Olen aikoinaan valmistunut tietojenkäsittelytieteen FM:ksi ja pari vuotta sitten - jonkin aikaan ohjelmistoteollisuudessa j2ee-koodaajana toimittuani - hakeuduin lisäpätevyyden hankkimiseksi tekniikan tohtoriopiskelijaksi eräälle tietotekniikan sovellusalalle. Samalla annoin värvätä itseni tutkijaksi laitoksen tutkimusryhmään, mistä nyt olen taas palaamassa ohjelmistoteollisuuteen.
Opiskeluaikanani kuvittelin tohtoriopiskelijoiden ja tutkijoiden olevan hyvinkin lahjakasta porukkaa ja kehittelevän komplekseja ja ihmeellisiä juttuja. Nyt en voi kuin ihmetellä, millaista näpertelyä yliopistojen tutkimusryhmissä harrastetaan. Varmasti joukossa on lahjakkaita ja todella innovatiivisiakin tyyppejä, mutta käsityksekseni jäi, että ne huiput ovat todella poikkeuksia keskellä mitääsanomatonta massaa. Ja huipuimmat eivät jatko-opiskelijoiksi edes hakeudu.
Ex-mieheni oli vahvasti sitä mieltä, että tutkijoiksi päätyvät ne, joista ei oikeisiin töihin ole. Valitettavasti kokemukseni vahvisti tätä käsitystä ja romahdutti kokonaan arvostukseni ainakin teknisen alan yliopistotutkimusta ja tutkijoita kohtaan.
Onko esim. Suomen yliopistojen tutkimusryhmissä todellakin tehty jotain ratkaisevia innovaatioita, joilla olisi sittemmin ollut alalla suurta käytännön merkitystä? Mielellään perun puheeni, jos joku onnistuu palauttamaan uskoni tutkimukseen.
Yliopistojen laitosten opetusroolilla on toki tärkeä merkitys, ja opetus on Suomessa erittäin laadukasta. Puhun nyt nimenomaan tutkimuksesta laitoksilla.
Opiskeluaikanani kuvittelin tohtoriopiskelijoiden ja tutkijoiden olevan hyvinkin lahjakasta porukkaa ja kehittelevän komplekseja ja ihmeellisiä juttuja. Nyt en voi kuin ihmetellä, millaista näpertelyä yliopistojen tutkimusryhmissä harrastetaan. Varmasti joukossa on lahjakkaita ja todella innovatiivisiakin tyyppejä, mutta käsityksekseni jäi, että ne huiput ovat todella poikkeuksia keskellä mitääsanomatonta massaa. Ja huipuimmat eivät jatko-opiskelijoiksi edes hakeudu.
Ex-mieheni oli vahvasti sitä mieltä, että tutkijoiksi päätyvät ne, joista ei oikeisiin töihin ole. Valitettavasti kokemukseni vahvisti tätä käsitystä ja romahdutti kokonaan arvostukseni ainakin teknisen alan yliopistotutkimusta ja tutkijoita kohtaan.
Onko esim. Suomen yliopistojen tutkimusryhmissä todellakin tehty jotain ratkaisevia innovaatioita, joilla olisi sittemmin ollut alalla suurta käytännön merkitystä? Mielellään perun puheeni, jos joku onnistuu palauttamaan uskoni tutkimukseen.
Yliopistojen laitosten opetusroolilla on toki tärkeä merkitys, ja opetus on Suomessa erittäin laadukasta. Puhun nyt nimenomaan tutkimuksesta laitoksilla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Arvioisin noin 95% IT alan tehtävistä olevan sellaisia, että käydyllä koululla ei ole mitään merkitystä työssä pärjäämisen kanssa. Rinta rinnan tehdään tismalleen samoja töitä oli sitten DI, FM, ins. tradenomi, datanomi, itseoppinut.
Työ itsessään on ainut kunnollinen opettaja, useimmille olisi riittäänyt 1/2 vuoden pikakoulutus alan perusasioista. Mitä tuhlausta onkaan kouluttaa vuosia ihmisiä käytännössä aivan turhaan.
Mikäli haluaa edetä työelämässä niin helpoiten se onnistuu sopivan lipevällä ja toisinaan röyhkeällä käytöksellä, paperien perään ei paljon kysellä.
Arvostan kyllä opiskelua, mutta olen alkanut epäillä vahvasti nykyjärjestelmän järkevyyttä. Tuntuu kuin yksinkertaiseenkin työhön pitäisi olla 4 vuoden koulutus, kun ennen riitti 1/2 päivän perehdytys.
Terve maalaisjärki ja suhteellisuudentaju on vähitellen katoamassa.
Seuratkaapa gradujen ja esim. väitöskirjojen aiheita, niin saatatte kokea ahaa-elämyksen. Tällaiseen sitä rahaa dumpataan, sitten päivitellään, kun koulutettua porukkaa paljon työttömänä. Ironista, way too ironic...
Saattaa olla niin, että suomen yliopistoilla ei ole rahaa tehdä kovin mullistavia keksintöjä. Ulkomailla jossain jenkeissä yritykset taitaa pumpata todella paljon rahaa yliopistotutkimukseen, ja näin koulut ovat lähes suoraan alisteisia näille firmoille.