Lordi Voldemort

Mutta mikä siinä on niin erilaista kuin muissa?
Hitler varmaan itse ainakin ajattelin toimivansa
oikein ja oikeutetusti!Ja jokainen käsittääkseni
pyrkii juuri toimimaan 'oikein', eikö totta?

Omaa rotua ovat tappaneet meidänkin esi-isämme.
Meillähän oli sisällissota tuossa viime
vuosisadan alkupuolella. Sotia, kansojen sisä- ja
ulkopuolella käydään koko ajan!!! Eli ovatko he
kaikki sitten esimerkkejä "tiedät-kai-kenestä" ?

DracoMalfoy kirjoitti:

Mutta mikä siinä on niin erilaista kuin muissa?
Hitler varmaan itse ainakin ajattelin toimivansa
oikein ja oikeutetusti!Ja jokainen käsittääkseni
pyrkii juuri toimimaan 'oikein', eikö totta?

Omaa rotua ovat tappaneet meidänkin esi-isämme.
Meillähän oli sisällissota tuossa viime
vuosisadan alkupuolella. Sotia, kansojen sisä- ja
ulkopuolella käydään koko ajan!!! Eli ovatko he
kaikki sitten esimerkkejä "tiedät-kai-kenestä" ?

Maailmassa käydään joka sekunti taistelua hyvän
ja pahan välillä. "Pahat" ihmiset sortavat
heikoimpiaan ja "hyviksi" lasketut ihmiset
yrittävät pelastaa sen mikä pelastettavissa on.
Viimeisimmän kirjan, Liekehtivän pikarin, ajatus
pahasta kuvaa tämänkin päivän ongelmaa. Ne joihin
me yhteiskunnassa luotamme ja joille arvostuksen
annamme ovatkin juuri niitä
pahimpia "Voldemorteja". Paha ruumillistuu joukon
voimalla.
Hitleriä ei mielestäni voida yksin syyttää
antisemitismin noususta niin suureen "suosioon".
Kuten Potterissakin ei Voldemort olisi pystynyt
nousemaan kuoleman porteilta, tahi aikoinaan
herättämään niin suurta kauhua, mikäli hän olisi
ollut vain voimakas noita (ihminen). Voldemort
vetoaa sielun pimeään puoleen, sinne syvimpään
sopukkaan, jossa me kaikki haluaisimme pystyä
hallitsemaan kohtaloamme, elämän kulkua.
Ihmismielen heikkouden takia me seuraamme aina
(usein) lauman vahvintä jäsentä. Yksin emme ole
paljon, mutta ryhmässä meissä on jo voimaa.
Itse pahan valtaan joutuminen ei ole kovinkaan
vaikeaa, lopputulos riippuu täysin siitä, miten
paljon Harry Potteria sinusta löytyy.

Ihmiskunnan loppulaukka kirjoitti:

Maailmassa käydään joka sekunti taistelua hyvän
ja pahan välillä. "Pahat" ihmiset sortavat
heikoimpiaan ja "hyviksi" lasketut ihmiset
yrittävät pelastaa sen mikä pelastettavissa on.
Viimeisimmän kirjan, Liekehtivän pikarin, ajatus
pahasta kuvaa tämänkin päivän ongelmaa. Ne joihin
me yhteiskunnassa luotamme ja joille arvostuksen
annamme ovatkin juuri niitä
pahimpia "Voldemorteja". Paha ruumillistuu joukon
voimalla.
Hitleriä ei mielestäni voida yksin syyttää
antisemitismin noususta niin suureen "suosioon".
Kuten Potterissakin ei Voldemort olisi pystynyt
nousemaan kuoleman porteilta, tahi aikoinaan
herättämään niin suurta kauhua, mikäli hän olisi
ollut vain voimakas noita (ihminen). Voldemort
vetoaa sielun pimeään puoleen, sinne syvimpään
sopukkaan, jossa me kaikki haluaisimme pystyä
hallitsemaan kohtaloamme, elämän kulkua.
Ihmismielen heikkouden takia me seuraamme aina
(usein) lauman vahvintä jäsentä. Yksin emme ole
paljon, mutta ryhmässä meissä on jo voimaa.
Itse pahan valtaan joutuminen ei ole kovinkaan
vaikeaa, lopputulos riippuu täysin siitä, miten
paljon Harry Potteria sinusta löytyy.

