VIERASKYNÄ
Suomelle olisi parasta erota heti eurosta
Toisin kuin monet poliitikot väittävät, nykyisessä talouskriisissä on kyse nimenomaan euron kriisistä.
14.4.2011 3:00 | Kommentit
A A J. P. Roos Kirjoittaja on Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori joka toimii nyt vierailevana tutkijana Oxfordin yliopistossa.
Yhteisvaluutta euroa on osuvasti verrattu autoon, joka päästettiin rullaamaan alamäkeen mutta johon ei rakennettu moottoria, jolla se pystyisi nousemaan ylämäkeen.
Vuoteen 2008 asti laskettiin alamäkeä, ja eurointoilijat voivat pettää itseään ja muita sanomalla, että euro on toiminut erinomaisesti ja ollut meille hyödyksi. Tosiasiassa ennen vuotta 2008 eurosta ei ollut meille mitään erityistä etua ja vuoden 2008 jälkeen siitä on ollut vain haittaa.
Ennen vuotta 2008 euromaat pärjäsivät mukavasti mutta eivät yhtään paremmin kuin maat, jotka eivät liittyneet euroon. Vuoden 2008 jälkeen muut kuin euromaat ovat pärjänneet selvästi paremmin. Euron ainoa etu on, ettei tarvitse vaihtaa matkavaluuttaa, mutta nykyisellä korttimaksujen ja käteisautomaattien aikakaudella silläkään ei juuri ole merkitystä.
Eurossa on tunnettu valuvika: yhteinen valuutta ja yhteinen keskuspankki mutta erillinen talouspolitiikka. Tämän seurauksena eräissä maissa on otettu liikaa velkaa, synnytetty keinottelukuplia sekä päästetty palkat ja muut kustannukset kasvamaan huomattavasti enemmän kuin muissa euromaissa.
Valuvika oli alun perin väistämätön: yhteisvaluutan kannattajat tiesivät hyvin, ettei yhdelläkään euromaalla ollut demokraattisia edellytyksiä luopua kokonaan taloudellisesta suvereniteetistaan. Ja kuten aina EU:n yhteydessä, ajateltiin panna jäsenmaiden kansalaiset nielaisemaan ensin syötti ja kiristää siimaa sen jälkeen.
Euro on johtanut tilanteeseen, jossa taloutensa järjestyksessä pitäneet euromaat ovat muihin nähden kilpailukykyisiä, kun taas ne maat – Kreikka, Irlanti, Portugali ja Espanja –, jotka ovat ratsastaneet halvoilla luotoilla, ovat menneet niin huonoon kuntoon, että vain raju devalvaatio tai valuutan kellutus pelastaisi ne.
Tosiasia kuitenkin on, että myös Suomessa euron ulkoinen arvo on aivan liian korkea, jotta Suomi olisi kilpailukykyinen maailmalla. Toisaalta kilpailukykymme euroalueen sisälläkin on Saksaan nähden kehno.
Toisin kuin monet poliitikot ja jopa jotkut taloustieteilijät väittävät, nykyisessä talouskriisissä on kyse nimenomaan euron kriisistä. Jos euroa ei olisi, meillä ei olisi minkäänlaisia huolia siitä, mitä Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa, Espanjassa tai Italiassa tapahtuu. Ilman euroa olisimme jo nyt aika mukavassa nousussa Saksan vanavedessä mutta selvästi edullisemmalla valuuttakurssilla.
Euron hajoamista ei vuosi sitten pidetty mahdollisena, mutta nyt se on täysin todellinen vaihtoehto. On esitetty, että euroalue jakautuisi kahtia niihin, jotka ovat päästäneet taloutensa kuralle, ja niihin, jotka ovat noudattaneet sääntöjä. Toisessa vaihtoehdossa Kreikka, Irlanti ja Portugali erotettaisiin kokonaan euroalueesta, koska ne eivät enää pysty vastaamaan sitoumuksistaan.
Paras strategia Suomelle tässä tilanteessa olisi irrottautua eurosta heti ja päästää uuden markan kurssi kellumaan vapaasti. Jos Suomi irtoaa eurosta vasta kun on pakko – tilanteessa, jossa sen kilpailukyky on jo täysin mennyt – lopputulos on samanlainen sokki kuin 1990-luvun taitteessa.
Jälkimmäinen on kuitenkin todennäköisin vaihtoehto. Arvovallan nimissä euron säilyttäminen on ensisijainen tavoite, jonka hyväksi uhrataan kansakunnan etu. Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn sanoin "eurosta ei luovuta ikinä, koska kyse on enemmästä kuin taloudesta".
Nyt pohditaan paljon, miten markkinat reagoisivat, jos jokin surkeimmassa tilanteessa olevista maista päästettäisiin konkurssiin. Kukaan ei ole pohtinut sitä vaihtoehtoa, että kohtalaisen hyvässä kunnossa oleva pieni euromaa irtoaisi nyt eurosta. Todennäköisesti sen valuutan arvo laskisi jonkin verran ja luottojen korot nousisivat hieman, mutta markkinoilla ei olisi juuri syytä hermostua.
