Olet
Elämänsaarekkeeni
ja kaikessa hiljaisuudessa
yönselkä avautuu ikkunaani
ulappani
saareni
lainehtii
mielenmaisemaani
joissa vielä jäätyneet
nuput elävät kuoressaan
odottaen sinentuultaan
vienoilla huulillani
väreilee kajonheijastusta
Huomenesta
joiden vanavedessä
kaksi soutajaa
etsii toisiaan.
Sinäkö
se olet vaiko
Hän
joka minusta
jo poistunut
eiliseen.
Elämänsaarekkeeni
ja kaikessa hiljaisuudessa
yönselkä avautuu ikkunaani
ulappani
saareni
lainehtii
mielenmaisemaani
joissa vielä jäätyneet
nuput elävät kuoressaan
odottaen sinentuultaan
vienoilla huulillani
väreilee kajonheijastusta
Huomenesta
joiden vanavedessä
kaksi soutajaa
etsii toisiaan.
Sinäkö
se olet vaiko
Hän
joka minusta
jo poistunut
eiliseen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eilisen kajo.
Huomisen varjo.
Elin ja olin.
Kadotettuna harmauteen.
Jäätyneenä salmensuulle.
Odotan lautturia.
Joka murtaisi padon.
Sinun runosi herkisti,,,,,kiitos
Lämpimät - Kiitokseni ;sanoistasi että tämä vuodenaika voi saada kaiken muun ohella tunteet otteisiinsa ja niistä muodostaa juuri sen hetkisen runoelman.
Varjoista löytää myös Valoa arkeen.
Kiitos Sinulle että hyviä tunnelmia Pääsiäiseen !
Unenomainen runo joka kulkee kauniisti
kohti loppua joka on huikaisevan hieno.
Kiva dolan kun kirjoitit tänne luettavaksi
kauniin runon, kiitos.
Myönnän itsekin että löysin tähän runooni,jotain tavanomaisempaa poikkeavaa tunnetta,jopa onnistuneesti.
Toisinaan sitä miettii että mikä runoa johtaa tunne/järki,vaiko yhdistettynä kokonaisuuteen kuin " sulaksi sovuksi ",ehkä tämä tavoitti molemmat.
Runoilla,voi myös olla omat taustatekijänsä,josta kumpuaa tunne sanoiksi/runoksi,eikä tule pakonomaiseksi - pakolla tehdyksi.
Kiitos Sinulle - kun löysit sen hipun runostani,jota tavoittelinkin.
Hyvää myös Pääsiäis jälkeiseen aikaasi ; lämpimyydellä !
Kaunista!
Kiitos!
Näin kauniiseen runoon on vaikea ryhtyä runolla vastaamaan.
Tulee ramppikuume :)
Älä pode ramppikuumetta,vaan ota osaa omalla tavallasi,vaikkapa runoilemaan - Tunteesta ; on jo hyvä matka aloittaa ja matkallaan
sitä voi aina jalostaa.
Kiitos Sinulle sanoistasi että hyvältä tuntuu kun pidit ... matkaasi rakkautta.
ps.Rakkaudessakin on omat ramppikuumeensa mutta nekin ovat voitettavissa.
Yön selän avautuessa
ulapan
ja jäätyneiden nuppujen
odottaessa
omaa soutajaa,
etsii
sinäkö, sinäkö
vai
onko hän
jo poistunut
sinusta?
Siinä kysymys ja siinä runo,
hyvä sellainen, kiitos.... :)
Vastauksesi kuin kysymys runooni " ja minä kuin olisin kiipelissä " että mitä vastaisin ?
Runojen elämä & pieni viivähdys itseensä & lukijaansa kuin joku kosketus,joka kaipaisi selitystään.
" Tästä on hyvä jatkaa "; kuulee usein sanottavan mitä erilaisemmissa yhteyksissä.
Kevät tuulia että merten pauhua toivotan Sinulle tämän Pääsiäisen päätteeksi.
Kiitos Sinulle että ajatuksiemme virroilla elämää mutta ei hukuta niihin.
Pidin runosta, varsinkin viimeinen lause..Hän joka minusta on jo poistunut eiliseen..tavallaan päästänyt irti, empä tiiä :)
Kiitos kuitenkin.
Edellisestä täällä tapaamisestamme on jo kulunut aikaa että myös hyvältä tuntuu kun " niitä aikoja " / - tapailee toisiaan.
Runo - oli kyllä vahvan tunteen saattelema " aina ne jostain alkunsa saavat että päättynevät ". Hetken viivähdystä ... kuin ajatuksien virtaa.
Juuri tässä hetkessä - Kiitos - pientä viivähdystä ennen pyhiemme päättymistä.
Rauhallinen,seesteinen runo.
Kiitos dolan :)
Osuit nk.naulan kantaan ... seesteinen ja kumpa elämä näin lipuisikin - ilman harjanteita/laaksoja - ... ja olla kuin Pohjanmaan lakeuksien kuningas. Mutta jääkö silloin todellinen elämä elämättä.
Kuin vuorovettä ja puhureissa voimaa,joka välillä löytää sisäisen seesteisen laguunin.
Kiitos Sinulle että kevään värejä/tuoksuja,ääniä kuin muistelmien viljaista aittaa : Toivotan !