Tämä Tolkienin kirja Peter Jacksonin ohjauksella on aivan taatusti elokuvahistorian helmiä!Kaikki osat ovat uskollisia alkuperäistekstin hengelle,eikä näitä elokuvia minun mielestä voi arvostella yksittäisinä elokuvina.Mutta jos niin täytyy tehdä,niin Sormusten Ritarit ja Kuninkaan Paluu ovat niitä "Spesiaalitapauksia" elokuvien laajassa joukossa!Näin Kuninkaan Paluun ainoastaan omassa telkkarissa,mutta se vakuutti minut täysin,mitä tulee kerrontaan.Eihän se Kaksi Tornia mikään huono tekele ole,mutta kun nämä pitäisi mun mielestä nähdä ehjänä sarjana.Kuninkaan Paluussa minua ainakin kosketti hyvin syvältä Frodon ja SamWise Gamgeen erityinen suhde.Siis kyse on totaalisesta ystävyydestä jota mikään ei horjuta!Onko sellaista enää täällä?Tuskin.Lopuksi totean että en ole vielä itkenyt elokuvissa yhtä toivottomasti,kuin tämän trilogian kanssa.Tämä elokuva on minulle aika täydellinen mitä voi olla...Jatkoja kaikille.
Kuninkaan Paluu
m35v
121001
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Harvoinpa olen näin samaa mieltä jossain asiassa. Asiaa puhut. Totta jokaikinen sana :) Olen joka asiassa samaa mieltä. Outoa :) Kiitos.
Itkenyt en leffateatterissa, mutta eilen, kun katsoin sen vhs:ässältä,kun puolituiset erosivat Satamissa.
Minua kirja kosketti enemmän tuon loppukohtauksen suhteen. Harvoin olen minkään kirjan kohdalla liikuttunut melkein kyyneliin, vaikka olenkin raavas (no jaa) mies...
Paljon oli leffoista jäänyt pois (eniten tökki ehkä Saruman-juttujen reipas karsiminen ja Kahden Tornin haltiajousimiehet - deus ex machina?), mutta silti pidän Jacksonin ja kumppaneiden versioita erittäin onnistuneina. Epäilin aiemmin, ettei TSH:sta koskaan kyetä tekemään leffoja, mutta niinpä tuo Petterin pirulainen vaan meni tekemään :-) Ja vieläpä todella onnistuneet versiot! Hienoa!
Minusta koko kohtauksessa ei ollut mitään surullista. Piti itse asiassa naurua pidellä, jotenkin minusta tuo kohta oli "hupaisa". Kirjaa lukiessa itkin taas ihan kunnolla, en vain oikein lämmennyt oikein tuolle leffa-versiolle, enkä muuten yleensäkään itke leffoissa, niissä ei minusta vielä toistaiseksi ole ollut mitään niin mullistavaa, että kyynelkanavat olisi pitänyt avata.
Kiitän ja kumarran asiallisia tekstejä joita minun kirjoitukseni sai aikaan.Olen edelleen sitä mieltä tämän elokuvan suhteen,että se on yksi täydellisemmistä elokuvista koskaan!Ainahan saa haukkua näistä,mutta minulle tämä on edelleen se lähes täydellinen nautinto!Tämä Peter Jackson on aika nero.Se että joskus jopa miehet itkevät elokuvateattereissa,osoittaa miestenkin olevan ihmisiä!Vinkki naisille.Anyway,on ollut hienoa seurata Kuninkaan Paluun voittokulkua.Eikö olekin näin.....?
mä itkin kun siinä ku kahessa tornissa lopussa se Sam puhuu Frodolle siitä että miten maailma voisi selvitä niin paljosta pahasta... jne... mun mielestä se oli ihana kohta...
..itkin iinä kohtaa kun Piipin joutu lähtemään ja se lähti andalfin ja Hallavaarjan kans ja Gandalf sano: Näytä hänelle mitä on kiire! Se on ihku. ^^
Minäkin itkin, kun Merri ja Pippin joutuivat eroamaan. Samoin kävi myös silloin, kun Aragorn sanoi kruunajaisissaan hobiteille, ettei heidän tarvitse kumartaa kenellekään...hui, menee ihan kylmät väreet, kun vain ajattelenkin sitä!!
Harmaat Satamat- kohtaus taas oli pienoinen pettymys minulle, koska se oli kirjassa paljon tunnepitoisempi (siis tämä on vain minun mielipiteeni). Sormusten Herran viimeiset sivut jäivät melkein lukematta, sillä tunnekuohu oli melkeimpä suurin, mitä olen koskaan kokenut...Mistähän se johtuu, että fantasiakirja voi herättää niin voimakkaita tunteita?
en käynyt katsomassa mitään tsh-elokuvaa teatterissa vaan odotin aina että ne ilmestyisivät dvd:lle ja vhs:llä. ja kuninkaan paluu oli minulle yhtä ihana elokuva kuin ensimmäinen ja paljon ihanampikin. teki mieli itkeä monessa kohtaa mutta kun muutakin yleisöä niin en viitsinyt :D, mutta ei voi muuta sanoa kuin kiitokset näyttelijöille ja ohjaajalle ja muille tekijöille mahtavasta elokuvasta.
Mun mielestä ne elokuvat on todella hyviä, mutta ne ei ikinä voita kirjoja, sillä niistä on jätetty pois tosi paljon esim. Tom bombadil(vai mikä nyt olikaan) Ja kadun, että katsoin elokuvat, sillä nyt omat mielikuvat keski-maasta ja henkilöistä ovat suurimmalta osin muuttuneet.
Toivon, että hobitista saatikka silmarillionista ei tehdä elokuvaa koskaan!!!
Mutta kaikkein koskettavin kohtaushan oli ilman muuta Aragornin kruunajaiset. Kyllä siinä meinasi tippa tulla silmään...
Aragorn, joka oli koko miehuutensa ajan joutunut elämään karua elämää ja selibaatissa odottaen sitä oikeaa ja luvattua, sai vihdoin sen mitä halusi. Koko elämänsä hän oli joutunut todistamaan muille olevansa se mikä oli ja nyt se siis palkittiin.
Hänhän oli ainoastaan puolivuotta elämästään elänyt onnellista aikaa. Tarkoitan tuota pientä ajanjaksoa Lothlorienissa, jolloin hänen oma Tínuvielinsa rakastui lopullisesti häneen, lupautui Isildurin perijälle ja kolmas liitto Edainin ja Eldarin välillä selvisi.
Eärendilin suku oli taas yhtä, ja heissä jatkui siten Maiarin, Eldarin ja Edainin suvut.
Estel ja Undómiel saivat toisensa ja ihmisten aika alkoi ja kaikki paha poistui.
Ja sitten noissa kruunajaisissa itse Elrond toi tyttärensä ihmisten kuninkaalle ja luopui rakkaimmastaan. Niiisk... Happy End.
Elrondiakin toki odotti oma vaimokulta siellä Amanissa, joten ihan ilman naiskauneutta hänkään ei liene jäänyt. Olihan Elrond toki ollut Aragornia jonkin verran kauemmin selibaatissa, kutakuinkin kokonaista kolme tuhatta vuotta ;)
Mua kosketti kyllä varmasti se, kuinka hobitit joutuivat matkalle ilman omaa suostumustaan. Ja kaiken sen jälkeen he vielä erosivat toisistaan...:´)
Miksi Sarumanin muka piti jäädä pois?murr...