Miksi ihmeessä suomenkielisen nimen pitää
olla "Taru Sormusten Herrasta"? Alkuperäinen nimi
on "The Lord of the Rings", ja sen suora käännös
olisi "sormusten herra". Kirjan nimenä olisi
paljon parempi "Sormusten Herra", sillä se on
ytimekkäämpi, selkeämpi, kuvailevampi ja sitä
paitsi, tämä kirja on Tolkienin luomaa myyttistä
historiaa, ei mitään tarua!
P.S. "Sormuksen Ritarit" ei merkitsee samaa
kuin "The Fellowship of the Ring"
olla "Taru Sormusten Herrasta"? Alkuperäinen nimi
on "The Lord of the Rings", ja sen suora käännös
olisi "sormusten herra". Kirjan nimenä olisi
paljon parempi "Sormusten Herra", sillä se on
ytimekkäämpi, selkeämpi, kuvailevampi ja sitä
paitsi, tämä kirja on Tolkienin luomaa myyttistä
historiaa, ei mitään tarua!
P.S. "Sormuksen Ritarit" ei merkitsee samaa
kuin "The Fellowship of the Ring"
Vastaukset 25
Vanhimmat
se on, mutta kukapa tietää mitä alkuperäisen
suomentajan mielessä on liikkunut.
Tuolla yhdessä keskustelussa aihetta käsiteltiin
jonkinverran. Suomentamista tarkoitan.
Omasta mielestäni suomentajat tuntuvat olevan
sitä mieltä, että kunhan se on edes sinnepäin ja
sinunkin on pakko myöntää, että löytyyhän siitä
nimestä sana sormus ja herra. Kai se suomentaja
on kaivannut siihen jotakin lisää. Kukapa tietää.
Onhan sitä tietty muunnettu. Mutta kyllä mä
sanoisin että Taru Sormusten Herrasta kuulostaa
ytimekkäämmältä. Sormusten Herra on kovin
lyhytkin. Ja kyllä se kirja on taru, monesti
käytetään nimeä Sormuksen Taru. Eli taru
kuitenkin. Mä sanon kyllä aina Sormusten Herra.
Mutta ei tuo mua haittaa yhtään. Mun mielestä on
oikeastaan hyväkin, että siinä painotetaan sanaa
taru, kun joidenkin mielestä se ei ilmeisesti ole
vain taru, kuten muutamien tuttujeni..
Alkuperäinen nimi on "The Lord of the Rings" ja
se on oikeastaan aika lyhyt myöskin. Ja koko
juttu, että "The Lord of the Rings" on jotain
fantasiaa tai tarua ei kyllä pidä tippaankaan
paikkaansa, ainakaan kirjailijan mielestä. J.R.R.
Tolkien oli perfektionisti ja hän uskoi
tarinoiden ja mytologian voimaan hyvin vahvasti.
Sanalla taru tarkoitetaan usein asiaa, joka ei
ole uskottava ollenkaan. On Tolkienin pilkkaa,
jos sanotaan, että "The Lord of the Rings" on
taru, sillä hän ukoi tarinoiden perimmäiseen
totuuteen ja teki mytologiastaan mahdollisimman
monmimuotoista ja uskottavaa.
En nyt kommentoi tuosta kyseisen opuksen
totuudenmukaisuudesta, ettei tule puhuttua ohi
suun. Kommentoin vain tuota mitä 'taru'
tarkoittaa sanakirjojen perusteella.
Kielikoneen suomi-englanti -sanakirjan mukaan
taru ja tale ovat toisiaan vastaavia sanoja (ei
1:1 mutta kumpikin löytyy toisen
merkityslistasta).
Tale puolestaan tarkoittaa Merriam-Websterin
mukaan
Main Entry: tale
Pronunciation: 'tA(&)l
Function: noun
Etymology: Middle English, from Old English talu;
akin to Old Norse tala talk
Date: before 12th century
1 obsolete : DISCOURSE, TALK
2 a : a series of events or facts told or
presented : ACCOUNT b (1) : a report of a private
or confidential matter <dead men tell no tales>
(2) : a libelous report or piece of gossip
3 a : a usually imaginative narrative of an
event : STORY b : an intentionally untrue
report : FALSEHOOD <always preferred the tale to
the truth -- Sir Winston Churchill>
4 a : COUNT, TALLY b : TOTAL
Kuten merkitys 2a sanoo, "tale" eli taru voi olla
myös tosiasioihin pohjautuva kertomus.
