Sinisen taivaan alla, auringon kultaisten säteiden alla kohosi vihreä Kyykkyvuori uljaana. Kuukkeli hyppelehti oksalta oksalle ja katseli kummissaan joukkoa, joka lähestyi Huuhaa-järven suunnasta Kyykkyvuorea. Kuukkeli lensi lähemmäksi ja oli iloinen Havukka-aholle, joka oli saanut Kyykkyvuoren kasvamaan entistä vihreämmäksi. Korkean puun oksalta Kuukkeli kuuli iloista laulantaa: ”Ain palstaa vartioi, lalalallanlallanlaa, ain palstaa vartioi, lalalallanlallanlaa, öisin sekä päivin, palstaaa vartiiioiii!”
Iloinen joukko matkasi Kyykkyvuoren polkua ylöspäin. Kuukkeli seurasi uteliaana joukkoa lentäen puusta puuhun. Kaikilla oli reput selässään ja yhdellä lisäksi iso saavi. ”Ain palstaa vartioi, lalalallanlallanlaa, ain palstaa vartioi, lalalallanlallanlaa!”, raikui laulu ja joukko suuntasi kohti Kyykkyvuoren tiheää metsää. Kuukkeli oli ihmeissään, nyökytteli ja keikisteli oksallaan ja pyrähti lentoon.
Pian joukko saapui Havukka-ahon metsäksi nimetylle alueelle, jossa kasvoi suuria havupuita. Innokkaana he heittivät reput selästään ja alkoivat Hakkuuaukean Työkaluvajasta otetuilla välineillä raivaamaan suuren kiven ympärille kasattuja havunoksia. Kivi oli Graniittia, jonka Stoneman oli jättänyt aikoinaan juuri tätä palstaa varten paikalleen. Hän oli kaivertanut kiven ontoksi, tarkoituksella. Vihdoin joukko oli saanut Graniitin esiin ja seuraavaksi he alkoivat asettelemaan kummallisen näköisiä saaveja ja letkuja paikoilleen. Eräs heistä sytytti nuotion ja muutama rakensi paksuista puista penkkejä rykelmän ympärille. ”Ain palstaa vartioi, lalalallanlallanlaa!”, laulu raikui ja jokaisen posket hehkuivat punaisina pallukoina.
Joukon aavistamatta metsän ylälaidalta lähestyi hahmo. Yht’äkkiä alkoi kuulumaan ”rips, räps, kirks, urrghh”! Joukko säpsähtää ja kuuntelee moista meteliä. Suuri tumma hahmo lähestyy, kaikki pidättävät hengitystään. Mikä ihme siellä on, mitä nyt, joukko supattelee. Läheisestä PuskaJussista kuuluu karmea huuto, Apuvvaa! ja Risto Reipas pinkaisee karkuun minkä jaloistaan ehtii. Joukko säikähtää ja jähmettyy paikalleen. Kuuluu murinaa, hentoa sellaista ja eräs joukosta lausahtaa, KysynvaaN, mikä ihme se on? Tumma hahmo on aivan lähellä, joukko huokaa, Nallukkahan se siellä, ei vaaraa. Nallukka tallustelee muista välittämättä joukon ohi ja päästää oikein hempeän Golgate-hymyn.
Huh, huokaavat kaikki ja laulu raikaa: ”Ain palstaa vartioi, lalalallanlallanlaa, öisin sekä päivin, palstaaa vartiiioiiii!!!” Joukko jatkaa puuhiaan, nuotio palaa ja vettä keitetään. Pian alkaa kuulumaan rykelmän toisesta päästä ”tip, tip, tip, tip”. Joukko ryntää katsomaan, hievahtamatta he kuuntelevat kauniistii soljuvaa ääntä. Tunnelma on sanoinkuvaamaton. Joukko alkaa tanssimaan iloisesti ja laulu raikaa entistä kovemmin: ”Ain palstaa vartioimme, lalalallanlallanlaa, tää yksin meidän on, lalalallanlallanlaa, ain tätäää vartioiiimmeee!”
