Minua vaivaa usein huolestuminen jostakin. Millöin aikuisista lapsista, milloin kumppanistani, milloin työpaikkani pysyvyydestä. Usein kalvaa joku. Syön hormoonilääkkeitä, en mitään muuta. Ahdistus alkaa kalvaa, kestän sitä jonkin aikaa, valvon, jahkailen ja sitten yhtenä iltana juon pullon viiniä. Seuraavana päivänä on raskas olo, päänsärkyä, mutta luulen että haen sitä oloa, on helpompi kestää fyysistä pahaa oloa kuin henkistä. Toki kumpikin on raskas. Yritän suggestoida itseäni että eläisin tässä hetkessä, enkä murehtisi, mutta minkän ajatustensa kululle voi. Asiani ovat kohtalaisen hyvin. Onko jollakin muulla vastaavaa? Miten jaksatte eteenpäin?
nainen 59 v
Lenkkeily vähän autt
176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet varmaan aika jännittynyt ja stressaantunut kun murehdit? Jos sinun on vaikea rentoutua ja saada unen päästä kiinni niin kannattaisi varmaankin harjoitella ihan fyysistä rentoutumista. Lenkkeily ja yleensäkin liikunta on yksi hyvä keino, siinä lihakset rentoutuu ja saa ehkä purettua stressiä. Alkoholia ei kannata ainakaan enempää lisätä ruokavalioon. Jos sinulla on läheinen ystävä, voisit hänelle kenties puhua murheistasi jolloin ne eivät enää vaivaisi niin kovasti mieltäsi ja saisit ehkä perspektiiviä siihen ettei ne niin suuria huolen aiheita loppuen lopuksi olleetkaan. Jos sinusta löytyy yhtään luovia piirteitä niin jonkin luovan harrastuksen aloittaminen voisi toimia, jolloin saisit murehtimisen unohdettua vaikkapa käsitöihin uppoutumalla tai maalaamalla tai vaikka kirjoittamalla. Tuo suggestointi tehoaa jos jaksat oikein paneutua asiaan ja etsit aiheesta lisää tietoa kirjastosta tai netistä (puhun ihan omasta kokemuksesta, minulla se on tehonnut). Tuo on hyvä juttu, että koitat elää tässä hetkessä, vaikka ei se tietenkään helppoa ole, mutta harjoittelulla siinäkin tulee mestariksi.