Hei! Olen raskaana.. rv 6 4. Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä varmempi olen etten halua tätä lasta. Mieheni haluaa ja välistä tuntuu että hän myös painostaa minua tekemään lapsen. Lapsen jota en halua. Aloimme tarkoituksella tekemään lasta ja nyt kun olen raskaana en haluakkaan sitä. Mikä minua vaivaa? Enkö sittenkään alunalkaenkaan halunnut koko lasta? Soimaan itseäni näistä kammottavista ajatuksista joka päivä, koko ajan. Näen mieheni silmistä kuika pettynyt hän on kun otan asian puheeksi. Mieheni kyllä sanoi että tukee minua päätöksessä kuin päätöksessä, mutta en halua tuottaa hänelle ylimääräistä tuskaa, eli teenkö lapsen vain ja ainoastaa miellyttääkseni miestäni ja ettei hänellä olisi paha olla? Neuvolassa ei osattu sanoa asiaan juuta eikä jaata...Onko kellään samankaltaisia kokemuksia ja mihin ratkaisuun te päädyitte? Olen aivan sekaisin näistä ajatuksista. Mitä minä teen?
abortti?
joku123123
21329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sekoitat ehkä enemmän pääsi kun alat muita kuuntelemaan,mielipiteitä ja elämäntilanteita kun on yhtä paljon kuin ihmisiä.
Ehkä pelkosi tai epävarmuutesi on ihan normaalia. Ensimmäinen raskauteni oli ns.suunniteltu mutta silti olin epävarma. Pelotti ja mietitytti.. Se meni kuitenkin ohi ajan kuluessa. Lapsen saaminen on iso asia ja pelottaa varsinkin ekalla kerralla kun ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Päätös on kuitenkin sinun vastuulla joten en sano mitä sinun pitäisi tehdä.
Tämmöisiä asioita harva tulee tosimielellä kyselemään miltään keskustelupalstoilta, vaan tilanne on sen verran vakava oikean raskauden epätietoisuuden kanssa, että niissä tutinoissa ei tule mieleenkään kysellä asiaa täysin tuntemattomilta. Miten ihmeessä tuntemattomien ihmisten omat tilanteet ja ratkaisut sinun tilanteessasi vaikuttaisivat? Jokaisella on omat juttunsa ja elämäntilanteensa, joiden kanssa eletään.
Jos tämä olisi oikea tilanne:
Ensinnä olis tiedettävä, minkä ikäinen olet. Toisen painostuksen alla ei saa tehdä mitään, koska vastuun kantaa kuitenkin itse. Painostaminen on kontrollointia ilman mitään vastuunkantoa. Päätökset noin suurista asioista tehdään itse, koska vastuukin kannetaan itse. Kai sinä nyt tiedät omista vanhemmistasi, mitä äitiys on, joten tiedät mitä on edessä. Et voi sysätä päätöstä muiden harteille.
Tuossa tilanteessa nyt kuitenkin itse kyllä antaisin lapsen syntyä, sillä jos olet lasta halunnut, eikä raskaus ole suunnittelematon, niin jossain vaiheessa lapsenhankintaprojekti on oikeasti peruuttamaton. Lapsi ei ole lemmikkieläin.
Äidiksi vaan sitten kasvaa, jos on kasvaakseen. Kaikki tietenkään eivät kasva ja miehetkin yleensä luistavat vastuusta, jos vähänkään "ei ole kivaa". Nykyään pitäisi olla vaan koko ajan kivaa, eikä mitään epämiellyttävää tai hankalaa siedetä, vaikka se olisi lyhytaikaistakin. Se näyttää olevan aivan normaalia nykyään. Naisen täytyy nykyään lapsia hankkiessaan varautua yksinhuoltajauuteen, eikä ihme, että epätietoisuus kalvaa koko ajan. Se on realismia, jota tuolla sosiaalipalveluissa eletään.
Lasten hankkimisen edellytyksenä pitäisi olla vuoden vanhemmuuskoulutus, jonka jälkeen vasta saisi synnyttää.
taas näitä pelkkiä provoja, mutta valitettavasti tällästä lasten elämillä pelleilyäkin todellisuudessa esiintyy. Hemmotellut oikutteleija-akat arpoo ihmiselämiä 'tämän haluan, tuota en, eiku haluunpas, empäs haluu..'... Huhhuh! Toivoa vaan sopii ettei ainakaan ne mukavuusabortteihin päätyvät tuu uudelleen raskaaksi ihan heti kun taas parin kuukauden päästä keksii että 'eiku haluunpas sittenki!'... oppis edes arvostaan sitä mitä jotkut ei saa vaikka yrittää vuosikaudet!!