Sanalla "taru" ei siis välttämättä ole sellaista
mitätöivää arvolatausta kuin haluat siihen
laittaa.
Tämä on nyt vähän sekalainen selostus,
toivattovasti edes joku ymmärtää...
Sanakirjan mukaan sana "tale" voi tarkoitaa mm.
suomeksi näitä asioita:
1.ketomus
2.tarina
3.taru
Minun sanakirjassani lukee myös tälläisiä:
1.huhu
2.keksitty juttu
Mutta toisaalta kohdassa "myth" lukee
mm.tälläistä:
1.myytti
2.taru
3.keksitty juttu
Kohdassa "story" lukee taas tälläistä:
1.kertomus
2.tarina
3.satu
4.(keksitty) juttu
5.(kertomuksen) juoni
Tiedän, ettää sana "taru" ei välttämättä ole paha
asia puhuttaessa kirjasta "The Lord of the
Rings", jos sitä sanaa käytetään aisallisesti,
eli Tolkienin itsensä tarkoittamassa
ajattelutavassa, jossa myytit(suomeksi myös taru)
ovat kuvauksia perimmäisestä totuudesta. Mutta
nykyään englannin kielessä sanalla "myth" ja
suomen kielessä sanalla "taru" taroitetaan
asioita, jotka ovat epätosia. Tolkien olisi
halunut muuttaa tätä hurahtanutta käsitystä
myyteistä, mutta valitettavasti useat ihmiset
eivät ymmärtäneet häntä, sillä he olivat mielensä
kahleissaan, eivätkä he voineet käsittää
kirjan "The Lord of the Rings" suosiota, joten he
käksivät kamalan kahlitsevan käsitteen
kirjallisuuden luokitukseksi: fantasia, joka
tarkoitti haavekuvaa. On turhaa laittaa otsikkoon
sanaa "taru" enää, sillä käsitys fantasiasta on
jo syntynyt. Se on valitettavaa, mutta näin se
vain on. Onneksi suomen kielessä sanaan myytti ei
ole syntynyt kovin negatiivista painoarvoa. Olisi
ollut siis parempi, jos otsikossa ei olisi ollut
sanaa "taru". Mutta jos välttämättä haluaa laitta
otsikkoon jonkun lisäsanan parempi olisi
eimerkiksi "kertomus"...
Englanninkielisen lähdetekstin kääntäminen
suomenkielelle ei ole mikään helppo tehtävä. Aina
löytyy ihmisiä, joita käännös ei miellytä.
Tärkeintä lienee kuitenkin se, että käännöksen
merkitys säilyy. Hyvä esimerkki lienee
henkilöhahmon nimen suomentamisesta. Jar-Eel the
Razoress onkin paha kääntää Jar-Eel
Partaveitsittäreksi...Vai kuinka? ;)
En minä puhunut itse käännöksestä, puhuin
otsikoista. Minun mielestä suomenkielinen käännös
on täysin kelvollinen, mutta "Taru Sormusten
Herrasta" ei merkitsee ollenkaan samaa kuin
vain "The Lord of the Rings".
Tietääkseni kirjan ruotsinkielinen nimi on'Sagan
om ringen' eli 'Taru sormuksista'. En oo kylläkään
varma.
Saatat olla oikeassa. Jos asia on niin,
ruotsinkielinen otsikko on paljon erilaisempi
alkuperäisestä kuin suomalaisen. Olen lukenut
kirjasta "The letters of J.R.R. Tolkien", että
Tolkien oli pettynyt ruotsinkieliseen
käännökseen...
Koittakaa ymmärtää, että tuollaisen teoksen
kääntäminen kuten minkään muunkaan muun kielisen
teoksen kääntäminen ei ole helppoa työtä. Kirjan
nimi onkin usein vaikein kohta. Pitää säilyttää
about alkuperäinen nimi ja tarkoitus. TARU
sormusten herrasta kirjan suomenataja on
selvästikin yrittänyt painottaa otsikkoa
sellaiseksi joka eniten vastaa hänen mielestä
kirjan tunnelmaa ja sisältöä. suomentaja on
varmastikin lukenut kirjan useita tarkoitan
tosiaan useita kertoja ennen työhön ryhtymistä.
Ja korjaus Petrille : Taru ei tarkoita sellaista
tarinaa joka "ei missään tapauksessa ole tosi".
Taru on epäselvä kertomus, mytologia on
esimerkiksi taru. Tarulla tarkoitetaan tarinaa,
jonka totuudenmukaisuudesta ei olla varmoja. Taru
Sormusten Herrasta nimessä ei ole omasta
mielestäni mitään valittamista.
ps :"Fellowship" sanahan tarkoittaa toveruutta.
Sormuksen Toveruus olisi suomennokseksi
naurettava. Suorana käännöksenä se ei ole yhtä
sisällön mukainen kuin the Fellowship of the
ring. J.R.R Tolkien loukkaantuisi varmastikin
sellaisesta käännöksestä.
Minä ymmärrän, että kirjojen kääntäminen on hyvin
vaikeata, eikä minulla ole todellankaan mitään
varsinkaan tätä käänöstä vastaan. "Taru Sormusten
Herrasta" on ihan okei nimi, mutta jos taru
tarkoittaa asiaa, jonka todenmukaisuudesta ei
olla varmojam, niin silloin se ainakaan sovi
tämän teoksen nimeksi, sillä se on minun
mielestäni niin paljon totta kuin mikään voi
olla. Kaikki mitä me havaitsemme ympäristöstämmä
on subjektiivista, sillä havainnot taphtuvat
vasta aivoissa, jossa havainnot sekoittuvat
muistiin ja ajatuksiin. Mutta hyvä taidetteos voi
olla objektiivinen, sillä se tarkastelee
maailmaa ajatuksien ja mielen sisällä
ulkopuolisesti, ja sen voi tulkita monella
tavalla. "The Lord of the Rings"-kirja on minulle
täysin totta.
P.S: Sana "fellowship" voi taarkoittaa mm.
yhteenkuuluvuutta, toveruutta, veljeskuntaa,
seuraa ja järjestöä. Varsinaisia ritareita oli
vain keskiajalla ja nykyään Iso-Britanniassa
tärkeitä ihmisiä ristitään ritareiksi. Ritarius
on sidonnainen kiristilliseen perinteeseen, joka
alkoi muotutua Kristuken synytmän jälkeen. Kuten
tiedetään "The Fellowship of the Ring" tapahtuu
muinaisessa menneisyydessä, jolloin edes
juutalaisuutta ei ollut, joten siinä ei voi olla
ritareita, saatika sitten sen nimessä.
Objektiivisuudesta: TSH on kirjoitettu puhtaasti
Vapaiden kansojen edustajien näkökulmasta eli on
voittaneen osapuolen kuvaus sodasta. Mielestäni
näin Tolkien sen tarkoittikin.
Ritareista: Dol Amrothin joutsenritareista
puhutaan. Mikä lienee englantilainen muoto?
Muistaakseni antiikin Roomassakin oli
jonkinlainen ritariluokka. Joka tapauksessa Keski-
maassa on ollut monia feodaalivaltioita ja
muitakin järjestelmiä joiden sotalaitokseen
ritarit sopivat erinomaisesti.
Itse olisin kai antanut ensimmäisen osan
nimeksi "Sormuksen saattue".
"The Lord of the Rings" on Tolkienin mukaan
kirjoittanut Bilbo, Frodo ja Sam, ja tästä
voidaan olla varmoja teoksen sisällä, joten teos
on tarkoitettu täysin objektiiviseksi. Mitä
muuten tarkoitit kommentillasi?
Alkuperäisessä teoksessakin mainitaan ritareita,
mutta vain etelän kansoista. Varmastikkaan kääpiö
ei voinut olla ritari, eikä tuntemattomat
hobbitit, ainakaan ensimmäisessä kirjassa. Ritari
on mielestäni täysin väärä nimi kuvaamaan
sormuksen saattueen jäseniä. Jos kirjassa kerran
ei mainita ritareita paljoakaan, miksi otsikkona
on "Sormuksen Ritarit"?
Minunkin mielestä hyvä nimi ensimmäiselle
kirjalle olisi ollut "Sormuksen saattue".
