Tää on nyt tälläinen perus tilitys, kun kerran löysin foorumin jonne voi purkaa höyryjä. Anteeksi jo etukäteen.
Tuntuu vaan, että olen epäonnistuja. Muut sanoo, että minulla on huono itsetunto, mutta itse ajattelen itseäni lähinnä realistina.
Olen ollut pari vuotta työttömänä ja jotenkin tuntuu, että töitä on lähes mahdoton saada. Hävettää olla työtön. En ole edes varma onko minusta moneenkaan työhön. Tuntuu, että olen älyttömän hidas oppimaan asioita ja teen virheitä helposti vaikka yritän kuinka keskittyä etten tekisi.
Aloitin syksyllä uuden koulun, kun ajattelin vaihtaa minua enemmin kiinnostavaan alaan. Toki meneillään olevasta koulutuksesta on minulle hyötyä siviilielämässä, mutta en usko että itsevarmuuteni riittää työskentelyyn tällä(-kään) alalla.
Ehkä olen liian herkkä, mutta loukkaannun helposti ja jos teen töissä jotakin väärin niin se masentaa absoluuttisesti, enkä halua enää yrittää.
Ihmissuhteet on sitten toinen kappale.
Minua sanotaan komeaksi, fiksuksi yms., mutta itseäni nuo sanat lähinnä ärsyttää ja tunnen itseni lähinnä yksinkertaiseksi ja tyhmäksi.
On minulla joitain kavereita tai paremmin tuttuja, mutta suurin osa ajasta menee yksin kotosalla, tai harrastuksessa. Olen vähän sellainen yksinäinen susi, että ei se silleen hirveesti haittaa, mutta välillä tympii kun ei ole ketään jolle soittaa tai ketään jolta pyytää apua.
En vaan oikeen osaa olla kaveri. En osaa pyytää ketään mihinkään, en osaa viihdyttää ihmisiä ja pelkään pitkästyttäväni heitä. En oikein tiedä mitä kavereiden kanssa pitäisi tehdä.
Sama koskee myös ihmissuhteisiin, että loukkaannun helposti.
Josko sitä joskus pääsisi töihin ja ansaitsisi edes sen verran, että voisi ylläpitää harrastustoimintaa.
Jonkinlaisia parempia ihmissuhteitakin sitä toivoisi, mutta ei oikein osaa sanoa millaisia ne voisivat olla.
Jos joku jaksoi lukea niin nostan hattua. Kiva olisi lukea onko muilla vastaavanlaisia ongelmia, tai minkälaisia ajatuksia heräsi.
Tuntuu vaan, että olen epäonnistuja. Muut sanoo, että minulla on huono itsetunto, mutta itse ajattelen itseäni lähinnä realistina.
Olen ollut pari vuotta työttömänä ja jotenkin tuntuu, että töitä on lähes mahdoton saada. Hävettää olla työtön. En ole edes varma onko minusta moneenkaan työhön. Tuntuu, että olen älyttömän hidas oppimaan asioita ja teen virheitä helposti vaikka yritän kuinka keskittyä etten tekisi.
Aloitin syksyllä uuden koulun, kun ajattelin vaihtaa minua enemmin kiinnostavaan alaan. Toki meneillään olevasta koulutuksesta on minulle hyötyä siviilielämässä, mutta en usko että itsevarmuuteni riittää työskentelyyn tällä(-kään) alalla.
Ehkä olen liian herkkä, mutta loukkaannun helposti ja jos teen töissä jotakin väärin niin se masentaa absoluuttisesti, enkä halua enää yrittää.
Ihmissuhteet on sitten toinen kappale.
Minua sanotaan komeaksi, fiksuksi yms., mutta itseäni nuo sanat lähinnä ärsyttää ja tunnen itseni lähinnä yksinkertaiseksi ja tyhmäksi.
On minulla joitain kavereita tai paremmin tuttuja, mutta suurin osa ajasta menee yksin kotosalla, tai harrastuksessa. Olen vähän sellainen yksinäinen susi, että ei se silleen hirveesti haittaa, mutta välillä tympii kun ei ole ketään jolle soittaa tai ketään jolta pyytää apua.
En vaan oikeen osaa olla kaveri. En osaa pyytää ketään mihinkään, en osaa viihdyttää ihmisiä ja pelkään pitkästyttäväni heitä. En oikein tiedä mitä kavereiden kanssa pitäisi tehdä.
Sama koskee myös ihmissuhteisiin, että loukkaannun helposti.
Josko sitä joskus pääsisi töihin ja ansaitsisi edes sen verran, että voisi ylläpitää harrastustoimintaa.
Jonkinlaisia parempia ihmissuhteitakin sitä toivoisi, mutta ei oikein osaa sanoa millaisia ne voisivat olla.
Jos joku jaksoi lukea niin nostan hattua. Kiva olisi lukea onko muilla vastaavanlaisia ongelmia, tai minkälaisia ajatuksia heräsi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.