Ihan tavallinen maallistunut Luterilainen olen, ja häpeäkseni osallistunut
tälläkin palstalla käytäviin kansankäräjiin, jotka nyt menneet jo aivan
överiksi.
Tiennyt olen toki aina, ettei näillä palstoilla se paras osa yhteiskunnasta
asioita repostele, mutta itsekin siis täällä pyörin.
Kokoemusta elämästä ja järkeä ei paljon ole ja kaikkea on tullut
tehtyä.
Myöhemin voin kertoa ehkä omista kokemuksista, mutta ympärillä
nähtyä on että kyllä kaiken tasoista sopimatonta tapahtuu koko ajan.
Itse olen lapsesta saakka ollut, ylivilkas, yliseksuaaline ja herkkä
aistimaan ja huomaamaan ko asioita.
Ikäni olen vetänyt puoleeni sekä käytettyjä että käyttäjiä, ja kovasti
on vaatinut ja vaatii kokoajan työtä, etten ole antanut omille vieteilleni
liikaa valtaa, vaan tietoisesti koettanut suunnata tuota ylimääräistä
energiaa muualle.
Harva kait on näitä asioita näin liki, en tiedä..
Asun pienessä 540 asukkaan kylässä ja kyllä täälläkin kaikkea
tapahtunut vuosikymmenten aikana.
Koko elämän kirjo mahtuu pieneen kyläyhteisöön.
Naapurissa asui vaari joka muistini mukaan ei minulle pahenpaa
tehnyt, mutta nuorempi siskoni kahdesti vihjannut että hänelle
enemmän.
Sekä ala-asteella että rippikoulussa tärmäsin ihmisiin, joissa
aistin jotain rikkonaisuutta ja toinen myömenin kertoi itsensä
ja veljensä joutuneen isän käyttämiksi.
Kouluni rehtori otti minut ala-asteella silmätikuksi ja alkoi
satutella.
Viimeinen kevätlukukausi ennen yläastetta kauheu kun vei
omiin asuintiloihinsa ja satutti päivittäin ( löi ) ja sanoi että
teke sen kun rakastaa minua niin paljon.
Kerroottiin että on kunnan paras opettaja.
Kun koetin kertoa tai vihjata vanhemmille
( no se vähän vähensi )
Mutta yläasteella vaikka kerroin uhreilunopettajlle joka suoraselkainen
ja sitten menin jopa kertomaan Kunnanjohtajalle, kun taas lehdessä
sanottiin että on paras ope, niin ei kukaan uskonut tai puuttunut.
Itsellä kait hieman epärealistinen suhtautuminen kun nähnyt
ja törmännyt tälläiseen pienestä pitäen lähes kaikkialla.
( armeija ja yksi työpaikka poislukien )
mutta jos ihmiset uskaltaisivat puhua ja hakea apua, eikä vaan
kaikki olisi niin umpimielisiä ja kääntäisi katsettaan pois,
niin avun saaminen olisi helpompaa.
Ei se kait paljoa muuta yhteisykuntaa yleisempää voi olla missään
Esikois, tai vanhoillis, tai helluntailais tai missään porukassa,
kun itse tärmännyt kaikkialla.
Ihan ssma onko vanhemmat siirto Karjalaisia vai duunareita vai
yliopiston kanslereita , kaikkea olen kohdannut.
Ongelmallisuutta kait lisää eniten se ettei voi puhua eikä saa
keltään apua.
Itse ainakin koin että aikuiset ovat oikeassa enkä kasvaessani
tajunnut ettei niin olisi saanut toimia.
Ehkä jos joku uskonto opettaa vaikka hiljaisuutta tai nöyryyttä
tai jotain alistumista toisen valtaan
( aviomies, pappi, uskonvanhimmat)
niin se luo tahtomattaa sellaisen alustan että nämä ongelmat
helpommit sikisevät ja mahdotonta sitten kitkeä pois.
En tunne enkä tiedä mitään oikein uskonopeista, mutta tiedän
että nämä asioat kaikkialla luultua yleisempiä, ja ongelmia
saattaa tosi pahasti korostaa sellaiset asiat kuin ettö on
heikompi ja alemmassa asemassa.
Jos on joku rehtori, opettaja , pomo, esimies, pastori, vanhempi
niin ihan mahdoton on pois pyristellä.
