Olen 35v vl-yksinhuoltaja 3- vuotiaalle pojalle. Erosin pojan isästä pojan ollessa 1,5 v... kun elämä ei ollut mitään muuta kuin riitelyä yms.
No olen yksinhuoltaja ja olen seurustellut 1v 3kk ihanan nuoremman vl-miehen kanssa, hän hyväksyy pojan ja yrittää kaikkensa pojan vuoksi. Pojan oma isä ei ole missään tekemisissä lapsen kanssa eikä ole eromme jälkeen nähnyt poikaa ihan hänen omasta halustaan. Sekin on todella omituista että toista ei kiinnosta lapsen kasvu ja kehitys ym. millään tavalla. Mutta se on sitten hänen oma asiansa.
No olen kasvattanut poikaa yksin käyden töissä ja poika on ollut perhepäivähoidossa. Kasvu on tapahtunut ajallaan miten kuuluukin, jotkut asiat jopa tekee liian aikaisessa vaiheessa. Siis saattaa tehdä jopa 5v tekoja jne.
Puheen kehitys on jäänyt jälkeen, ymmärtää puheen mutta itse ei osaa muodostaa lauseita mutta sanoja tulee paljon.. joskus puhua pälpättää mutta ei sitä ymmärrä ollenkaan ja sitten lapsi turhautuu ja suuttuu... ymmärtäähän sen kun kumpikaan ei ymmärrä toisiaan ja lapselle se on kova paikka kun ei osaa pukea sanoiksi asioita:(
Olemme käyneet 2 krt puheterapiassa mutta enpä tiedä onko siitä sitten todellisuudessa mitään hyötyä. Olen kuullut niin usealta taholta, että lapset kasvaa omaa tahtiaan, ja kaikki me ollaan jossain vaiheessa opittu kuitenkin puhumaan.
Pojan käytös on nyt aivan kamalaa, varmaan joku uhmaikä päällä..:(( olen todella surullinen ja masentunut välillä hänen käyttäytymisestään..
Itse en ole mikään hiljainen hissukka ja mulla on kova tempperamentti ja auktoriteettiä löytyy ja sanavalmiutta vaikka muille jakaa..
Kuitenkin hän tekee tahallaan koko ajan kiusaa:(... yritämme todella kovasti tehdä kaikkea, käydä kodalla paistaa makkaraa, lenkkeillään, rakennetaan monia liukumäkiä, leikitään katsotaan piirrettyjä jne jne.. poika on välillä tosi kiltti ja mukava, yhtääkkiä hän sanoo " äiti paska" miesystävääni paskaksi, ukkia ja mummia paskaksi vaikka rakastaa heitä yli kaiken koska he ovat olleet tuki ja turvani pojan koko elämän ajan ja auttaneet ja hoitaneet.
Kiukut ovat kauheita, hän sylkee päälle, uhittelee nyrkeillä ei onneksi enää lyö, jos käsken häntä vakavasti hän vain nauraa ja jos korotan ääntä jopa huuto asteelle menee kun hermot menee niin nauraa vaan:((
Jos sanot mitä ei saa tehdä hän varmasti tekee sen...kuten tänään tehtiin lumilyhtyä ja lumiukkoa perhepäivähoidon jälkeen pihalla. Sanoin pojalle että älä riko että tulen koti menee ja kun ne on kauniita. Menin käymään sisällä ja poika pyysi ulos ja näytti kun hän oli rikkonut ja hakannut kaiken piloille ja katsoi mua silmiin nauraen:(( arvatkaa miten pahanmielen hän saa mulle.
Yritän hänen vuokseen mutta raja se on mullakin. Meinasin todella pahasti masentua tai taisinkin masentua:( en halunnut enää tehdä hänen kanssaan yhtään mitään.. onko sekään hauskaa...ei... ei lapsen kannalta eikä itseni.
Monesti hän saa kaikella rikkomisella ja kiukulla ja pahoilla sanoilla mut poistolaltani:(( olen ratkennut juomaan sen vuoksi.
Soitan isovanhemmilleni että tuleevat hakemaan pojan pois ja olen ja juon, haluan kaiken pois mun päästä, kaiken sen paskan mitä joutuu kestämään. Tiesin mitä lapsi tuo tullessaan mutta tein hänet kuitenkin koska rupesi jo ikääkin kertymään tarpeeksi ja aborttiakaan en halunnut tehdä.
