Kuolemaan johtavat lasten onnettomuudet, onko ne lisääntyneet vai kerrotaanko niistä vain enemmän..ahdistavaa luettavaa olivat nämäkin Iltiksen uutiset:
Kaksivuotias hukkui sadevesikaivoon, ja Kolmevuotias katosi ja löydettiin kuolleena, - Luoja omaisia auttakoon.
Muistatteko lastenne kanssa läheltä piti tilanteita, - lapsethan ovat kuin kirppukoppaa vahtisi, silmät pitäisi olla selässäkin..
Kaksivuotias hukkui sadevesikaivoon, ja Kolmevuotias katosi ja löydettiin kuolleena, - Luoja omaisia auttakoon.
Muistatteko lastenne kanssa läheltä piti tilanteita, - lapsethan ovat kuin kirppukoppaa vahtisi, silmät pitäisi olla selässäkin..
Vastaukset 52
Vanhimmat
Siinähän ne kuolevat kuten ennenkin.
Uutiset vain lisääntyvät, kuten naistoimittajat.
Vähän ovat lisääntyneet laskettelureitit autoteille ja autotkin ovat lisääntyneet.
Mitäpä tuosta, elämällä on omat reittinsä.
Turha siitä on jauhaa, minun mielestäni.
H.
Minua nuo uutiset ahdistavat, ei maha mittää..
Samoin kuin uutiset nuorten naisten - tyttöjen lisääntyneistä väkivaltaisista kuolemista, ja yleensä poikaystävien aiheuttamista...
P.s. en jaksa heittää kevyttä läppääkään kokoaikaa...
Samaa olen aatellut. Onko vanhemmat lepsuja seuraamaan vai onko vain sattumaa? Ainakin paljon on huostaanottoja, joten siitä päätellen..
Ei niihin yhtäläisyyttä voi vetää, mutta mieleen tulee.
Meillä silloin oli poika hetken kadoksissa. Oli viereisen talon sokkeli, sen takana joki. Oman talon edessä vilkas tie jne. Ei viittä minuuttia voinut olla seuraamatta.
No sen jälkeen etsittiin taloa ja muutettiin rauhalliselle alueelle. Siinä rivarissa oltiin vajaa vuosi. Poika seurasi vain kissaa ja oli sen verran pieni, ettei näkynyt sokkelin takaa. Kyllä silloin sydän sykähti, enkä jättänyt tuon tapahtuman jälkeen yhtään yksin. Oli niin vaikeiden vaiheiden tulos tuo poitsu.
Sinulla Pirre* on hienoja aloituksia, mitä nyt satun huomaamaan.
Eihän tuo elämä aina hauskaa ole, kaikenlaista se teettää ja kaikenlaista laittaa kokemaan.
Miten lie on, onko parempi jakaa tuskaa ja murhetta vai onnea ja iloa?
H.
Lapsilla on niin vikkelät jalat, voi olla kun selän kääntää niin hän on jo hävinnyt.
Olin aikoinaan lasten ollessa pieniä perhepäivähoitajana, ja kyllä ne kauppareissut neljänkin pienen kanssa olivat joskus jännittäviä :/, - kun yksi ole rattaissa ja esim. kaksi käveli rinnalla, - ja se yksi oli meijjän tyttö, joka ei meinannut millään kestään niissä kyytineuvoissa, hän oli kuin mato aina tulossa ja siitä kadulle juoksemaan..siihen aikaan ei ollut rattaissa samanlaisia turvavöitä kuin nykyisissä on.
Yksi veret seisauttava läheltäpiti tilanne oli, ja ihan kodin keittiössä; keitin syksyllä sieniä suuressa kattilassa joka oli asetettu kaasukeittimen päälle. Kattila keikkosi nurin, ja kiehuva keitos levisi pitkin lattiaa, - onneksi pieni tyttäremme oli sen verran kauempana lattialla ettei palanut, - vieläkin hirvittää ajatus seuraamuksista jos hän olisi ollut puolikin metriä lähempänä..:(
Poikamme myös ajeli kopittomalla traktorilla, olisiko ollut nelivuotias. Isänsä oli jättänyt traktorin pellolle ruokatunnille lähtiessään, ja poikapa tietenkin huomasi sen, ja kiipesi kyytiin ja sai traktorin käyntiin painamalla käynnistysvipuavartta, ja olisiko saanut peräti ite virratkin päälle, vai jäikö ne jo mieheltäni päälle.
Traktorissa oli pieni vaihde päällä ja se läksi liikkeelle käynnistyttyään, - kun huomasin tuvasta tapauksen traktori oli menossa avo-ojaa kohti ja sen vieritse, - juoksin silloin elämäni nopeimman printin ja kerkesin ajoissa napata traktorin ja pojan haltuuni, traktori oisi varmasti kaatunut ja poikamme jäänyt sen alle...joku varjelus siinäkin varmasti oli.
Lasten kirjailija Karjalainen sanoi jossain lehtihaastattelussa, että vanhemmilla kaikilla ei ole ns. pentusilmää, ja sen olen huomannut monesti tämän piiiiitkän elämäni aikana :)
Ahdistaa minuakin nuo lapsia koskevat uutiset. Oma poikani on meinannut hukkua 5-vuotiaana mutta saatiin onneksi elvytettyä.
Toinen ahdistuksen aihe ovat katoavat nuoret.
Niin, vain kysymyksiä, miksi ei; ei uskalla ajatellakaan pitemmälle..täytyy kai lopettaa näitten uutisten luku :(
Aina varmasti tapahtunut. Nyt vain sensaationnälkäisille on lehtien annettava päivittäin luettavaa.
Ei jaksa kantaa koko maailman taakkaa harteillaan, omat vaivat jo uuvuttavat.
Hyvin lyhensit tämän:
Siinähän ne kuolevat kuten ennenkin.
Uutiset vain lisääntyvät, kuten naistoimittajat.
Vähän ovat lisääntyneet laskettelureitit autoteille ja autotkin ovat lisääntyneet.
Mitäpä tuosta, elämällä on omat reittinsä.
Turha siitä on jauhaa, minun mielestäni.
H.
On sinulla omituinen mielikuvitus, ei voi muuta sanoa.
Ei tullut mielen viereenkään plagioida sinua.
Ei sinun sanoissasi ollut mitään ihmisjärjen ylittävää viisautta.
Onko sinun kovinkin vaikeaa älytä, että meillä muillakin on järki päässämme?
Tautofoniasi on infantiilin naurettavaa.
Noh, siinähän vertailet, jos uskallat.
Älä kuitenkaan masennu.
H.
En masennu, alan syömään lohta, en omegaa, saati alfabeetaa.
Viisas, kuin minä, ei pelkää mitään.
Luultavimmin vähentyneet.
Nykyään on kaikenmaailman turvaportit portaissa, pyöräilykypärät, hirveetä paapomista muutenkin. Ja aina pitää löytää syyllinen ja kakiki on otsikoissa. Sitäpaitsi ennen lapsiin laskettiin aina jonkinlainen hävikki, osa kuoli jokatapauksessa, jos ei muuhun niin sairauksiin. Nyt jos jonkun lastenvaunut kaatuvat, hävikki on useasti 100 %.
Hitto, lehdissä jioskus lööppejä, että joku kaatunut polkupyörällä ja pitänyt käyda terkkarissa tarkistettavana. Mun käsittääkseni kaikki alkaa kaatuileen alkuunsa fillarilla, kun jätetään apurattaat pois.
Elämme typeriä aikoja.
=DW=
Niinhän se on - nykyaikana, mutta uskoisin vaikka hävikki olisi 10 %, on se vanhemmille yhtä kipeä kestää.
Kun jäkikasvua on vähän, niin heidän vahtijia on vähemmän, ennenvanhaan sisarukset velvoitettiin pitämään toisistaan huolta, mutta silloin lapsia kuolikin enemmän sairauksiin..
Löysin tämän selvityksen netiltä. Vähän vanhaa tietoa, mutta tuskinpa on paljon muuttunut viime vuosina...
http://www.google.se/url?sa=t&source=web&cd=13&ved=0CCcQFjACOAo&url=http://www.mll.fi/@Bin/6028782/Lapsenturvaksi-hanke.pdf&ei=TLGtTaK-LJCLswbBoOzhDA&usg=AFQjCNHr4uJYBkXEIIzg9NdfU9N3yMQe7g
Lainaus:
"Tapaturmat ovat Suomessa yleisin 1–14-vuotiaiden lasten kuolemansyy. Huolimatta lasten tataturmaisten kuolemien lukumääräisestä vähenemisestä, sairaalahoitoa vaativien tapaturmien
määrä ei ole vähentynyt viimeisen 20 vuoden aikana."
