Parikymppisenä veeällänä muutin kerrostalon ylimpään kerrokseen. Normaalina nuorena juhlittiin joka toinen viikonloppu tai harvemmin. Yörauhaa kunnioitin ainakin pääsääntöisesti enkä koskaan metelöinyt ainakaan puolenyön jälkeen. Omaan terveen vl-maalaisjärjen.
Seinänaapuriksi oli sattunut keski-ikäinen vl-pariskunta jolla oli kaksi teini-ikäistä lasta. Heitä elämisemme tuntui häiritsevän.
Kerran yksiin kaveripiirin illanistujaisiin (ei niitä edes bileiksi voinut sanoa) soittivat poliisit. Pyydettiin konsta ja aapeli sisälle tutkimaan tilanteet. Normaaliksi asiat havaittuaan toivottivat lähtiessään hauskaa illanjatkoa ja totesivat vain että "minkäpä sitä yliherkille naapureille mahtaa". Kello ei poliisien käydessä ollut edes kymmentä. Poliisitkin sarttuivat olemaan veeälliä.
Yritin useaan otteeseen ottaa heihin asiallisesti yhteyttä jotta voisimme keskustella asiasta. Halusin oikeasti tietää mikä heidän mielestään olisi ollut riittävän hiljaista elämistä.
Kerran satuttiin naapurin vl-miehen kanssa parkkipaikalle samaan aikaan. Äijä istui vanhassa civicissään ikkuna raollaan, naama norsunv..lla tuijottaen eteensä samalla kun minä yritin avoimesti ja asiallisesti kysellä väleistämme. Vl-ukko sähähteli vain välillä jotain elämöinnistä ja yötöistä ja perheen kärsimisestä. Kovaäänisestä puhumisesta jne. Lopuksi hampaitaan yhteen purren käänsi päänsä minuun päin edelleen kuitenkaan ottamatta katsekontaktia ja sanoi: "hommattiin me häätö naapureille edellisessäkin asunnossa".
Tämä päivänselvä uhkaus oli mulle liikaa ja otin yhteyttä isännöitsijään toivoen hänen saavan meidät yhteiseen keskustelupöytään. Ei onnistunut, naapuri ei suostunut.
Isännöitsijä kertoi meistä tulleen valituksia. Yhdeltä naapurilta. Ei saanut kertoa kenestä oli kyse, mutta sanoi että hankalan naapurimme mahdolliset valitukset ainakin karsii vähän tiheämmällä kammalla.
Kävin vielä itse kyselemässä ovelta ovelle muut seinä- ja kattonaapurit, mutta kukaan ei ainakaan myöntänyt että olisivat meistä tai muistakaan naapureista häiriintyneet. Tosin usein veisaamme laahaavia virsiä ja siionin lauluja aamyölle saakka, mutta sehän on ns. normaalia lähetystyötä ja elämistä armon tuntemisissa.
Ehkäpä vl-naapurini tosiaan kärsi huoneistostani kantautuneista äänistä mutta yhtälailla minä kärsin siitä että en mielestäni saanut elää normaalisti. Toimin tuolloin vieläpä kys. taloyhtiön hallituksen pj:na eikä minulla siten oman käsitykseni mukaan ollut varaa hölmöilyihin.
Koskaan ennen tuota eikä sen jälkeen (neljässä muussa eri kerrostalossa asuneena) ole ollut mitään ongelmia naapureiden kanssa.
Seinänaapuriksi oli sattunut keski-ikäinen vl-pariskunta jolla oli kaksi teini-ikäistä lasta. Heitä elämisemme tuntui häiritsevän.
Kerran yksiin kaveripiirin illanistujaisiin (ei niitä edes bileiksi voinut sanoa) soittivat poliisit. Pyydettiin konsta ja aapeli sisälle tutkimaan tilanteet. Normaaliksi asiat havaittuaan toivottivat lähtiessään hauskaa illanjatkoa ja totesivat vain että "minkäpä sitä yliherkille naapureille mahtaa". Kello ei poliisien käydessä ollut edes kymmentä. Poliisitkin sarttuivat olemaan veeälliä.
Yritin useaan otteeseen ottaa heihin asiallisesti yhteyttä jotta voisimme keskustella asiasta. Halusin oikeasti tietää mikä heidän mielestään olisi ollut riittävän hiljaista elämistä.
Kerran satuttiin naapurin vl-miehen kanssa parkkipaikalle samaan aikaan. Äijä istui vanhassa civicissään ikkuna raollaan, naama norsunv..lla tuijottaen eteensä samalla kun minä yritin avoimesti ja asiallisesti kysellä väleistämme. Vl-ukko sähähteli vain välillä jotain elämöinnistä ja yötöistä ja perheen kärsimisestä. Kovaäänisestä puhumisesta jne. Lopuksi hampaitaan yhteen purren käänsi päänsä minuun päin edelleen kuitenkaan ottamatta katsekontaktia ja sanoi: "hommattiin me häätö naapureille edellisessäkin asunnossa".
Tämä päivänselvä uhkaus oli mulle liikaa ja otin yhteyttä isännöitsijään toivoen hänen saavan meidät yhteiseen keskustelupöytään. Ei onnistunut, naapuri ei suostunut.
Isännöitsijä kertoi meistä tulleen valituksia. Yhdeltä naapurilta. Ei saanut kertoa kenestä oli kyse, mutta sanoi että hankalan naapurimme mahdolliset valitukset ainakin karsii vähän tiheämmällä kammalla.
Kävin vielä itse kyselemässä ovelta ovelle muut seinä- ja kattonaapurit, mutta kukaan ei ainakaan myöntänyt että olisivat meistä tai muistakaan naapureista häiriintyneet. Tosin usein veisaamme laahaavia virsiä ja siionin lauluja aamyölle saakka, mutta sehän on ns. normaalia lähetystyötä ja elämistä armon tuntemisissa.
Ehkäpä vl-naapurini tosiaan kärsi huoneistostani kantautuneista äänistä mutta yhtälailla minä kärsin siitä että en mielestäni saanut elää normaalisti. Toimin tuolloin vieläpä kys. taloyhtiön hallituksen pj:na eikä minulla siten oman käsitykseni mukaan ollut varaa hölmöilyihin.
Koskaan ennen tuota eikä sen jälkeen (neljässä muussa eri kerrostalossa asuneena) ole ollut mitään ongelmia naapureiden kanssa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Naapurisi olivat ihan normaaleja vl-ihmisiä.