Rakastan poikaani voisin kuolla hänen puolestaan, mutta miten hän nykyään käyttäytyy on todella rasittavaa ja turhauttavaa, onneksi uusi mies jaksaa seistä rinnallani tukemassa ja auttamassa:) vaikka ei olekkaan oma lapsi.
Halusin jonnekkin purkaa ajatuksia niin tein sitten näin, olen kyllä paljon puhunut näistä asioista mutta en kenenkään ammattiauttajan (varmaan pitäisi) vai onko tuo käytös kaikilla lapsilla tuollaista???? siiis niin sikamaista että tuntuu ihan pahalta. Silti lapsi näyttää rakastavansa...
No mutta jos joillain on samanlaisia ongelmia tai muuten vaan haluatte kommentoida niin kiitos:))
Haluaisin vain pojan tottelemaan ja käyttäytymään asiallisesti eikä kokoajan uhmaamaan ja olemaan ilkeä kaikille:(( perhepäivähoidossa leikkii enkeliä...
No olen yksinhuoltaja ja olen seurustellut 1v 3kk ihanan nuoremman vl-miehen kanssa, hän hyväksyy pojan ja yrittää kaikkensa pojan vuoksi. Pojan oma isä ei ole missään tekemisissä lapsen kanssa eikä ole eromme jälkeen nähnyt poikaa ihan hänen omasta halustaan. Sekin on todella omituista että toista ei kiinnosta lapsen kasvu ja kehitys ym. millään tavalla. Mutta se on sitten hänen oma asiansa.
No olen kasvattanut poikaa yksin käyden töissä ja poika on ollut perhepäivähoidossa. Kasvu on tapahtunut ajallaan miten kuuluukin, jotkut asiat jopa tekee liian aikaisessa vaiheessa. Siis saattaa tehdä jopa 5v tekoja jne.
Puheen kehitys on jäänyt jälkeen, ymmärtää puheen mutta itse ei osaa muodostaa lauseita mutta sanoja tulee paljon.. joskus puhua pälpättää mutta ei sitä ymmärrä ollenkaan ja sitten lapsi turhautuu ja suuttuu... ymmärtäähän sen kun kumpikaan ei ymmärrä toisiaan ja lapselle se on kova paikka kun ei osaa pukea sanoiksi asioita:(
Olemme käyneet 2 krt puheterapiassa mutta enpä tiedä onko siitä sitten todellisuudessa mitään hyötyä. Olen kuullut niin usealta taholta, että lapset kasvaa omaa tahtiaan, ja kaikki me ollaan jossain vaiheessa opittu kuitenkin puhumaan.
Pojan käytös on nyt aivan kamalaa, varmaan joku uhmaikä päällä..:(( olen todella surullinen ja masentunut välillä hänen käyttäytymisestään..
Itse en ole mikään hiljainen hissukka ja mulla on kova tempperamentti ja auktoriteettiä löytyy ja sanavalmiutta vaikka muille jakaa..
Kuitenkin hän tekee tahallaan koko ajan kiusaa:(... yritämme todella kovasti tehdä kaikkea, käydä kodalla paistaa makkaraa, lenkkeillään, rakennetaan monia liukumäkiä, leikitään katsotaan piirrettyjä jne jne.. poika on välillä tosi kiltti ja mukava, yhtääkkiä hän sanoo " äiti paska" miesystävääni paskaksi, ukkia ja mummia paskaksi vaikka rakastaa heitä yli kaiken koska he ovat olleet tuki ja turvani pojan koko elämän ajan ja auttaneet ja hoitaneet.
Kiukut ovat kauheita, hän sylkee päälle, uhittelee nyrkeillä ei onneksi enää lyö, jos käsken häntä vakavasti hän vain nauraa ja jos korotan ääntä jopa huuto asteelle menee kun hermot menee niin nauraa vaan:((
Jos sanot mitä ei saa tehdä hän varmasti tekee sen...kuten tänään tehtiin lumilyhtyä ja lumiukkoa perhepäivähoidon jälkeen pihalla. Sanoin pojalle että älä riko että tulen koti menee ja kun ne on kauniita. Menin käymään sisällä ja poika pyysi ulos ja näytti kun hän oli rikkonut ja hakannut kaiken piloille ja katsoi mua silmiin nauraen:(( arvatkaa miten pahanmielen hän saa mulle.
