Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Toivoton ihastuminen

    Olen aikuinen nainen eli 30 . Ihastunut, en rakastunut. Kokenut olen tarpeeksi, tietääkseeni etten voi rakastunut tässä tilanteessa olla.
    Menin kuitenkin ihastumaan mieheen, jonka kanssa painimme aivan eri sarjoissa -> ei mahdollisuuksia yhteiseen elämään.

    Kun hän hymyilee/puhuu minulle, sydämeni hypähtää ilosta ja leijun pilvissä seuraavan viikon tai kaksi. Sitten arki iskee taas päin naamaa ja tajuan, että olen hänelle pelkkää ilmaa. Tiedostan tämän, mutta miksi en voi unohtaa?
    Monien pikku juttujenkin takia hän olisi minulle täydellinen pari, mutta minkäs teet. Enhän minä siitä päätä!

    Välillä epäilen hänen tietävän tunteistani, vaikka en ole niistä hänelle puhunut enkä varmasti koskaan tule puhumaankaan. Niin erilaisia me olemme. Näkeehän sen jo päältä päin. Sydämeni ei silti tahdo luovuttaa =(
    3537
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Juu, vittu kysy siltä miltä tuntuu? Jos tuntuu hyvältä niin eiku...you know!! Ja jos ei niin ...... :)((((((

    Äänestä

    Oli kuin suoraan omasta päästäni tuo aloitus. Mulla takana kohta vuosi epätoivoista ihastusta.

    Äänestä

    itselläni jo 1,5v. Typerää. Välillä on mennyt paremmin pari kuukautta ja olen pyastynyt ns. Unohtamaaan. Sitten taas tapahtuu jotain.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    meneekö tämä ohi? kirjoitti:

    Olen aikuinen nainen eli 30 . Ihastunut, en rakastunut. Kokenut olen tarpeeksi, tietääkseeni etten voi rakastunut tässä tilanteessa olla.
    Menin kuitenkin ihastumaan mieheen, jonka kanssa painimme aivan eri sarjoissa -> ei mahdollisuuksia yhteiseen elämään.

    Kun hän hymyilee/puhuu minulle, sydämeni hypähtää ilosta ja leijun pilvissä seuraavan viikon tai kaksi. Sitten arki iskee taas päin naamaa ja tajuan, että olen hänelle pelkkää ilmaa. Tiedostan tämän, mutta miksi en voi unohtaa?
    Monien pikku juttujenkin takia hän olisi minulle täydellinen pari, mutta minkäs teet. Enhän minä siitä päätä!

    Välillä epäilen hänen tietävän tunteistani, vaikka en ole niistä hänelle puhunut enkä varmasti koskaan tule puhumaankaan. Niin erilaisia me olemme. Näkeehän sen jo päältä päin. Sydämeni ei silti tahdo luovuttaa =(

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu