pää naksaa ?!?

minulla on ystävä, perhe ja poikaystävä.
ystäväni kanssa koen viihtyväni, mutta ahdistaa. poikaystävän kanssa taas kaikki on hyvin ja elämä kukoistaa. Oon lukenu ja pohtinu että ei kai minulla sittenki ole läheisyyysriippuvuus. olen pistänyt aina kaiken ahdistuksen ja pahan olon masennuksen piikkiin ja masennuslääkkeitä olen syönyt jotka sitten eivät koskaan muuttaneet minua suuntaan eikä toiseen. nyt sitten vasta tajusin että kysehän voi ollaki jostai muusta. poikaystäväni haluaa omaa aikaa, sitä minäkin kaipaan. kun päätetään olla viikonloppu erillään sillä hetkellä se on ok. mutta sitten kun toinen lähtee ulos ovesta alkaa minulla kamala ahdistus ja pelko mitä nyt teen enkä sitten osaa tehdä mitään en jaksa tehdä mitään syöminen ja nukkuminen ei tule kuuloonkaan. kyttään luuria että mitenkä kauan on viime soitosta, joko voin soittaa uudelleen. puhelujen välissä saatan laittaa viestin tai pari. jos minulle ei heti vastat alkaa mielikuvistus laukkaamaan. kestän sen jos pari tuntia päivään tai sen työpäivän mitan on erillään, mutta se jos täytyy olla paripäivää erillään on jotain ihan hirveää. että naksaako päässä vai oonko vain yksinäinen vai roikunko sittenki hiukka liikaa.
huoh.
188
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

tosiaan, tilannetta ei helpota se että poikakaveri kun ottaa viinaa nii sillon myös otetaan. voi kun se olisikin vai kerran kuussa, mutta se voi olla joka vklp pahimmillaan. tai viikko....

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tanttaleena kirjoitti:

minulla on ystävä, perhe ja poikaystävä.
ystäväni kanssa koen viihtyväni, mutta ahdistaa. poikaystävän kanssa taas kaikki on hyvin ja elämä kukoistaa. Oon lukenu ja pohtinu että ei kai minulla sittenki ole läheisyyysriippuvuus. olen pistänyt aina kaiken ahdistuksen ja pahan olon masennuksen piikkiin ja masennuslääkkeitä olen syönyt jotka sitten eivät koskaan muuttaneet minua suuntaan eikä toiseen. nyt sitten vasta tajusin että kysehän voi ollaki jostai muusta. poikaystäväni haluaa omaa aikaa, sitä minäkin kaipaan. kun päätetään olla viikonloppu erillään sillä hetkellä se on ok. mutta sitten kun toinen lähtee ulos ovesta alkaa minulla kamala ahdistus ja pelko mitä nyt teen enkä sitten osaa tehdä mitään en jaksa tehdä mitään syöminen ja nukkuminen ei tule kuuloonkaan. kyttään luuria että mitenkä kauan on viime soitosta, joko voin soittaa uudelleen. puhelujen välissä saatan laittaa viestin tai pari. jos minulle ei heti vastat alkaa mielikuvistus laukkaamaan. kestän sen jos pari tuntia päivään tai sen työpäivän mitan on erillään, mutta se jos täytyy olla paripäivää erillään on jotain ihan hirveää. että naksaako päässä vai oonko vain yksinäinen vai roikunko sittenki hiukka liikaa.
huoh.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu