No hei nyt kaikille. Mieltäni on askarruttanut jo pitkään se, pitäisikö mun hankkia jostain ammattiapua. Nyt siis luettelen hieman faktoja olostani/tilanteestani:
*olen viillellyt itseäni vaihtelevasti n. viisi vuotta, mutta yritän nyt päästä siitä eroon
*olen kärsinyt [lievästä?] bulimiasta viimeiset viisi vuotta [ts. välillä ahmin ja laattaan, toisinaan jätän kokonaan syömättä]
*juon itseni humalaan usein, koska vain siten voin ns. nollata pääni*peiliin katsoessani saatan purskahtaa itkuun
*en näe itselläni toisinaan tulevaisuutta, eikä minulla ole opiskeluunkaan mitään motivaatiota
*olen mielestäni täysi epäonnistuminen
No niin, siinä noita nyt sitten oli. Onko tämä teidän mielestänne jo siinä määrin huolestuttavaa, että pitäisi harkita kallonkutistajaa, vai kannattaisiko vielä yrittää selvitä itse? Kiitos jo etukäteen :)
*olen viillellyt itseäni vaihtelevasti n. viisi vuotta, mutta yritän nyt päästä siitä eroon
*olen kärsinyt [lievästä?] bulimiasta viimeiset viisi vuotta [ts. välillä ahmin ja laattaan, toisinaan jätän kokonaan syömättä]
*juon itseni humalaan usein, koska vain siten voin ns. nollata pääni*peiliin katsoessani saatan purskahtaa itkuun
*en näe itselläni toisinaan tulevaisuutta, eikä minulla ole opiskeluunkaan mitään motivaatiota
*olen mielestäni täysi epäonnistuminen
No niin, siinä noita nyt sitten oli. Onko tämä teidän mielestänne jo siinä määrin huolestuttavaa, että pitäisi harkita kallonkutistajaa, vai kannattaisiko vielä yrittää selvitä itse? Kiitos jo etukäteen :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koitapa jotain hoitoa/apua saada, ei tuollainen liene kovin normaalia edes nykypäivänä vaikka kaikki asiat ovatkin päin häränpyllyä
Sinä olet siinä mielessä erittäin hyvässä asemassa, että osaat itse arvioida tilanteesi. Vielä Sinun hyvää osaa lisää se, että olet todennut olevasi hädässä ja tunnet tarvitsevan apua. Eli tarvitset apua ja sitä haluat itsekkin. Joten mene vaikka terveyskeskukseen niin sieltä asia lähtee menemään edelleen. Ole avoin - ole rehellinen itsellesi ja hoitohenkilökunnalle
olet normaali ihminen mutta hakeudu
vaikka vähäksi aikaa selvittelemään
elämän menoa olin 95 v epäilevä
ja kakki oli epä onnistunut suhteet join kamalasti mutta nyt olen isä ja kaikki hyvin
että olet ihan normaali ota itseäsi niskasta ja
yritä !!!!!!
hyvää jatkoa
Mun mielestä se, että olet hoitoon hakeutumista harkinnut, kertoo jo tarpeellisen. Mene.
Kiitos kaikille viesteistä! Sain tukea aavistuksilleni, olen muuten niin hankala tapaus lääkäriinkin mentäessä, yritän aina sitä lähtöä lykätä mahdollisimman pitkään :/ Mutta siis kiitos kaikille, toivotaan et asiat lähtee nyt sujumaan vähän paremmin kun tiedän, että muidenkin mielestä pitäisi käydä apua. Läheisille ihmisille on vain niin vaikea puhua kaikista kun ei halua liiaksi huolestuttaa ketään :)
mä oon jo 20,mut sama tääl että viis viimestä vuotta oon mäki viillelly ja sairastanu syömishäiriöö,millon ahmin,millon elän erittäin aliravitusti..
en oo enää missää koulus enkä töissä,eikä mikään kiinnosta.
mä tosin olin jo hoidossa syksyl 9 viikkoo sairaalas ja sit tammikuus uudestaan pari viikkoa kun otin yliannostuksen mieliala lääkkeistä..
kyllä sun kantsis mennä ainaki jonkinnäköseen arviointiin asiantuntijoiden luo..