Mitenkä on?

Kerroinkin tuolla aiemmin, että olin lämäri kurssilla ja luulin pääseväni puolella vuodella kun kusen lämäri kurssin teoriakokeen. Minut pakotettiin siis lääkintämieheksi. No näin ei käyny vaan tuli se 9 kk "diplomijääkäri". Aloitin palveluksen viime heinäkuussa ja se on nyt suoritettu. Palvelin kirjurina. Minulle puhkesi armeijassa allerginen rasitusastma, joka aiheutui tuvissa pyörivästä pölystä. Otin sen puheeksi lääkärille jo marraskuun alussa, koska oireeni pahenivat, mutta lääkärit vain väittivät, että se oli normaalia flunssaa ja syöttivät DUACT:tia sanoivat, että pitäis mennä ohi. No vasta joulukuun puol välissä oli PEF seurannat ym. tehty ja niissä oli jo heitto mikä viittasi tähän astmaan. Minut laitettiin erikoislääkärille, ja sain erikoislääkärin lausunnon tästä allergisesti rasitusastmasta, joka on nimenomaan pahentunut ja puhjennut palvelusolosuhteissa. Lausunnon sain tosin vasta nyt tammikuun alussa olisiko ollut 3. päivä ja 2/10 180 vrk palvelevat kotiutui 7. päivä. Minulla on nyt monia lääkkeitä päivittäisessä käytössä ja vieläkin öisin yskittää. Yritin anoa joulukuun puoli välissä palvelusajan lyhentämistä itse omalla anomuksellani 270 vrk:sta -> 180 vrk:hon tuohon astmaan vedoten, mutta kapteeni tyrmäsi sen ja laittoi omaan lausuntoonsa, että "ei kykene erottamaan oireita normaalista kausiflunssasta ja täten EN PUOLLA". No laput kävi komentajalla, joka hylkäsi myös anomukseni. No nyt kummiskin tuli sitten tammikuun alussa se erikoislääkärin lausunto tuon anomuksen jälkeen, jossa lääkäri totesi astmani. Yritin vielä käydä sen paperin kanssa palvelusajan lyhentämistä anomassa pataljoonan esikunnassa kouluttajilta, mutta armeijassa aiheutunut astma ei ole kuulemma asevelvollisuusalan mukaan riittävä syy palvelusajan lyhentämiselle.

Nyt olen kuitenkin alkanut jälkeenpäin miettiä, että toimiko yksikön päällikkö oikein tuossa tilanteessa? Hän ei jutellut ollenkaan VKS:sän lääkäreiden tai kenenkään muun kanssa, tehdessään omaa lausuntoaan asiasta everstille. Sitten hän totesi itse minulle entisenä astmaatikkona, että "oikeella lääkityksellä kyllä pärjää". Sitten hän pisti Prikaatin komentajalle sen oman näkemyksensä asiasta kirjallisena, jossa oikein "kehui" minua ja sai Prikaatin komentajankin kirjoittamaan siihen lappuuni, että "En myönnä, vaan kannustan jatkamaan hyvää palvelusta!" Voisikohan tuosta vielä valittaa jonnekin? Jotenkin tuntuu myös koko ajan siltä, että elämäni olisi ikään kuin pilalla, ja hävettää puhua koko armeijasta kavereille, että olin 9 kk kirjuri. Se ei ole mielestäni mikään kehumisen aihe, ja tuntuukin, että olisin siitä oikein leiman ihteeni saanu .