Te naiset jotka jostain syystä olette haluttomiksi tulleet. Miltä kuulostaisi sellainen ajatus että antaisitte miehenne käydä vieraissa yhteisellä sopimuksella. Tiedän että asia ei ole ongelmaton ja mitenkään mustavalkoinen. Olen joskus leikitellyt tällä ajatuksella mutta en ole vaimolle uskaltanut ehdottaa.
Tällä järjestelyllähän te, arvon naiset säästyisitte seksiltä, jatkuvalta vonkaamiselta, puutteen aiheuttamalta mykkäkoululta. Toisaalta saisitten takaisin iloisen ja hyvinvoivan miehen. Voisitte keskittyä elämiseen seksistä kieltäytymisen sijaan.
Haluaisin asiallisia kommentteja. Jos tämä ajatus loukkaa teitä niin kertokaa sekin.
Tällä järjestelyllähän te, arvon naiset säästyisitte seksiltä, jatkuvalta vonkaamiselta, puutteen aiheuttamalta mykkäkoululta. Toisaalta saisitten takaisin iloisen ja hyvinvoivan miehen. Voisitte keskittyä elämiseen seksistä kieltäytymisen sijaan.
Haluaisin asiallisia kommentteja. Jos tämä ajatus loukkaa teitä niin kertokaa sekin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mikäs siinä, saanko minäkin sitten mennä baarituttavuuden luo yökylään kun sinua ei huvita?
Kyllä, olen sanonut miehelleni että mene hakemaan seksiä muualta. Onkohan hän epänormaali, vai mitä, mutta kun ei mene. Laiskuutta lienee:)
En olisi edes mustasukkainen jos näin kävisi. Luulen tosiaan että takana on pelko, että jos hän itse menisi, niin minäkin saisin tavallaan luvan kokeilla muualla. Ja siitä seuraa uusi pelko että saisin "parempaa", ja en haluaisi sitäkään vähää mitä nyt.
Oikeassa olet tuon pelon suhteen, sehän se on itsellänikin. Mutta kylläpä se niin on että olisi se lupa annettava myös naiselle jos itsekin saisi mennä. Se vaan aina joskus katkerina hetkinä tulee mieleen jos joutuisi oikeasti vastaamaan tuohon kysymykseen vaimolle että: Miksi sinä haluaisit vieraisiin lähteä, sinähän saat (saisit jos haluaisit) seksiä kotonakin?
Ihmetyttää kyllä kovasti, miksi vaimo sitten haluaisi seksiä muualta, kun ei halua kotona. Itse ainakin ottaisin eron välittömästi, jos nainen antaisi minulle luvan lähteä vieraisiin. Se kertoisi minulle, ettei hänellä ole mitään halua koettaa ratkoa suhteemme ongelmia (joista suurin on tällä hetkellä juuri seksin puute hänen haluttomuutensa vuoksi). Miksi sellaista suhdetta kannattaisi jatkaa, ainakaan jos ei vielä ole lapsia?
Enkä nyt tarkoita että se olisi vaimon vika ettei häntä haluta. Mutta jos ei ole halua selvittää asiaa...
Niin, usein kyllä kuulee ettei nainen halua edes puhua asiasta saati hankkia apua.
Samoin käyttäytyvät usein erektiohäiriöiset miehet, alkoholistit jne.
On valitettavasti helpompaa kestää asia vain oppimalla elämään sen kanssa kuin hankkiutua hoitoon.
Ja kun asiasta ei edes puhuta, voi ikäänkuin leikkiä ettei mitään ongelmaa edes ole.
Uskokaa pois miehet, kyllä naiset itsekin kärsivät omasta haluttomuudestaan, vaikka yrittävätkin peittää sen.
Syyllistäminen vain pahentaa asiaa.
Tottakai naiset kärsivät haluttomuudestaan, ei sitä tarvitse koko ajan todistella. Eikä myöskään sitä, että syyllistäminen pahentaa asiaa.
Kerro sitten mitä mies voi tehdä. Olen kyllästymiseen saakka saanut kuulla mitä ei saa tehdä.
siihen mitä mies saa tehdä
Siinä onkin naiselle miettimisen aihetta, mutta
itse ainakin saattaisin antaa miehen
ottaa itselle ystävär ,jonka kanssa tarvittaessa
voisi turvallisesti harrastaa sitä haluttua
seksiä. Mutta tietysti se olisi vain sitä
varten eikä sitten muuta. (toivottavasti)
Koska kuitenkin haluaisin nk. henkisen yhteyden
säilyvän edelleen välillämme.
Onhan se varmaan tärkeää miehelle ,että
naisystäviä on mutta sisälläni asuu pieni
mustankipeä ihminen niinkuin useimmissa naisissa....
niin olisin rikas ihminen!
ainakin oma mieheni on sellainen, ettei osaa harrastaa seksiä ilman rakkautta.
tai että se pelkkä paneminen ei kuulemma riitä.
Olisin kyllä siis antanut luvan, muttei miehelle kelpaa..
kolme vuotta tällaisen miehen rakastajatar, en ole enää.
Kolme vuotta hän omisti minut salaa, hän itki onnellisuuttaan sylissäni.
Rakastuin mieheen, enkä voinut millään ymmärtää miksei hän voinut luopua omaisudestaan ja lähteä kanssani.
Odotin että hän tulisi kokonaan luokseni.
Sain mielenterveysongelmia, jotka aiheutui tästä tilanteesta, terapiassa sain rohkeutta irrottautua hänestä.
Erostamme on kulunut vuosi, nyt tiedän että minulla ei ole henkisiä valmiuksia alkaa kenenkään ukkomiehen seksielämän paikkaajaksi.
minä olen aina sanonut miehelleni, että jos joskus tulee aika, ettei minulle enää kertakaikkiaan minkäänlainen seksi maistu tai en kykene (tosin ei vielä ajankohtainen asia), niin ilman muuta hyväksyn hänen luonnollisten tarpeiden tyydyttämisen jossakin toisaalla. Mutta eipä minunkaan mieheni ole näihin puheisiini vastannut mitään, entäs jos se olisinkin minä, joka "seksihoitoa" tarvitsisin... En ole juttua sen enempi jatkanut, koska se ei ole ajankohtainen toistaiseksi.
Kyllä saisi minun puolestani ukkoni mennä hakemaan seksiä muualta, mutta hänen pitäisi mennä tosi kauas. Häpeäisin silmät päästäni kun/jos joku puolituttu saisi tietää kuinka surkea ukkoni on sängyssä. Saisin itse takuulla paljon sääliä osakseni.
Vois kyllä piristää sekin, jos sais itse käydä
vieraissa, ihan luvan kanssa =)
Ajatuskin virkistää
nm *yks muija vaan *
Onko jo kohde katsottu?