TSH koostuu siis hobittien kertomuksista eli
heidän omista kokemuksistaan sekä niistä asioista
joita muut heille kertoivat. Se ei näin ollen voi
olla objektiivinen totuus kuten ei mikään
historiallinen lähde ole. Parhaimmillaan se on
osa totuudesta (enkä uskokaan että hobitit
valehtelisivat). Voidaan olettaa että keskustelut
ja tapahtumat etenivät kuten kirjassa kerrotaan,
mutta osa yksityiskohdista on pakostakin
hämärtynyt aikojen saatossa. Tämä antaisi
esimerkiksi elokuvan ohjaajalle vapauksia
henkilöiden varusteiden, repliikkien ja
taistelujen suhteen. Ja kirjassahan ei kerrota
kaikkea vaan osa tapahtumista pitää joka
tapauksessa päätellä ja arvailla. Ja lopuksi,
kirjahan on lähes täysin mustavalkoinen, hyvän ja
pahan yhteenotto. Minä en usko hyvään ja pahaan
perinteisessä mielessä ja inhoan mustavalkoista
ajattelutapaa. Tämän vuoksi näen TSH:n
propagandan värittämänä kertomuksena (pseudo)
historiallisista tapahtumista. Se ei vähennä
kirjan arvoa silmissäni, oikeastaan päinvastoin.
Ehdin tylsistyä tarinaan luettuani sen kolme(?)
kertaa mutta kun aloin (roolipeliharrastuksen
myötä) ajatella kirjan tapahtumia useammalta
kantilta ja ennen kaikkea syvemmin, kokonaan
uusia maisemia avautui ja vanhatkin tuntuivat
tuoreilta ja silti tutuilta.
Tuli vähän sotkuinen selostus mutta koettakaa
kestää... :>
siitä ruotsinkielisestä käännöksestä sen verran
että "Sagan om Ringen" tarkoittanee "Sormuksen
tarinaa". luulisin, että tuo ringen on sormus-
sanan määräinen muoto eli sillä tarkoitetaan yhtä
tiettyä Sormusta (mitäköhän..? hmmm;)
TSH:han on todellakin Bilbon, Frodon ja Samin
kirjoittama ja Frodon nimeämä. Bilbon antamat
nimet (nämä nyt englanniksi, kun en jaksa tuota
suomenkielistä avata...) olivat: "My Diary. My
Unexpected Journey. There and Back Again. And
What Happened After.
Adventures of Five Hobbits. The Tale of the Great
Ring, compiled by Bilbo Baggins from his own
observations and the accounts of his friends.
What we did in the War of the Ring."
Frodo lopulta päätti antaa nimeksi:
"The Downfall of the Lord of the Rings and the
Return of the King (as seen by the Little People;
being the memoirs of Bilbo and Frodo of the
Shire, supplemented by the accounts of their
freinds and the learning of the Wise.)"
tuo "Taru Sormusten Herrasta" -nimi saattaisi
tulla tuosta "The Tale of the Great Ring..." -
versiosta yhdistettynä kirjan alkuperäiseen
nimeen. ei ole Juva aivan tuulesta temmannut
tuotakaan...
itseäni huvittaa Hobitin vanhan käännöksen
(Lohikäärmevuoren) nimien kääntäminen ja lähinnä
niiden nerous. esimerkkinä ehkä paras ikinä:
Bilbo -> Kalpa! muuten käännös ei ehkä ole niin
hyvä kuin Juvan käänös, mutta tuo on kyllä
vaatinut kunnon perehtymistä asiaan.
"The Lord of the Rings"lähes täysin
mustavalkoinen teos? Minä en todellakaan usko
siihen. Minun mielestä kirjassa on todella monia
puolia, ja se ei anna yksipuolista kuvaa hyvästä
ja pahasta. Ehkä se on vain minä, mutta näen
kirjan kaikkena muuna kuin mustavalkoisena. Jos
katsoo vain pinnalta, kirjan saattaa ehkä nähdä
niin. Mutta kuinka moni voi oikeasti jaksaa tätä
kirjaa pitkään, jos pitää sitä mustavalkoisena,
sillä silloinhan siinä ei ole mitään järkeä. Ei
mitään yksipuolisesti mustavalkoista teosta jaksa
järkevä ihminen pitkään. Syy minkä takia rakastan
tätä kirjaa on juuri siinä, että se on kaikkea
muuta kuin yksipuolinen hyvän ja pahan
yhteenotto.
