Olen 13 vuotiaan poika lapsen äiti ja meillä on pojan isän kanssa yhteishuoltajuus. -Miksi meille on saneteltu "yhteishuoltajuus" kun se ei toimi, eikä ole pojan koko ikänsä kanssa toiminut.
Aina kun tarvis isällisiä neuvoja pojalle, isä onkin kiireinen ja aina vaan , töissä, töissä ja töissä.
Mutta isä kuitenkin kerkee paljon nykyisen "naisensa" kanssa ihan mitä vaan, matkustella, ulkona syömässä tai kotona viinilasin seurassa!
-Miksi poikamme jää toiseksi isän puolesta, poika on kiltti, hyvä oppilas, koulussa on parhaimpia oppilaita ja siellä kouluss on nyt ilmennyt vaikeuksia...
Minä äitinä joudun yksin, ilman pojan isää selvittämään syyt ynnä muut..
Isä odottaa pojaltaan valkolakkia, kuten hänen aikaisemmatkin 2 lasta on saanut..niin miksi hän sellaista saavutusta odottaa ja ei kuitenkaan nuorimman asioihin osallistu..
MITÄ SE YHTEISHUOLTAJUUS OIKEIN ON?
Kuitenkin minimi 140 e. elatustuella tulen toimeen , se olkoon vaikka nimeltään isä.
Isä kuitenkin monen tonnin kuukausiihankkeilla ja helpolla pääsee!
Aina kun tarvis isällisiä neuvoja pojalle, isä onkin kiireinen ja aina vaan , töissä, töissä ja töissä.
Mutta isä kuitenkin kerkee paljon nykyisen "naisensa" kanssa ihan mitä vaan, matkustella, ulkona syömässä tai kotona viinilasin seurassa!
-Miksi poikamme jää toiseksi isän puolesta, poika on kiltti, hyvä oppilas, koulussa on parhaimpia oppilaita ja siellä kouluss on nyt ilmennyt vaikeuksia...
Minä äitinä joudun yksin, ilman pojan isää selvittämään syyt ynnä muut..
Isä odottaa pojaltaan valkolakkia, kuten hänen aikaisemmatkin 2 lasta on saanut..niin miksi hän sellaista saavutusta odottaa ja ei kuitenkaan nuorimman asioihin osallistu..
MITÄ SE YHTEISHUOLTAJUUS OIKEIN ON?
Kuitenkin minimi 140 e. elatustuella tulen toimeen , se olkoon vaikka nimeltään isä.
Isä kuitenkin monen tonnin kuukausiihankkeilla ja helpolla pääsee!
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ei se ole isästä kiinni, ei mies lastaan jätä vapaa ehtoisesti jos on ennenkin ollut lapsen kanssa, eikä ongelmia. Ne ongelmat aiheuttaa tämä uusi ihminen, joka varmasti painostaa miestä omalla tavallaan.
Yleensä kun mies jättää lapset huomiotta, on syynä se toinen nainen, ja tiedän mistä puhun, sillä meille kävi juuri niin. Loistava isä oli lasten kanssa loistava myöe eron jälkeen, mutta kun löytyi yksinäisyyden poistaja, niin jo jäivät heti lapset, ja ne jäi kuin seinään. Muäs miehen suhtautuminen muuttui heti, puhelin oli kiinni, tai hän vastasi hyvin äkäisesti myös lapsille. Minun kanssa ei kommunikointi onnistunut enää mitenkään, hyvä ettei haukkunu aina pystyyn puhelimisessa ihan syyttä.
Toivottavasti teillä ei ole niin, mutta meillä ja monella muulla mies valitsee sen vapaan naisen ennekuin omat lapset. Myös mies muuttuu erittäin ilkeäksi ja kylmäksi entistä perhettään kohtaan.
Niin tai näin, syy on aina naisessa. Joko entisessä tai uudessa.
Olisikohan parempi jos koko miessukupuoli julistettaisiin holhouksen alaisiksi, joko vaimojensa tai äitiensä holhoukseen, kun eivät näemmä ole kykeneviä minkäänlaiseen oma-aloitteiseen aivotoimintaan. Aina vaan pahat naiset tulee ja vie miesparkaa kuin litran mittaa. Hohhoijaa jopa.
Oliko isä läsnäoleva ja lapsen kanssa aikaa viettävä isä ennen eroa? Jos jo aikaisemmin isälle on ollut muut asiat tärkeämpiä kuin lapsi niin eihän tilanne muutu eron jälkeen muuksi vaikka yhteishuoltajuus olisi. Sehän on vain sana paperilla mutta ei sen enempää. Ketään ei voi pakottaa viettämään aikaa lapsen kanssa, osallistumalla kasvatukseen ym.
Minun ex ei ole ollut koskaan lasten kanssa aikaa viettävä isä ja ne hetket oli tosi vähäisiä joita hän lasten kanssa vietti. Nyt, vaikka hän tapaa lapsia hyvin harvoin, niin hän viettää varmaan kuitenkin enemmän aikaa lasten kanssa kuin silloin kun olimme vielä ns. ydinperhe. Kieltämättä kaipaisin apua ja varsinkin henkistä tukea kun murrosiän myrskyjä eletään mutta aina on parempaa tekemistä. En jaksa enää edes ottaa häneen mitään yhteyttä. Wilmasta näkee mitä koulussa tapahtuu jos viitsii sitä käydä säännöllisesti lukemassa.
No ainai leväperäinen ote on ollut poikaansa ja tuskimpa liiottelen , sanomalla ettei ollut edellisiinkään lapsiin suurempaa yhteyttä, kun olivat pieniä.
Tähän munn 13 vuotiaaseen nähden, ei kyllä isä kovin koskaan ole ollut tekemisissä..Ei koskaan edes vaippaa vaihtanut :(
Tosin nykyisin olen monasta tahosta kuullut, ett isä on ollutkin lähinnä " naistenmies" sehän kertookin monta asiaa..mutt sainn aikanaan hänestä herrasmiehen ja hyvän iskän maineen, olihan hänellä kaks edellisestä VALKOLAKKISIA.
Toivoo isä ainakin että nyt meidän 13 vuotiaasta tulisi myös sellainen "valkolakkinen".
Mutt turhaa toivoa kai elättelee isä, sillä jos ei aikaa jaksa ja halua viettää pojan kanssa.Tarvii poika myös isäänsä, se isä kuitenkin on tärkeä, niin olen pojasta ymmärtän yt..
Poika on lahjakas ja hyvä käytöksinen, mutt mitenhän se nyt näin meni ? yksin hänet olen kasvattanut, onhan se toki murrosikäkin, mutt olen onneton pojan puolesta ja omakin elämä on vähän niinkuin vaakalaudalla.
Yksin en kyllä nyt keksi keinoja ....:(
Mitä ihmettä sä odotat? Jotain hemmetin ihmettä, että lapsen ollessa 13v. sen isä yks'kaks' yllättäen kiinnostuu siitä?
Ihmeellistä itkuvirttä veisaat. Toisaalla puhut kuinka poika kaipaa isäänsä mutta enemmän sä kuitenkin valitat omaa kohtaloasi.
Mitä ihmettä sä pohdit mitä isä lapsestaan odottaa, kun sun pitäisi pohtia miten sun lapsen kouluongelmat selviää. Sä olet puheittesi mukaan ollut jo pitkään yh, enkä voi millään ymmärtää, miksi sä nyt vasta hoksaat ettei sun lapsen isä välitä teistä kahdesta tai edes lapsestaan pätkän vertaa.
Koulussa on koulupsykologi, koulukuraattori, luokanvalvoja, rehtori, terveydenhoitaja ja sosiaalitoimessa perheneuvola ja terveyskeskuksessa psykologit. Pyydä apua heiltä ja unohda "naistenmies"-exäsi.
Pitäiskö sua sääliä, että olisit tyytyväinen?
Jos sulla on oma elämä vaakalaudalla, ota yhteys lapsen isään ja kerro tilanne että hän osaa varautua lähi-isän rooliin.
Mitä se yhteishuoltajuus oikein on?
Se on sanahelinää, paperi, jolla ei ole käytännössä lapsen kannalta katsottuna mitään hyötyä tai arvoa.
Ole "mies" ja hoida pojan kouluasiat kuntoon. Tue lasta ja unohda exäsi. Älä kasaa lapsen harteille mielikuvia isästä. Sanomatta, rutisematta, itsestäänselvyytenä hoidat lapsen asiat järjestykseen ilman toista vanhempaa ja olet tyytyväinen että osaat ne hoitaa. Älä ajattele exääsi, olet yksinhuoltaja lapsesi asioissa, ymmärrä se. Yhteishuoltajuuspaperi on byrokraatin kehittämä turha läppyrä, jolla etä voi halutessaan brassailla.
Mitä sinä KUVITTELIT yhteishuoltajuuden tarkoittavan?
...joka tapauksessa kuvittelit liikoja, joten nyt on aika otta vastuu lapsen asioista viimeinkin!
Eikä lapselta "odoteta" valkolakkia. Lapsi opiskelee vaikka taivaanrannanmaalariksi amiksessa tai balettitanssijaksi jos hän niin haluaa ja te vanhemmat voitte mennä lukemaan viisi valkolakkia jos se on teille niin tärkeä lätsä.
Sinä olet lapsesi tuki ja turva, käyttäydy sen mukaan.
ps. Olet mustasukkainen exäsi nykyiselle naiselle, koitas päästä siitä eroon.
Jep. Nyt kehotetaan ap:ta olemaan "mies" ja ottamaan vastuun. (Pilkkua viilatakseni, se taisi olla ihan vain se isukki joka sitä valkolakkia muuten odotteli)
Sillä isältä sitä ei voi vaatia. Joku tässä taisikin jo kirjoittaa että on se jumalauta kumma, miten kaikki syy on aina äideissä ja isiltä ei voi odottaa yhtään mitään. Kannatan sitä miesten holhouksen alaisiksi julistamista.
No heh, minäkö mustasukkainen?
Kattia kanssas, olen jo kutenkin sitä vanhempaa ikäluokkaa, jolla ei ole tarvesta
mustasukkaisuuteen. Olen sellainen, joka viihtyy ihan mukavasti yksin ja poikani kanssa.
Olen ollut pojalle isää ja äitiä koko hänen elämänsä ajan.
Poika itse tosin haluaisi isällään enemmän olla, mutta kun se ei vaan onnistu
isän luota.
En pojalle mustamaalaa isää, enkä hänen naisystävää. Olen siin asiassa demokraattinen ja olen mielestäni näyttänyt sen pojalle olemalla esimerkiksi
hyvin kohtelias, tosi ystävä isälle ja hänen naisilleen.
poika on heidän kanssaan saanut kerran vuodessa käväistä jossakin esim. lähi kaupunkissa syömässä tai nahtävyyksiä katsomassa ja poika on ilomielin heidän mukanansa mennyt ja varmaan reissaisi enemmänkin, mikäli saisi...
Et ei todella osaa meikäläinen noita sun mustasukkaisuus juttuja käsittää pätkääkään...on vaan iloinen saadessa olla terve ja ylpeä olen pojastani, oli mikä oli kuitenkin koulujuttuissa. Poikani on todella ihana, kiltti, ja tosi sievän näköinen. Ei puhu pahaa kenestäkään.
"Ole mies ja ota vastuu" jotenkin sopi sarkamiksi tähän aloitukseen, junou ;)
Alkuperäinen kertoi että isukki, joka ei tapaa lastaan kuin apaut kerran vuodessa, haluaa lapsestaan ylioppilaan. Hei haloo, mitä merkitystä sillä on, mitä sellainen iskä tahtoo; eihän sellainen isä edes tunne lastaan. Aloittaja voi tyystin unohtaa isin haaveilut ja keskittyä lapseensa.