Joukko ryntäsi repuilleen ja pian kaikilla oli kuksat kädessään. Rykelmän päässä saavi alkoi täyttymään ja kuksat kävivät tiheään tahtiin sen uumenissa. Joukko oli hilpeällä tuulella. Jokaisen posket hehkuivat entistä enemmän punaisina pallukoina.
Eräs joukosta oli siirtynyt hiukan syrjempään ja huomasi kolme hahmoa, jotka lähestyivät rivakkaan tahtiin. Hän tunnisti hahmot seriffeiksi, Kimmo ja Varjoissa, lisäksi heillä oli mukanaan Juristi. Nopein askelin hän kipaisi varoittamaan toisia, meitä PirtuaaliVainotaan, kuksat piiloon ja äkkiä! Jokainen piilotti kuksansa havunoksan alle, asettivat Graniitin rykelmän päälle ja istuivat nuotion ääreen.
Kimmo, Varjoissa ja Juristi kysyivät mitä täällä tapahtuu, meneekö kaikki Etiketin mukaan vai ei? Joukko vastaa, kaikki menee Etiketin mukaan, toisiaan varoen vilkuillen. Juristi huudahtaa, Neiti-Aika, kello 15.12, kirjataan tapahtuma ChatEtiketin mukaisesti tapahtuvaksi! Seriffit Kimmo ja Varjoissa katsovat Juristia ihmeissään, mitähän se nyt tarkoittaa? Juristin sanat kuultuaan, joukko kaivaa kuksat esille sekä muutaman ylimääräisen. Kuksat täytetään, joukko tarjoaa Kimmolle, Varjoissalle ja Juristille omat maistiaiset. Huhhuh, Kimmo huutaa, tämä on ainakin 60 %:sen hyvää, Varjoissa ja Juristi nyökkäävät hymyillen. Pian koko joukko laulaa ” Ain Pirtuaalipalstaa vartioimme, lalalallanlallanlaa, ain palstaa vartioimme, lalalallanlallanlaa, öisin sekä päivin, palstaaa vartiiioimmeee!”
Näin oli joukko, Wirnix, ZeireeNi, NurinperiN, Jermu ja monet muut Hakkuuaukealla saaneet itselleen PirtuaaliVainosta vapaan palstan Kyykkyvuoren Havukka-ahon metsäpalstalle.
Toisaalla…MillaN oli saanut vihdoinkin ChatMaan ExLibraryn Kirjainhoitajalta kaukotilatut MennäänLaiffiinTeokset. Hän sulki ChatMaa-lehden toimiston oven, vannoi pysyvänsä poissa toimistosta koko kesän, lukevansa vain sähköpostia, ulkoista ja sisäistä, katseli hetken aikaa ruutua, lähti kävelemään taakseen katsomatta…potkaisten eteen tulleen punaisen pallukan katuojaan. :)
Iloinen joukko matkasi Kyykkyvuoren polkua ylöspäin. Kuukkeli seurasi uteliaana joukkoa lentäen puusta puuhun. Kaikilla oli reput selässään ja yhdellä lisäksi iso saavi. ”Ain palstaa vartioi, lalalallanlallanlaa, ain palstaa vartioi, lalalallanlallanlaa!”, raikui laulu ja joukko suuntasi kohti Kyykkyvuoren tiheää metsää. Kuukkeli oli ihmeissään, nyökytteli ja keikisteli oksallaan ja pyrähti lentoon.
Pian joukko saapui Havukka-ahon metsäksi nimetylle alueelle, jossa kasvoi suuria havupuita. Innokkaana he heittivät reput selästään ja alkoivat Hakkuuaukean Työkaluvajasta otetuilla välineillä raivaamaan suuren kiven ympärille kasattuja havunoksia. Kivi oli Graniittia, jonka Stoneman oli jättänyt aikoinaan juuri tätä palstaa varten paikalleen. Hän oli kaivertanut kiven ontoksi, tarkoituksella. Vihdoin joukko oli saanut Graniitin esiin ja seuraavaksi he alkoivat asettelemaan kummallisen näköisiä saaveja ja letkuja paikoilleen. Eräs heistä sytytti nuotion ja muutama rakensi paksuista puista penkkejä rykelmän ympärille. ”Ain palstaa vartioi, lalalallanlallanlaa!”, laulu raikui ja jokaisen posket hehkuivat punaisina pallukoina.