Yritän hänen vuokseen mutta raja se on mullakin. Meinasin todella pahasti masentua tai taisinkin masentua:( en halunnut enää tehdä hänen kanssaan yhtään mitään.. onko sekään hauskaa...ei... ei lapsen kannalta eikä itseni.
Monesti hän saa kaikella rikkomisella ja kiukulla ja pahoilla sanoilla mut poistolaltani:(( olen ratkennut juomaan sen vuoksi.
Soitan isovanhemmilleni että tuleevat hakemaan pojan pois ja olen ja juon, haluan kaiken pois mun päästä, kaiken sen paskan mitä joutuu kestämään. Tiesin mitä lapsi tuo tullessaan mutta tein hänet kuitenkin koska rupesi jo ikääkin kertymään tarpeeksi ja aborttiakaan en halunnut tehdä.
Rakastan poikaani voisin kuolla hänen puolestaan, mutta miten hän nykyään käyttäytyy on todella rasittavaa ja turhauttavaa, onneksi uusi mies jaksaa seistä rinnallani tukemassa ja auttamassa:) vaikka ei olekkaan oma lapsi.
Halusin jonnekkin purkaa ajatuksia niin tein sitten näin, olen kyllä paljon puhunut näistä asioista mutta en kenenkään ammattiauttajan (varmaan pitäisi) vai onko tuo käytös kaikilla lapsilla tuollaista???? siiis niin sikamaista että tuntuu ihan pahalta. Silti lapsi näyttää rakastavansa...
No mutta jos joillain on samanlaisia ongelmia tai muuten vaan haluatte kommentoida niin kiitos:))
Haluaisin vain pojan tottelemaan ja käyttäytymään asiallisesti eikä kokoajan uhmaamaan ja olemaan ilkeä kaikille:(( perhepäivähoidossa leikkii enkeliä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pieni poikasi kokeilee sinua, hyväksytkö hänet.
Hän kiukuttelee, särkee lumiukot ja tekee kaikkea muutakin ikävää sen takia, että hän kokeilee sinua. Hän kokeilee juuri sitä, että hyväksytkö sinä hänet myös pahana ja ilkeänä.
Aikuisen tehtävä on hyväksyä lapsen kiukku ja lumiukkojen särkemiset. Siten lapsi kokee, että hänet hyväksytään myös epäonnistuneena.
Teit väärin, kun lähetit lapsesi isovanhemmillesi, etkä itse kestänyt lapsen kiukkua.
Alkoholin käyttö on todella huono vaihtoehto hakea apua epäonnistumiselle.
Kyllä lapsesi rauhoittuu kun annat hänen myös epäonnistua ja rakastat häntä senkin jälkeen.
Kyllä onnistunutta on helppo rakastaa, mutta onko epäonnistunutta?
Arvoisa nimim.neuvoja sinulle
Aikuisen tehtävä ei ole hyväksyä lapsen jokaista ikkunan rikkomista ja muuta "potkiskelua".
Kiukuttelu on osa arkipäivää mutta ei sentään ihan kaikkea rakkauden nimissä..
Eihän lapsi mitään pahaa ollut tehnyt, kiukutellut ja särkenyt lumiukot.
Kun käyttäyy kamalasti,niin arestiin.
Jos ei ole kunnolla arestissa,niin arestiin.
Kun haukkuu äidin arestin jälkeen,niin arestiin.
Aresti on paikka jossa on tylsää.Aresti ei ole lapsen omassa huoneessa jossa on kaikkee kivaa.
"Äiti anna vettä" sopii kyllä kun ollaan arestissa.Muu ei.Kakalla saa käydä.
Ja periksi antamalla,joka kerran kun raivari tulee,opetat lapsellesi,että "kyllä tästä huutamalla selviää"
Hei!
lakkaa yrittämästä liikaa!
Hän on ja kuuluu elämääsi. Älä juokse hänen pillinsä mukaan, vaan hänen kuuluu oppia elämään sinun, perheen sekä muiden ihmisten kanssa.
Hän ei ole Keisari!
Hän ei mene rikki siitä, että rakkaudella opetat rajoja hänelle.
Hajoat itse, jos et ota ohjia omiin käsiisi.