Ai kummiskin vähentyneet, vaikka kuolemia enemmän, silloin luulisi että tapaturmat ovat vakavampia ja heti kuolemaan johtavia, ilm. juuri hukkumiset ja sitten liikenneonnettomuudet, tai isompien kohalla jo huumekuolemia..:(
meillä jokainen lapsi on ollut lähellä kuolemaa, ihan oikeasti.
yksi roikkui puuoksa-haarukassa kaulastaan kun samanikäiset 5-6 vuotiaat tulivat apuani hakemaan,
jouduin vielä huutamaan tontin omistajan apuun, kun en itse saanut irti.
toinen oli suuren ojan vieressä ikäistensä porukassa, kun savi alkoi painua ja jäi kiinni siihen, ensin yrittivät auttaa sitten jäi yksi vahtimaan ja kolme lähti apua hakemaan.
Samaan aikaan oli ja lisääntyi todella rankkasade ja ojankin pinta nousi yli vyötäröön.
kolmas vanhin jo 16v, ryyppäsi ravintolassa, tuli vähissä vaatteissa ja pikkulenkissä suorinta tietä kotiin, mutta kun oikaisi, oli liukasta ja kaatui,
siihen jäi kunnes vartija kierroksellaan löysi,
kehon lämpö oli kai 32,2 ? ja lääkärit sanoivat että yli puolet olisi kuollut, siinä jo.
Nyt kun on jutusta 19 vuotta, ei ole ollut ongelmia.
Eniten kärsi "portsari" tuli läheltä piti tilanteesta uniongelmia ja hermot vähitellen menivät, perhe hajosi kun mies tuli aggressiiviseksi, hän soitteli joka päivä meillekin, ensimmäiset pari kuukautta.
Tietysti työpaikka meni katkolle heti seuraavasta päivästä koko seudulla ja väkityössäkin kaverit kyselivät ja joku ilkeä vieläkin muistaa.
Ja tietysti on tapahtunut sellaisia 3 m asfaltille putoamisia täysin seläkkeen yms, kaikesta on kuitenkin päivässä täysin selvitty, mitään vaivoja mistään ei ole olut.
Tuntuu että hurjasta nuoruudesta ja useiden ikäistensä kanssa toimimisessa on tullut sittenkin todella hyvä kasvatuskokemus,
mm nyt kun opiskelun lopettivat oli aina yli 10 työpaikkaa tarjolla, paikkakunnan vaihdotkin on sujuneet hienosti.
Hieman minua tuo jäätyminen painostaa, kun olisin nähnyt ikkunastakin kun olisin katsonut, mutta hyvin siitä selviän.
.
Pääsi ravintolaan jo tuon ikäisenäkö?
Meillä poika oli teloa itsensä noitten pyörien kanssa, ensin mopolla ja sitten lainamotskarilla.., ja vieläkin tunnen huolta pyöräkauden alkaessa, - vaikkei pitäisi..
Meillä aloittivat jo täyden pyöräilyn 1 vuotiaana, ensin vuosi vain sisällä, kolmipyöräisillä ja 12 " ilman apupyöriä, koskaan ei kai laastariakaan laitettu pyörä, mopo, tai juoksuvammoihin.
Tosin näinkin kävi, 3-4 poikaa yritti ajaa mopolla yhtäaikaa, heti aloituksessa kaatuivat ja kuskin polvi meni niin pahasti etä vieläkin on "klenkkaava",
muuten, ainoastaan me käytiin kuskia sairaalassa 100 km päässä kolmesti katsomassa, kun 4 viikkoa oli Tampereella, ei yksikään lapsen sukulaisia tai vanhempia, vaikka olivat aivan tavallisia fiksuja.
Pyörien pitäisi olla vain riittävän pieniä, kyllä jo parivuotiaalla on järkeä kunhan jalat ylettyy maahan.
Ainakin silloin, kyllä nytkin pääsee helpolla alaikäiset,
onhan ainakin "meilläpäin" ravintolat usein kiinni kun on "vesivahinkoja" eli luvat hyllyllä.
Riippuu tapauksesta.
Ite kans pääsin ravintolaan 16 vuotiaana, piti portsarilta lainata kravatti.. Kaikki enenpi kiinni pokerista, kuin henkkareista. Hah, jostain syystä multa sitten täysikäisenä udeltiin papereita kaikkialla yli kolmikymppiseksi asti.