Miksi aina väitetään, että abortoijat ovat hemmoteltuja? Entä jos abortin tehnyt onkin saanut kärsiä elämässään, paskaa satanut niskaan jne, onko hän siltikin hemmoteltu pumpuliprinsessa?
jos kostaa viattomalle lapselleen ja vielä mitä julmimmalla tavoin.
On luultavasti useimmilla jonkin verran satanu paskaa niskaan elämän varrella muttei normaaleille ihmisille silti tulis mieleenkään alkaa tappaa lapsiaan, tai kuvitella että aina tulee eteen kaikki ja heti mitä vaan keksii haluta ja siks voi tuhlaillakin!
Ja susta siis on oikein pakottaa henkisesti heikoilla oleva ihminen kantamaan ja synnyttämään lapsen, jota ei halua ja näin ollen tod.näk pahentaa henkistä pahaa oloa?
Luuletko tosiaan että naiselle, joka on saanut paskaa niskaansa ihan olan takaa, abortin motiivi on kostaa lapselle?
Niinpä... Jokaisen ihan oma asia, tekeekö abortin vaiko eikö tee. Siihen ei oo kellään muulla mitään sanomista, ei edes miehellä mun mielestä. Miehet ei tiedä muutenkaan yhtään mitään siitä tuskasta, mitä odottaminen on...ja sen jälkeen vielä synnyttäminen...se kaikkein tuskaisin työ. Helppoohan se miesten on vaan mielipiteitään laukoa! Minä en ainakaan kysele keltään mitään. Itse päätän mitä teen.
on edelleen sananvapaus, ja pahoista teoista tullaan sanomaan tekijöille jos lystäämme. Sitä et sinä eikä kukaan voi onneksi estää :) ja ihan (lapsia suojelevana) naisena/äitinä sanon sen.
Tuskinpa kyse oli siitä etteikö sais sanoa mutta ehkä pointti oli siinä ettei kenenkään toisen sanomiset ESTÄ ketään saamasta aborttia.. JA se ettei sen päätöksen tekoon yleensä muiden mielipiteitä kysellä.
Olitteko abortissa yksin? vai olisiko tarpeen ottaa joku kaveri mukaan? vai selviääkö siitä ihan hyvin yksinkin?
Abortti voi olla fyysisesti ja henkisestikin hyvin kipeä kokemus, joten suosittelen kaveria mukaan.. Ei ainakaan aika käy pitkäksi ja on joku joka pitää kädestä kiinni kivuliaimmalla hetkellä :) Jos tuntee henkistä kipua niin kaverille puhuminen varmasti auttaa.. Uskon monen selviävän abortista myös yksin ja yleensä hoitajat ovat ymmärtäväisiä sekä tukevat.
Ehkä et itse tiedosta pelkääväsi niin suurta vastuuta? Lapsen pitäminen ei varmasti ole helppoa ja ruusuista, mutta entä abortin jälkeen? Miehesi tulee varmasti yhtä onnettomaksi jollain tasolla jos pidät lapsen vain häntä miellyttääksesi, petät samalla itsesi ja mahdollisen lapsen.
Tässä tilanteessa ei kai sitten muu auta kuin puhua lapsen isän kanssa /: Itsehän päätät, mitä elämälläsi teet eikä siihen päätökseen voi kukaan vaikuttaa eikä sen perusteella tuomitakaan. Voimia sinne!
