En tiedä kuuluisiko tämä mielummin ujous-keskusteluun, häpeään vai mihin -mutta olkoon nyt tässä kun kerran sivuaa ihastumistakin.
Taisin pelästyttää tänään pahasti erään itselle ihan vieraan henkilön.
Tätä pelästyttämistilannetta oli edeltänyt jokunen sekava
tuijottelutilanne, jotka minua henk.koht ahdisti ja kuumotti v***sti.
Tai toisin sanottuna en ole tottunut siihen että joku huomioi minut
niin kuin kys. henkilö huomioi. Ja aluksi se tuntuikin tositosi hyvältä,
mutta kun mitään ei tapahtunut niin rupesi ahdistamaan koko juttu. Ja
kun tätä hommaa oli jatkunut jo toista kuukautta, niin ajattelin että
pakko tehdä asialle jotain.
Noh... Koska en ole mikään sosiaalisten tilanteiden sankari, kuumotan
ja ujostelen vieraiden ihmiseten kanssa normaalissakin
kanssakäymisessä ja koska ympäristökin oli mitä kuumottavin -niin en
sitten pystynyt tuomaan asiaani esille oikeastaan missään järkevässä
muodossa. Olisin vaan halunnut sanoa, että juttele minulle ja tutstu
minuun (niin kuin luulin sinun haluavan tehdä) -tai sitten lopeta se
tuijottelu, koska se voi tehdä jonkun ujon ja ahdistuneen ihmisen
päivästä todella vaikean!
En muista mitä loppujen lopuksi edes sain suustani, mutta tuloksena
oli kuitenkin todella hämmentyneen oloinen vastapuoli. Pitää minua
varmasti hörhönä, outona, kummallisena... Eipähän tarvitse ainakaan
pelätä enää että tuijottelu jatkuisi... Ja onneksi on myös
pääsiäisloma ja saa tauon kaikesta tästä kuumotuksesta. Ja muutenkin
tuo välttely tässä tilanteessa on jotenkin mahdollista. Voin taas
käpristyä takaisin kuoreeni.
Miksi en vain voisi olla reipas ja avoin? Tuoda asiat esille selkeästi
ja ymmärrettävästi, ilman sairasta jännitystä?
Tulipa pitkä teksti ja varmasti paljon kirjoitusvirheitä... Tuskin moni jaksaa lukea tai kommentoida. Tämä olikin ehkä vain itselle -narsisti painaa silti lähetä.
Taisin pelästyttää tänään pahasti erään itselle ihan vieraan henkilön.
Tätä pelästyttämistilannetta oli edeltänyt jokunen sekava
tuijottelutilanne, jotka minua henk.koht ahdisti ja kuumotti v***sti.
Tai toisin sanottuna en ole tottunut siihen että joku huomioi minut
niin kuin kys. henkilö huomioi. Ja aluksi se tuntuikin tositosi hyvältä,
mutta kun mitään ei tapahtunut niin rupesi ahdistamaan koko juttu. Ja
kun tätä hommaa oli jatkunut jo toista kuukautta, niin ajattelin että
pakko tehdä asialle jotain.
Noh... Koska en ole mikään sosiaalisten tilanteiden sankari, kuumotan
ja ujostelen vieraiden ihmiseten kanssa normaalissakin
kanssakäymisessä ja koska ympäristökin oli mitä kuumottavin -niin en
sitten pystynyt tuomaan asiaani esille oikeastaan missään järkevässä
muodossa. Olisin vaan halunnut sanoa, että juttele minulle ja tutstu
minuun (niin kuin luulin sinun haluavan tehdä) -tai sitten lopeta se
tuijottelu, koska se voi tehdä jonkun ujon ja ahdistuneen ihmisen
päivästä todella vaikean!
En muista mitä loppujen lopuksi edes sain suustani, mutta tuloksena
oli kuitenkin todella hämmentyneen oloinen vastapuoli. Pitää minua
varmasti hörhönä, outona, kummallisena... Eipähän tarvitse ainakaan
pelätä enää että tuijottelu jatkuisi... Ja onneksi on myös
pääsiäisloma ja saa tauon kaikesta tästä kuumotuksesta. Ja muutenkin
tuo välttely tässä tilanteessa on jotenkin mahdollista. Voin taas
käpristyä takaisin kuoreeni.
Miksi en vain voisi olla reipas ja avoin? Tuoda asiat esille selkeästi
ja ymmärrettävästi, ilman sairasta jännitystä?
