Ihope so not

Leikkausvaihtoehto on, mutta se ei tule kaikissa tapauksissa kysymykseen. Riippuu millainen epilepsiasi on ja pysyykö se hallinnassa lääkkeillä (eli ts. tarvitseeko leikata!). Tosin leikkauskaan ei paranna epilepsiaa saman tien. Tämä on yksilöllinen sairaus ja tämänkin kanssa voi oppia elämään.

Ei epilepsia välttämättä niin paljoa elämää "häiritse", kunhan kohtaukset on saatu lääkkeillä kuriin. On paljon epileptikkoja, joilla ei tule kohtauksia lääkkeiden ansiosta ja toisaalta sivuvaikutuksiakaan ei (ainakaan paljoa ole). Eli ei kannata heti luopua toivosta. Tälläkin foorumilla varmasti korostuvat ne vaikeammin hoidettavat epilepsiat. Sekin vaihtelee todella paljon, kuinka usein henkilö saa kohtauksia (ilman lääkkeitä) ja kuinka pahoja kohtaukset ovat.

On paljon muitakin sairauksia, joiden kanssa ihmiset pärjäilevät. Kaikenlaisia löytyy: vaikka diabetes ja astma. Ajattele, kuinka moni elää sokeana tai kuurona, tai vaikka pyörätuolissa. Mielenterveyshäiriöitä löytyy laidasta laitaan. On reumaa, on pahoja allergioita ja sitä sun tätä. Tarkoitan lähinnä, että on paljon ihmisiä, joilla on pahempia tai vähemmän pahoja sairauksia,kuin epilepsia. Ja jotka ovat kroonisia (= ikuisia) sairauksia.

Mutta tärkein pointti: elämäsi ei ole "tässä", jos et niin halua! Ymmärrän kyllä, että jos olet juuri saanut diagnoosin, varmasti olet järkyttynyt ja voi tuntua toivottomalta. Mutta kyllä epilepsian kanssa pystyy elämään =)

juttuja rajoittaa, kuten ammattikuskina et voi ikinä toimia. Kohtauspelko seuraa aina mukana..... En syö enää lääkkeitä ja poissa on pysynyt. Tosin, univajeessa ja krapulassa tulee neurologisia ongelmia ja pelkään kohtausta.

Minulle lääkärini sanoi että leikkauksen jälkeen saan ajaa ammattiajoa jos kohtauksia ei tule kahteen vuoteen.. en sitten tiedä..