Väkisin ei ketään pakoteta vastuunkantajaksi, ja aloittajan 13 vuoden yksinhuoltajuuden ja lapsen etävanhemman välinpitämättömyyden pitäisi jo jotain kertoa aloittajalle itselleenkin. Siitä syystä käskytin häntä ryhdistäytymään! Lapsen takia, en minkään muun syyn takia.
En ole kirjoittanut missään kohtaa, että äiti/lähi/aloittaja olisi syyllinen mihinkään. Tai no... hiukan myöhässä hän on, jos ei ole aikaisemmin vaatimalla vaatinut lapsen parhaaksi isää ottamaan vastuuta lapsesta ja toteuttamaan lapsen oikeutta tavata isäänsä. 13 vuoden jälkeen on hiukan turha enää olla myöhäisaktiivinen ja silloinkin vain siitä syystä että idylli räjähtää silmille ja vaikeuksia on vaikka muille jakaa.
Miksi aloittaja teki lapsen miehen kanssa, joka ei välitä ensimmäisen suhteensa lapsistakaan? Tuliko isän keskenkasvuisuus ja itsekkyys esille vasta nyt?
Mitä merkitystä sun pojalle on sillä, onko hänen isänsä naistenmies vai ei, tai viettääkö exäsi viinilasillisen kera iltaa ystäviensä kanssa? Mistä sä tiedät, mitä sun lapsen isä - jota poika tapaa kerran vuodessa, tekee 364 päivänä vuodessa, eikä sen pitäisi edes kiinnostaa sinua.
Ehkä sun ongelmasi on just se, että olet halunnut olla pojallesi isänä ja äitinä, etkä ole aikaisemmin vaatinut isää olemaan lapsen kanssa, ja nyt taitaa olla hiukan kuule myöhäistä. Juuri sun pojan tilanteen välttääkseen kaikkien lähien pitäisi tajuta vaatia nimenomaan alusta alkaen etävanhempaa osallistumaan lapsen elämään, koska matkan varrella olisi aika kiva kun lapsella olisi toinenkin aikuinen jakamassa suruja ........ja iloja.
Murrosikäisestä pojasta ei sanota "sievännäköinen" eikä sillä sievyydellä tai muillakaan jutuilla ole mitään merkitystä, jos susta äitinä ja ainoana vanhempana ei ole aikuista auttamaan lasta hänen ongelmatilanteessaan.
Kirjoitin jo toiseen viestiini, mistä saat apua pojalle, ja itsellesi. Enempää en osaa auttaa.
Sä vedät herneet nenään kirjoituksistani, koska tiedät että olen oikeassa.
pe. Ikä ei poista ihmisen tarvetta elää kontaktissa toisen aikuisen kanssa. Päinvastoin, aikuissuhde vähentää riippuvuuttasi lapsesta ja antaa lapselle tilaa aikuistua ja itsenäistyä.
"etkä ole aikaisemmin vaatinut isää olemaan lapsen kanssa, ja nyt taitaa olla hiukan kuule myöhäistä. Juuri sun pojan tilanteen välttääkseen kaikkien lähien pitäisi tajuta vaatia nimenomaan alusta alkaen etävanhempaa osallistumaan "
Että ihan pitäis vaatia? Se on kuule yks lysti mitä siinä lähi vaatii, jos etävanhempaa ei vaan kiinnosta. Vaikka miten vaatimalla vaatisi. Katsos kun toista ei voi pakottaa. Että turha se on syyttävää sormea sen lähin suuntaan osoitella.
"Mitä merkitystä sun pojalle on sillä, onko hänen isänsä naistenmies vai ei, tai viettääkö exäsi viinilasillisen kera iltaa ystäviensä kanssa? Mistä sä tiedät, mitä sun lapsen isä - jota poika tapaa kerran vuodessa, tekee 364 päivänä vuodessa, eikä sen pitäisi edes kiinnostaa sinua."
Ehkä sitä poikaa vituttaa joskus aikanaan että isukilla oli aikaa viini-illoille mutta ei hänelle. Että isukki tykkäsi ennemmin viettää aikaa naisten kanssa kuin hänen. Että äidin piti olla sekä isä että äiti, kun isällä oli muita menoja.