Toisin sanoen Suomen kannattaisi hypätä pelastusveneeseen ja soutaa kovaa pois kurimuksesta. Viimeinen hetki lähteä eurosta ja pysyä pinnalla on melko pian, ennen kuin vielä isompi kriisi alkaa koetella luottamusta. Sen jälkeen ajopuuteoriasta syntyy taas uusi versio.
Tulostettava sivu
Suomelle olisi parasta erota heti eurosta
Toisin kuin monet poliitikot väittävät, nykyisessä talouskriisissä on kyse nimenomaan euron kriisistä.
14.4.2011 3:00 | Kommentit
A A J. P. Roos Kirjoittaja on Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori joka toimii nyt vierailevana tutkijana Oxfordin yliopistossa.
Yhteisvaluutta euroa on osuvasti verrattu autoon, joka päästettiin rullaamaan alamäkeen mutta johon ei rakennettu moottoria, jolla se pystyisi nousemaan ylämäkeen.
Vuoteen 2008 asti laskettiin alamäkeä, ja eurointoilijat voivat pettää itseään ja muita sanomalla, että euro on toiminut erinomaisesti ja ollut meille hyödyksi. Tosiasiassa ennen vuotta 2008 eurosta ei ollut meille mitään erityistä etua ja vuoden 2008 jälkeen siitä on ollut vain haittaa.
Ennen vuotta 2008 euromaat pärjäsivät mukavasti mutta eivät yhtään paremmin kuin maat, jotka eivät liittyneet euroon. Vuoden 2008 jälkeen muut kuin euromaat ovat pärjänneet selvästi paremmin. Euron ainoa etu on, ettei tarvitse vaihtaa matkavaluuttaa, mutta nykyisellä korttimaksujen ja käteisautomaattien aikakaudella silläkään ei juuri ole merkitystä.
Eurossa on tunnettu valuvika: yhteinen valuutta ja yhteinen keskuspankki mutta erillinen talouspolitiikka. Tämän seurauksena eräissä maissa on otettu liikaa velkaa, synnytetty keinottelukuplia sekä päästetty palkat ja muut kustannukset kasvamaan huomattavasti enemmän kuin muissa euromaissa.
Valuvika oli alun perin väistämätön: yhteisvaluutan kannattajat tiesivät hyvin, ettei yhdelläkään euromaalla ollut demokraattisia edellytyksiä luopua kokonaan taloudellisesta suvereniteetistaan. Ja kuten aina EU:n yhteydessä, ajateltiin panna jäsenmaiden kansalaiset nielaisemaan ensin syötti ja kiristää siimaa sen jälkeen.
Euro on johtanut tilanteeseen, jossa taloutensa järjestyksessä pitäneet euromaat ovat muihin nähden kilpailukykyisiä, kun taas ne maat – Kreikka, Irlanti, Portugali ja Espanja –, jotka ovat ratsastaneet halvoilla luotoilla, ovat menneet niin huonoon kuntoon, että vain raju devalvaatio tai valuutan kellutus pelastaisi ne.
Tosiasia kuitenkin on, että myös Suomessa euron ulkoinen arvo on aivan liian korkea, jotta Suomi olisi kilpailukykyinen maailmalla. Toisaalta kilpailukykymme euroalueen sisälläkin on Saksaan nähden kehno.
Toisin kuin monet poliitikot ja jopa jotkut taloustieteilijät väittävät, nykyisessä talouskriisissä on kyse nimenomaan euron kriisistä. Jos euroa ei olisi, meillä ei olisi minkäänlaisia huolia siitä, mitä Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa, Espanjassa tai Italiassa tapahtuu. Ilman euroa olisimme jo nyt aika mukavassa nousussa Saksan vanavedessä mutta selvästi edullisemmalla valuuttakurssilla.
Euron hajoamista ei vuosi sitten pidetty mahdollisena, mutta nyt se on täysin todellinen vaihtoehto. On esitetty, että euroalue jakautuisi kahtia niihin, jotka ovat päästäneet taloutensa kuralle, ja niihin, jotka ovat noudattaneet sääntöjä. Toisessa vaihtoehdossa Kreikka, Irlanti ja Portugali erotettaisiin kokonaan euroalueesta, koska ne eivät enää pysty vastaamaan sitoumuksistaan.
Paras strategia Suomelle tässä tilanteessa olisi irrottautua eurosta heti ja päästää uuden markan kurssi kellumaan vapaasti. Jos Suomi irtoaa eurosta vasta kun on pakko – tilanteessa, jossa sen kilpailukyky on jo täysin mennyt – lopputulos on samanlainen sokki kuin 1990-luvun taitteessa.
