Johtuu varmaan keväästä mutta oon pitkästä aikaa, noin 5 vuoteen auttamattomasti ihastunut erääseen erikoiseen naiseen! se tapahtu niin nopeasti että ja ihan iski muhun, nyt ollaan päivittäin lähes tekemisissä töiden osalta. Tunnen olevani ihanku pikkupoika hänen seurassaan en voi mitään sille että alan käyttäymään kuin hölmö, nauran, hymyilen isosti... olen silti ihan rento mikä on hassua on ihan luontevaa olla hänen seurassaan. Vaikeinta on kuitenkin kun tahtoisi vain hukuttautua hänen silmiinsä tai vaihihkaa koskettaa kättä! Suudelman varastamisesta en uskalla edes unelmoida kuin nukkumaan mennessäni. Tiedän että kuullostan ehkä vanhanaikaiselta mut sellainen mä olen.
Kuitenkin vaikeinta tässä on se että hän on hyvin erilaisesta taustasta kuin minä ja en usko että tietää tunteistani vaikka jo ymmärrettävästi alkaa arvailla. Tästä voi koitua monenlaista...onkohan oikea sana harmia? Eli hän voi tuntea olonsa sitten vaivautuneeksi kun tietää että yksi töissä on ihan höppänänä hänen vieressään ja muuta. Tätä en tietenkään hänelle tahtoisi ja olenkin siksi pidätellyt itseäni,tekis mieli kysyä ehkä töiden jälkeen jonnekin mutta toisaalta olen aina pitänyt eron työkavereihin sen puoleen että on ollut ne ystävät ja sitten työkaverit ja siviili elämä erillään jos ymmärrätte. Mitään vinkkejä kohtalotovereilta jotka siirtyneet ajatuksista tekoihin? tosiaan olen vähän päälle 20 vuotias ja ihan katseen kestävä, eli huomaan kyllä että naiset katsoo sillä silmällä useinkin kaupungilla ja ravintoloissa eikä ole ongelmaa yhden illan juttujen etsinnässä, tämä on nyt eri juttu.
PS. Tänään olin tuskaistua hänen vierellään pitkän kokouksen aikana siinä kun ajatukset käänty koko aika häneen ja pakosta keho tahto liikkua ja hormonit meinas pakahtua ulos musta...helvetti vieköön mikä tilanne.
Kuitenkin vaikeinta tässä on se että hän on hyvin erilaisesta taustasta kuin minä ja en usko että tietää tunteistani vaikka jo ymmärrettävästi alkaa arvailla. Tästä voi koitua monenlaista...onkohan oikea sana harmia? Eli hän voi tuntea olonsa sitten vaivautuneeksi kun tietää että yksi töissä on ihan höppänänä hänen vieressään ja muuta. Tätä en tietenkään hänelle tahtoisi ja olenkin siksi pidätellyt itseäni,tekis mieli kysyä ehkä töiden jälkeen jonnekin mutta toisaalta olen aina pitänyt eron työkavereihin sen puoleen että on ollut ne ystävät ja sitten työkaverit ja siviili elämä erillään jos ymmärrätte. Mitään vinkkejä kohtalotovereilta jotka siirtyneet ajatuksista tekoihin? tosiaan olen vähän päälle 20 vuotias ja ihan katseen kestävä, eli huomaan kyllä että naiset katsoo sillä silmällä useinkin kaupungilla ja ravintoloissa eikä ole ongelmaa yhden illan juttujen etsinnässä, tämä on nyt eri juttu.
PS. Tänään olin tuskaistua hänen vierellään pitkän kokouksen aikana siinä kun ajatukset käänty koko aika häneen ja pakosta keho tahto liikkua ja hormonit meinas pakahtua ulos musta...helvetti vieköön mikä tilanne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
modet voi poistaa tän viestin, laitoin ihastuminen paikkaan mihin luultavasti sopii tämä paremmin...kiitos
Työkaveriin? Oleha varoivainen ettei tulkita seksuaalisena häiriköintinä tai kiusaamisena. Mitä teet jos hän ei tunne samoin ja antaa ymmärtää niin? Jos hän onkin liikkeell iloisesti kaveripohjalta? Alkaako kiusaaminen vai pystytkö elämään sen ajatuksen kanssa selkä suorana?
Ehdotan todella hienovaraista tiedustelua.
Mietihä uudelleen ennn kuin teet mitään siirtoja, vaikka kuinka himottais.