Minkähän takia sä haet syitä tuosta äidistä kokoajan? "Ehkä sun ongelmasi on just se, että olet halunnut olla pojallesi isänä ja äitinä, " Onko hän halunnut? Ihan haluamalla halunnut? Vai olisiko se ollut pakko tilanteen huomioonottaen?
"Se on kuule yks lysti mitä siinä lähi vaatii, jos etävanhempaa ei kiinnosta."
Totta, mutta ei voi sanoa juuta ei jaata, jos ei ole yrittänytkään, ja jos on, niin eikö isän haluttomuus ole jo nähtävissä 13 vuoden yrittämisen jälkeen.
"Ehkä sitä poikaa vituttaa joskus aikanaan että isukilla oli aikaa viini-illoille mutta ei hänelle."
Mistä se poika ne iskän viini-illat tietää, ellei äiti niitä kerro (ja mistä äiti ne viini-illat tietää, kysymmä vaan).
Aloittaja valittaa ja perustelee marinaansa isän tekemisillä, joista hänellä ei ole tietoa, vaan vain mustasukkaisia olettamia. Aloittajalla on mahdollisuus saada apua viranomaisilta, ja yhteishuollon takia myös isään ollaan yhteydessä, ja jos pojalla on senlaatuisia ongelmia että katsotaan ettei äiti pärjää niiden kanssa, isä on seuraava henkilö, jolle ongelmat sälytetään ennen huostaanottoa.
Ihmettelen naisia, jotka tekevät lapsia miehen kanssa, jolla on jo edellisestä suhteesta lapsia, joita eivät tapaa. Eikö se ole 99% näyttö miehen haluttomuudesta olla isä?
Vitutus isän käytöksestä on oikeutettua, mutta mitä valittaminen enää 13 vuoden jälkeen auttaa yhtään ketään?
Yhteishuoltajuus on ihan sama käsite kuin yksinhuoltajuus. Mikään ei muutu muuta kuin paperilla vaan on kauniita sanoja.
Kun isän ei tarvi pitää sopimuksesta kiinni, niin hän ilman muuta jättää kaiken vastuun äidille.
Äidin on pakko pitää, ja se on erittäin väärin että toinen kärsii.
Mutta lasten avulla jaksaa, kun isä niin paljon menttää.
Miten sen pitäisi sitten toimia? Yhteishuoltajuushan tarkoittaa että molemmat vanhemmat ovat lapsen huoltajia, ei sen enempää tai vähempää. Huoltajuus tukee lapsen ja etävanhemman suhdetta mutta on sitten kiinni paljon muistakin asioista.
Niinhän sen pitäisi, mutta kun ei ole.
Harva isä se ottaa lapsen viikolla luokseen kun samallakäy töissä. Äidit tekevät niin.
Isät ottaa lapsen silloin kun on vapaapäivä tai lomaa.
Yhteishuoltajuus tarkoittaa myös sitä, että miehet ottavat puolet vastuusta, mutta kyllä ne äidit ovat yksin sen lapsenkanssa suuren osan.
Pitäis toimia, kuten ylleensä.
Kahden viikon, (edes kerran kuussa/yks päivä) välein lapsi saisi nauttia isän kanssa olemisesta ainakin tässä tapauksessa, kun lapsi haluaisi isän kanssa olla.
Tässä on enempää se että lapsi on äitillä lähes 100 %sesti.
Isä kerran vuodes vaan yhden päivän.
Isä kuitenkin on ihminen, olevinaan asiallinen, mutt ei tosin ota lapsen huomiota tarpeen.
Lastahan minun käy sääliksi, mutt jos se näin on niin minkäs voit.
Isä hahmoja nyt kun ei sitt pojalle ole, eikä minun puolesta tule olemaankaan,joten olisin ollut iloinen että isä, se oma isä olisi miehinen esimerkki.