Joukon aavistamatta metsän ylälaidalta lähestyi hahmo. Yht’äkkiä alkoi kuulumaan ”rips, räps, kirks, urrghh”! Joukko säpsähtää ja kuuntelee moista meteliä. Suuri tumma hahmo lähestyy, kaikki pidättävät hengitystään. Mikä ihme siellä on, mitä nyt, joukko supattelee. Läheisestä PuskaJussista kuuluu karmea huuto, Apuvvaa! ja Risto Reipas pinkaisee karkuun minkä jaloistaan ehtii. Joukko säikähtää ja jähmettyy paikalleen. Kuuluu murinaa, hentoa sellaista ja eräs joukosta lausahtaa, KysynvaaN, mikä ihme se on? Tumma hahmo on aivan lähellä, joukko huokaa, Nallukkahan se siellä, ei vaaraa. Nallukka tallustelee muista välittämättä joukon ohi ja päästää oikein hempeän Golgate-hymyn.
Huh, huokaavat kaikki ja laulu raikaa: ”Ain palstaa vartioi, lalalallanlallanlaa, öisin sekä päivin, palstaaa vartiiioiiii!!!” Joukko jatkaa puuhiaan, nuotio palaa ja vettä keitetään. Pian alkaa kuulumaan rykelmän toisesta päästä ”tip, tip, tip, tip”. Joukko ryntää katsomaan, hievahtamatta he kuuntelevat kauniistii soljuvaa ääntä. Tunnelma on sanoinkuvaamaton. Joukko alkaa tanssimaan iloisesti ja laulu raikaa entistä kovemmin: ”Ain palstaa vartioimme, lalalallanlallanlaa, tää yksin meidän on, lalalallanlallanlaa, ain tätäää vartioiiimmeee!”
Joukko ryntäsi repuilleen ja pian kaikilla oli kuksat kädessään. Rykelmän päässä saavi alkoi täyttymään ja kuksat kävivät tiheään tahtiin sen uumenissa. Joukko oli hilpeällä tuulella. Jokaisen posket hehkuivat entistä enemmän punaisina pallukoina.
Eräs joukosta oli siirtynyt hiukan syrjempään ja huomasi kolme hahmoa, jotka lähestyivät rivakkaan tahtiin. Hän tunnisti hahmot seriffeiksi, Kimmo ja Varjoissa, lisäksi heillä oli mukanaan Juristi. Nopein askelin hän kipaisi varoittamaan toisia, meitä PirtuaaliVainotaan, kuksat piiloon ja äkkiä! Jokainen piilotti kuksansa havunoksan alle, asettivat Graniitin rykelmän päälle ja istuivat nuotion ääreen.
Kimmo, Varjoissa ja Juristi kysyivät mitä täällä tapahtuu, meneekö kaikki Etiketin mukaan vai ei? Joukko vastaa, kaikki menee Etiketin mukaan, toisiaan varoen vilkuillen. Juristi huudahtaa, Neiti-Aika, kello 15.12, kirjataan tapahtuma ChatEtiketin mukaisesti tapahtuvaksi! Seriffit Kimmo ja Varjoissa katsovat Juristia ihmeissään, mitähän se nyt tarkoittaa? Juristin sanat kuultuaan, joukko kaivaa kuksat esille sekä muutaman ylimääräisen. Kuksat täytetään, joukko tarjoaa Kimmolle, Varjoissalle ja Juristille omat maistiaiset. Huhhuh, Kimmo huutaa, tämä on ainakin 60 %:sen hyvää, Varjoissa ja Juristi nyökkäävät hymyillen. Pian koko joukko laulaa ” Ain Pirtuaalipalstaa vartioimme, lalalallanlallanlaa, ain palstaa vartioimme, lalalallanlallanlaa, öisin sekä päivin, palstaaa vartiiioimmeee!”