Ainoastaan hyvä taideteos voi olla
objektiivinen, siihen sisältyen taiteellisesti
muodostetut historialliset kirjat, sillä se
käyttää aivojaan ja lähteitä.
Sekavaahan se oli, mutta koetan selventää. Kun
luin tarinan ensimmäisiä kertoja, se aukesi vasta
osittain ja tuntui varsin mustavalkoiselta (hyvät
ja kauniit haltiat vastaan pahat ja rumat örkit).
Myöhemmin löysin myös syvemmät ulottuvuudet ja
havaitsin hahmot monipuolisemmiksi kuin
ensilukemalta vaikutti. Juuri tämän vuoksi olen
lakannut pitämästä kirjaa
objektiivisena "totuutena" ja suhtaudun siihen
kuin historialliseen kuvaukseen joka on aina
subjektiivinen. Jos se olisi (mielessäni)
objektiivinen totuus, se olisi myös varsin (ei
siis täysin) mustavalkoinen ja rasittavaa
luettavaa. Näinhän minulle ehti käydäkin yhdessä
vaiheessa kunnes "löysin" tarinan "uudelleen".
Ihmettelen vain, että jos kirja on hyvä, niin mitä mesoamista sen nimessä on?? Eihän kirja olisi yhtään parempi, vaikka sen nimi olisikin Sormuksen Saattue tai muuta vastaavaa. Vai olisiko muka? Nimet nyt vain on suomennettu niinkuin ne on, itsekin olisin tosin ollut Sormuksen Saattueen puolella. Mutta minua nämä nimet eivät häiritse tipan vertaa, eikös kirjassa tärkeintä ole se teksti eikä nimi...? Joka tapauksessa TSH on upea, miellytti nimi (nimet) sitten joitakin tai ei. Älkää tehkö nimistä noin suurta numeroa. Jos se todella häiritsee teitä noin paljon, niin voittehan toki itse alkaa suomentamaan kirjoja ja niiden nimiä sanatarkasti...
Näin siinä käy kun käyttää useita nimimerkkejä...
Lilith alias Thuringwethil
tarkottaa soturia ja ritarit kuuluivat muutenkin veljeskuntaan joten se käännös on ihan oikein, koska ne kahdeksan olivat tarkoitettu puolustamaan frodoa ja sormusta...
mähän en mitenkään haluis moittia sun todentunnetta mutta...ei se oo mitenkään mahdollista että TSH:n tapahtumat ovat totta koska ei maailmassa ole aika milloin se olis taphtunut ja siitä olisi jäänyt jäänteitä...jos se olisi totta niin se olisi tapahtunut eri planeetalla...mutta siihen tulee vielä se että J.R.R. Tolkien keksi koko tarun itse käyttäen lähteitä uskonnosta ja myyteistä ja muista taruista...
Ihmettelen suuresti sitä, että sana taru herättää kirjan nimessä niin suurta närkästystä. Pelkkä Sormusten herra olisi lyhyempi ja pelkkä yksi kirja muiden joukossa. Taru Sormusten herrasta oli kuitenkin ilmestyessään uusi ja erilainen, fantasian kauden avaaja. Aikoinaan se oli niin erilainen kuin muut, että pelkkä Sormusten Herra olisi ollut vähättelyä. Taru korostaa sen fantasiaa, ilmiötä, mikä ei vielä kirjan suomentamisen aikaan ollut niin yleinen. Sana fantasia on uusi sana suomen kielessä ja vieläkin merkitykseltään epäselvä.
Nykyään tuo sana taru on saamassa huonon maineen. Belgarionin taru, Taru kolmesta miekasta, Näkijän taru... Kaikissa fantasiakirjasarjoissa esiintyy sana taru. TSH:n esimerkin vuoksi tarumaisuutta haluttiin aluksi korostaa, myöhemmin se vakiintui. Nyt se on jo ärsyttävä osa jokaisen kirjan nimeä. Useimmilla nykyajan fantasiakirjoista ei olisi juuri syytä olla taruja, toisin kuin eeposmaisella TSH:lla.
