Kuinka taiteilijoilla on varaa näyttelyihin?

Hyvissä gallerioissa EI ole vuokraa vaan provisio.

Ai? Kerrotko jokusen sellaisen hyvän gallerian (jotka esittävät myös naivismia)?

Kaupunkien kirjastoissa on usein näyttelytilaa, ilman tilavuokraa!
Pienissä taidekauppoissa, taulukehystämöissä tilaa usein provissiotaksalla.
Pankitkin ottavat ilmeisesti ilman korvausta tauluja näytteille!
Huonoihin pakkoihin ei kannata viedä, eikä myyskennellä vironlaivalla, ovat löytynnet sitten satama-altaasta! Ei kannata siis myyskennellä itse erilaisissa tilaisuuksissa. Parrasta olisi siis käyttää vain Gallerioita!

no, en varsinaisesti ole itse asiantuntija.

Mutta mitä tässä seuraillut, kyllä' ne näyttelyt pitää laitaa alkuun jukisella sektorilla- Ihan kirjastoja jne.

Sitten kun saa jotain ansioluetteloa ja prtfoliota, sitten gallerioihin.

Galleriat on liikeyrityksi, aina. Samoitenkin kuin taiteilijat on käytännössä yrittäjiä. Ei taiteilijalle riitä, että on teoksia, niitä piää myös myydä. Ja siitähän se "nälkätaiteilija"- nimityskin tulee.

Iteasiassa, mun käsittääkseni systeemi menee niin, että ensin neuvottelet diilin, jonkun gallerian kanssa. Sitten rutaset kasaan näyttelyn sinne. Ripustat näyttelysi kun värit vielä märkiä gallerian seinille, ja toivot, että joku kiinnostuu niistä, ostaa niitä, saat lehtijuttuja...

Taiteella ei elä. Jos sitä tarpeekeeksi vääntää, pääsee apurahoille. Ja apurahat on ehkä muutaman kymppitonnin vuodessa. Äärettömän harva taiteilija elää taiteella. Suurin osa tekee jatkuvasti opetustöitä, kunnanjohtajan potrettja tme, leipänsä eteen. Näyttelyt harvinasta herkkua.

No joo. Mun esikoisnäyttely ollue tekeillä pian kymmennen vuotta. Sovittu kuitenkin, että se tulee kotikylän (syrjäkylän) vanhalle myllylle. Sovittu kunnan kanssa. Multimediaa, valokuvaa, videota, sen sellaista. Mutta koko idea on, artisti maksaa. Artisti maksaa siinäkin kaiken, hah, kunnalla 500 euron vuosibudjetti taidehankintoihin. Jos ne jotain ostais, mä saisin vain murto- osan kuluista, hyvä jos saa maksettua mainoskulut.


Että niinkun realismia kehiin. Jotkut "galleriat" koittaa vaan rahastaa sinua. Mutta nekin rahat on maksettava, jos aikoo jatkaa tekemistä' pitempäänkin. Mene siwaan töihin, että rahat riittävät materiaaleihin.


UGH!

Eikö se ole taiteella elämistä jos tekee potretteja kunnanjohtajista???

Eräs ystäväni tekee juuri niitä (muun taiteen myymisen ohessa) - ja pärjää ihan hyvin, näin taidelamankin aikoina.

Kyllä taiteella voi elää, mutta verottaja arvonlisäveroineen kyllä vaikeutti sitä. Ja tarkoitan erityisesti tuota gallerioiden maksamaa isompaa veroa, joka vaikuttaa/vaikutti kyllä taidekauppaan tyrmäävästi - ja lisäsi pimeää myyntiä arvatenkin..

Sanovat, että kirjastot yms. ei oikein paina CV:ssä mitään. Täytyy etsiä paikkoja, joihin asiantuntevat ihmiset valitsevat taiteiljat. Olen itse valinnut gallerioita tutkimalla mielestäni hyvien taiteilijoiden CV:itä ja ottamalla yhteyttä fiksun kuuloisiin paikkoihin. Naivistille ei ihan joka ovi aukea, mutta hyvä vastaanotto on ollut.

Mutta kyllä suurin osa gallerioista, joihin olen törmännyt, ottaa niin kovaa vuokraa että pakko empiä, vaikka halu menestyä on todella kova.

Tiedän, taiteen myyminen on vaikeaa, taiteilijan polku on kivikkoinen, mutta olen taiteilijaperheestä ja tiedän, että hyvä voi elää taiteella. Tähän tähtään ja kaikki konkarien hyvät neuvot otan kiitollisena vastaan.