Isä vaan kun on niin kiireinen, se on ainut syy..ehkäpä isä sitten eläkepäivinä
voi olla pojan kanssa, kun kiireet on ohi, sittenhän se voi olla jo myöhäistä, kun pojalle tulee ikää ja tyttöystävän, oman perheen...
Lapsen isä on ja vaan se ainoa biologinen, sillä siisti.
Ei ollut juttusi pointti, tiedän, mutta kun pisti silmään ja ärsyttää, niin tiedoksi että minimi elari on 0e, ei 140e... En tajua tätä joidenkin naisten kuvitelmaa, että olisi minimi elari, kun on yhteishuoltajuus. Yksinhuoltajuudessa on ihan eri juttu.
Olen itsekin lähivanhempi ja saan elaria 30 e kuukaudessa. Riittää, koska onhan lapsi lähes puolet kuusta isällään. Mulle jää lapsilisät! Niillä saan maksettua vakuutukset ja puhelimen.
Onko vanhemmilla yhteis- vai yksinhuoltajuus ei vaikuta lapsen elatuksen määrään. Elatusapusumman määrä lasketaan molemmissa tapauksissa saman kaavan mukaan. Vasta vuoroasuminen, kuten teillä on, muuttaa laskutapaa.
Niinsanottu "minimielari" on käytännössä sama kuin Kelan maksama elatustuki, koska sen saman summan lähivanhempi saa paria poikkeustapausta lukuunottamatta aina, etähuoltajan tuloista riippumatta. Vain lähihuoltajan todella suuret ansiotulot tai vanhempien keskinäinen sopimus voivat pudottaa elatusavun alle sen. Eli kun lähdetään pilkkuja nusasemaan niin kyllä se ns. minimielari on sen 142,86 euroa.
Enkä tajua sinun kuvitelmaa että huoltajuusmuodolla olisi mitään tekemistä elatusmaksujen kanssa,kun ei ole. Sillä taas on merkitystä elareihin,miten tapaamiset on sovittu,eli onko lapsi toisella vanhemmallaan yhtä paljon kuin lähivanhempansa luona kuten teillä.
Minimielari ei ehkä ole oikea sana mutta lapsella on oikeus vähintään tuohon reiluun 140 euroon,tuli se sitten isän pussista tai äidin tai Kelan.
ap:lle voisin vinkkinä antaa että ehkä sinun kannattaisi pyytää jotain sukulaismiestä tai hyvää tuttuasi olemaan pojalle miesmallina joka veisi joskus jonnekin esim uimaan.
Jos exä on ollut välinpitämätön alusta asti niin ei se paremmaksi siitä muutu. Siksi kannattaa lapsen elämä rakentaa oman maun mukaan ja tuon ikäinen poika tarvitsee jonkinlaista miesmallia. Mutta olisi hyvä jos se malli olisi joku muu kuin laiminlyövä exäsi koska se ei anna suoraselkäistä mallia.
Nyt on murrosiän kynnys ja vaikeaa on varmasti parisen vuotta. Kyllä se helpottuu kun vain yrität jaksaa ja keksit teille jotain nykyaikaisempaa puuhaa, sellaista "hyvä muija/kundi -juttuja" eli ei mitään mammanpoika lässyjä.
on mammanpoika-lässy. Hänen mielestään poika on sievä. Voisi olla pojan paras siirtyä isän huollettavaksi kokonaan. Ai niin, mutta äitihän on ollut isänä ja äitinä 13 vuotta! Ei isällä enää ole mitään mahdollisuuksia lähiksi, vaikka lapsen kehitykselle se olisi todennäköisesti paras vaihtoehto.
Sepä se "lapsen paras" vastaan äidin paras? Kumpi voitti?
Anteeksi, jos vaikutan hyökkäävältä, mutta on selvääkin selvempää, mikä aloittajan perheessä on ongelma ja se ongelma olisi ehkä korjattavissa jos ajateltaisiin enemmän lasta. Mutta idealismi eläköön mielikuvissa.
