johtuu varmaan keväästä mutta oon pitkästä aikaa, noin 5 vuoteen auttamattomasti ihastunut erääseen erikoiseen naiseen! se tapahtu niin nopeasti että ja ihan iski muhun, nyt ollaan päivittäin lähes tekemisissä töiden osalta. Tunnen olevani ihanku pikkupoika hänen seurassaan en voi mitään sille että alan käyttäymään kuin hölmö, nauran, hymyilen isosti... olen silti ihan rento mikä on hassua on ihan luontevaa olla hänen seurassaan. Vaikeinta on kuitenkin kun tahtoisi vain hukuttautua hänen silmiinsä tai vaihihkaa koskettaa kättä! Suudelman varastamisesta en uskalla edes unelmoida kuin nukkumaan mennessäni. Tiedän että kuullostan ehkä vanhanaikaiselta mut selainen mä olen. Yritänkin pitkittää aina katsekontaktia ja niin...
Kuitenkin vaikeinta tässä on se että hän on hyvin erilaisesta taustasta kuin minä ja en usko että tietää tunteistani vaikka oj ymmärrettävästi alkaa arvailla. Tästä voi koitua monenlaista...onkohan oikea sana harmia? Eli hän voi tuntea olonsa sitten vaivautuneeksi kun tietää että yksi töissä on ihan höppänänä hänen vieressään ja muuta. Tätä en tietenkään hänelle tahtoisi ja olenkin siksi pidätellyt itseäni,tekis mieli kysyä ehkä töiden jälkeen jonnekin mutta toisaalta olen aina pitänyt eron työkavereihin sen puoleen että on ollut ne ystävät ja sitten työkaverit ja siviili elämä erillään jos ymmärrätte. Mitään vinkkejä kohtalotovereilta jotka siirtyneet ajatuksista tekoihin?
PS. Tänään olin tuskaistua hänen vierellään pitkän kokouksen aikana siinä kun ajatukset käänty koko aika häneen ja pakosta keho tahto liikkua ja hormonit meinas pakahtua ulos musta...helvetti vieköön mikä tilanne.
Kuitenkin vaikeinta tässä on se että hän on hyvin erilaisesta taustasta kuin minä ja en usko että tietää tunteistani vaikka oj ymmärrettävästi alkaa arvailla. Tästä voi koitua monenlaista...onkohan oikea sana harmia? Eli hän voi tuntea olonsa sitten vaivautuneeksi kun tietää että yksi töissä on ihan höppänänä hänen vieressään ja muuta. Tätä en tietenkään hänelle tahtoisi ja olenkin siksi pidätellyt itseäni,tekis mieli kysyä ehkä töiden jälkeen jonnekin mutta toisaalta olen aina pitänyt eron työkavereihin sen puoleen että on ollut ne ystävät ja sitten työkaverit ja siviili elämä erillään jos ymmärrätte. Mitään vinkkejä kohtalotovereilta jotka siirtyneet ajatuksista tekoihin?
PS. Tänään olin tuskaistua hänen vierellään pitkän kokouksen aikana siinä kun ajatukset käänty koko aika häneen ja pakosta keho tahto liikkua ja hormonit meinas pakahtua ulos musta...helvetti vieköön mikä tilanne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos joku nainen saa sussa aikaan tuollaisen reaktion, kannattaa asialle oikeasti tehdä jotain. Pikkuihastuksia voi tulla useampiakin, mutta harvemmin joku ihminen kolahtaa ihan tosissaan. Olisin onnesta soikeana, jos eräs tietty mies ajattelisi musta noin. Olisin onnellinen, vaikka mies, josta en itse ole kiinnostunut, ajattelisi mielessään musta noin. Itsetunnolle tekee hyvää välillä kuulla olevansa kiinnostava ja mukavan ihminen ja tietää herättäneensä jonkun mielenkiinnon. Tunteilla en kuitenkaan koskaan leiki, vaan torjun epätoivotut aloitteet kohteliaasti ja ymmärtäväisesti.
Kannattaa miettiä, mikä tuntuisi sinusta helpoimmalta ja mukavimmalta tavalta lähestyä naista. Jos nainen on vähääkään myötätuntoinen, järkevä ja kiinnostunut, ei lähestymistavalla ole hänelle juurikaan merkitystä. Itse olen mm. lähestynyt erästä työkaveriani tekstiviestitse, koska pokka tai itsetunto ei riittänyt tuolloin muuhun. Vaikka hän kieltäytyi kohteliaasti pyynnöstäni seurusteluunsa vedoten, pystyimme toimimaan töissä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kannattaa siis vain lähestyä rohkeasti toista. Rehellisyydelläkin pääsee pitkälle. Mulle riittäis se, että toinen sanoo: "Sä vaikutat kivalta. Olis mukava tavata joskus töiden ulkopuolella."
Mietin, onko teidän erilaisuudellanne (tai erilaisilla taustoilla) edes merkitystä. Mä haen osittain tietoisesti ja osittain tiedostamattani itsestäni aika poikkeavia miehiä. Tai oikeastaan haen miehiä, joissa on luonteen kannalta jotain samaa, mutta nimenomaan tausta saattaa olla melko erilainen. Tällaiset suhteet antavat paljon myös niille, jotka niissä ovat, joten ei erilaisuutta kannata pelätä.