Näin oli joukko, Wirnix, ZeireeNi, NurinperiN, Jermu ja monet muut Hakkuuaukealla saaneet itselleen PirtuaaliVainosta vapaan palstan Kyykkyvuoren Havukka-ahon metsäpalstalle.
Toisaalla…MillaN oli saanut vihdoinkin ChatMaan ExLibraryn Kirjainhoitajalta kaukotilatut MennäänLaiffiinTeokset. Hän sulki ChatMaa-lehden toimiston oven, vannoi pysyvänsä poissa toimistosta koko kesän, lukevansa vain sähköpostia, ulkoista ja sisäistä, katseli hetken aikaa ruutua, lähti kävelemään taakseen katsomatta…potkaisten eteen tulleen punaisen pallukan katuojaan. :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
öh.. minä en ole palstanvartija.. enkä juo 60% (ABS-olutisti)..
-1
mitens on tupakinpolton laita?
;-)
..kyllä polteltua, toisin 61 vuorokautta siitä viimeisestä :)
siellä toimituksessa pitäisi kuitenkin muutama kerta kesän aikaana käväistä, ihan vaan katsomassa että homma toimii.
Samalla voisi sitten vaikka jonkun pikku jutun pukata ruutuun suurelle yleisölle.
Kyllä se on vähän niin, että kun on ChatMaa lehden virallinen toimittaja, niin se velvoittaa tiedottamaan säännöllisesti palstan tapahtumista, jotta lukijat eivät jäisi uutispimentoon.
;-)
pitäisimme Varjoisan pienessä öh... sievässä niin se ei muistaisi deletoida? Juristi hoitaisi asian lakipuolen.
korkeimman havupuun latvassa istui lintu.
Auringonsäteet saivat ruosteenruskean höyhenpuvun liekehtimään.
Se oli hyvin rohkea ja peloton lintu.
Sen suurinta herkkua olivat mehevät punaiset marjat.Kyykkyvuoren lähistöllä niitä usein olikin.
Eräänä päivänä niitä jopa satoi taivaalta.
Se olikin ainoa kerta jolloin kuukkelia hieman pelotti ja silloin se värjötteli tuuhean kuusenoksan alla,painautuneena tiukasti runkoa vasten.
Tänään kuukkeli oli hieman huolestunut..tuuli oli tuonut viestin,että punaiset marjat olisivat loppumassa.Vihreät olivat sen verran kirpeitä..kuukkeli olisi irvistänyt,jos olisi osannut.
Aurinko sai kuukkelin unohtamaan ruokahuolensa ja hetken sulkiaan suittuaan,se pyrähti riehakkaaseen lentoon.Aurinko leikki sen tummissa silmissä ja hetken näytti kuin kuukkeli olisi iskenyt silmää.
Iloisesti kaarrellen,se laskeutui alemmas ja taivaalle jäi soimaan iloinen laulu...piäh...tjääh...tjääh :)
*kaivaa pussista auringonkukan siemeniä ja katselee kuukkelin taitavaa kaartelua alemmas.
kuparinvärisen linnun istuttua olkapäälle tarjoaa siemenen ja hellästi kuukkeli hipaisee nokallaan posken pehmeää ihoa.*
Tätäkään juttua en jaksanut lukea kuin ekan kappaleen. Kirjottele vaan, kait joku tykkää. Onhan naivismi tyylisuuntakin. Mietin vaan, että millainen aikuinen(?) nainen kirjottaa 12 vuotiaan juttuja?
Joku muu siis ajattelee samoin kun minä. Tarinoille ja saduille omat palstansa. Lapsillekkin löytynee jotain. (**)
teiltäkään kovin kummosia juttuja lähe ;)))
Tämäkö sitten kuuluu tänne?
Olipa kiva aloittaa aamu taas MillaN tarinoinnilla...pirtuaalivainot *nauraa mennessään*...
Eikö niin?
Chattiin, sama paikka ja aika?
*halaa Millaa lujasti* :o)
Ja tämäkö kuuluu tänne? Idioottihuumori siis sallitaan. Enköhän minäkin suoriudu sillä saralla.
Tarinatuokio..:)
Missä on Savon Adonis?