Omaa elämää

ristiina ja tytär

Olen vähän yli nelikymppinen ja miulla keskivaikeaa alzheimeria sairastava 62 v puoliso,jolla myös lewyn oireita tässä sairaudessa.Sairaus edennyt hyvin nopeasti parissa vuodessa.Meillä lisäksi teinityttö.Hoidan koko arkea ,kaikkea,sekä puolisoani ja tytärtäni tietty 24/7 .Meillä ei niin sanotusti normaalia elämää,kaikki pitää järjestää miehen toimintakyvyn mukaan,niinkuin olisi pieni lapsi aina vanavedessä mukana.Olemme menettäneet perheen jos niin voi sanoa.Kun mieheni sairastui,ja oli vielä ajatteleva,hän sanoi miulle,että jatkakaa tyttären kanssa omaa elämäänne ja rakentakaa se uusiksi,samaa sanoi lääkärit ja muut apua antaneet,jotka tiesivät kuinka rankkaa tämä on.Sanoin hoitavani miestäni niin kauan kuin jaksan kotona.Samalla ,surussani aloin rakentaa pala palalta uutta elämää,aloin esim,harrastaa keilausta lisäksi liityin moottoripyöräklubiin,pääsen kesäisin mukaan retkille.Nyt mieheni poika,edellisestä avioliitosta on käynyt kimppuuni,olen surkea nainen,kun mulla omaa elämää ja ystäviä,en käytä sormuksia,hillun maailmalla,vaikka miehellä apu kun olen poissa...en ole kelvollinen hänen isälleen.Vaikka hoidan kotona ollessa 24h hänen isäänsä,poika käy kerran kuussa ,jos sitäkään,olen aivan murtunut,masentunut,enkö saisi elää ja uskoa tulevaisuuteen enään..multahan jo mies kadonnut toiseen maahan ,mihin minulla ei pääsyä.Olenko aivan surkea omaishoitaja.....tuska on nyt kova ,poika sanoi yhteyden irti isäänsä kun minä olen surkea vaimo hänen isälleen,siis ja isä vakavasti sairas,en ymmärrä...mitä tehnyt väärin,pitääkö istua kotona koko ajan ja seota miunkin...??

7

261

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • LhTku

      Heips. Olen pahoillani tilanteestasi. Olen itse töissä muistisairaiden parissa, niin laitoshoito kuin intervalli potilaidenkin kanssa. Omaishoitajan kokevat usein huonoa omatuntoa tuodessaan omaisensa intervallijaksolle. minusta se ei ole tarpeen. Sinullakin on oikeus jatkaa elämääsi, se ei tarkoita, että olisit huonompi ihminen, teet hienoa työtä miehesti eteen, mutta täytyy sinunkin ladata akkujasi. Missä miehesi on hoidossa kun olet itse "vapailla", jos on jossain laitoksessa intervallijaksolla niin oletko keskustellut paikan hoitohenkilökunnan kanssa tilanteesta? Meillä ainakin usein omaiset keskustelevat juuri tuollaisista tilanteista, ja minusta se on myös tärkeää tietää miten asiat siellä kotopuolessa muuten on, jotta tiedämme mitkä omaisen omat voimavarat ovat. Älä missään niemssä jää istumaan kotiin, sinulla on oikeus elämään, se ei tarkoita ettetkö rakastaisi miestäsi vaikka pidätkin hauskaa välillä, se on miehesti edunmukaista, että sinä jaksat nauraa ja tehdä kaikkea, kun sinulla on voimia, on miehesi hoitokin parempaa. Älä koe syyllisyyttä, et ole tehnyt mitään väärin.

    • Eronneesta perheestä

      Ihan uteliaisuutta kysyn, että miksi et sitten enää käytä sormusta? Onko mahdollista että hän luulee sinun etsivän uutta miestä itsellesi? Hienoa että harrastat, mutta jos alat vielä naimisissa ollessasi uutta etsimään niin se saattaa pojasta tuntua ikävältä.

    • ristiina ja tytär

      voi heh,ja heh.....en pidä sormuksia,annoin ne tyttärelleni...juuh,kova hinku etsiä uusi mies...tänään kyselin intervallipaikkaa miehelleni...kyllä on kamalaa kun heti luullaan iloiseksi leskeksi....ennenaikojaan

    • ent.omaishoituri

      Alzheimer kamala sairaus,elä niinkuin itse haluat ja katso eteenpäin!!