Kiitos vastauksesta ja etenkin miten itse olit toiminut, ehkä mä kokeilen tuota tekstiviestiä vaikka toisaalta itselle luontaisin keino on se face to face tilanne. Kuitenkin se kehonkieli kun jos otan asian puheeksi kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sanathan tunnetusti on turhia. En kuitenkaan tahdo hänelle minkaanlaista mielipahaa, kunnoitan suuresti häntä ihmisenä ja työkaverina. Ja tunnistin itseni myös nyt tuosta sinun tekstistä eli ehkä siksi se iskikin niin lujaa että hän on kuin onkin hyvin samanlainen kuin minä mutta erinlaisesta taustasta...siksi se pisti mun pään näin sekaisin. Unohdin lisätä tarkeän seikain tuohon tekstiin että me ei toimita kuin enään kuukausi samassa toimipaikassa mutta silti asutaan samassa kaupungissa eli ehkä otan asian sitten puheeksi jos viellä tunnen samoin myöhemmin keväästä.
Hassuinta tässä on miten kovaa tämä vaikutta minuun! Kroppa ja mieli huutaa hänen nimeään mulle ja se että join lasin punaviiniä ei auta yhtään! haha ei kestä tätä... joka päivän jälkeen pahempi juttu. voin sanoa että elämä aina yllättää,
Ei kannata tekniikkaa sekoittaa leikkeihin mukaan, jos face-to-face on sulle luontaisin lähestymistapa. Kirjoitettuna sanat saa enemmän painoa, joten kasvokkain voi olla rennompi tapa. Mä hyödynsin kännyköitä lähinnä, koska mulla ei oikeastaan ollut aiempaa kokemusta olla aloitteen tekijänä ja koska en koskaan päässyt kyseisen henkilön kanssa juttelemaan kahdestaan. Voihan kiinnostavaa yksilöä toki kysyä ulos muidenkin läsnäollessa, mutta mukavampaa se olisi tehdä tilanteessa, jossa muut ei kuule tai huomaa.
Mielellään kuulisin lisää vinkkejä tai mikä parasta kokemuksia toisilta miten tässä tilanteessa on toiminut (onnistuneesti ja myös ei niinkään). Tattista ja sori spammi.
:)
http://www.youtube.com/watch?v=ooiitIfHga0&NR=1
mulla ei oo mitään k&m vastaan mutta miten tuo liittyy tähän asiaan? (älä vaivaudu vastaamaan) kiitos panostuksesta kuitenkin ja mun puolesta tää threatti saa kuolla pois. menee trollaukseksi kuitenkin kun tätä enempää ei varmaan järkevää keskustelua saa aikaan. cya -->
Joo, se oli lähinnä mielikuva tuosta että et oo viiteen vuoteen ollu sillai ihastunnut.
pus. Kaikkee yllättävää voi tulla vastaan, kuten esim.
Kuulostaa niin tutulta, niin tutulta. Paitse se palaveri oli keskiviikkona.
Uskon ettet ole ainoa, joka pakahtuu. Ota yhteys, niin sitten tiedät varmasti. Epätietoisuus on rankinta. Jos se rakkaus osuu kohdalle, niin sitten taustalla tai työkaveruudella ole mitään merkitystä.
Ja se, että pakahduttava rakkaus osuu kohdalle on iso juttu! Kannattaako sellainen mahdollisuus jättää käyttämättä? Haluatko jättää sen elämättä?
Olen kohdannut ihastumisia töissä ja vastaavissa ympyröissä. Koskaan ketään ei ole nolattu tai asiaa levitelty.
Nämä on koettu historiassa:
- työkaveri, joka istuu bussissa viereen, ottaa kädestä ja alkaa suutelemaan :-) Oli kiva, kun se tapahtui kun tapahtumaa edelsi flirtti ja olin kiinnostunut. Siinä vaiheessa ei muistanut edes ajatella katsooko tai huomaako kukaan (bussi oli täynnä työkavereita, tosin aika moni hieman nauttineena). Tapahtuma, johti kiltisti vierekkäin nukuttuun yöhön. Ja myöhemmin puolen vuoden suhteeseen.
- itse olen kertonut työkaverilleni olevani ihastunut. Kiinnostus oli yksipuolinen, mutta hän otti asian hyvin ja ihmissuhteemme oikeastaan syveni paljastukseni myötä. Kävimme kaksistaan lounailla ja puhuimme asiota halki.
- työkaveri (ei sama firma) pyysi kerran jätskille ja toisen kerran kahville. En lähtenyt, koska en ollut ihastunut ja en halunnut antaa väärää kuvaa tunteistani. Tapauksesta on 15v. Tänä päivänä aikuisena naisena samassa tilanteessa, voisin lähteä kahville/jätskille, jos tietäisin että toinen kuuntelee kehonkieltäni eli hoitaisin asian niin että vastapuolelelle se olisi mahdollisimman helppo kuitenkaan antamatta turhia toiveita.
Toisen ihastuksen voi myös ottaa imartelevana asiana. Eihän noin hienoissa tunteissa ole mitään pahaa.
Juurikin kaikkea voi tulla vastaan, ihan yllättävää ja missä tahansa -vaikka sen bussin kyydissä istuessa. Suudelma. Samalta firman mieheltä. Ah.