Nykyään ei olisi välttämätöntä korostaa sanaa taru, sillä kaikki tietävät jo suunnilleen mitä fantasia on. Kuitenkin, jos se nyt jätettäisiin pois, se merkitsisi, että Sormusten Herra on vaatimattomampi fantasiakirja, vaikkapa Belgarionin tarua vähäpätöisempi. Kun taru jätetään pois kirjan nimestä lähtee se olennainen osa, joka kuuluu nykyään kaikkien fantasiakirjojen nimeen.
Ruotsinkielinen käännös on muuten Sagan om Ringen, eli Sormuksen taru. Siis Ruotsissakin kirjan nimeen haluttiin saada mahtipontisuutta, mutta sana herra jätettiin kokonaan pois. Mielenkiintoista.
Mielestäni puheet suomentajan päähänpistosta ovat loukkaavia Kersti Juvaa ja Eila Pennasta kohtaan. He kehittivät mahtavalle kirjalle hienon nimen valtioon, joka ei tuntenut sanaa fantasia. Taru Sormusten Herrasta on nimi, joka kuvastaan kirjan voimaa ja mahtavuutta.
Termi "Fantasia" on täysin epäsopiva kuvaamaan kirjaa "The Lord of the Rings", sillä Tolkien kirjoitti kirjansa tarkalla huolella, kunnioituksella ja tuntemuksella, ammentaen länsimaiden kaikista mytologioista, mm. Kalevalasta, luodakseen täysin todelta tunutuvan länsimaisen ihmisen yhteiseen perimään, historiaan ja menneisyyteen perustuvan esi-historian Euroopalle. Syy minkä takia Tolkienin kirjat ovat olleet jatkuvast suosittuja ja rakstettuja vuosikymmeniä on se, että ne koskettavat ihmisten yhteistä tajuntaa ja alitajuntaa syvästi ja aidosti. "Fantasia" tarkoittaa jotakin, mikä on vähän niin kuin unta, eli se tuntuu aidolta, mutta tietää kun herää, että se ei ole totta. Mutta sitä "The Lord of the Rings" ei ole, koska se on syvästi aito kirjoittajalleen, minulle, perheelleni ja kaikille muille, jotka ovat rakastuneet siihen. Ja rakkaus, jos mikään, on aitoa. "The Lord of the Rings" on fantastinen kertomus, muttei fantasiakertomus, sillä se on kattava, aito, rehellinen, koskettava, parantava, ja kaiken tämän takia, totta.
Ajatelkaa jos sana "Taru" olisi j¨ätetty pois. KIrjan nimi olisi ollut "Sormusten Herra". Nimi sillänsä ei olisi melko varmasti kiinnostanut kuin pinetä lukijakuntaa. Kirjaa alkaa "haluamaan" enemmän koska se kuulostaa kiinnostavammalta kun siinä esiintyy sana "taru". Se on Minun mielipiteeni asiasta ja jos ei miellytä niin sitten ei miellytä.
Kirjan on lukenut miljoonat juuri nimellä "Sormusten Herra". Kirja on satoja sivuja pitkä, enkä usko että mikään erilainen nimi auttaa sen lukemisessa. Itse asiassa minä en pitkään lukenut sitä, vaikka se oli hyllyssäni, juuri sen nimen vuoksi (sekä kuvottavan kannen). Kömpelö sana "Taru" oli minulle luotaan työtävä, sillä se tuo mieleen fantasian, joka minua on aina kuvottanut. "Sormusten Herra" ei ole fantasiaa, mutta nimi antoi minulle sen kuvan, joten en lukenut sitä. Mutta kun sain engalnninkielisen version, jonka nimi on "The Lord of the Rings", järkevämmän nimen takia aloin lukea sitä. Kirjan nimen suora käännös on "Sormusten Herra", ja tälläisellä yksinkertaisella nimellä sitä on lukenut miljoonat, vaikka kirja on monimutkainen ja pitkä
mulle tulee siitä sormusten herrasta mieleen kärpästen herra siis se nime.oon lukenut vasta nyt kirjaa siihen kun se bilbo lähtee.mut englanniks sopii paljon paremmin the lord of therings suomeks taru sormusten herrast tää on aika vanha