Olet ymmärtänyt 'asian jujun'. Juuri tuo 'konkarien neuvot' minua lämmittää erityisesti. Itsekin aloittelin juuri noin ja nyt sitten neuvon useampaakin kaltaistasi säännöllisesti kuinka edetään tällä alalla.
Huomiolle pantavaa tänä päivänä on että taiteilijan pitää ihan oikeasti seurata trendejä taiteessakin.....vaikka vihaan tuota sanaa taiteen yhteydessä. Se on ikävä totuus jos aikoo menestyä taiteilijana muutenkin kuin apurahojen turvin.
Kuvataiteilijan tänäpäivänä täytyy sulautua myös muotokuvan tekijäksi mutta huom! sitäkin voi tehdä trendejä noudattaen. Muistelkaapa vaikkapa Rafael Wardin teosta 'muumimammastamme'. Kenellekään silti ei liene epäselvää se että Wardi osaa upeasti myös sen perinteisemmänkin tyylin.

Taiteilijan tänäpäivänä on todellakin luovittava noiden menetelmien sisällä ihan 'tässä ja nyt' ja toimeentulo on silloin varmaa eikä tarvi itkeä apurahojen perään.
Kun hallitsee nämä jutut niin ei todellakaan tarvitse epäröidä pystyttää näyttelyitä kalleimmissakaan gallerioissa. Itselläni on aina tapana antaa galleristille teos ikäänkuin 'pantiksi' ja varmuudeksi että todella saisi katteensa ja kulunsa varmasti peitetyiksi jos käy niin onnettomasti että en myy näyttelystäni yhtään taulua. Sanottakoon että aina olen saanut panttini takaisin.

Näyttelytoiminta kuitenkin on kuvataiteilijalle hemmetin elintärkeää ja ihmettelen kyllä suuresti kun jotkut taiteilijat tälläkin palstalla ylpeästi julistavat että heille tämä netti riittäisi jopa "maailman valloitukseen"!?!? Hei haloo! ihmiset täällä netissäkin hakevat kaikesta ensimmäisimmin näkyviinsä taiteilijan CV:n! Vasta sen jälkeen alkaa tapahtua asioita....vaikkapa se että sen jälkeen vasta ryhdytään tutustumaan taiteilijan töihin.
Taiteilijalla pitää olla faktaa osoittaa että että hänellä on "elämää takanaan", eli se tarkoittaa sitä että hän on yleisesti hyväksytty taiteilija jolla on todellakin ollut näyttelyitä enemmän tai vähemmän ja näin hän todella on varteen otettava taiteilija ja turvallinen mahdollisen asiakkaan sijoituksiin.

Hyvä "taitava tyhjätasku"!
Lue toi edellinen positiivisväritteinen kirjoitus, sillä siinä on periaatteessa kaikki mitä kuvataiteilijan tulee tietää ja toimia! Siis jos olet ihan vakavissasi tulossa meidän armoitettujen ammattikuvataiteilijoiden joukkoon.
Näyttelyt ovat ihan välttämättömiä jos aiot tulla taiteellasi toimeen. Se kuuluisa vuori ei todellakaan tule Mouhammedin luo vaikka monet yltiöuskovat niin luulevat.
Jokainen meistä taiteellamme toimeen tulevista olemme joutuneet- ja joudumme yhäkin käyttämään noita Galleristien palveluja ja todellakin pitämään näyttelyitä. Galleristimme pitävät kaiken lisäksi huolen siitä että meidät tunnetaan myös tuolla rajojen ulkopuolella. Onhan se heidänkin etunsa!
Siitä vain tekemään sopimuksia, sillä jos todella olet taitava niinkuin aloituksesi antaa olettaa niin tulevaisuutesi on taattu.
Älä vetäydy luottamaan esimerkiksi tämän netin kaikkivoipaisuuteen, sillä netissäkin etsivät ovat todella kiinnostuneet sinun cv:stäsi. He eivät halua ostaa sikaa säkissä!

Eli täytyy vain laittaa silmät kiinni (galleriavuokrien kohdalla), kädet ristiin ja luottaa itseensä. Ehkä huokaistakin hieman, sillä olen kotiäiti ja aloitteleva taiteilija: tiukka paikka lähteä maksamaan (lainaamaan pankista siis...) kovia galleriavuokria. Mutta kyllä minä itseeni uskon (nyt ehkä vielä enemmän, luettuani nuo kaksi viimeisintä erittäin kannustavaa viestiä, kiitos!).