Mun mielestä puukkoa ei opi pitämään oikeinpäin kädessä, ennenkuin saa haavan. Sitä pitää tulla sitä kantapäänkautta kokemista. Ja tulee sitä nykynuorillekin, omanlaistaan. Jotenkin vaan epäilyttää, että monille liian vanhana.
No olin ite kuolla pari kertaa pentuna, kerran valtimo poikki ja kerran olin tukehtua ja kerran hukkua. Tulee varottua isoteräisiä sahoja ja syysflunssia ja syviä vesiä nykyäänkin. :DD
Mutta noit enenpi vähän isomman kokemuksia, ei tollanen termospullo ole kykeneväinen huolehtimaan itsestään, kyllä sitä pitää valvoa, etenkin nykyään, kun yhteisö ei juuri kiinnitä huomiota. Kun ei ole yhteisöjä enää.
=DW=
Tottakai mukkeja ja kolhuja tulee, ne kuuluu asiaan ja niistä opitaan välttämään pahemmat, mutta tässä nyt olikin kyse lapsen selviämisestä ilman riittävää valvontaa esim. ulkona, vaikka vahinkoja sattuu..ei kai niitä voi täysin välttääkään..pieni herpaantuminen ja se on siinä..
Niin. Onnettomuudet myyvät hyvin ja lehdet tietävät sen. Parhaiten myyvät tietenkin lapsiin kohdistuvat onnettomuudet, koska ne koskettavat eniten. Minäkään en usko itse onnettomuuksien lisääntyneen.
Maailma on kuitenkin lapsille vaarallisempi nyt kuin joskus -50-luvulla, jolloin suurin osa meistä oli lapsia. Lapsille ei ollut polkupyöriä muista vempaimista puhumattakaan, leikittiin turvallisessa pihapiirissä ja isot osasivat pitää pieniä silmällä. Eikä liikennettä ollut, jos muutama auto näyttäytyi kylätiellä sitä
pysähdyttiin ihailemaan ja tekniikkaan suhtauduttiin muutenkin kaikella
varovaisuudella.
Isovanhemman roolissa taitaa tänä päivänä olla melkein ylivarovainen - onhan sitä jo oppinut, miten vaarallista elämä on - vaikka hyvin tietää, että tietty huolettomuus on lapsellekin vain hyväksi.
Onhan se lapsenlapsi jo toisen lapsi, ja silloin vastuuseen suhtautuu jo vakavammin, jos nyt nuorenakin, mutta mummona liikaakin, ainakin mie..:(
Ihme kun lapsena ei hukuttu, kun ei meitä ainakaan aina oltu vahtimassa siellä rannassa, keskenään siellä melskattiin - tosin veljeni serkkutyttö pelasti hukkumasta, ainakin kerran. Puista putoiltiin, ja kai niitä kolhuja saatiin muutenkin kiipeillessä, muttei mitään tosi vakavaa koskaan sattunut.
Joskus viime vuonna oli 50 palstalla aloitus pikkulapsen katoamistapauksesta.
Erehdyin silloin kirjoittamaan, että vanhempien kuuluu valvoa ja vahtia lapsiaan, ei sisarusten eikä naapurin lasten.
Siitä joku loukkaantui etten muka välitä vanhempien tuskasta lapsen kadottua.
Tietenkin välitin sen minkä uutisen perusteella oli mahdollista, mutta siitä huolimatta vanhemmilla on vastuu pienestä lapsestaan.
Joskus tuntuu siltä että vanhemmat ovat liian huolettomia, ettei mitään tapahdu ja sitten kun tapahtuu on myöhäistä korjata mitään.
Esikoiseni tavoitin 2½ vuotiaana painamasta tyynyä 2 kuukautisen pikkusiskonsa kasvoille. Siitä kehkeytyi keskustelu tyttären kanssa, mitä voi tehdä ja mitä ei, mutta vahtia piti edelleen.
Tänä nuorin hurjapää on vaatinut niin paljon vahtimista ettei mitään tolkkua. Mutta hyvin on mennyt, onneksi ei mitään pahempaa ole tapahtunut.
Sivusta.
Totta, ennen kakarat kulkivat porukoissa pöndellä, eri ikäiset samassa porukassa. Piti oikein muistella, ei mulla ollut yhtään samanikäistä leikkikaveria, nuorimmalla paskat housuissa ja vanhimmalla kasvoi parranhaivenet. Se oli yhteisöllisyyttä.
Eikä vanhemmat sen kummemmin joutaneet paapomaan jälkikasvua, niillä oli muuta tekemistä. Kuten nytkin. Nykyään vaan yhteisöllisyys kadonnut. Kaikki taaperot on kerhoista ja päiväkodeista alkaen samanikäisessä porukassa ja sitten on aikuisempia lähinnä kerhotädit ja kouluopet. Ja sitten vanhemmat lähinnä haastelee opettajia käräjille, kun natiainen saanut trauman jostain henkisestä väkivallasta, kun kielletty tekemästä jotain koulussa >:/
Ja sitten kun ne kakarat täyttää 15 vuotta a yhden päivän, ne onkin ihmeissään, kun itse istuvat käräjillä.
Kerroksellisuus puuttuu. Höh, nykyään nähdään isovanhempia pari kertaa vuodessa, meillä oli kolme sukupolvea samassa huushollissa. Mummu kun ei enää muuhun pystynyt, se oli syytingillä, se paimensi lapsenlapsia jne.
En jotenkin pidä nyky-yhteiskunnasta kaikilta osin.
=DW=
Olin kuusivuotias ja isosiskoni seitsemän, vanhemmat olivat heinäpellolla ja me lapsenlikkoina 4 kk pikkusiskolle.
Ihmeesti meihin luotettiin.
Mummo oli sitten taustatukena vaikka iäkäs jo olikin.
Ei nykyisin voi antaa vauvaa alle kouluikäisten hoitoon, johan siitä nousisi hirveä metakka, lastensuojelukin ehkä puuttuisi asiaan.
Pitäähän lapsia opettaa elämään, mutta kun he ovat pieniä heitä pitää valvoa ettei onnettomuuksia pääse tapahtumaan.
Taas sivummalta.
Sattui joku vuosi sitten yks härdelli itelle. Yks tyyppi oli jättänyt alle kouluikäisen lapsensa yhtiön pihalle resottamaan, kun itellä muita menoja. No ongelmiahan siitä tuli. Lapsella ei ollut perään katsojaa, eikä avainta kotiinsa. Tais mennä huostaanottoon. Nekun heilui, samanikäiset jokapaikassa reuhaamassa, eikä mitään valvontaa mistään.
Aika huoletonta meininkiä. Kaupungeissa kukaan ei tunne toisiaan. Puhelin pirahtaa ilmeisimmin todella nopeasti. Ja se on sitten viranomaisasia. Se on just tää yhteisöllisyyden täydellinen puuttuminen. Mun käsittääkseni, ois pitänyt sopia naapurin, tai jonkun kanssa, että pitää natiaisesta huolta ja kattoa perään, jos itellä muuta menoa.
Missä sellainen, alle kouluikäinen käy vessassa, jos ei kotiin pääse? Tai mistä se saa juotavaa tai välipalaa?
Mulla yks kaveri, yksinhuoltaja, pieni lapsi, . se ottaa Mannerheimin lastensuojelusta hoitajan, jos itellä menoja. Meinas vaan, että kallista. Mutta kun ei ole sopivia tuttavia, eikä sukulaisia, eikä naapureita.....
Mä en tosiaankaan aina oikein pidä nyky-yhteiskunnasta.
=DW=
Tuopa se, vanhemmillahan se vastuu lapsistaan on, utta oisiko nykyajan vanhemmilla hieman vähemmän kokemusta yleensäkin lasten hoidosta, - kun ei niitä sisaruksiakaan ole joita joutuisivat vahtimaan..
Mekin on, siskoni kanssa, kuulemma syöttäyt 2,5 vuotta nuoremmalle veljelleni sokeripalaa, onneksi äiti oli joutunut hätiin ennen poijjan tukehtumista, verinen sokeripala oli pitänyt kaivaa kurkusta pois..:/
Eli kaksi vuotias ei vielä ymmärrä kieltoja, ehkä just sen hetken muttei silläole pidempää vaikutusta, eikä se ole lapsen tottelemattomuutta, vain kehitys on vasta siinä vaiheessa ettei hän ymmärrä, eli äidit ja isät valvokaa lapsianne tarkkaan.
P.s. jospa se pikkuveikka oli siskosta liian äänekäs ja hän ajatteli hieman vaimentaa ääntä..vai olikohan vain mustis pienelle :)
En minäkään, vaikkei se ole ollut kaksista ne yhteishuushollitkaan aina, mutta huolta pidettiin kummiskin, jos ei muuten niin kukin hyötyäkseen toisistaan, - ja kai on uskottava että ihan lähimmäisen rakkaudestakin ja ainakin velvollisuuden tunteesta.
Meillä ei ollut isovanhempia, joten se useamman sukupolven yhteiselämä tuli minulle tutuksi vasta naimisiin mentyäni, ja oli siinä hyvääkin, jos huonoakin, mutten pahalla ajattele anoppiakaan.
En mie ainakaan uskaltaisi jättää noin nuorille lasta vahittavaksi, mutta ennen se oli yleistä..ja kai pakonkin eissä, jos töihin oli päästävä, mikäs muu siinä auttoi kuin luottaa lapsi..ja olihan se ainakin että johan sen ikäinen osaa juosta hakemaan apua jos jotain hätää tulee, mutta pitkäveteistä se pienempien vahtiminen joskus oli.
Miulla on 6,5 vuotta nuorempi sisar, ja hänestä jouduin huolehtimaan jo muutaman vuoden ikäisestä ulkonakin, ja eräänkin kerran veli huitasi hiekkaa pikkusiskon silmät täyteen, silmät vaan kääntyi nurin kun hän ei saanut niitä liikuteltua, - ja miepä ryntäsin sisko kainalossa saunalle ja huuhdoin silmiä muuripaassa olleella vedellä ja niin ne silmät kääntyivät oikeaan asentoon, - tosin jäi siinä äidillekin putsaamista sitten kun vein hänet sisälle, mutta ensiapu oli sillä kertaa :)
Kaikki kuolema on paha sillä nyt ja aina on vain elämä.
Mitä pahaa on kuolemassa? Ikuinen rauha ja kaikki hyvin.
Taas sivusta.
On kuolema pahasta, tai ainakin hyvän elämän hukkaan heittämistä aina. Pirusti kuolee ihmisiä, jotka ois voineet tehdä eläissään paljon kaikenlaista asiaa, olla onnellisia ja tehdä ihmiskunnaninkin eteen vaikka mitä. Melko moni lähinnä toimii lanoitteena, jo aivan liian nuorella iällä. Tokikin fosforikaivokset on tyhjentymässä maapallolta, sitten kai aletaan kaiveleen fosforia ja muita mineraaleja hautuumailta. Eli kai siinä jotain jatkumoa on siinäkin.
Kuitenkin aika hukkaan heitettyä hommaa, viljellä lannoitetta.
=DW=
Monelle vanhalle ja sairaalle kuolema on vapautus maallisesta helvetistä, ole sinä mieltä mitä hyvänsä.
Kaikki me lopulta kuolemme, oletko siitä tietoinen?
Edestä.
Nojaa.
Pitääpi älytä asiat, ennenkuin liian dementoitunut, tai liian sairas.
Kakaroitten onnettomuudet aivan eri asia.
=DW=
Oletko varma siitä rauhasta?
Mutta tosi on, että vanhalle ja pahasti sairaalle kuolema on levolle pääsemistä, silloin kuolema on ystävä, mutta ei lasten ja nuorten pitäisi kuolla; vaikka elämä ei aina olisikaan herkkua, on tässä ollut hyvääkin :)
Otaksuisin, että vähentyneet ovat lasten tapaturmaiset kuolemat, suhteessa lasten lukumäärään. Nyt lapsille on hoitopaikat, ei tarvitse roikottaa vaarallisilla työpaikoilla mukana, eikä tarvitse jättää lapsia keskenään päiväksi kotiin ja jännittää, mitähän kamalaa sattuu.
No vikkeliä ne on. Oltiin just haettu vanhemmalle pojalle minitraktori, joka oli tehty ruohonleikkurin moottorista, ja valmistaja myi niitä. Kun kone laskettiin auton peräkärrystä maahan, ja vanhempi poika päräytti vetohihnasta traktorin käyntiin, ajoi lenkin pihalla, ja minä vielä purin muita traktoriin liittyviä lisälaitteita lavalta, niin kun isoveli nousi seisomaan minitraktoristaan, pikkuveli, sellainen nassikka joku 2 vuotias, elle 3 vuotta, että juuri osasi kiivetä minitraktoriin, niin kun pukille pääsi, sepäs lähti menemään ja tömähti sikalan seinään, että koko seutukunta kajahti. Myöhemmin samainen kaveri ajoi ison taraktorin alle mutta takaapäin. Ja onni onnettomuudessa, ei edes päähänkään sattunut, vaikka pää oli suuressa vaarassa liisttaantua.