- eräs lähiäiti
Kyllä se voi toimia ja sen sopimuksen olemassaolo on hyvä juttu. Sehän on totaalisen vapaamuotoinen paperi eli sen taika on vanhempian diplomatia- ja kompromissikyvyissä.
Sitten kun toinen alkaa heitellä kapuloita rattaisiin eikä järkipuhe tepsi niin minä ainakin hakisin sitä yksinhuoltajuutta...
yksinhuoltajuutta saa ellei isä siihen suostu. Isä tapaa lasta säännöllisesti kerran vuodessa eikä aiheuta mitään hankaluuksia.
Aloittajan on syytä miettiä isän roolia lapsen elämässä, jos aloittaja sattuisi vaikka potkaisemaan tyhjää kesken leikin. Jo sillä perusteella on turha haaveilla turhasta yksinhuoltajuudesta.
Kiitti kaikille,
huoli olikin suurempi, kuin pelkkä kouluongelma!
Että näin, muutamasta viestistä tuli paha olo, mulla olo pahempi nyt ja lapseni saanut kärsiä..vaiva, jota ei edes aina huomaa,,
Totuus sattuu ja erityisesti silloin kun se estelyistä huolimatta tunkee tajuntaan.
Älä välitä ärsyttäjistä, niillä on tarve aina kääntä asiat kirjoittajaa vastaan :)
Soita lapsen isälle joka toinen päivä ja vaadi puhumaan pojan kanssa. Tai sano pojalle, että soittaa itse säännöllisesti ja ehdottaa tapaamista. Tai kyselee edes kuulumisia. Jos tuo ei siihen hölmöön mieheen tepsi niin viestihän on selvä.
Sinuna soittaisin sitten exällesi ja julistaisin, että koska häntä ei yhtään kiinnosta välittää pojastaan, ottaa vastuutaan ja jakaa aikaansa lapsensa kanssa, niin sinä haet yksinhuoltajuutta. Hän ei päätösvaltaa poikansa elämässä tarvitse, koska ei edes välitä.
mahdollisuus sanoa lapsen isälle, että nyt on se tilanne, että pojan on parasta muuttaa isälleen - jos hän ajattelisi lapsen parasta eikä itseään.
Tuskinpa isä kieltäytyisi, koska hän tietää millaista on olla 13-vuotias poika.
Mies on isä siihen asti, kunnes löytää sen laastarin, sitten kanikki menee päin mäntyä.
Niillä on niin huono vaikuts mieheen laastareilla, että painostetaan miestä jättämään omat lapset ja exä, vaikka uusio tietää miten tärkeitä he ovat miehelle.
Siinä on valtaisa pelko, kun mies on väleissä exän ja lasten kanssa.
Meillä kaikki oli hyvin siihen asti kunnes tuli tekstari, että nyt en tule kun aloin seurustelemaan, ja meillä tämä nainen tuli väliin ja painosti miestä jättämään meidät.
Nyt ei olem ies lapsiaan nähnyt moneen vuoteen, emmekä me ole menneet edes isän luonakäymään. Naista meille ei tuoda eikä lapset saa häntä katsoa eikä olla missään tekemisissä. Sen mies on meille velkaa että ptiää nyt ne naiset poissa meidän läheltä ja piilossa.
Emme tarvi naisia mihinkään emmekä halua enempää ongelmia joita ne naikkoset tuovat.
olet tämän palstan huonoin äiti. Sä olet erottanut lapset ja isän toisistaan. Mies kyllästyi sinuun, ei lapsiin, mutta sä päätit kostaa lasten kautta exällesi sen ettei se enää rakastanut sinua. Sä olet totisesti huonoin, ja selkein esimerkki, miten kostonhimoinen nainen voi pahimmillaan olla ja käyttää lapsiaan kostonvälineenä.
Sinulle ilkimys, paraskin tuomitsija, miten voit tuollaisia sanoa, et edes tunne minua...
Tunkiommainen juttu sinulta. Erottanut en ole lastani isältä, emmekä koskaan asuneet edes yhdessä. Lasta en käyttäisi koston välineenä, enkä mitään muutakaan. Suksi suolle juttuines...