Olen 35-vuotias nainen. Toistakymmentä vuotta olemme mieheni kanssa olleet kimpassa. Vuosi vuodelta minua ahdistaa enemmän ja enemmän hänen mustasukkaisuus ja pikkumaisuus. Olen alkanut taas ajatella, ettäjosko minulle olisi joku toinen mies tarkoitettuna tai ehkäpä yksinelo lasten kanssa...
Onko levottomuuteeni syy olemassa? Löydänkö työni kautta sen kaivatun?
Onko levottomuuteeni syy olemassa? Löydänkö työni kautta sen kaivatun?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mustis....hänelllä saattaaa olla pelko, että menettää sinut! Ja varmasti menettää
jos ette hae apua (avioliitttoneuvoja / terapia)
ps. noita pidetään humpuukina, muttta on niistä useasti apua!
todellakin,..mut hassua on se, että minusta ei tartte olla mustis...pää ei vaan kestä näitä epäilyjä/syyttelyítä....menee niin hermo tähän luonteenpiirteeseen, että ei kiinnosta mikään läheisyys tämän takia...
Mies vaistoaa naisen sisäisen "levottomuuden".
Kokee ettei riitä, mutta millä tavalla ei, ja missä vika, sitä mies ei tiedä koska nainen ei osaa ilmaista mitä hänessä liikkuu, ei pukea sanoiksi tunteita.
Nainen kuvittelee ja toivoo että kohta tulee jotain "uutta ja suurta" joka ratkaisee kaiken 20 vuoden liiton aikana kertyneen nimeämättömän, sen mistä kokee jääneensä vaille -- jotain on tultava jotain on saatava!
Mies reagoi ainolla osaamallaan tavalla -- mustasukkaisuudella ja kyselyillä, kyttäämiselläkin. Nainen tulkitsee tämän pikkumaisuudeksi-- ja saa tästä käytöksestä kaipaamansa syyn joka "tekee miehen vastenmieliseksi" ja oikeuttaa kääntämään selän kun ei tommonen "hapannaama" enää edes silmät kiinni ja Ridge Forresterista haaveillen ole puoleensa vetävä.
ja nainen päättää : nyt mun pää ei kestä ja hermot repee! Kyllä sitä parempikin urho löytyy mua varten, ei jaksa tota vanhaa opettaa tavoille johan se on tossa parikyutvuotta könnänny sitkeesti kyljes. vaan jo saa riittää,
otettaisko uutta ja vierasta. Väliäkö sillä että moni on vaihtamalla lentänyt ojasta rapakkoon. kaikennäkösiä narsistiäijiäki kun nykyään on pilvin pimein vapailla markkinoilla kun niiden kanssa ei kukaan kestä kauaa hengata.
Että jos sellaseen... Niin jo tulis elämään väriä ja svengiä!
Tuttu kuvio(ko)....oletpas melko äkäinen ja yleistävä tapaus...ei varmaankaan ole kaikkien kohdalla ihan noinkaan...
Itse koen vaan jotenkin "vankilaksi" oman elämäni enkä todellakaan ole vaihtamassa miestä mikäli ei mene sietämättömäksi...en vaan koe oikeutettuna sitä toisen kyttäämistä ja henkistä alistamista.
Niin, ja PsykiatriKalle; ei hän suostu lähtemään terapiaan, koska omien sanojensa mukaan "ei ole mustasukkainen, ainakaan liikaa"...koska muuten vaan esim naapurin mies tai kaupan kassalla edellä oleva tuntematon mies katsoo liian pitkään ja suunnittelee minun kanssa naimisiin menoa..
v ai niin