Homesairas taisi sitten tulla minustakin vaikka luulosairaaksikin jotkut taisivat ensin luulla. Eli viime kesäkuussa työpisteen muutto uusiin tiloihin, siitä 2 viikon kuluttua alkoivat mitä omituisimmat oireet: kamalaa päänsärkyä joka ei helpottunut kuin tosi kovilla lääkkeillä sairaalassa (yleensä ei ole päänsärkyä), nivelkipuja, kuumeilua keskellä kauneinta kesää, silmätulehduksia rajuina, äänen lähtemistä jne jne. Ja kaikki meni aluksi siitepölyjen piikkiin vaikken edes ole siitepölyallerginen ollut. Itsellä heräsi epäilys homeesta, muut arvelivat syyksi luulosairautta. No, sitten rupesi tulemaan muillekin oireita...ja oma tilani paheni. Heti työpaikalle saavuttua voimakas nokkosrokko. Heti pari minuuttia ovesta astuttua. Sama toistui joka kerta töihin tultua kunnes päivänä muuanna lisäksi tuli nielun ja kielen turvotus mukaan sekä hengenahdistus. Siinä vaiheessa peli oli jo selvä ja töihin enää maski päässä. Sen avulla saatoin olla muutaman minuutin työpaikalla( onneksi työni tehdään pääasiassa toimiston ulkopuolella). Aikaansaavan esimiehen ansiosta nopeasti laajat testit mikrobinäytteineen otettiin ja tulokset saatiin. Pöpöjä löytyi vaikka millä mitalla sädesientä ym. Ja uudet tilat hakuun välittömästi ja ne saatiinkin. Kerettiin olla sairaassa tilassa noin 5kk. Monien oireet loppuivat muuton myötä, mutta minun ei. Entisistä tiloista tuodut paperit (eikös ne olisi pitänyt hävittää) saavat aikaan nokkosrokon, mutta lievemmän. Henki on ahtaalla vähän väliä ja nokkosrokko tulee valitettavan monissa asunnoissa/julkisissa tiloissa. Pidempi oleskelu saa silmät turpoamaan umpeen. Tukkoisuus on jatkuvaa, virkayskä ja limaklöntti nielussa ei poistu...Tätäkö sitten on loppuelämä? Adrenaliiniruisku taskussa ja roppakaupalla allergia- ja astmalääkkeitä. Testejä ja verikokeita on tehty vaikka kuinka mutta mitä minä niistä kostun. Eihän ne edes mitään näytä ja jos näyttää niin selväähän on muutenkin, että homemyrkyille reagoin. Lääkärin kommentti oli: työpaikka on sinut sairastuttanut ja homeet aiheuttavat oireita. Käsky pysyä poissa homeisista paikoista. Niinpä niin, helppohan se on sanoa, mutta miten käytännössä onnistuu. Lisäksi outoa reagointia on ollut myös antibiooteille. Penisilliini ja Kefexin kiellettyjä jo aiemmin mutta nyt myös muista oireita. Että näillä mennään...
oma tarinani
selp
5121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Tätäkö sitten on loppuelämä"?
Aivan varmasti jos irtaimistosi on saastunut. Vaikka aluksi menisit kahteenkymmeneenviiteen uuteen asuntoon peräkkäin ja raahaat kaiken saastuneen irtaimiston mukana, niin "niin siinä yleensä käy". En sano kuka noin sanoi, koska ankaraa vinoilua tulee heti. Mutta noin se vaan on. Lue juttuja täältä ja poimi ne "oikeat" asiat mitkä kohtaloasi sivuaa. Kyllä sinä selviät.
Alussa tuntuu siltä, ettei selviä tai jää "sellaiseksi".
Luulosairaita ovat ne kaikki jotka sinua sormella osoittaa. Palaan asiaan myöhemmin. Nyt saunaan.
minulla myös nivelkipuja,ja jäykkyyttä. Luulosairas minäkin olin ja taidan olla lopun ikääni kaikkine muine vikoineni.Vaikka työpaikaltani mikroobeja löytynyt.
Ei ole muuta mahdollisuutte kuin yrittää pysytellä pois hometaloista, niin elimistö kyllä yrittää toipua. Hometyöpaikasta täytyisi lähteä äkkiä.
Tässä tapauksessa homeongelma oli siis "onneksi" työpaikalla. Itse hävitin kaikki omat henkkoht. tavarani, joita olin työpaikalla pitänyt. Esimerkiksi työvaatteet, joita pidin paljon, aiheuttivat oireita. Surutta vaan laitoin menemään. Mutta työpaikan tavarat vähän mietityttää...mielestäni niiden suhteen ei toimittu täysin oikein, koska todellakin oireita meille herkimmille tulee saastuneessa työpisteessä olleista papereistakin. Onneksi kuitenkin verhot ym ja suurin osa kalusteista meni hävitykseen. Oireiden kanssa nykyisessä työpisteessä pärjää kun ei vanhoja papereita kovin paljon käsittele. Ja luojan kiitos, kotona en oireile. Toivoa sopii, että elimistö toipuu ja oireiden ilmaantuminen vähenee. Tarkoitan siis sitä, että homerakennuksessa ollessani en saisi oireita niin nopeasti kuin nyt.
Ehkäpä tämä vielä iloksi muuttuu. Ja jos jotain positiivista asiassa on, niin esimiehen nopea reagointi asiaan oli hieno juttu ja päästiin pois sairaista tiloista.
"Ja jos jotain positiivista asiassa on, niin esimiehen nopea reagointi asiaan oli hieno juttu ja päästiin pois sairaista tiloista".
Tuo oli parasta mitä olen tällä palstalla pitkiin aikoihin lukenut.
Tuossa on oikeaa "esimiesainesta" todellista vastuunottoa ja aitoa välittämistä.