Itseasiassa ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, enkä yhtään ihmettele että kysyt joltain tuntemattomalta. nimittäin olen ollut aivan samalaisessa tilanteessa. olin 19 kun tulin raskaaksi. tarkoitus olikin tulla, mutta kesken raskauden rupesin epäiröimään ja päätin samoihin aikoihin tehdä abortin. Kadun sitä suuresti. Näin jälkeenpäin tulin jälkiviisaaksi ja tajusin että kaikki se epäröinti saattoi johtua siitä, kun raskauden aikana hormoonit jyllää. Tulin sitten uudestaan raskaaksi kun täytin 20. Päätin pitää lapsen vaikka olin taas sitä mieltä että nyt teen abortin. Ja kun vauva syntyi... en voi edes kertoa että kuinka onnellinen olin, vaikka 9kk olikin aivan täyttä helvetti. mutta tosiaan sen arvoista! keep on going! :) voimia
kiinnostavia kannanottoja täällä :D
Mutta nyt on kaikki hyvin, olen edelleen raskaana ja onnellinen. Olin masentunut, eli minulla oli raskaudenaikainen masennus joka tuli melkein heti kun sain kuulla odottavani. Masennus meni niin pahaksi, että haudoin itsemurhaa, sen jälkeen tajusin hakeutua hoitoon psykiatriselle ja sain masennuslääkityksen, mikä ei ole vaaraksi sikiölle. Raskausviikkoja on nyt 12 ja vauva on tulossa. Kiitos kaikille vastanneille :)
Olipa hienoa että selvisit ja sait apua. Raskauden alkuaika on usein epävarmuuden aikaa. On tärkeää luottaa elämään. On tärkeää torjua aborttiväen houkuttelut alkuunsa ja varjella lapsen elämä.
Tämä nyt taisikin selventää hyvin sitä aborttiväen olemusta...
Eli naisen piti vain taistella vastaan omia masennusoireitaan vastaan ja näin hän torjui aborttiväen, joka siis ilmeisesti onkin jotain naisen oman pään sisäistä? Onkohan meillä kaikilla omassa päässämme aborttiväki joka vaanii?
Aborttiväellehän on tämän selvityksesi mukaan olemassa tosin ihan tieteellisempikin nimitys, joka on siis masennusoireet. Mielenkiintoista että henkilösöit tuolla tavoin, nimeät psyykksiä ominaisuuksia erilaisten olioiden nimillä. Tosin tekeehän sitä monet muutkin, en vain koskaan ole kenenkään kuullut puhuvan esimerkiksi "Krapulan pikkutontusta joka on käynyt yöllä ulostamassa suuhun" ihan tosissaan, vaan enemmän kyseessä on aina ollut huumori...
Valitettavasti eivät kyseessä ole vain "krapulaiset tontut". Kuten jokainen voi mm. tältä palstalta lukea, naisia painostetaan ja houkutellaan mukavuusabortteihin. Aborttien edistäjät houkuttelevat äitiä surmaamaan lapsensa samaan aikaan kun he hyökkäävät henkilökohtaisin herjoin lasta ja elämää puolustavia kirjoittajia vastaan.
Tuloksena aborttien edistämistoiminnasta Suomessa on 11000 lapsivainajaa joka vuosi. Tämä ei ole huumoria vaan järjetöntä väkivaltaa.
1977 on sikäli oikeassa, että aborttiväen menetelmät liittyvät masennuksen ja epätoivon lietsomiseen. Aivan tavallisen ja hyvän elämän synkistely ja uhkakuvien maalaus on aborttiväen tavanomainen menetelmä "tuotteensa" markkinoinnissa. Masentunut ja pelokas äiti on potentiaalinen uhri abortttiväen propagandalle.
että ratkaisit tilanteen lapsenkin kannalta ainoalla oikealla tavalla! Mikä olisi suurempi motivoija parannuksen tielle kuin uusi elämä ja hienoin lahja mitä maailmassa voi saada.. Onnellista odotusta ja kaikkea hyvää elämäänne nyt ja jatkossa :)
Taaskaan tässäkään ketjussa ei ole esiintynyt mitään "aborttiväen houkuttelua", joten viestisi päätarkoitus taitaa olla vain muiden aiheeton panettelu.
On se jännä miten sinä et tunnu mistään kykenevän keskustelemaan ilman että vedät asian kuin asian tuon hirmuisen mielikuvitusporukkasi mustamaalaamiseen... Aborttien vähentäminen ja abortoitujen lasten kohtalo jäävät vähemmistöosuuteen sinun jutuissasi, sillä pääasia sinulle vaikuttaisi olevan "aborttiväki".
Olisiko peiliin katsomisen paikkaa?
Öööh... Aloittaja tunsi itse, että hän haluaa tehdä abortin.
Mielestäsi häneen siis kohdistui aborttiväen painostus, kun taas monet muut lukisivat aloittajan tekstiä, niin että hän itse haluaisi abortin, kuten hän teksteissään kirjoitti.