Tulipa pitkä teksti ja varmasti paljon kirjoitusvirheitä... Tuskin moni jaksaa lukea tai kommentoida. Tämä olikin ehkä vain itselle -narsisti painaa silti lähetä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Huh, miten sekavaa tekstiä... Onneksi sen kirjoittaminen silti auttoi jäsentämään jotain asioita.
Nyt kun olen yön yli saanut miettiä tätä tilannetta, niin uskon että kyse oli pelkästään omasta väärinymmärryksestä. Taisi olla vaan niin, että olin tulkinnut vastapuolen katseet ja hymyt väärin.
Onhan se ikävää, mutta elämä jatkuu. Ja täytyy varmaan olla myös tyytyväinen siihen, että tästäkin hissukasta löytyy vielä edes jotain sisua avata suunsa kun siltä tuntuu -vaikka se ei ihan niin putkeen mennytkään. Ehkä olen tämän jälkeen vahvempi ihminen...
Kai se on vaan nyt unohdettava koko asia, keskityttävä kouluun, töihin ja kevääseen. Hauskempaan huomiseen :)
Minusta on hienoa, jos uskaltaa. Eipähän tarvitse vanhana harmitella elämätöntä elämää. Joskus vastapuoli ei tunne samoin, jos taas tuntee.
Kuin minun kynästäni. En vain viitsi sanoa mitään, koska mennyt on mennyttä ja ihmiset nykyään armollisia.
Oletko ap käynyt katsomassa Kuninkaan puheen? Liikuttava ja ihana elokuva -voin suositella.
Tuskin se kuitenkaan oli mitään niin vakavaa möhlimistä. Kyllä sitä pahempaakin sattuu. :) Sitä paitsi parempihan se on tulla hölmöksi leimatuksi tai että vastapuoli ei olekaan ihastunut tms. kuin miettiä sitä itsekseen jälkikäteen ja harmitella, ettei tehnyt mitään. Harvemmin isossa mittakaavassa harmittaa ne asiat, missä vähän möhläsi kuin ne, joissa ei uskaltanut ottaa riskiä ja laittaa itseään likoon.
Ja mitäs sitten, jos sai hassun kuvan. Voithan sitä yrittää korjatakin sanomalla jotain muuta jossain muussa tilanteessa. :) Mukavaa pääsiäistä!
Mikä voisi olla pahempaa kuin tuo mitä aloittaja on mennyt tekemään? Tilannehan on se että aloittajan pitäisi samantien poistua samalta mantereelta.
Vau. Joku on siis jaksanut lukea tilitykseni. Itsellekin teki tiukkaa lukea se näin jälkeenpäin. Iso kiitos myös kannustavista kommenteista :) Jotenkin tämä avautuminen tänne vaan helpottaa oloa... Mistä se johtuu?
Tämä siis tosiaan oli ensimmäinen kerta, kun teen minkäänlaista *aloitetta* elämässäni. Ei kai sitä heti voi olla mestari siinäkään...
Ja melko nopeasti on onneksi hälvenneet noi häpeän ja kuumotuksen tunteetkin. Saa tosin nähdä kuinka pahasti noi taas puskee pintaan jos/kun joudun törmäämään tähän tyyppiin vielä jatkossa.
Kiitos vielä ja hyvää kevään jaktoa kaikille :)
Millainen on mestarin suorittama aloite?
Sös!
Mutta sitten seuraavalla kerralla osaat toimia siten kuin protokollassa sanotaan.
Enpä osaa sanoa millainen on mestarin suorittama aloite. Jos vaivauduit lukemaan koko ketjun, niin varmaan tajusit ettei tässä ollut kysymys protokollista tai täydellisistä aloitteista. Kiitti kuitenkin kommentistasi -vaikka siitä ei mitenkään hyvä fiilis tullutkaan. Hyvää yötä.
Luin koko ketjun ja ajatuksella. Siitä tuli liiankin elävästi mieleeni eräs tapahtuma elämässäni, enkä pitänyt tavasta jollaisena se tekstistäsi minulle välittyi.
Mutta sinä olet sinä ja minä olen minä. Jos tämä ei tuntuisi niin tutulle, voisin jopa olla iloinen puolestasi. Ei tarvitse mulle liian kohtelias olla -siis kiitellä turhasta.
Enpä tainnut kiitellä turhasta, jos kerran sain sut lukemaan koko ketjun läpi... Ois kiva kuulla siitä sun elämässä tapahtuneesta asiasta- siis jos siitä kertominen ei ole liian ahdistavaa/kivuliasta. Ehkä mä voisin jopa oppia siitä jotain... Nyt nukkumaan pää selväksi. Öitä.
Huomenta ja toivottavasti olosi on hyvä tuon juhlimisenkin osalta kuin muutenkin. Mä luulen että jokainen oppii omista tekemisistään parhaiten, en tiedä mitä haluaisit oppia? Jotakin uutta lähestymistapaa vai mitä? Siinäkö se sun pahin kompastuskivi on -ujous ja se että ei osaa puhua ihmisille? Ajatusten jäsentäminen kirjoittamalla ne auki helpottaa sinua? Ehkä opit siitä parhaiten ja jotenkin tunnut rohkaistuvan joka avauksella. Ei sulla liene hätää tulevaisuudessa. Jos koet ongelmaksi sun ujouden, niin yritä muuttaa itsesi sellaiseksi, että sinusta tulee raipas ja avoin ihminen joka osaa kaiken muun hyvän lisäksi vielä puhua suomea puhumattakaan muista kielistä :) Kyllähän niitä on kaikenlaisia kursseja joissa voi prepata taitojaan ja jos sulla sattuu olemaan ongelmana vielä punastelu kaiken muun vaivan lisäksi, niin käy siinä leikkauksessa jossa salvataan se joku hermo. Näin et herätä vaivaannusta kanssaihmisissä ja sulaudut joukkoon ja sinä itsekin olet tyytyväinen. Ja sitten Avot -ei kun läppää heittämään!
Ei mulla taida olla mitään listättävää näinkin tyhjentävään aloitukseen.
Aamuyön avautumista jälleen luvassa:
Loma rupeaa olemaan ohi ja juhlat juhlittu. Samalla on palautunut mieleen myös tämä tilanne. Kysyit mitä haluaisin oppia? Haluaisin oppia hillitsemään omat tunteeni ja ajatukseni niin hyvin, että voisin toimia ihmisten kanssa ilman jännitystä, änkytystä, ujostumista, hikoilua, sitä punastumista...
Ehkä avain tähän olisi oman ajattelun muuttaminen ja itsevarmuuden kasvattaminen. Koen eräällä tavalla kannustavaksi sen, että lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa olen ollut hyvinkin varma ja rohkea ihminen. Vasta vanhemmiten olen tehnyt sosiaalisesta kanssakäymisestä ongelman itselleni. Toki osaan nimetä muutamankin asian, jotka ovat vaikuttaneet tämän ujouden syntyyn ja kasvamiseen näinkin isoksi peikoksi.
Tästä johtuen ajattelen, että minulla on vielä mahdollisuus kehittää itseäni ihmisenä, oppia kestämään painetta ja murtaa tämä ikävä suojamuuri. Enkä tahdo tehdä sitä vain yhteiskunnan normien ja ihanteiden täyttymiseksi, vaan ennen kaikkea oman hyvinvointini takia. Rohkeana on paljon helpomapaa ja hauskempaa elää kuin ujona ja sulkeutuneena. Mihinkään hermojen salpaamiseen en silti olisi valmis...
Sössönä: kirjoitat hauskasti ja nokkelasti! En taida ihan täysin erottaa, mikä tekstistäsi on kannustusta, mikä vi****lua, mikä kritiikkiä ja mikä jotain muuta... :) Onko silläkään nyt merkitystä? Ihanaa kevättä ja kesää sulle!
Taisinkin sanoa, että en pitänyt tavasta jolla tekstisi välittyi minulle, siitä vastaukseni. Se on juuri sitä hedelmällisintä yksinpuhelua, missä vähän aloituksessa viittasitkin. Ketjun kirjoittaja vain auttaa itse itseään ja mä säksätän jotain kommenttia tähän väliin :) ja koitan olla tai olla olematta.
Oppia halusit? Sulla on hyvä tilanne, koska pystyt vertaamaan itseäsi menneisyytesi ym. Ilmeisesti tuo tilanteesi jossa aloituksessa mainitsit on joku tilapäinen, ohimenevä kriisi elämässäsi tms koska nuo oireet kovasti sua häiritsevät. Mutta mitäpä tuohon mitään lisäämään, hyvin sä tunnut tietävän, mitä haluat ja miten päästä tuohon tavoitteeseen. Hyvä sinä!