Femtolasik ja monovisio

Joku tottuu, useimmat eivät.

Kuka haluaa eriparisilmät? Monovisionilla aiheutetaan anisometropia eli silmien eritaittoisuus. Pääsääntöisesti laseilla pyritään tästä eroon, koska anisometropia aiheuttaa yhteisnäön ongelmia.

Erityisen hankalaa leikkaukesn jälkeen on näyttöpäätetyö kun kumpikaan silmä ei näe päätteelle ja silmät kuivuvat. Monessa tapauksessa leikkauksen jälkeen on tarvittu kolmet silmälasit ja silmätipat lopun ikää.

Silmien plastiikkakirurgiassa luvataan korjata ikänäön ongelmat ja aiheutetaan yhteisnäön ongelmat. Toiset vieläpä maksavat tästä tuhansia euroja.

"Lääkäri Silmänen"? No ei ainakaan silmälääkäri. Sen verran hukassa asiasisältö.

Useimmat tottuvat. Eriparisuutta jätetään esim. 0,75 D ja sen lähes kaikki poikkeuksia lukuunottamatta sietävät ilman _mitään_ ongelmia. Jos epäilyttää omalla kohdalla niin tilannetta voi simuloida ennen toimenpidettä vaikka kuinka pitkään piilolaseilla.

Pääte-etäisyys ei ole mikään erityinen ongelma. Sopivan ikäinen näkee aivan mainiosti lievästi eriparisilla silmillään nimenomaan pääte-etäisyydelle. Eriparisuudellahan halutaan jättää toinen silmä lukusilmäksi LUKUetäisyydelle esim. 40 cm ja päätteellä etäisyydet ovat siitä metriin asti eli ei ongelma.

Kuivuminen on osalla kiusallista.

"Monessa" tapauksessa kolmet lasit? Ei taida vastata todellisuutta.

Taittovirhekirurgia ei ole silmien plastiikkakirurgiaa. Taittovirhekirurgialla tavallisesti pyritään vähentämään kaukolaseista riippuvuutta jopa siihen asti ettei kaukolaseja tarvita. Yli 40-vuotiailla ikänäkö tulee samalla huomioida ja eriparisuus on aivan käyttökelpoinen ja lähes poikkeuksetta erinomainen vaihtoehto. Kunhan potilas tietää, ettei hyvin siedetyksi jätetty lievä eriparisuus riitä loppuiäksi vaan lähilasit tulevat jossain vaiheessa tarpeellisiksi.

Lääkäri Silmänen, tervetuloa takaisin koulunpenkille. Silmäkoulun.

Monet kiitokset vastauksista

Taittovirhekirurgia on nimen omaan rinnastettava plastiikkakirurgiaan koska se ei ole millään tavalla potilaan silmien terveyttä edistävä toimenpide vaan ennemminkin päinvastoin.

Taittovirhekirurgian riskejä ei voi potilaalle turhaan korostaa, eikä missään nimessä antaa ymmärtää, että leikkaus parantaisi silmien terveyttä. Silmien taittovirhe ei ole sairaus.

0,75D eriparisuus eli likitaitteisuus lähisilmään riittää lukemiseen muutamaksi vuodeksi ikänäön tullessa. Sillä voidaan siirtää hetkeksi sitä ettei likinäköinen, joka näki ennen leikkausta ilman silmälaseja lähelle, ei heti leikkauksen jälkeen tarvitsisi lukulaseja.

Asiasta on tehty tutkimus jonka voi lukea osoitteessa:

https://publications.theseus.fi/handle/10024/5891

Alla muutama lainaus:

"Tutkimustulosten mukaan lähes kaikkien potilaiden subjektiivinen näkeminen kauas oli heikompaa kuin ennen. Lähisilmä häiritsi kaukokatselua, ja se suljettiin usein. Kaukonäkemisen tarkkuusongelmat korostuivat vähäisissä valaistusolosuhteissa sekä tarkkaa näkemistä ja nopeaa reagointia vaativissa tilanteissa, etenkin autolla ajossa. Hämärällä koettiin valojen muuttuneen häiritsevämmiksi kuin ennen."

"Tulokset nostavat esiin potilasvalinnan haasteita. Potilaille tulisi monovision-ratkaisun yhteydessä kertoa sen hyödyistä sekä haitoista verrattuna vaihtoehtoisiin leikkausmenetelmiin. Heidän tulisi ymmärtää, että silmien yhteistoiminta, binokulaarinen näöntarkkuus, kontrastinäkö sekä stereonäkö voivat huonontua, mikä heikentää näkemisen laatua ja miellyttävyyttä. Myös hämäränäköön ja valoon liittyvät ongelmat olisi tuotava esiin. Lisäksi olisi selvitettävä ennakolta, pystyykö henkilön näköjärjestelmä sopeutumaan muuttuvaan tilanteeseen. Tämä onnistuu parhaiten piilolaseilla toteutettavan monovision-korjauksen avulla. "

Yhdeksän (!) potilasta, opinnäytetyö. Ei tätä nyt ihan tutkimukseksi voi sanoa. Eikä sitä kai ole missään yritetty julkaistakaan.

Entä esimerkiksi Ophthalmology-lehdessä julkaistu 284 potilaan aineisto, monovisio tehtiin 188 potilaalle ja heistä jälkikäteen 7 % halusi molempiin kaukonäön eli 93 % oli monovisioon tyytyväinen.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18061266

Tai Cornea-lehdessä 82 potilasta, 30 piilolasikokeilun jälkeen ja heistä yksikään ei halunnut monovisiota korjattavan molempien silmien kaukonäöksi, 52 ilman piilolasikokeilua ja heistä kaksi halusi monovision molempien silmien kaukonäöksi.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16371770

Nämä olivat ensimmäisiä, jotka tulivat vastaan, eivät mitenkään valikoituja tutkimuksia tukemaan omaa käsitystä.

Olet oikeassa, taittovirhekirurgia ei paranna sairauksia. Uusi havainto se tosin ei ole.

"Lisäksi olisi selvitettävä ennakolta, pystyykö henkilön näköjärjestelmä sopeutumaan muuttuvaan tilanteeseen. Tämä onnistuu parhaiten piilolaseilla toteutettavan monovision-korjauksen avulla. "

Mitkä oireet kokeiluvaiheessa kertovat että monovisio ei ole hyvä ratkaisu?

Onko tutkimuksia miten leikatuille silmille käy vanhuusiässä? Kuten tiedämme kauneuskirurgian jäljiltä lekellyt kasvot eivät vanhuksena näytä kovin hyviltä. Käykö leikellyille silmille solujen vanhentuessa yhtä huonosti? Onko tässä tikittävä aikapommi?

Näistä löytyi mielenkiintoista luettavaa koskien taittovirhekirurgiaa:

http://www.lasikdisaster.com/

http://www.usaeyes.org/lasik/faq/lasik-risk.htm

http://www.lasikcomplications.com/

Vanhuusiässä niitä vaikeuksia vasta tuleekin, myös leikkaamattomiin silmiin. En ymmärrä, miksi kukaan ei puhu kaihileikkauksien vanhana tuomista ongelmista?
Kyllä se niin on, että ne, jotka tänne kirjoittavat silmäleikkauksen (likitaittoisuuden poistamiseen) jälkeisistä ongelmistä, ovat yleensä ne, jotka saavat sen heti tai puolen vuoden sisällä.
Monet puhuvat yli kymmenen vuotta sitten tehdyistä leikkauksista, eikä ole ongelmia, ja silloin tekniikka niissä oli tosi vanhentunutta verrattuna nykyisiin.