Kertokaa kanssasisaret kokemuksianne sterilisaatiosta ja elämästä sen jälkeen. Lapset on tehty ja ikää nelisenkymmentä, kaikki mahdolliset ehkäisymenetelmät kokeiltu, kaikista enemmän tai vähemmän huonoja kokemuksia. Ehkäisyrengas ainoa, jota en vielä ole kokeillut, mutta hormonit ovat aina aiheuttaneet kaikenlaista harmia: painonnousua, ärtyisyyttä, masennusta, haluttomuutta jne...
Jotkut väittävät, että ehkäisyrengas ei aiheuta em. oireita, vaikka lääketehdas sanoo sivuoireiden olevan samoja kuin yhdistelmäpillereissä? Onko kokemusta? Onko ikä este renkaan käytölle?
Jotkut väittävät, että ehkäisyrengas ei aiheuta em. oireita, vaikka lääketehdas sanoo sivuoireiden olevan samoja kuin yhdistelmäpillereissä? Onko kokemusta? Onko ikä este renkaan käytölle?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulle tehtiin sterilisaatio kolme vuotta sitten ja olen kokenut sen erittäin hyvänä asiana,paitsi se ei onnistunut ekalla kerralla.Olin miettinyt asiaa 9 vuotta ja vihdoin aloin hommata asiaa eteenpäin.Ensimmäinen epäonnistui ja tulin heti raskaaksi.Kun en missään nimessä halunnut lasta, raskaus keskeytettiin viikolla 7 lääkkeellisesti.Kokemus oli keskenmenon jälkeen kauhea, mutta miksi olisi pitänyt tehdä lapsi jota ei missään nimessä halunnut.Mutta minä onneton kuuluin siihen minimaaliseen ryhmään joilla se epäonnistuu.Sitten uusi sterilisaatio tehtiin toisessa sairaalassa(kun en suostunut enää menemään edelliseen sairaalaan)putket poikki ja homma selvä.Ei kipuja eikä muutakaan pahaa oloa.Kun nyt olen saanut itseni henkisesti kuntoon, epäonnistumisen jälkeen, on olo erittäin huojentunut ja kiva olla kun ei tarvitse miettiä pillerin ottamista.elämä sterilisaation jälkeen on ollut helppoa,ei painonousua eikä muutenkaan mitään ns. ylimääräisiä tuntemuksia.
Sterilisaatio oli minulle vaivaton kokemus. Mitään ongelmia ei ollut toimenpiteessä eikä koskaan sen jälkeen. Ehkä parin ensimmäisen kuukauden aikana tunsin pientä nipistelyä alavatsalla, mutta nykyisin ei ole mitään vaivoja. Erittäin tyytyväinen olen ollut, ei tarvitse murehtia ehkäisyä eikä syödä turhaan hormooneja saati kärsiä hirveistä, kierukan aiheuttamista vuodoista.
Mielenkiinnolla seuraan minäkin, minkälaisia kokemuksia sterilisaatiosta kanssasisarillamme on. Ensimmäinen ja ainokainen lapseni on 7-vuotias ja ainokaiseksi jääkin, mikäli lääkäriini luotan. Minulla on hevosenkenkämunuainen, jonka johdosta valkuaista pääsee läpi. Tarkasti kontrolloitu raskausaika huipentui raskausmyrkytykseen ja kiireelliseen sektioon viikolla 35. Nyt seitsemän vuoden jälkeen tilanteeni on hiljalleen palautunut lähes samaksi kuin ennen raskautta, mutta valkuaisarvot jäivät korkeammaksi. Munuaislääkäri suositteli pysyttelemään yhdessä lapsessa, koska "ei voi tietää kuinka elimistö reagoi korkeammilla lähtöarvoilla uuteen raskauteen".
Synnytyksen jälkeen sain hormonikierukan, joka pitäisi jo kohta poistaa. Uutta kierukkaa en välttämättä haluaisi enää ottaa, pillereitä en saisi em. sairauden vuoksi syödä ja kondomin käyttö useiden vuosien ajan ei houkuttele. Olenkin miettinyt sterilisaatiota vaihtoehtona. Ajatus siitä sattuu, koska ehdottomasti haluaisin lisää lapsia, mutta en uskaltaisi ottaa enää riskiä. Mitä jos sektio jouduttaisiin tekemään vielä aikaisemmassa vaiheessa, kuinka lapsen sitten kävisi? Ja kuinka kävisi itselleni, kestäisinkö toista raskautta?
Näitä asioita mietin joka päivä ja lähes kateellisena katson useampilapsisia perheitä. Toisaalta yritän muistaa, että kaikki eivät saa edes sitä yhtä lasta, joka minulle on suotu.
Olen alle 30-v., joten sterilisaatio ei onnistune ihan mutkitta, mutta lääkärini mukaan minun tapauksessani otetaan huomioon lääketieteellinen peruste.
Kertokaa siis kokemuksistanne!