    • omaa pää kylmänä

      surkee poika,elä välitä,jatka omalla tavallasi

    • samassa veneessä

      Muistan lukeneeni sinun kirjoittelua miehesi sairauden alkuajoilta. Koit silloin tilanteesi todella ahdistavalta ja toivottomalta.
      Nyt kun olet selvinnyt tästä pahimmasta shokkivaihesta, on todella hyvä että alat
      ajatella jo viimeistään nyt myös sinunkin parastasi.
      Olet vielä suhteellisen nuori ja sinulla on todennäköisesti paljon koettavaa vielä "seuraavassa elämässäsi".
      Tosiasiahn on se, että miehesi on todellakin kadonnut sinne, mihin sinulla ei ole enää pääsyä, kuten olet usein niin maininnut.

      Luin kerran erään lehtijutun, missä eräs nainen oli menettänyt jonkin asian yhteydessä tilapäisesti muistinsa, niin pahasti ettei tunnistanut enää omaa puolisoansa. Hän joutui johonkin hoitokotiin ja hän oli aina stressaantunut ,kun joku Matti (puolisonsa) oli säännöllisesti tullut häiritsemään hänen päivittäistä elämäänsä, kävellyttämällä häntä hoitolaitoksen käytävillä.

      Omasta puolestani voin sanoa, että kyllä se helpottaa jotenkin, kun voi vähän
      "availla ikkunoita" ja katsella vähän tulevaisuuteen..... ,vaikkakin olen sitä mieltä etten voisi rynnätä uuteen suhteeseen, ennekuin puolisoni on siirtynyt tähtitarhoihin.

    • ristiina ja tytär

      Hassua kun monet ajattelee,että minulla vain uusi mies hakusessa,eihän se niin ole.Minulla oli hieno avioliitto,mies oli hyvä ja saimme ihanan tyttären,kaikki oli hienoa...en sellaista enää aloita uudestaan,muistot on hyviä ja kauniita,mutta pakko mennä eteenpäin,arvaatkaas monta yötä olen tuskaani huutanut,siis todella huutanut surusta,käynyt pohjalla tunteissani....miettinyt hyppäiskö rekan eteen vai juoksisko maapallon ympäri,tuska oli niin valtava.Vasta tänä keväänä aloin nähdä valoa ,vaikka mies kovin sairas....vähän kerrallaan katson eteenpäin ja luovun vanhasta.Minun luopuminen ei tarkoita että hylkäisin miestäni,hoidan niin kuin yhdessä sovittiin loppuun asti,tai kunnes laitosaika alkaa..elämää on,ja sen on jatkuttava,tyttäreni takia.Mun mummo sanoi aina,lapset ajaa vanhusten ja sairaiden edelle,niillä elämä edessä ja kaikki ihanuus,annan tyttärelleni elämää ja itselleni siedettävä elämä

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kylläpä on nautinnollista taas tämä palstan vassari valitus!

      Lähes jokainen avaus on vassareiden kitinää ja valitusta. Eikö se tarkoitakin, että silloin asiat menee maassamme parem
      Maailman menoa
      32
      2638
    2. Yksi kuoli nokkakolarissa

      Asiasta YLEn verkkosivuilla uutinen klo 23.02. Oliko itsemurha?
      Oulainen
      11
      1347
    3. Helvetistä ei ole paluuta

      Kun ihminen laskeutuu kuolleiden maailmaan, kauhujen valtakuntaan ja tuonelan ovet sulkeutuu kiinni, se on karu tunne ku
      Idän uskonnot
      337
      1048
    4. Mikä on kaivattusi ammatti

      entäpä sinun? 💶
      Ikävä
      45
      952
    5. Terveisiä vanhemmalle

      J-miehelle. Ehkä nähdään vielä 😉
      Ikävä
      45
      894
    6. Järjetön Topi-ilta

      Lisää tappiota konkurssipesälle. Miten voi olla mahdollidta , että annetaan järjestää tämä. Sorsakoski pyörii haudassaan
      Ähtäri
      20
      859
    7. Miksi nainen nukut huonosti

      Onko sulla jotakin huolia, vai jotakin miestäkö mietit? Vai tunnemaailmassako velloo? Ajatteletko koskaan minua? Paljo
      Ikävä
      61
      774
    8. Niin siinä Kävi

      Ettemme koskaan saaneet toisiamme
      Ikävä
      44
      750
    9. Halutaan toisiamme

      Mutta se on Salaisuus❤️
      Intohimo
      44
      746
    10. Jos olisit kaivattusi

      Kanssa kahdestaan samassa tilassa niin miten kävisi
      Ikävä
      46
      676
    Aihe