Yksinäiset treffeillä/suhteessa

Joo ja mites ne suhtautuu kun syöt puuroa aamulla tai käytät keltaisia sukkia?

Riippuu varmasti vastapuolesta ja hänen intresseistään tosi paljon miten reagoi, kun kumppani sanoo olevansa yksinäinen.

Itsellä ei ole juurikaan läheisiä kavereita, jos kavereita laisinkaan. En oikein tiedä onko se ollut koskaan suhteeni kaatava tekijä. Suhteeni ovat kestäneet max. 4 vuotta. Ehkä tuossa ajassa on vaan tullut kyllääntyminen tai ehkä "yksinäisyydellä" on ollut vaikutusta, koska en ole useimmiten kovinkaan seurallinen. Koko ikäni olen tottunut puuhailemaan itsekseni ja olen sielultani omien polkujen kulkija, joka ei juurikaan murehdi sitä onko sitä seuraa vai ei.

Uskaltaisin kuitenkin väittää, ettei monikaan koe sitä miksikään plussaksi. Tosin, jos karu tosiasia ei paljastu heti kättelyssä, niin luulisi vastakkaisen osapuolen tutustuneen tähän yksinäiseen kulkijaan siinä määrin, että voisi todeta hänet joka tapauksessa hyväksi tyypiksi. Tämä siis, jos itseluottamus on kunnossa ja yksinäistä osapuolta ei tarvii olla kokoajan tsemppaamassa ja vetämässä perässä. Voin kuitenkin hyvin kuvitella, ettei yksinäinen henkilö on monenkaan unelma, koska kyseessä voi olla erinäisistä syistä ihmisraunio.

Lopuksi heittäisin vielä toisen villin väitteen, että se haittaako kumppanin yksinäisyys vai ei riippuu pitkälti siitä onko yksinäisyys ongelma ja elämän ilon poistaja vai onko henkilö sinut tilanteen kanssa.