2005: Ostin Nurmijärven Rajamäeltä yksiön 35 000 eurolla (pyynti 40 k€). Omaa rahaa oli 4 000 euroa.
2009: Velka maksettu.
2010: Asunto myyty 72 000 eurolla. Otin 70 000 € lainaa ja ostin Nurmijärveltä isomman asunnon 150 000 eurolla paremmalta paikalta.
Nyt asuntoni arvo on lähes 170 000 €. Nettovarallisuus 4 000 € ----> 100 000 € 6 vuodessa. Ajattelin maksaa velan pois ja siirtyä sitten omakotitaloon pienellä lainalla.
Ei mielestäni paha duunariliksalla. Halusin vain kertoa, ettei tarvitse olla jättituloja, puolisoa eikä jättilainaakaan, että pääsee asuntoon kiinni. Jos olisin poltellut pienet tuloni vuokraan, olisi aika paha mennä pankista hakemaan 170 000 euron lainaa...
2009: Velka maksettu.
2010: Asunto myyty 72 000 eurolla. Otin 70 000 € lainaa ja ostin Nurmijärveltä isomman asunnon 150 000 eurolla paremmalta paikalta.
Nyt asuntoni arvo on lähes 170 000 €. Nettovarallisuus 4 000 € ----> 100 000 € 6 vuodessa. Ajattelin maksaa velan pois ja siirtyä sitten omakotitaloon pienellä lainalla.
Ei mielestäni paha duunariliksalla. Halusin vain kertoa, ettei tarvitse olla jättituloja, puolisoa eikä jättilainaakaan, että pääsee asuntoon kiinni. Jos olisin poltellut pienet tuloni vuokraan, olisi aika paha mennä pankista hakemaan 170 000 euron lainaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli oikeaoppisesti noustaan tyvestä latvaan siirtymällä tietyn väliajoin ja tarpeen mukaan pienemmästä isompaan. Omistusasujaksi kannattaa siis ryhtyä heti, kun on opiskelut takana ja ensimmäinen työpaikka alla.
Niille, jotka ovat kymmenkunta vuotta odotelleen rommelia vuokralla, ei valitettavasti voi samaa vinkkiä enää antaa, sillä heillä on usein ikää jo se verran, että perhe on perustettu ja näin ollen halvan (lue: pienen) ensiasunnon ostaminen ei tule tilantarpeen vuoksi kyseeseen. Näin ollen vaihtoehdoiksi jäisi joko isomman asunnon ostaminen jostain syrjemmästä, joka tarkoittaisi kulkuyhteyksien heikkenemistä ja monesti jopa kahden auton hankintaa. Tämä taas tulee niin kalliiksi, että samalla rahalla melkeinpä ostaisi samankokoisen asunnon lähempää palveluja. Jos taas haluaa halvalla ison perheasunnon hyvien yhteyksien ääreltä, niin on tyytyminen alueisiin, joissa on sosiaalisia ongelmia. Tämäkään ei kuulosta kivalle vaihtoehdolle, sillä ne perheen piltit saavat alueelta vain ongelmaperheiden ongelmaisia lapsia ystävikseen.
Summa summarum: nuorna on vitsa väännettävä!
mitä horiset, eihän vuokrauunoilla mitään perhettä ole tai naista.
Ne on niitä jotka nelikymppisenä pelaavat pleikkaa peräkammarissa.
Etkös juuri kertonut toisessa tekstissäsi kuinka alkuperäinen pyynti oli 39t€ ja myit lopulta 74t€. http://keskustelu.suomi24.fi/node/9816755
Sinänsä asialla ei ole väliä, kunhan nyt vain huomasin tekstejä selaillessani tarinoiden samankaltaisuuden. Onneksi olkoon joka tapauksessa. Itsekin vastaavia kauppoja tehnyt ja nykyisen asunnon ostaminen jätti tilille mukavasti rahaakin (myin vanhan kalliilla ja ostin uuden halvalla). Tavalliselle duunarille monesti asunto on helpoin tapa ansaita ylimääräisiä eläkerahoja, mutta harva (tuhnu) sitä tajuaa. Mutta jos nyt tuosta asuntoa vielä vaihdat, niin kannattaa miettiä nykyisen asunnon pitämistä sijoitusmielessä. Toki siihen pitää löytää vuokralainen, mutta jos asiat hyvin menee niin löydät lainallesi maksajan (tosin joudut varmasti lyhentämään lainaa itse siinä sivussa). Näin sulla saattaa 10-15 vuoden kuluttua olla kaksi velatonta asuntoa joiden arvo todennäköisesti jatkaa vain nousuaan helsingin levittäytyessä.
Velipoika osti myös jokunen vuosi sitten rajamäeltä asunnon ja jokusen hehtaarin maata ja jo nyt on ollut tontin ostajia kyselemässä hintoja. Laskettiin parin tarjouksen mukaan että jos nyt myisi n. puolet maista pois niin saisi kuitattua loppuvelan pois. Tosin miksi myydä. koska sehän tarkottaisi sitä että naapureiden määrä lisääntyisi.