Pitäisikö vaan alkaa opettaa lapsille oikeutta omaan koskemattomuutteen
tai jotain.
tälläkin palstalla käytäviin kansankäräjiin, jotka nyt menneet jo aivan
överiksi.
Tiennyt olen toki aina, ettei näillä palstoilla se paras osa yhteiskunnasta
asioita repostele, mutta itsekin siis täällä pyörin.
Kokoemusta elämästä ja järkeä ei paljon ole ja kaikkea on tullut
tehtyä.
Myöhemin voin kertoa ehkä omista kokemuksista, mutta ympärillä
nähtyä on että kyllä kaiken tasoista sopimatonta tapahtuu koko ajan.
Itse olen lapsesta saakka ollut, ylivilkas, yliseksuaaline ja herkkä
aistimaan ja huomaamaan ko asioita.
Ikäni olen vetänyt puoleeni sekä käytettyjä että käyttäjiä, ja kovasti
on vaatinut ja vaatii kokoajan työtä, etten ole antanut omille vieteilleni
liikaa valtaa, vaan tietoisesti koettanut suunnata tuota ylimääräistä
energiaa muualle.
Harva kait on näitä asioita näin liki, en tiedä..
Asun pienessä 540 asukkaan kylässä ja kyllä täälläkin kaikkea
tapahtunut vuosikymmenten aikana.
Koko elämän kirjo mahtuu pieneen kyläyhteisöön.
Naapurissa asui vaari joka muistini mukaan ei minulle pahenpaa
tehnyt, mutta nuorempi siskoni kahdesti vihjannut että hänelle
enemmän.
Sekä ala-asteella että rippikoulussa tärmäsin ihmisiin, joissa
aistin jotain rikkonaisuutta ja toinen myömenin kertoi itsensä
ja veljensä joutuneen isän käyttämiksi.
Kouluni rehtori otti minut ala-asteella silmätikuksi ja alkoi
satutella.
Viimeinen kevätlukukausi ennen yläastetta kauheu kun vei
omiin asuintiloihinsa ja satutti päivittäin ( löi ) ja sanoi että
teke sen kun rakastaa minua niin paljon.
Kerroottiin että on kunnan paras opettaja.
Kun koetin kertoa tai vihjata vanhemmille
( no se vähän vähensi )
Mutta yläasteella vaikka kerroin uhreilunopettajlle joka suoraselkainen
ja sitten menin jopa kertomaan Kunnanjohtajalle, kun taas lehdessä
sanottiin että on paras ope, niin ei kukaan uskonut tai puuttunut.
Itsellä kait hieman epärealistinen suhtautuminen kun nähnyt
ja törmännyt tälläiseen pienestä pitäen lähes kaikkialla.
( armeija ja yksi työpaikka poislukien )
mutta jos ihmiset uskaltaisivat puhua ja hakea apua, eikä vaan
kaikki olisi niin umpimielisiä ja kääntäisi katsettaan pois,
niin avun saaminen olisi helpompaa.
Ei se kait paljoa muuta yhteisykuntaa yleisempää voi olla missään
Esikois, tai vanhoillis, tai helluntailais tai missään porukassa,
kun itse tärmännyt kaikkialla.
Ihan ssma onko vanhemmat siirto Karjalaisia vai duunareita vai
yliopiston kanslereita , kaikkea olen kohdannut.
Ongelmallisuutta kait lisää eniten se ettei voi puhua eikä saa
keltään apua.
Itse ainakin koin että aikuiset ovat oikeassa enkä kasvaessani
tajunnut ettei niin olisi saanut toimia.
Ehkä jos joku uskonto opettaa vaikka hiljaisuutta tai nöyryyttä
tai jotain alistumista toisen valtaan
( aviomies, pappi, uskonvanhimmat)
niin se luo tahtomattaa sellaisen alustan että nämä ongelmat
helpommit sikisevät ja mahdotonta sitten kitkeä pois.
En tunne enkä tiedä mitään oikein uskonopeista, mutta tiedän
että nämä asioat kaikkialla luultua yleisempiä, ja ongelmia
saattaa tosi pahasti korostaa sellaiset asiat kuin ettö on
heikompi ja alemmassa asemassa.
Jos on joku rehtori, opettaja , pomo, esimies, pastori, vanhempi
niin ihan mahdoton on pois pyristellä.