Sen jälkeen otimme yhteyttä valmistajaan, että tällainen tapautrma pääsee nyt tällä syntymään, ja valmistaja lisäsi turvakaaret vielä minitraktroiin.
Kyllähän näitä tapauksia on vaikka kuinka paljon, mutta tässä nyt vain pari.
Paha kuulemani oli sellainen läheltäpiti, kun poijjan nassikka meni traktorin koppiin ja laski nostovarret alas, - isä oli korjaamassa jotain niitten varsien varassa olevaa konetta, siellä alla, - onneksi poika älysi isän huudon kuultuaan nostaa varret ylös..siinä oli isän kuolema lähellä.
Samainen poika ajoi traktorin autotallin seinään, mutta siinä ei käynyt kuinkaan, oli turvallisen iso traktori.
Kaikkia onnetomuuksia uutisoidaan.
Kaikenlaisia, pieniä, tavallisiakin tapahtumia uutisoidaan.
Toimittajat toivovat että jostain niistä, tulisi Jytky :D
Joo isovanhemmat ja vanhemmat, pitäkää huoli lapsistanne ja lastenlapsistanne!
Sehän se pointti ja tärkein on.
Olen osunut vuosikymmeniä monenkokoisia maantieajoneuvoja kuljettaneena usein kolaripaikoille ensimmäisenä, tulee mieleen kysymys, miksi. Olen nähnyt opelin moottorin ja muut roippeet pitkin valtatietä ja pikavuorobussin penkassa. Musta lada F12 volvon konehuoneesa valkeakoskella. Kyllä siihen ohikulkija turtuu, mutta myös monta elämää loppuu. Opel tahallinen Lada eestinmaalta?
Lisään vielä, että aikuisten onnettomuukisilla ei ole niin väliä. Mutta lapset ovat vakava asia.
Kukahan tuo tämän yllä olevan kommentin taas nimissäni värkkäsi, en mie ainakaan, - no huvisa kullai.
P.s. Tottakai jokaisen ihmisen vakava onnettomuus kolhaisee, mutta lasten syvämmestä.
Pirre*
" Pirre* 19.4.2011 22:10
Kukahan tuo tämän yllä olevan kommentin taas nimissäni värkkäsi,"
========================
OLET JO vuosia valittanut ?
miksi et rekisteröidy ja kirjoita nimimerkilläsi,
taitaa kuulua tyyliisi kirjoittaa sitä sun tätä, ?
Kun minä olenliin laiska, siki en viitsi rekisteröityä
Vai niin..*huoks*
ja tämä ei ole miun kirjoittama, tiedoksi vain:
"Lisään vielä, että aikuisten onnettomuukisilla ei ole niin väliä. Mutta lapset ovat vakava asia."
..ja tämäkään ei ole minun tekstiäni:
"Tai ehkä se olin minä mutta olin niin kännissä että en muista"
Tiedoksi vain..
"Kun minä olenliin laiska, siki en viitsi rekisteröityä "
Tätä en kirjoittanut..
Tai ehkä se olin minä mutta olin niin kännissä että en muista
Nyt ainakin olet ollut kännissä, feikki, - mutta koita kestää rapulasi..äläkä yritä syöttää nimissäni tuollaista puppua jota olet suoltanut.
Vastaan Sinulle, koska oletan, että olet se "aito" Pirre* , ystäväni.
Kyllä minuakin aina "sydäntäni sykäyttää" tuo lasten kuolema. Täällä Hämeessä oli juuri uutinen, jossa oli jätetty lapsi ulos vaunuihin, vain hetkeksi, mutta tuuli oli kaatanut vaunut ja lapsi oli kuollut.
Joskus nuoruudessani meillä oli kauhunpaikka, kun naapurin lapsi tuli sanomaan, että veljeni poika oli uponnut jokeen, jossa he olivat leikkimässä.
Voi sitä kauhua ja tuskaa, jota en viitsi tarkemmin selittää, mutta poika löytyikin elävänä, eikä suinkaan sieltä joesta.
Itse mummina pelkään aina, että jotain sattuu juuri minun "hoitovuorossa" ja etenkin silloin, kun autolla kuljen heidän kanssa.
