Kirjoitettuani tämän http://www.sanasinko.net/viewtopic.php?t=32#3568 mieleeni tuli tehdä tällainen aloitus.
Tiedän, etten ole ainoa, josta homeongelman myötä on tullut ravintovammainen. Monet ovat kirjoittaneet siitä täällä ja kuvanneet oireitaan.
Tiedän, etten ole ainoa, josta homeongelman myötä on tullut ravintovammainen. Monet ovat kirjoittaneet siitä täällä ja kuvanneet oireitaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totta puhut sanasinko.
Meistä monesta kosteusvauriomikrobiallergikosta on tullut "vammaisia" eli todella pahoin rajoittuneita mm. sulan maan maaperäaineksille, mullalle, homeisille puuklapeille, alkoholille, lisä- ja säilöntäaineille, lääkkeille, hedelmille, marjoille, juurikasveille etenkin raakana, viljoille, kaloille, kosmetiikkateollisuuden tuotteille, hajusteille ja sähköyliherkkiäkin joukostamme löytyy.
Samassa veneessä olemme sanasinko.
Ainut hoitokeinomme on vain välttää sellaisia aineita joko kokonaan tai immunologisen kestokykymme mukaan rajoitetusti, jotka saavat immuunijärjestelmämme "hypähtämään silmillemme".
Kun pysyttelee jostakin aineesta erossa vuoden verran, niin toki sitä voi jälleen alkaa testaamaan oäivittäin ensin pienellä annoksella, ja jos immuunijärjestelmä ei hälytä, niin suurentaen päivittäistä annostusta löytyykö rajoja ko. tuotteelle ja jos löytyy niin tulee havaituksi suuruusluokka, eli ainetta voi käyttää silloin tällöin pienempinä annoksina.
Ihan sama kokemus minulla.
Ennen homeelle herkistymistä ei ollut mitään allergioita, eikä alkoholin nauttimisesta tullut minkäänlaista huonoa oloa.
Nyt jo pari siideriä aiheuttaa poskionteloiden "heräämisen". Hajusteet ja käryt vaikuttavat myös ikävästi. Muutenkin runsas makean ja vehnämössön syöminen tuntuu huonolta.
Kun on pitemmän aikaa ollut pois homerakennuksista ja nauttinut hyviä ruoka-aineita, hyviä proteiineja, hyviä rasvoja, kuituja, lisäravinteita ym. ja ulkoillut paljon, poskiontelot rauhoittuvat ja tuntuvat lähes normaaleilta. Silloin voi jopa homepaikoissa pistäytyä ilman suurempia ongelmia ja kävellä jopa hajuvesiosaston läpi tukehtumatta.
Mutta masentavaa on, että jos joutuu vähän pidemmääksi aikaa hometaloon (esim. yrittää epätoivoisesti olla työkokeilussa liian kauan), niin hyvä olo on poispyyhkäisty. Poskiontelot ja pää tuntuvat räjähtävän, ääni menee, happi tuntuu loppuvan. Sitten kestää taas monta kuukautta korjata tilannetta.
Eikä sitä kukaan muu käsitä kuin sellainen, joka on kokenut saman.
Homeelle herkistyminen on ihan järkyttävä asia, se rajoittaa koko elämää, harrastuksia, työntekoa ja ihan kaikkea.