Jälkimmäinen on kuitenkin todennäköisin vaihtoehto. Arvovallan nimissä euron säilyttäminen on ensisijainen tavoite, jonka hyväksi uhrataan kansakunnan etu. Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn sanoin "eurosta ei luovuta ikinä, koska kyse on enemmästä kuin taloudesta".
Nyt pohditaan paljon, miten markkinat reagoisivat, jos jokin surkeimmassa tilanteessa olevista maista päästettäisiin konkurssiin. Kukaan ei ole pohtinut sitä vaihtoehtoa, että kohtalaisen hyvässä kunnossa oleva pieni euromaa irtoaisi nyt eurosta. Todennäköisesti sen valuutan arvo laskisi jonkin verran ja luottojen korot nousisivat hieman, mutta markkinoilla ei olisi juuri syytä hermostua.
Toisin sanoen Suomen kannattaisi hypätä pelastusveneeseen ja soutaa kovaa pois kurimuksesta. Viimeinen hetki lähteä eurosta ja pysyä pinnalla on melko pian, ennen kuin vielä isompi kriisi alkaa koetella luottamusta. Sen jälkeen ajopuuteoriasta syntyy taas uusi versio.
Tulostettava sivu
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäkin lun kirjoituksen Helsingin Sanomista 14.4.2011.
Aika muuttuu kun maan suurin vaikuttaja sanoma-konserni julkaiseen po. kirjoituksen kaltaista tietoa josta eduskuntapuoluee ovat totaalisesti vaijenneet. Vain Itsenäisyyspuolue on puhunut suomen kansan kohtalon kysymyksistä!
Näkyisipä tämä äänestyskäyttäytymisenä vaaleissa.
Itse olen valmis eduskunnassa työhön suomen valtiollisen itsenäisyyden puolesta ja markan palauttamiseen, kuten uuden perustuslain ja hallitusmuodon aikaansamiseen joka palauttaa vallan kansalaisille.
Oma yhteiskunta hoitaa asioita jäsenistönsä, ihmisten demokraattisilla päätöksilla.
Itsenäinen valtio, kansakunta päättää kansainvälisistä sopimuksista suoraan sopijaosapuolen kanssa.
Itsenäinen valtio pitää yllä tarvittavan maanpuolustuksen eikä osallistu maallman sotien osapuoleksi jonkun toisen määräysvallan alaisuudessa kuten nyt EU:n määrätessä suomea tapahtuu.
Yhteiskunta olemme me, me päätämme miten talousrelämä täällä toimii. EU:n aikana asia on päinvastainen .Talouselämä alistaa meidät määräysvaltaansa.
Äänestyskopissa ratkaistaan miten SUOMEA tulevina vuosina hoidetaan ja tuleeko eduskuntaan edustajia joilla on vapaus edes puhuakuka ihmisten puolesta?
Globaali illuusio nimeltä velkatalous.
Eiköhän ole aika jokaisen käyttää päätään ja miettiä uudestaan tämä velkatalous ruljanssi.
Eli kun tarvitaan rahaa mitä ei ole vaikka asunnon ostoon,mennään pankkiin ottamaan velkaa eli "ei-rahaa" josta maksellaan korkoineen suunnilleen saman verran velan määrään takaisin työllä tienatulla rahalla.
Tästä pankki nettoaa tekemäsi työn verran rahaa tekemättä muuta kuin lainaamalla "ei-rahaa".
Sinä saat asunnon loppujen lopuksi ja niin saa pankkikin tekemättä mitään.
Mihin tämä sitten johtaa?No tähän pisteeseen että Suomen valtiolla on nyt 100 miljardia "ei-rahaa" isommilta pankeilta ja summa kasvaa,eli käytännössä meidät ja tulevat sukupolvet on myyty velkaorjiksi tällä "ei-rahalla".
Koska mitään "ei-rahaa" ei ole olemassa,olisiko aika siirtyä rahatalouteen "ei-raha" taloudesta?Mihin pankkeja tarvitaan jos niistä ei ole kuin vahinkoa yhteisölle?
Onhan meillä Suomen pankki ja valtio,mitä jos kaikki verorahat jaettaisiin tasan kaikkien kansalaisten kesken unohtaen kokonaan "ei-raha".Eikö se olisi tasa-arvoa parhaimmillaan?Valtiokoneiston menojen leikkaamiseksi koko valtiokoneisto voidaan korvata automaattisella tietokone ohjelmalla.
Saman idean voi toki toteuttaa EU tasolla tai Globaalilla YK tasolla myös.
Mitäpä pankkiirit tuumaavat asiasta,miksipä ei?
Näin poistuisi kokonaan harmaa talous,korruptio ja kansalaiset voisi oikeasti itse vaikuttaa asioihin,eikä edustajia enää tarvittaisi.
Jos näin tehtäisiin,ei syntyisi mitään pankki kriisejä.Mitäpä hölisee asiaan Katainen tai Olli Rehn?No niin,ja nyt äänestämään.