Onneksi nuo lapsukaiset ovat opetettu hyvin heidän lampien viereenkään edes menemästä, mutta olipahan vain siinäkin mummilla pelko, kun olin luvannut heidän mennä katsomaan lähelle "isolle tielle" katsomaan tie töitä.
Nallet oli mukana molemmilla ja olivat heitelleet niitä innoissaan ja tietenkin toisen nalle oli mennytkin sinne lampeen! Onneksi fiksut työmiehet pelastivat nallen, mutta sitä ennen oli jo isosisko tullut minulle kertomaan asiasta.
Vahdi näitä sitten. Ei silmänkääntämää, kuin ne jo katoavat. Ei ole kuin muutamapäivä sitten, kun jätin ulos 4-v pojan pelaamaan "jääkiekkoa", koska tytön kanssa menin sisään katsomaan hänen "tanssiesitystä".
Menin aikapian katsomaan, missä poika on, ja ei kuulu, ei näy!! Olin jo paniikissa, että iskä tulee kotiin pian ja poika on kadonnut!!!
Lopulta keksin, että saunakamarissa tietenkin, ehkä juomassa sauna trippi juomia, mutta lueskelikin vain Viiru ja Pesonen kirjoja.
Kaksi pahinta mokaani on omien lasteni kanssa. Esikoisen aikaan menimme katsomaan keväällä Vantaan joen tulvia ja jätimme vaunut hieman kauemmaksi, koska lapsi nukkui.
Onneksi menin pian katsomaan tilannetta ja lapsi (5 kk) olikin herännyt ja kääntynyt niin, että oli tukehtumaisillaan päähineisiinsä.
Toinen mokani oli nuoremman kanssa, koska hoitopöydän yläpuolella oli sellainen kaappi, jossa oli kaikki tarvittava.....kuten myös pikku sakset. Kuinka ollakkaan, ne sakset putosi sieltä lapseni....onneksi silmän viereen!!!
Olihan meillä lapsuudessa paljonkin "läheltä piti" tilanteita, joten se niistä.
Täällähän tuntuu olevan nykyisin toisten "nikkejä" käyttäviä useitakin, joten minunkin pitää käyttää ihan rekattua. Yritin kirjoitaakin Sinulle, mutta s-postisi ei kai toimi, vai etkö lue niitä, puhumattakaan, että vastaisit?
Ainakin nyt voin poistaa oman kirjoitukseni, jos alkaa tulla "herjoja" liikaa..
Eiköhän yleinen turvallisuus ole parantunut?
Uutisointi tehostunut?
Tavallisia, aikaisemmin lasten liikuntaan kuuluneita vempeleitä on koulujenkin pihoilta poistettu ja muutenkin harvempaa jälkikasvua suojellaan meitä paremmin.
Toisaalta meidän ikäluokkamme sai jonkin asteisen "rokotuksen" tavallisimpia vaaratekijöitä vastaan.
Eikä myöskaaän ollut päivähoitoja tms. eikä vanhemmilla aikaa vahtimiseen.
Ei meillä varsinaisia läheltäpiti tilanteita ollut.
Tytöllä varsinkaan.
Poika romutti muutaman polkupyörän, kiipesi 2-vuotisena rakennustyömaalla tikkaiden ylimmälle puolalle, laskea töräytti 52m korkean pujottelurinteen jyrkän osan 5-vuotisenkeinusta suoraan alas hiihtosuksilla, kaatumatta, koulun pihan keinusta volttia heittäessään mursi ranteensa. Yms. pientä.
Viimeinen "uroteko" oli uuden opelin kyljen romutus ajamalla pp:llä alamäkeä sitä päin lentäen itse auton yli. Ei mustelmaakaan.
Enhän minä kaikesta tiedäkään.
Syvästä ja virtaavasta vedestä varoittelimme ja veneillessämme kannelle ei ollut asiaa ilman liivejä.
Kyllä oma lapsuuteni oli paljon vaarallisempi, kuten useimpien minun ikäisteni, haja-asutusalueella eläneiden poikien.
Lapsuuteni "rokotussuoja" lienee vieläkin osittain voimassa.
Olen lähiaikoina kahdesti tullut "suunnittelemattomasti" alas reilun kerroksen verran kivisiä rappuja.
Ei mustelmaakaan.
Viimeisenä vaalien aluspäivänä, seisoessani jääkokkareella, löi vasen jalkani oikean alta pois.
Löysin itseni köyryssä puolikylkiasennossa maasta. Ei mustelmaakaan.
Joskus tuuri varmaan loppuu.