tekemässä.
Mutta - olipa nyt sekin ihan hiljaa.
Kirjojaan vaan lukivat ja lapun ojensivat - aikuisille. En minä saanut. Harmitti tietysti. Se oli hyvän näköistä piirustuspaperia.
Minulla olisi sille ollut montaa tärkeää käyttökohdetta.
Sinne pieneen koppiin meni jokainen vuorollaan. Hiljaisin, vakavan näköisenä.
Siellä käytyään, aikuisilta otettiin ne laput pois. Lyötiin leimakin lappuun.
Lappu pantiin johonki laatikkoon.
Jotakin kummaa nyt kylässä oli meneellään.
No en enää muista, tuliko porvari häädettyä.
Ainakin se meidän ummessa ollut lehmä talutettiin Karjapohjolan Teurastamolle heti maanantaina.
Isä lähti samalla reissulla Kuusamoon Savotoille.
Poka-Sahan päät ja Kirveen Varsi vaan repun läpän alta pilkisti.
Tällainen muisto on meikäläisen ensimmäisestä vaalipäivästä.
Nyt niitä on tullut jo monia. Yksikään ei ole ollut niin jännä ja ravisuttava, kun se ensimmäinen.
Pikkumies oli ihmeissään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Liekö ollut viiskytkuus. Tuvassa ukkoja monta, ja radio auki. Tuskin tupakansavulta näki toiselle seinälle. Minä siinä jotain puuhastelin hellan luona äidin kanssa. Radiosta kuului: kekkonen, kekkonen, kekkonen, aina vaan kekkonen. Minusta se tuntui hassulta. Jatkoin siihen sekaan minäkin: kekkonen, kekkonen... Sepä äkkiä loppui kun isä pöydän päästä ärähti että hiljaa!
Tilanne oli jotenkin hullun teatraalinen, siksi jäi mieleeni.
Taisin olla kymmenen korvilla.
Olipa kiva muisto, ja elävästi kirjoitettu..
En muista että olisin pannut merkille koska näin- tai tiesin vanhempieni menevän äänestämään ensimmäisen kerran, mutta aina he kävivät ja niinkuin kai jokaisen kodissa se oli jotenkin juhlava tapahtuma..
Kodissamme puhuttiin politiikasta, ja seurattiin päivän politiikkaa tarkasti, - kuuntelin korva tarkkana kun esim. setä ja isä puhuivat milloin mistäkin ilmiöstä, ja muistan kuinka heidän puheäänensä hiljeni kun he tulivat sotaa koskeviin asioihin, sotasyyllisyys tuomioihin ja sellaisiin.......