Pitäisikö vaan alkaa opettaa lapsille oikeutta omaan koskemattomuutteen
tai jotain.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten niin pitäisi kyllä pitäisi mutta pitäisi ensin nämä hirviöt opettaa ja saada tajuamaan ettei nyt ihan Jumalan avulla ihan kaikkea saata tehdä.
Tuntuu oudolta ku itse asuu paikassa jossa katu ei ole koskaan tyhjä siis aina elämää niin ei ole lapsia tarvinnut vahtia yötäpäivää vaikka selväksi on tehty ettei kenenkään mukaan mennä ja niin poispäin.
Täällä tuhansien ihmisten joukossa on vaikka minkälaista pervoa varmasti mutta kun on ihmsiä vierellä jotka eivät salli ihan mitään tapahtua. Olen aina käsittänyt että maaseudulla pienissä kylissä asuu maailman onnellisemmat ihmiset mutta olen kauhulla saanut lukea että siellä ei ole lapselle pelastajaa edes omassa kodissa.
Voi kunka onneton onkaan se ken saa maalla vain asustaa lauloi Petri P....................
Hienoa että kerroit.Ole rohkeena vaan kannustusta tulee ihan ympäri maata. Annetaan myös apua jos on tarvis. Nimiä kehiin.
Anteeksi nyt kovasti veljet ja siskot, että vedän teidät mukanani lokaan.
Eihän tämä teksti oikeasti kuulu tälle palstalle ollenkaan, mutta kun
aiemmin olen osaltasi osallistunut tuomitsemisenne, niin ajattelin
että kykenisin vähän korjaamaan aiheuttamaani vahinkoa, kertomalla
ettei omakohtaiset kokemukseni liity mitenkään mihinkään uskontoon
Naapurin papan nimei ei voi mainita vaikka jo ammoin kuollut, kun
aikain yksi jonkinlaisista kasvattipojista vielä elossa.
Ihmettelin silloin ennen kouluikää kun minua kymmene vuotta
vanhempi poika laitettiin ulos kun menin sisään.
Vierailusita en muista muuta kun sen kuinka oudolta tuntui
kun tuo poika sai raivokohtausia ja satutti itseään ja potki
niin kovaa puita että kuulemma kynnet sälöytyivät ja varpaita
murtui ainakin kahdesti
( ei sitten pystynyt enää käyttämään kenkiä kun jalkaterät
muodottomat )
Olin jo kuuden kun aloin arastella papan kovakouraisuutta
kahden kesken, vaikka ulkona olikin hellä
Hassua kuinka asiat muutuvat, tuo koko kylän lasten
vihaama noita-akaksi kutsuttu puolisonsa, joka meitä
aina koetti ajaa tiehensä, koettikin oikeasti suojella
meitä lapsia mieheltään.
Nimiä voi mielestäni kertoa vasta kun kaikki asianomaiset ovat
kuolleet.
Se ei niin haittaa jos omani paljastuu, jos joku saa rohkeutta
hakea apua.
Rehtori joka nautti satuttamisestani yli kuuden vuoden ajan
oli nimeltään Lönnfors ja muutti Kesällä 1975 Siilinjärveltä
eikä tietääkseni ollut minkään uskontokunnan jäsen.
Itse olen aikanaan kun lapset minua vähän houkuttaneet, tehnyt
tietoisen valinnat että se ei ole suunta johon haluan kehittyä,
ja asia kohdaltani unohtunut.
Toki pidän lapsista ja nuorista, mutta näen heissä vain koko
yhteiskunnan tulevaisuuden ja suunnattoman paljon toivoa
kaikesta paremmasta.
Tiedänhän omasta kokemuksesta, että vaikka olisi kohdannut
millaisia raakuuksia hyvänsä, niin on mahdollista kehittyä
suht normaaliksi aikuiseksi ja yhteisön jäseneksi.
Olen tavannut paljon pahempiakin kokeneita, huostaan-
otettuja ja tiedän että heilläkin mahdollisuus parempaan,
sillä jos minulla ollut onni selviytyä, niin kyllä siihen pystyy
muutkin.
Tuonne alueellehan pitää laittaa kodinturvajoukkoja pelastemaan ja vahtimaan lapsia. Ja akka sterilisoitava ettei synny uusi raiskattavia. Ei ole toki paras osa suomea se kansa.