Olen ihan mielenkiinnosta seurannut, kuinka taas yksi sinisilmäinen muuttuu hitaasti, mutta varmasti toisen ihmisen peilikuvaksi.
Samat kuviot toistuvat jälleen
dirlandaa.
1433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä olen sinisilmäinen. *räpsräps*. En ihan joka aamu haluaisi tunnustaa peilikuvaani omakseni, mutta kyllä ainakin tähän asti olen peilistä itseni löytänyt.
daa daa
Toisaalta, sanoja, tyyliä ja kielellisiä ilmauksia on hauska omia ja omaksua, sekä viljellä edelleen, tavat nuo tavattomat, taidan pitää ominani, toistaiseksi.
Ilmiön seuraaminen sivusta on tosin äärimmäisen mielenkiintoista. Niinhän ne vanhat pariskunnatkin aikain saatossa ovat niissä hyvissä suhteissa ulkonäöllisestikin toistensa kaltaisia ja rauhallisina vain hymisevät hyväksyvästi toistensa toteamisille. Huonoissa suhteissa, kireän ilmapiirin lisäksi, on havaittavissa vastakkaisuuksia olemuksissa. Sellaista, ikäänkuin olemisen uhmaa.
Onkohan sellainen sitten siitä johtuvaa, että kun ei koe tulleensa hyväksytyksi omana itsenänsä, sitä on oma itsensä entistä hanakammin? Tai pyrkii olemaan, jollain tasolla... Että ei katoaisi. Muuttuisi näkymättömäksi ja mykäksi vallan.