En minä oikeasti tiedä vielä, olenko niin hyvä, kuin viesteistäni tosiaan saattaa luulla. Keltanokka kuitenkin vielä. Olen vain tähän asti nöyristellyt liikaa, vähätellyt osaamistani (sisäinen kriitikko on järkyttävän ankara) ja huomannut, että semmoinen ei ole kovin myyvää. Jos en arvosta itseäni, niin kukas arvostaa? Joten piru vie, muutaman vuoden sisällä olen Suomen myyvimpien naivistien joukossa ja sillä siisti ;D

Neuvoni on että lähesty jotain Galleristia "sillä silmällä". Heillä on tavattoman tarkka kyky suodattaa siitä suuresta tarjonnasta 'potentiaali'... siis sellainen taiteilija jolla mahdollisesti on oikeasti tulevaisuutta. Galleristeihin kannattaa todellakin luottaa.
Minulla on kyllä kutina että saattaisit pärjätäkin tuossa jutussa! Ihan tuon kirjoitusasusi perusteella jopa saattaisi uskoakin sinuun. Ota härkää sarvista!

niihin galleriavuokriin on kyllä minun tuttavapiirissäni ollut tapana hakea apurahaa. Sitä tietysti saa helpommin jos ensin valmistuu kuvataiteilijan ammattiin. sitten on viisainta osallistua jurutettyihin näyttelyihin,koska jos sellaisiin pääsee,on helpompi päästä myös taiteilijaseuran jäseneksi ja jos pääsee seuran jäseneksi, niin pääsee parikertaa vuodessa osallistumaan myös seuran näyttelyyn,mikä muuten on ilmaista.

Muun alan pienyrittäjänä (ja kuvataide harrastuksena monessakin muodossaan) kommentoin vähän.

Liiketilojen kuukausivuokrat ovat melko kovia, tapahtui siellä sitten mitä liiketoimintaa tahansa, ja hämmästyinkin hiukan, että 1500€:lla irtoaisi 3viikkoa. Kuvataide vaatii kuitenkin jonkinverran tilaa ympärilleen, eikä sen esittäminen onnistu missään jäätelökioskissa. Liiketilaa eteenpäin vuokratessa vuokraan sisältyy myös käsittääkseni arvonlisäveroa 23% (liiketilan eteenpäinvuokraus on palvelun myymistä) sen lisäksi galleristi toki maksaa saamastaan tulosta kaikki muut verot, liikehuoneen kulut (sähköt ym) omat YEL maksunsa jne jne... kuten jokainen yrittäjä tekee, varautuu myös siihen, että galleria on joskus tyhjillään maksaen kaikki kulut ilman mitään tuloja.

Heitänkin ilmaan ajatuksen. Kuinka iso taiteilijaporukka olisi saatava kasaan, jotta olisi mahdollista yhteisvuokrata pitkäaikaiseen käyttöön tila (kk vuokra esim. 1800€/kk) ja kuinka liiketilan käyttö jaettaisiin kaikkien kuluja maksavien kesken ja kuinka kauan kukakin saisi vuodessa tilaa omaan käyttöönsä jne. 2vk/taiteilija/vuosi ja kulut jaettaisiin 24 henkilön kesken? Kuinka hyvitettäisiin paras näyttelyaika suhteessa loskakeli tai heinäkuun loma-aikojen näyttelyaikaan jne... Kuinka sovittaisiin näyttelytilan yleisestä hoidosta, siivous ym. olettaen tietenkin, että itse taiteilija on oman näyttelynsä aikana kokoajan paikalla (ellei henkilökohtaisesti palkkaisi itselleen työntekijää) jne jne.
Jatkakaahan jutun kehittelya tästä...

Niinpä! Tuossa oli hienoja pointteja ja ideoita paljonkin.
Tosiasia kuitenkin on, että me galleristit ollaan yrittäjiä joilla on yrittäjien velvoitteet. :) Kaikkein hienoin tilanne on että jos löydämme vaikkapa vain sen yhden tai kaksi "valovoimaisen" taiteilijan niin kaikki nuokin ajatukset voisivat tulla mahdolliseksi.

Itselläni on ollut sellainen onnellinen tilanne että olen saanut pari taiteilijaa "maailmalle" kahden vuoden aikana.
Galleristin aktiivisuus on avainsana tänä päivänä. Pitää olla koiramainen vainu millainen taide vetää tuolla maailmalla.
Meille tarjotaan aikas paljon taidetta ihan päivittäin gallerioihimme. Emme voi kuitenkaan hyväksyä ihan mitä tahansa näyttelyihin, vaan sitä varten meillä on ihan viralliset kollegiot valitsemassa näyttelyehdokkaat. Koska esimerkiksi minä sitten galleian omistajan ominaisuudessa pystyn noista ehdokkaista valitsemaan ne valovoimaisimmat ja minullekin oletettavasti taloudellisesti "hyödylliset" (vihaan tota sanaa) ehdokkaat, on elettävä näillä.

Meidän pitää myös muistaa että meillä on myös velvotteita valitsemiemme taiteilijoiden suuntaan! Me nimittäin myös teemme heille jatkosuunnitteluja. He eivät suinkaan jää tyhjän päälle näyttelynsä jälkeen- tai evät saisi jäädä.
Sehän on toki meidänkin etu! Esimerkiksi me saadaa rojaltteja taiteilijoidemme menestyksestä tuolla maailmalla. Ne kantaa meitä myös huonoina aikoina.