On todella mielenkiintoista, ettei kansainvälinen
yhteisö mitenkään yrittänyt ikäänkuin ajoissa
estää Hitlerin toimia silloin kun ne olivat
ajankohtaisia. Mitä hyödyttää fanaattisuus ja
armottomuus noita ilmiöitä kohtaan 50 vuotta
jälkeenpäin?! Se vian usein estää meitä
tarttumasta niihin tässä ja nyt tapahtuviin,
usein piiloisiinkin epäkohtiin! Menneisyydessä ei
sinänsä ole hyvä elää.

Analyysisi oli hyvä minun mielestäni. Mutta
absoluuttinen hyvä ja absoluuttinen paha, se on
fanaattisuutta. Moraaliset phdinnat ovat aina
suhteellisia, relativismi kuuluu eettiseen
pohdintaan. Jolle sitä havaita, emme kykene
näkemään ilmiöitä laajemmin.

Yhteisistä sopimuksista on kysymys. Vikaa on
turha etsiä johtajista ja päättäjistä, jos
hyväksymme valintajärjestelmän ehtoineen. Me
lopultakin nostamme ihmiset esiin, milloin
mitenkin syvällisesti pohtimiemme valintojen
seurauksena.

Vapauteen liittyy aina vastuu. Sitäpaitsi,
kontrastit auttavat meitä aina selvittämään, mitä
itse haluamme valita, kulloinkin. Siinä on
taiteen, hyvän ja pahan, valon ja varjon, kauneus
ja esteettinen tyydytys.

Potterit eivät ole *vain* lapsille ja nuorille.
Rowling kirjoitti ne ensisijaisesti itselleen!

DracoMalfoy kirjoitti:

On todella mielenkiintoista, ettei kansainvälinen
yhteisö mitenkään yrittänyt ikäänkuin ajoissa
estää Hitlerin toimia silloin kun ne olivat
ajankohtaisia. Mitä hyödyttää fanaattisuus ja
armottomuus noita ilmiöitä kohtaan 50 vuotta
jälkeenpäin?! Se vian usein estää meitä
tarttumasta niihin tässä ja nyt tapahtuviin,
usein piiloisiinkin epäkohtiin! Menneisyydessä ei
sinänsä ole hyvä elää.

Analyysisi oli hyvä minun mielestäni. Mutta
absoluuttinen hyvä ja absoluuttinen paha, se on
fanaattisuutta. Moraaliset phdinnat ovat aina
suhteellisia, relativismi kuuluu eettiseen
pohdintaan. Jolle sitä havaita, emme kykene
näkemään ilmiöitä laajemmin.

Yhteisistä sopimuksista on kysymys. Vikaa on
turha etsiä johtajista ja päättäjistä, jos
hyväksymme valintajärjestelmän ehtoineen. Me
lopultakin nostamme ihmiset esiin, milloin
mitenkin syvällisesti pohtimiemme valintojen
seurauksena.

Vapauteen liittyy aina vastuu. Sitäpaitsi,
kontrastit auttavat meitä aina selvittämään, mitä
itse haluamme valita, kulloinkin. Siinä on
taiteen, hyvän ja pahan, valon ja varjon, kauneus
ja esteettinen tyydytys.

Potterit eivät ole *vain* lapsille ja nuorille.
Rowling kirjoitti ne ensisijaisesti itselleen!

Anteeksi en nyt jaksanut lukea noita teidän
postejanne,joten vastaan tähän alkuperäiseen
kysymykseen nyt omalla pinnaalisella tavallani.

Mitä ajatuksia tämä herra Valedro,Riddle
alias.Voldemort minussa herättää?
Ensiksi tulee mieleen sääli ja kummallinen
kunnioitus ja toisaalta vihaa.
Sääliä koska jäi isänsä hylkäämäksi äitinsä
kuoltua,kamalaan orpokotiin(eikö tässä ole aika
paljon yhtäläisyyttä Harryn kanssa)ja eli
muutenkin melko kurjan lapsuuden.Ja myös sen
takia että hänellä ei tunnu enää olevan
minkäänlaisia tunteita vain halu valloittaa ja
tuhota.
Kunnioitusta koska selvisi lapsuudestaan ja
hänestä tuli huippu oppilas,nero joka piti
vallassaan ihmisiä vuosien ajan ja olisi pitänyt
kauemminkin jos kohtalo ei olisi tullut tielle ja
se kuinka hän hallitsee ihmisiä ja saa heidät
pelkäämään itseään.Meinasin sanoa
kunnioittamaan,mutta se on varmaankin väärä sana
useimpien kohdalla.Toisaalta tämä viimeinen on
myös syy sääliä häntä.
Vihaa tunnen ehkä juuri sen takia että hänellä ei
tunnu olevan tunteita ja hän on ns.rasisti.


Tunnenko tälläistä ihmistä?
En onneksi.

Lupin kirjoitti:

Anteeksi en nyt jaksanut lukea noita teidän
postejanne,joten vastaan tähän alkuperäiseen
kysymykseen nyt omalla pinnaalisella tavallani.

Mitä ajatuksia tämä herra Valedro,Riddle
alias.Voldemort minussa herättää?
Ensiksi tulee mieleen sääli ja kummallinen
kunnioitus ja toisaalta vihaa.
Sääliä koska jäi isänsä hylkäämäksi äitinsä
kuoltua,kamalaan orpokotiin(eikö tässä ole aika
paljon yhtäläisyyttä Harryn kanssa)ja eli
muutenkin melko kurjan lapsuuden.Ja myös sen
takia että hänellä ei tunnu enää olevan
minkäänlaisia tunteita vain halu valloittaa ja
tuhota.
Kunnioitusta koska selvisi lapsuudestaan ja
hänestä tuli huippu oppilas,nero joka piti
vallassaan ihmisiä vuosien ajan ja olisi pitänyt
kauemminkin jos kohtalo ei olisi tullut tielle ja
se kuinka hän hallitsee ihmisiä ja saa heidät
pelkäämään itseään.Meinasin sanoa
kunnioittamaan,mutta se on varmaankin väärä sana
useimpien kohdalla.Toisaalta tämä viimeinen on
myös syy sääliä häntä.
Vihaa tunnen ehkä juuri sen takia että hänellä ei
tunnu olevan tunteita ja hän on ns.rasisti.


Tunnenko tälläistä ihmistä?
En onneksi.

Lupin, ajatuksesi ovat kiinnostavia. Juuri se
pelolla hallitseminen tuntuu olevan Voldemortin
keino pysyä vallassa - hän aika kurjalla tavalla
alistaa kuolonsyöjiään, uhkailee ja pelottelee.

Täytyy sanoa, että pikkuvoldemorteja löytyy jopa
opettajista ja jopa yliopistotasolla on sellaisia
pelottelijoita: jos heitä ei kunnioita, sen saa
tuta nahoissaan (ja arvosanoissaan). Eräälä
tavoin sellainen älymystön ylivalta tai joskus
myös muuten korkeassa asemassa olevien ns.
loukkaamattomuus (sen uhalla, että suljetaan pois
toiminnasta yhteiskunnallisella tasolla).

Elitistejä joita tiedän on Matti Klinge tai Kari
Raivio, ihan tuosta lonkalta heitettynä (ovat
kovinkin tärkeitä yliopistomiehiä omasta
mielestään). Sellainen puhdasverisyys-ajattelu on
heille leimallista. Ja oikeastaan Jorma Ollila
(arvostaa oikeastaan vain matemaattis-
luonnontieteellistä lahjakkuutta ollen sokea
muulle korkeammalle sivistykselle).

Surullista mutta totta. Pelko vs. Rakkasu,
niinkuin joku tuolla aiemmin mainitsi, taisi olla
DracoMalfoy.

Kolme luudanvartta kirjoitti:

Lupin, ajatuksesi ovat kiinnostavia. Juuri se
pelolla hallitseminen tuntuu olevan Voldemortin
keino pysyä vallassa - hän aika kurjalla tavalla
alistaa kuolonsyöjiään, uhkailee ja pelottelee.

Täytyy sanoa, että pikkuvoldemorteja löytyy jopa
opettajista ja jopa yliopistotasolla on sellaisia
pelottelijoita: jos heitä ei kunnioita, sen saa
tuta nahoissaan (ja arvosanoissaan). Eräälä
tavoin sellainen älymystön ylivalta tai joskus
myös muuten korkeassa asemassa olevien ns.
loukkaamattomuus (sen uhalla, että suljetaan pois
toiminnasta yhteiskunnallisella tasolla).

Elitistejä joita tiedän on Matti Klinge tai Kari
Raivio, ihan tuosta lonkalta heitettynä (ovat
kovinkin tärkeitä yliopistomiehiä omasta
mielestään). Sellainen puhdasverisyys-ajattelu on
heille leimallista. Ja oikeastaan Jorma Ollila
(arvostaa oikeastaan vain matemaattis-
luonnontieteellistä lahjakkuutta ollen sokea
muulle korkeammalle sivistykselle).

Surullista mutta totta. Pelko vs. Rakkasu,
niinkuin joku tuolla aiemmin mainitsi, taisi olla
DracoMalfoy.

Harry Potterin maailma on niin erilainen ja
siisti ja loppuun (ehkä vahingossa)ajateltu...En
jaksa selittää paremmin, mutta on aivan äly
hienoa että Potter-kirjat on olemassa!